1.2.2016     Erään ystäväni mielestä tuo kukka (kuvassa jo vähän nuukahtanut) oli pieni ihme. Loppiaisena vanha kiinanruusuni innostui kasvattamaan nuppua, joka vihdoin puhkesi kukkaan, ilahdutti vajaa viikon ja putosi pari päivää sitten pois. Mikä saa kasvin yhtäkkiä tekemään kukan keskellä pimeintä vuodenaikaa, ystävä ihmetteli.

Mistä minä saan valoa ja elämänvoimaa silloinkin, kun ei näytä valoisalta? Mistä löydän inspiraatiota ja innostusta, kun sellaista toivon ja kaipaan? Mistä ilonuput kasvavat sisimmässäni, olipa valoisaa tai pimeää? Minulle sillä on suuri merkitys, että tiedän mistä.

Asia pysyi salassa – Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen useamman kerran, mitä Jerusalemissa tulisi tapahtumaan. Mutta he eivät ymmärtäneet – tai tahtoneet ymmärtää. Asia pysyi heiltä salassa, toteaa Luukas.

Valikoivaa kuulemista – Lapsilla on ilmiömäinen kyky kuulla sellaiset asiat, mitkä tuntuvat mieluisilta tai kiinnostavilta, kun taas epämieluisat asiat (yleensä kehotukset) hujahtavat ohi ilman tartuntapintaa. – Joku kuulee myönteisessäkin asiassa jotain negatiivista.
Ja kyllähän valikoivaa kuulemista ja väärää tulkintaa esiintyy ‘jonkin verran’ meissä aikuisissakin… 🙂

Entä näkeminen?  Missä määrin pystymme näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat, ja missä määrin olemme taipuvaisia vääntämään niitä  paremmiksi (tai huonommiksi) kuin ne ovatkaan?
Minulla oli pitkään vaihe, jolloin en halunnut lukea enkä katsella tv -uutisia. Halusin, että kaikki elämässäni ja ympärilläni olisi vain hyvää. (Hesarikin tilattiin vain niiksi ajoiksi, kun lapset valmistautuivat yo-kirjoituksiin.) Edelleen minulla on tuo toive että kaikki olisi hyvin, mutta nykyään en halua sulkea silmiäni maailman tapahtumilta.
Negatiiviset asiat eivät kuitenkaan enää vaikuta yhtä voimakkaasti kuin nuorempana. Luettuani jonkun järkyttävän uutisen maailmalta, se ei enää aiheuta viiltävää kipua kehossani. Sen sijaan herää kysymys: mitä voisi tehdä? Usein vastaus on yksinkertaisesti: rukoilla. – Uskon, että rukouksemme eivät ole turhia.

Miten totuudenmukaisesti näemme itsemme? Mihin perustamme itsetuntemuksemme?
Eräässä vaiheessa luin ja kuuntelinkin opetuksia, joissa annettiin monenlaista buustia egolle, ilman että sitä oikeastaan huomasikaan. Annettiin ymmärtää, mihin kaikkeen sitä pystyykään sen vuoksi, mitä (itse) on. Oli ylevät, kauniit päämäärät, ja vaikka henkinen ulottuvuus oli aina vahvasti mukana, lähtökohta oli oli yleensä vahvasti omavoimainen: mitä itse voi saada aikaan omalla henkisellä polullaan. Alkoi nähdä itsensä ja mahdollisuutensa uudessa valossa. Mutta mikä oli tuon valon lähde?
Aika merkillistä näin jälkeenpäin ajateltuna, kuinka monenlaisia asioita tuli opiskeltua sen enempää kyseenalaistamatta niiden alkuperää tai yhteyksiä. Ne vain imaisivat mukaansa, kun tuntuivat niin hyviltä ja mielenkiintoisilta.

Silloin en vielä tunnistanut itselleni parasta ja totuudenmukaisinta buustin antajaa. Häntä, joka on valtavan rakkaudellinen ja kannustava, muttei johdattele uskomaan johonkin kuplaan, joka kimaltelee kauniinvärisenä kunnes poksahtaa osuessaan Todelliseen.
Nykyään opettelen sitä, etten pyrkisi toimimaan omavoimaisesti. Minusta on valtavan ihanaa tietää,  että on olemassa joku paljon suurempi ja viisaampi, joka tuntee ja  näkee minut juuri sellaisena kuin olen, kaikkine heikkouksineni ja vahvuuksineni, ja jolta saan totuudellisen kuvan itsestäni. Joka tietää milloin tarvitsen toppuuttelua (jota spontaani luontoni usein tarvitsee), milloin taas rohkaisua (jota herkkänahkaisuuteni kaipaa). Hän tietää, mikä minulle kulloinkin on parasta.
Hänet ovat jotkut muutkin löytäneet. Hänen seuraajinaan voi nim. tilastollisen mittapuun mukaan pitää yli kolmasosaa maailman väestöstä. – Ei siis ihan kuka tahansa henkinen/hengellinen ope.

Anna näköni – Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.
Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.  (Luuk. 18: 31-43)

Jeesus pysähtyy – Jeesus ei keskittynyt edessä oleviin koetuksiin. Hän pysähtyi sokean kutsuessa, ja sokea sai näkönsä.Pysähdytkö Jeesus minunkin kohdallani? Kysytkö minultakin: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”
Mitä sinä vastaisit?
Minä vastaan tuon sokean miehen lailla: Herra, avaa silmäni näkemään (itseni, toiset, maailman tapahtumat), avaa näkemään ne niin kuin Sinä haluat minun näkevän. Avaa korvani kuulemaan asiat niin kuin Sinä haluat minun ne kuulevan.

Tiedän, että Sinulta voi pyytää ja odottaa parasta.
Vapauta meidät harhakuplista. Auta meitä näkemään, kuulemaan ja ymmärtämään asioita Sinun Valtakuntasi todellisuudesta käsin.

We will see – Gateway Worship

“Kun maailma sanoo ettet Sinä ole todellinen, että kaikki mitä tunnemme on vain valetta
silloin me emme liikahda vaan seisomme vahvana, jotta Sinun Valtakuntasi tulisi ilmi
emme tarvitse sitä, että tämä maailma tulisi sanomaan että olemme oikeassa
sillä kaikki mitä Sinä olet sanonut näyttäytyy silmiemme edessä
tulemme näkemään Sinun Valtakuntasi tulevan Maan päälle
Jumalan ja ihmisen ennallistettuna, ikuisesti elävänä
tulemme näkemään Taivaan jonka Sinä olet tehnyt, kaiken jonka olet luvannut meille
kaiken minkä olet luvannut tulevan tapahtuvaksi, tulemme näkemään
kun koitos ja vihamielisyys lähestyy voittaakseen meidät vääristyneillä valheilla
me emme liikahda vaan seisomme vahvana, jotta Sinun Valtakuntasi ilmentyisi”

Muut laskiassunnuntain tekstit ovat Ps. 31: 2-6, Jes. 58: 1-9 ja 1. Kor. 13.