Kirjakäärö

12.1.2021. Enpä muista koskaan nähneeni meidän kylässä yhtä paljon lapsiperheitä ja nuoria liikkeellä liukureiden, pulkkien ja stigojen kanssa kuin Uudenvuoden jälkeisinä päivinä, Hymy oli herkässä vastaantulijoilla. Isillä ja äideillä taisi olla yhtä hauskaa pulkkamäessä kuin lapsilla ja nuorilla. Lumen tulo oli riemullinen Uudenvuoden lahja!. 🙂 

Tänään lunta pyryttää oikein urakalla (uutisten mukaan vain 2-3 k. vuosisadassa tulee kerralla näin paljon täällä maan eteläosassa). Tästä lumesta saadaan varmasti nauttia pitkään, eli kunnon talvi alkoi täälläkin!
Huomenna, Nuutin päivänä, sen sijaan (vanhan perinteen mukaan) jouluaika päättyy.
Otan tähden, kynttilät ja koristeet joulukuusesta, joka tuoksuu yhä hyvältä ja joka ei ole tiputtanut neulasia nimeksikään. Kiitän ilosta jota se toi jouluaikaan; hieman haikein mielin heitän sille hyvästit. 

Loppiaisena 2021: nähtiin, mitä kansanjohtaja, jolle vallasta luopuminen on miltei kestämätön ajatus, voi saada aikaan. Johtaja kutsui kannattajansa Washingtoniin ja yllytti heitä toimimaan, jotta vaalituloksen vahvistaminen estettäisiin. Kannattajat noudattivat kehotusta ja tunkeutuivat kongressirakennukseen. Senaatin työntekijät ehtivät kuitenkin viedä 3 mahonkista äänestyslippulaatikkoa turvaan, niin etteivät kongressisaliin tunkeutuneet joukot päässeet tuhoamaan niiden sisältöä.

Loppiaisena 2000 v. sitten: kuningas, joka pelkäsi valtansa menettämistä, kehotti Itämaan viisaita palaamaan Jerusalemiin kertomaan hänelle, mistä he olivat löytäneet etsimänsä kuninkaaksi syntyneen poikalapsen, jotta hän voisi estää pyhissä kirjoituksissa olevan ennustuksen ja säilyttää oman kuninkuutensa.
Itämaan tietäjät eivät noudattaneet kuninkaan kehotusta. He veivät 3 lahja-arkkua lapselle, Jumalan valitsemalle Kuninkaalle, ja palasivat toista kautta kotiseuduilleen.

Jeesus palasi aikuisena kaupunkiin, jossa oli viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa. Siellä hänet tunnettiin Joosefin ja Marian poikana, joka vartuttuaan työskenteli Joosefin puusepän verstaassa. Nasaretilaiset olivat varmaan kuulleet ihmeistä, joita Jeesus oli tehnyt ympäri Galileaa. Oli sapatti, ja hän meni toisten tavoin hänelle lapsuudesta asti tuttuun synagogaan.

kirjakäärörullia saviruukussa

Herran Henki on ylläni – Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”   (Luuk. 4:16–21)

Jumalan Voideltu Herodes ei voinut estää Jumalan valitsemaa Kuningasta suorittamasta hänelle valittua tehtävää. Eivät myöskään ne nasaretilaiset, jotka kuuntelivat synagogassa, kuinka hän luki hänestä itsestään kertovan profetian.
Jeesus ei koettanut saada kuulijoitaan uskomaan itseään vakuuttelemalla tai uhoamalla. Hänellä ei ollut tarvetta itsetehostukseen tai manipulointiin. Hänen voimansa ei perustunut sellaiseen, sillä hänen voimansa oli taivaalliselta Isältä saatua voimaa.
Hän otti tyynesti kirjakäärön ja luki siitä tuon profetian ja totesi: tänään tämä kirjoitus on käynyt toteen.   

Jeesus tiesi kuka hän oli. Ihmisen Poika ja Jumalan Poika. Hän ei pelännyt menettävänsä valtaansa, joka hänelle oli annettu ylhäältä. Hän tiesi, että kaikki oli Jumalan kädessä, ja kaikki sujuisi Hänen Suunnitelmansa mukaisesti.
Ja kuten Daniel totesi profetiassaan: Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.’ (Dan.7:14)

Entä jos kääntäisi välillä huomion maallisista vallanpitäjistä ja Taivaan Valtiaasta omaan pikku itseen, niin voin/voit pohtia: onko minulla tarve pitää ehdoin tahdoin jostain asiasta kiinni? Mistä pelkään päästää irti? Mikä aiheuttaa minulle epävarmuutta, mikä tuo varmuutta?
Mihin perustan luottamukseni ja turvani?   

Psalmisti lauloi: ‘Jumala, minun voimani, sinulle minä laulan, sillä sinä olet turvani, uskollinen Jumalani.’  (Ps.59;17)

Kristuksen tehtävään voitelu oli taivaallinen, mutta se koski ja koskee meitä tavallisia ihmisiä täällä maan päällä, kaikkia meitä.
“Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Voimme olla köyhiä ja sokeita niin monella tavalla, sekä fyysisesti että henkisesti. 
Jospa tämä alkanut vuosi voisikin olla sellainen Herran riemuvuosi, jolloin köyhät saisivat sen, mistä heillä on puute, nälkäiset tulisivat ravituiksi, erilaisiin asioihin kiinni juuttuneet vapautuisivat.
Vuosi, jolloin silmämme ja sydämemme avautuisivat näkemään ja ymmärtämään asioita niin kuin Luojamme haluaa meidän ne näkevän ja ymmärtävän…

Hyvä Jumala, siunaa ja varjele meitä kaikkia tänä armon vuonna 2021! Sinä tiedät, mitä me eniten tarvitsemme. Kiitos että olet kanssamme. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 105:2–5, 39–42,  Jes. 62:1–3, Tit. 1:1–3 ja Mark. 1:14–15.