Uskon perustus

6.11.2022. Voisin hyvin kuvitella, että nämä epävarmat ajat, joita nyt elämme, ovat herättäneet monet pohtimaan elämän syvempiä kysymyksiä. Mikä on merkityksellisintä elämässäni? Millaiselle perustukselle elämäni, uskoni, toiveeni ja luottamukseni ovat rakentuneet, tai rakentuvat? Millaiset asiat tuntuvat juuri nyt tärkeimmiltä? 

Ihan käytännön tasolla nousee mieleeni nyt tänä syksynä varautuminen tulevaan talveen. Palelen herkästi sisälämpötilan laskiessa, lämmitysjärjestelmän kamppaillessa pakkaskeleillä.
Kun
villakerrasto, -sukat, -puserot ja – takit eivät enää auta, kuuma tee ja chilikeitto tulevat avukseni.
Ajatus tulevan talven mahdollisista sähkökatkoksista ei sen vuoksi tunnu yhtään mukavalta.  Rauhoittaakseni mieltäni sen suhteen ostin helppokäyttöisen ja edullisen retkikeittimen. Vaikken tarvitsisikaan sitä teen tai chilikeiton valmistamiseen, voin käyttää sitä vaellusretkillä. 

Tämän pyhän aihe ja tekstit eivät kuitenkaan puhu ulkoisista varautumiskeinoista vaan sisäisistä. Mistä voisi löytää sisäisen rauhan tänä levottomana aikana, kun maailmalla kuohuu, ja tilanteet muuttuvat nopeasti, yllättäenkin?  

Alla olevat raamatuntekstit kertovat Jumalasta, joka auttaa, pelastaa ja johtaa meitä. Sen lisäksi että meillä on voimakas Jumala, jonka puoleen voimme kääntyä, kun olemme neuvottomia ja tarvitsemme turvaa, rohkaisee Efesolaiskirje meitä pukeutumaan hengelliseen taisteluvarustukseen, jotta meillä olisi millä puolustautuatämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Auttaja hädän hetkellä – Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.  Ps. 46:2–8

Turvallinen leposija– Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin, turvallisen leposijan, teltan, jota ei pureta, ei siirretä. Sen vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea. Meillä on siellä väkevä valtias, Herra, meillä on jokien lähde ja leveät virrat. Niitä ei kulje soutualus eikä ylitä uljainkaan pursi. Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä. Herra on valtiaamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.  Jes. 33:20–22

Miten löydän/löydät sellaisen sisäisen tilan, jossa on turvallinen olo, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa?
Minusta tuntuu hyvältä ajatella, että on Joku, joka on minua niin valtavan paljon suurempi, vahvempi ja viisaampi. Joku joka tuntee tilanteemme, huolemme, ahdistuksemme, surumme ja pelkomme. Ja että Hänen puoleensa voi aina kääntyä, pienissä ja suuremmissa asioissa. Ja että Hän toivookin sitä; toivoo ja odottaa, että etsimme Hänen läsnäoloaan, yhteyttä Häneen. Niin että Hän, Pelastajamme, voisi täyttää sisimpämme Valollaan, Rakkaudellaan ja Rauhallaan.    

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”  Room. 1:16–17

Hyvä sanoma antoi Paavalille voimaa ja rohkeutta jatkaa matkaa silloinkin, kun hän kohtasi vaikeuksia ja vastustusta, Hän oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen Damaskoksen tiellä, ollessaan matkalla pidättämään kristittyjä.
Tuossa kohtaamisessa Paavali sai omakohtaisesti kokea, kuinka Kristus todella oli noussut kuolleista. Kristuksen valo häikäisi hänet ja hän oli sokeana 3 päivän ajan. Mikään ei voinut viedä Paavalilta tuon kokemuksen todellisuutta. Hänestä tuli Kristuksen seuraaja ja julistaja.

Paavali sai kokea, kuinka Kristus oli hänen kanssaan vaikeissakin tilanteissa. Kristus rohkaisi ja vahvisti häntä, kun omat voimat olivat hiipumassa. Samanlaiseen suhteeseen kanssaan Kristus kutsuu meitäkin. 

Marraskuun Avainmedian kannessa on otsikko: “Näyt ja ilmestyksen suurin iranilaisten uskoontuloon vaikuttava ilmiö”. En ole vielä lukenut artikkelia, mutta taas kerran mietin, miksiköhän Kristus ilmestyy nykyään niin monille muslimeille. Voimakkaat ilmestyskokemukset saavat heissä aikaan hengellisen mullistuksen, ja usein heistä tulee Jeesuksen seuraajia, joko salaisesti, tai sitä salaamatta – oman henkensäkin uhalla.

Meidän kulttuurissamme Kristuksen seuraajaksi ryhtyminen ei aiheuta ulkoisia seuraamuksia, eikä uhkaa. Miten paljon helpompaa meidän onkaan lähteä seuraamaan Häntä. – Vai onko? 
Tarkemmin ajateltuna se, että uskoo Jeesuksen ylösnousseeksi ilman, että on kokenut tästä minkäänlaista näkyä tai ilmestystä, kysyykin meiltä itse asiassa enemmän uskoa.
Ja luottamusta siihen, että Hän on, vaikkei muistaisi nähneensä tai kokeneensa mitään siihen viittaavaa. 

Jumalan taisteluvarustus – Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.  Ef. 6:10–18

“Poikasi elää”– Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: “Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: “Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: “Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.  Joh. 4:46–53

Tällä kertaa samastuin erityisen voimakkaasti tuon Kapernaumin virkamiehen hätään kuolemansairaan poikansa puolesta. Yksi pojistani oli nimittäin viime kuussa parin viikon aikavälillä sekä matkoihinsa että terveyteensä liittyen tilanteissa, joilla olisi voinut olla hyvin dramaattiset seuraukset. Onneksi ei käynyt pahasti. Siinä ei voinut kuin turvata Kaikkivaltiaan varjelukseen. Mutta kyllä kaipasin – ja nytkin kaipaan – tuollaista uskon ja luottamuksen lujuutta, joka oli Kapernaumin virkamiehellä. 

Kapernaumin virkamiehen luottamus Jeesukseen Pelastajana ja Parantajana oli niin luja, että hän uskoi Jeesusta, kun tämä vain sanoi: “Mene kotiisi. Poikasi elää.”
Oi niitä lukemattomia kertoja, jolloin olen äitinä ollut huolissani lapsistani. Vaikka onneksi nyt alkaa tuntua extreme-urheilun olevan menneitä lumia heidän kohdallaan. On se vain kummallista tämä äidin huoli, vaikka lapset ovat jo aikuisia! – Miten voikaan olla niin vaikeaa luottaa, että kun rukouksissaan on antanut heidät taivaallisen Isän hyviin käsiin, Hän pitää heistä huolen.

Mutta sen vuoksi tänne ehkä ollaan tultukin: että opittaisiin luottamaan Hänen hyvään huolenpitoonsa. Sitä – luottamuksen vahvistumista – tässä saa harjoitella, varmaan koko elämänsä ajan. Että oppisi uskomaan ja luottamaan Häneen, jonka käsissä me loppujen lopuksi kuitenkin olemme.
Häneen, joka on alla olevan ukrainalaislaulun sanojen mukaisesti Valo, Suoja, Ystävä, Lohduttaja ja Kaikkivaltias.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

I come to You LordRooted in Christ – Ukrainalaisnuorten laulu uskosta ja luottamuksesta

‘Tulen luoksesi Herra, juuri sellaisena kuin olen,
ilman vakuuttavia puheita
Sinä tiedät kuitenkin kaiken, tunnet sydämeni
täytä sieluni Rauhallasi
Tuon kaiken kipuni ja huoleni Sinulle
ja silloinkin kun minulla ei ole sanoja
ja olen vain hiljaa, kuulet sydämeni rukouksen
Sinä pyyhit hellästi silmistäni kyyneleet 
Isänäni otat syliin ja lohdutat
uskon, että vaikeina aikoina suojelet minua
en jää yksin, luotan elämäni Sinun käsiisi
uskollinen Ystäväni ja Lohduttajani
ikuinen Jumala, kaikkeuden Herra
Jumala Kaikkivaltias, elävä Jumala
Sinun kanssasi en pelkää kulkea elämän polkua
sillä Sinä olet kallioni ja suojalinnani
olet Valo pimeydessä, Suoja vaikeina aikoina
Sinussa löydän voiton ja pelastuksen

Sinä täytät sieluni kuvaamattomalla rauhalla’

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏