6.5.2024. Niin tiivis viikko on ollut takana, että nyt vasta ehdin pysähtyä kunnolla viikon teksteihin. Ne käsittelevät rukoilemista.
Loppuviikosta minulla oli aika mukavantuntuinen kokemus rukouksen vaikutuksesta.
Eräs – loppujen lopuksi hyvin pieni – harmitti ja vaikutti mielialaani. Illalla päätin päästää asiasta irti. Nukkumaan mennessäni pyysin Jumalaa täyttämään minut Hengellään ja ympäröimään ja täyttämään minut Rakkaudellaan ja Rauhallaan. Lopuksi lausuin mielessäni Isä meidän -rukouksen. Harmituksen tunne oli tipotiessään.
Aamulla heräsin uneen, jossa oli jotenkin aivan erityinen tunnelma. Unessa joku itselleni tuntematon nuori oli saanut palovamman käsivartensa. Pyysin kaikkia ympärillä olevia rukoilemaan kanssani hänen kätensä paranemisen puolesta.
Heräsin ennen kuin näin, paransiko Jumala käden. Mutta se ei ollutkaan olennaista, vaan se että me yhdessä rukoilimme, uskoen että Jumala voi tuoda avun.
Mietin että tämänkaltaisia unia, joista herätessä tuntuu että taivas on laskeutunut lähelle, haluaisin nähdä useammin.
(Alla olevat kuvat Eero Järnefeltin maalauksista (Ateneumin näyttelystä) eivät liity suoranaisesti rukoilemiseen, mutta niiden tunnelma puhuttelee minua.)
Ajattelet parastamme
Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella. Ps. 40:2–6
Kädet kohotettuina
Refidimissä kävivät amalekilaiset israelilaisten kimppuun. Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.” Joosua teki niin kuin Mooses oli käskenyt ja ryhtyi taisteluun amalekilaisia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan laelle. Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla. Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka. Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotajoukkonsa. 2. Moos. 17:8–13
Öljyllä voitelu ja rukous
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Jaak. 5:13–16
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏
Jeesus sanoo:
”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” Luuk. 11:5–13
Eräässä toisessa vertauksessa Jeesus kuvaa myöskin sitä, että sinnikäs anominen (rukoileminen) tuottaa tulosta. Jumala on hyvä. Hän näkee tilanteemme ja kuulee rukouksemme.
Se miten, missä muodossa ja milloin rukouksiimme vastataan, on miltei aina yllätys. Ei kai Jumalakaan halua, että pitäisimme itsestään selvänä, että saamme haluavamme ja hartaasti toivomamme (vastauksen rukouksiimme). Itsestäänselvyys voisi vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme meille tarjottuun apuun. Saattaa olla, ettemme osaisikaan iloita ja olla niin syvästi kiitollisia kuin silloin, kun saamme avun jo miltei toivomme menettäneenä.
Rukousten (ja rukousvastausten odottamisen) myötä tarpeemme lähestyä Jumalaa yhä uudelleen vahvistuu.
Minusta pyhän otsikko ‘Sydämen puhetta Jumalalle’ on kaunis. Se kuvaa sitä, kuinka me voimme avata sydämemme Hänelle, vuodattaa Hänelle ilomme ja surumme, tuskamme ja kaipuumme, epätoivomme ja kiitollisuutemme.
Ajattelen, että tätä kaikkea taivaallinen Isämme kaipaa meiltä. Että pidämme yllä yhteyttä Häneen. Eikä sen tarvitse olla vain pyytämistä ja kiittämistä. Se voi yhtä hyvin olla hiljaista viipymistä Hänen läsnäolossaan. Huomion keskittämistä Häneen, siihen mitä kaikkea Hän on ilmoittanut olevansa, miten Hän on luvannut toimia, miten Hän on meitä opettanut.
Yhteys Jumalaan voi olla myös ‘vain’ ihan hiljaa olemista, vailla omia ajatuksia, odotuksia ja toiveita. Hiljaisuudessa kuulolla olemista, hiljaista yhdessä vietettyä aikaa Hänen kanssaan.
Kun sydämemme etsivät sanoitta Jumalan sydäntä, se on myös sydämen puhetta Jumalalle. Hiljaista, sanatonta mutta rakkaudentäyteistä sydänten yhteyttä.
💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛💛