Hyvä Paimen

23.4.2023  Tämän pyhän aiheena on Hyvä Paimen. 

Virvoittavien vetten ääreen
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.  Ps. 23

V:n 1938/38 käännöksen muoto ’virvoittavien vetten ääreen’ on mielestäni kauniimpi kuin uudemman käännöksen. Eikä haittaisi yhtään tuplavirvoitus (veden ja sielun).
Sillä sitä koen lähes aina, kun tulemme veden äärelle retkillämme hauvani kanssa. Jo näkymä vedestä innostaa meitä. Veden äärelle saapuminen on usein vaelluksiemme kohokohtia. Sen äärellä sielu ja koko olemus lepää ja virkistyy. 

Mutta on tämä kaunis psalmi uudempanakin versiona. Ja jollain tavoin se tuntuu aina tuoreelta; joka lukemiskerralla eri kohdat kohoavat siitä esiin, koskettamaan sydäntä ja mieltä. Tällä kertaa itselleni nousi nimenomaan tuo ’vetten ääreen’. 

Ehkä kaipaan jo kesäretkiä. Lämmöllä muistelen viimekesäistä yönyliretkeämme. Olin saanut äitienpäivälahjaksi pojaltani ja perheeltään hyttysverkolla varustetun riippumaton, joten pitihän se testata. Me aikuiset yövyimme riippumatoissa, lapset ja hauva teltassa. 
Ylhäältä kalliolta oli näkymä järvelle. En malttanut ummistaa silmiäni: sinitaivas yllä, vedensini  alla. Syvä rauha ympärillä.

Kun uni ei tullut, lähdin vaeltelemaan pitkin kallioista järvenrantaa. Kesäyön valoisuus teki kulkemisen helpoksi. Takaisin palatessani aurinko alkoi kohota puunlatvojen takaa. Oli aivan tyyntä ja hiljaista. Se oli miltei maaginen kokemus. kulkea peilityynen järven rantaa, kun kaikki minkä voi havaita ympärillään on vielä unessa. 

Tai ei sentään kaikki. Olihan Hän, joka kulkee kanssamme. Hän, joka ohjaa meitä oikeaa tietä. Hän, joka suojelee ja johdattaa, ja ympäröi meidät hyvyydellään ja rakkaudellaan, kuten Daavid toteaa psalmissaan. 🙂

**********************

Pidän huolen teistä
”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:

    ”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
    Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”  Jer. 23:1–4

Useissa raamatunkohdissa Jumala kuvaa itseään paimenena ja meitä ihmislapsiaan lampaina. Jotkut pitävät vertausta aikansaeläneenä ja tylsänä. Lammaspaimenen ammatti kun on meidän aikanamme jo perin harvinainen elinkeino. 

Lampuriloma – Kuitenkin jotkut haluavat tosi innokkaasti suoda itselleen ja perheelleen kokemuksen lampaiden hoitamisesta.
Esim. Metsähallituksen järjestämille Paimenviikoille on joka kevät niin suuri tunku, että paimenet pitää arpoa. Arpaonnen suosimat pääsevät siten viettämään erilaista lomaa lampaita hoitaen kauniissa perinneympäristössä. Kokemukset ja palautteet lampurilomasta ovat olleet todella hyniä.

Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.  1. Piet. 5:1–4

Paimen -sanaa käytetään vielä nykyäänkin kirkollisissa yhteyksissä seurakuntien johtajista ja papeista, esikuvana on kukas muu kuin Jeesus, Hyvä Paimen.
Tänään ystävältäni saama videolinkki sai minut ajattelemaan, että paimen-sanaa voisi ajatella laajemminkin.
Kyseisellä videolla The Chosen -sarjassa (josta kerroin blogissani 19.3. ja 27.3.) Jeesusta näyttelevä Jonathan Roumie pitää saarnan, jonka kuultuani ajattelin, että häntähän voisi myös kutsua paimeneksi. (Ei puhu näyttelijänä, vaan ihan itsenään, rehellisesti ja avoimesti,) 

Googlatessani kyseistä näyttelijää Ilmeni, että Jonathan toimii maallikkona srk:n palvelutehtävissä (ministry leader). Wikipedian mukaan hän on sakramenttien, nöyryyden, hyväntekeväisyyden ja ekumenian vahva puolestapuhuja. (Äitinsä on roomalaiskatolinen, isänsä Egyptistä kotoisin oleva ortodoksi.) 

Jumalallinen armo – Videoidun saarnan otsikkona on Personal Testimony on Divine Mercy. Jonathan aloittaa toteamalla mm. että kirkon tehtävä ei ole tuomita ihmisiä, vaan johdattaa kohtaamaan se Rakkaus, joka on Jumalan armo. 

Nöyryys ja armo – Jonathan kertoo, mitä nöyryys ja armo merkitsevät hänelle, ja millainen merkitys niillä on ollut hänen omalla uskonpolullaan. sen ylä- ja alamäissä. Jonathan kuvaa,  kuinka Jumala käytti hänen ylpeyttään ja tietämättömyyttään opettaakseen hänelle nöyryyttä.

Hengellistä polkuaan Jonathan kuvaa 3 vaiheella. 1. vaiheen ollessa rukous.
Hänet oli kastettu kreikkalais-ortodoksiksi, mutta koska ortodoksisia kouluja ei ollut New Yorkin seudulla, hän kävi katolisen koulun.
Eräässä kirkossa hän oli nähnyt kuvan Divine Mercy -maalauksesta. Jonathan ei kuitenkaan pitänyt näkemäänsä kuvaa taiteellisesti arvokkaana. Hän mietti kuitenkin, voisiko hän tuon kuvan edessä rukoilemalla löytää syvemmän yhteyden Jumalaan.

(Puolal. nunna Faustyna Kowalski koki monia ilmestyksiä, joista eräässä Jeesus kehotti maalauttamaan kuvan, jossa Hänen sydämestään lähtee kaksi sädettä. Se kuvaisi Hänen ääretöntä laupeuttaan kaikkia ihmisiä kohtaan. P. Faustynan näyn pohjalta on tehty useita Jumalallinen laupeus -maalauksia.)

Rukous –  Lapsuudesta lähtien rukous on kuulunut luonnollisena, olennaisena ja spontaanina osana Jonathanin elämään.
Nuorena, serkkujensa
konfirmaatioissa ortodoksikirkon ilmapiirissä Jonathan koki erityistä pyhyyttä. Hän toteaa saarnassaan, että koska hänellä ei ollut vielä kylliksi herkkyyttä kokeakseen samanlaista yhteyttä rukoillessaan kotona, hän ajatteli, että jos hänellä olisi kreikkalaisortodoksilaiseen tyyliin maalattu Divine Mercy -ikoni, se voisi tukea hänen rukoustaan,
3 päivän kuluttua sellainen ikoni oli postilokerorivistön päällä. Videolla Jonathan näyttää sitä srk:lle. 

Odottava rukous – 2, vaihe Jonathanin hengellisellä polulla oli (innokkaasti) odottava (expectant) rukous. Häntä pyydettiin mukaan ohjaamaan ja tuottamaan etua tavoittelemattoman yhtiön filmiä. Produktion toteuttamiseen tarvittiin jatkuvaa rukousta ja taivaallista myötävaikutusta, jotta kulut saatiin maksettua. 
”Jumalan armo virtaa nöyryyden kautta”, Jonathan toteaa, ja kuvaa tämän johtaneen seuraavaan vaiheeseen hänen elämässään: 

Täydellinen antautuminen – 3. vaihe Johathanin uskonelämässä johti hänet täydelliseen antautumiseen Jumalan vaikutukselle hänen elämässään.   
Hän yritti tehdä kaikkensa näyttelijäuransa eteen, ’omin voimin’. Hän teki seitsemää sivuhommaa, jotta voisi jollain lailla edetä urallaan, mutta ei kuitenkaan ansainnut tarpeeksi tullakseen toimeen. Lopulta hän sanoi: ”Jumala, jos sinulla on jokin muu tapa, jolla haluat minun palvelevan Sinua kuin olemalla näyttelijä, näytä se minulle.”  Vastauksena oli – täysi hiljaisuus.

Eräänä aamuna, kun Jonathan heräsi (velkaisena, ilman ruokaa ja rahaa), hän tapansa mukaan polvistui rukoilemaan, mutta tällä kertaa täydellisen murtuneena. Hän sanoi: ”Herra, olen tehnyt kaiken mitä olet pyytänyt, en fyysisesti pysty enempään. Jos haluat minun jatkavan, Sinun on puututtava peliin, sillä Sinä sanoit, että Sinun kuormasi on kevyt ja ikeesi hyvä kantaa. Joten nyt hellitän omasta yrittämisestäni ja antaudun, täydellisesti.”    

Itsensä luovuttaminen Hänen käsiinsä – Jonathan päästi irti kaikista uraansa liittyvistä odotuksista ja oletuksista, miten saisi laskut maksettua ja mistä saisi ruokaa. Hän antautui täysillä, niin fyysisellä, mielen kuin henkisellä/hengellisellä tasolla. Ja tunsi eräänlaista helpotusta.
”Mutta Jumalamme on armollinen, myötätuntoinen ja uskollinen ja Hän kuulee köyhien huudon,” Jonathan toteaa.

Samana iltapäivänä posti toi hänelle 3 shekkiä. Niillä hän sai maksettua laskunsa ja hankittua ruokaa pöytään. ”Tuon päivän jälkeen en ole ollut huolissani, vaikka minulla on vieläkin ongelmia”, Jonathan kertoo. ”Kun ongelmia tulee, teen kaiken voitavani, ja sitten antaudun” (surrender; ehkä parempi käännös olisi tässä: jätän kaiken Hänen käsiinsä)
Evankeliumikohdasta Matt.6:25 on tullut Jonathanille erityisen merkittävä. 

Lopuksi Jonathan sanoo kokevansa, että Jumala tahtoo hänen kertovan, että jos olemme nöyriä, halukkaita ja tarpeeksi uskollisia nöyrtymään ja luottamaan Häneen, niin rukouksen, odottavan uskon ja täydellisen antautumisen kautta kaikki ei ole vain mahdollista, vaan myös luvattu. Sillä Hän on Armo.    

Linkki videoon: https://youtu.be/cVGEHr_lzbw

**********************

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”

    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”  Joh. 21:15–19:

Misericordias Domini – Collegium Vocale Liebfrauen 

”Misericordias Domini in aeternum cantabo – Alati ylistän Herran laupeutta”  
Tämän Taizé  -laulun väliin kuoro laulaa alla olevia jakeita psalmista 116:

Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni,
ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua;
minä jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: ”Oi Herra, pelasta minun sieluni!”
Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta,
minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.  (Ps.116:1-8).

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏