19.11.2026 Kiinanruusu katselee toiveikkaana hämärään, kuin tietäen että vaikkei vielä näykään, Valo on tulossa. Hassua ehkä, mutta jokainen puhkeava ruusu lisää minuunkin intoa odottamiseen. 😉
Tulevan pyhän toinen, (se valoisampi) nimi on Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Toinen on tuomiosunnuntai. Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator).’
Kirkkovuosikalenteri jatkaa: Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle” (Matt. 25:31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa – tai lopussa ja alussa – kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti.
**********************
Opeta minulle tie, jota kulkea – Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle! Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön. Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy. Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla. Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea! Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
Ps. 143:1–10
Pelastuksen aurinko – Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot –
eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.
Mal. 3:19–20
*********************
Elävän Jumalan kaupungin luo – Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. He eivät kestäneet määräystä: ”Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä.” Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: ”Minä pelkään ja vapisen.”
Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri. Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu!
Hepr. 12:18–25
Viime lauantaina olin jälkipolven kanssa katsomassa Alexandre Dumas’n romaaniin perustuvan Monte-Criston kreivi -näytelmän. Teini-ikäisenä tuo romaani järkytti minua perinpohjaisesti. Ensin nuoren merimiehen Edmond Dantès’n kohtalo hänen jouduttuaan toisten juonittelun vuoksi syyttömänä vankilasaareen 17 vuodeksi. Sitten se, miten Edmond täynnä vihaa ja katkeruutta alkoi kostaa pettureilleen.
Yksi toisensa jälkeen Edmond paljastaa toisten kavaluudet, valehtelut, keinottelut ja petokset. He menettävät kunniansa. maineensa, omaisuutensa ja jotkut jopa henkensä. Lopulta, huomattuaan viattomienkin joutuneen hänen kostosuunnitelmansa uhreiksi, hän kauhistuu tekojaan. Hän katuu, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Teatteriesityksessä ei pyritty pehmentämään mitään. Ihmisten peitelty vilppi, teeskentely, kaksinaismoraali ja häikäilemätön itsekkyys tuotiin kaunistelematta esiin. Lopussa ei nähty happy endiä. Kaksintaistelussa haavoittunut Edmond jäi tuskailemaan tekojensa seurauksia.
**********************
Eilen käytiin katsomassa Auschwitzista selvinneen Nobel-kirjailijan Imre Kertészin (1929-2016) romaaniin perustuva näytelmä Lopetus. Siinä käsiteltiin sitä, millaisiin tekoihin vallassa olevan järjestelmän (ja siinä toimivien ihmisten) toiminta voi pahimmillaan johtaa. (Näytelmässä neuvostovallanaikaiset ilmiannot, kontrolli ja järjestelmää arvostelevien katoaminen/kuolema, sekä 2. maailmansodan aikaan juutalaisten, romanien ja muiden ei-toivottujen ihmisten systemaattinen tuhoaminen).
Yksilötasolla näytelmä kuvasi totaalihallinnon aiheuttamia traumoja. tylsistymistä ja välinpitämätöntä asennetta asioita kohtaan, joille ei mahda mitään. Se käsitteli myös sekä menneen että nykyisen sukupolven (näytelmässä saksalaisena ja juutalaisena) elämisen vaikeutta ja monitahoista problematiikkaa, koettua syyllisyyttä ja katkeruutta.
Toisin kuin Dumas, joka kuvaa hahmojensa toimintaa vahvasti tunteidensa ohjaamina ja ajamina, Kertészin henkilöitä tarkasteltiin näytelmässä (oman kokemukseni mukaan) viileän älyllisesti vallitsevan järjestelmän ja valtakoneiston uhreina. Esitys herätti monenlaisia ajatuksia sulateltavaksi.
Jumala mainittiin Lopetus- näytelmässä pari kertaa ohimennen. Ei kuitenkaan sellaisena, jonka puoleen voisi kääntyä ja löytää lohtua, voimaa tai rohkaisua,
Taas kerran mietin, miten jotkut selvisivät holokaustin kokemuksista katkeroitumatta, säilyttäen uskonsa ja luottamuksensa Korkeimman läsnäoloon kaikessa, rohkaisten näin myös kohtalotovereitaan (kuten esim. Dietrich Bonhoeffer ja Corrie ten Boom).
Rakkauden tie – Omalla tavallaan nuo molemmat mainitsemani näytelmät pyörivät ajatuksissani myös pohtiessani Jeesuksen sanoja ja esittämää vertausta alla olevassa tutussa ja koskettavassa evankeliumitekstissä.
Millaisten asioiden annamme ohjata elämäämme ja toimintaamme? Miten osaisimme olosuhteista ja tilanteista riippumatta valita Rakkauden tien?
Kirkkauden valtaistuin – Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Matt. 25:31–46
Jeesus, auta meitä. Omin voimin emme voi, jaksa emmekä pysty. Ohjaa, rohkaise ja vahvista meitä olemaan käsinäsi ja jalkoinasi. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä!
💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏
Tällainen herkkä ja valoisa tulkinta Don Moen’in laulusta löytyi (lepoa ja virkistystä sielulle yllä olevien tekstien ja niiden pohdintojen jälkeen):
Two Hands, One Heart – Gems for Christ


