11.8.2023. Tänään oli lapsenlapseni konfirmaatiopäivä. Olipa koskettavaa ja juhlavaa.
Rippikoulu oli päättynyt viikon pituiseen tunturivaellukseen. Lapsenlapseni oli kertonut, että vaelluksella oli ollut hellettä, sumua ja oli satanut vaakana, mutta mukavaa oli ollut.
Joillekin riparilaisille tämä oli oli ensimmäinen kokemus telttailusta. Konfirmaatiomessussa pappi kertoi, kuinka vaelluksen edetessä nuorten keskuudessa heräsi tahto auttaa ja tsempata toisia. – Miten tärkeää onkaan elämässä myötätunto ja auttamisenhalu! Toivon mukaan nuo taidot säilyvät ja kantavat vielä aikuisiässäkin. 🙂
**********************
Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän viikon tekstien kehottavan hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Ja että kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Ja että hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.
Tuo laittaa ainakin minut miettimään, miten olen käyttänyt elämäni aikana Luojan antamia lahjoja. Olenko jättänyt niitä käyttämättä? Ja mistä tietää, mikä on Hänen antamaansa lahjaa, ja mikä harjoittelun tuloksena opittua?
Mieleen tulee pianonsoitto. Lopetin soittotunnit 17-vuotiaana, kun opettajani ei suostunut opettamaan minulle vapaata säestystä. Kunhan opettelisin nämä Chopinin kappaleet musiikkiopiston kevätkonserttia varten, niin syksyllä sitten voitaisiin katsella sitä vapaata säestystä, hän sanoi. – Vaikka pidin soittamisesta ja Chopinistä ihan erityisesti, minua harmitti että opettajalleni kevätkonsertti oli tärkeämpi kuin se, mitä silloin niin kovasti halusin, enkä enää jatkanut syksyllä soittotunteja. (Myöhemmin sitten tietenkin harmitti, etten jatkanut.)
Uskoakseni en ollut mitenkään erityisen lahjakas soittaja, mutta usein olen ajatellut, kuinka mukavaa olisi, jos pystyisi soittamaan kappaleita tuosta vaan, Siihen tarvittaisiin kuitenkin kovasti harjoittelua. Onneksi on muita lajeja, joihin voi tarttua kun tulee inspiraatio; sellaisia jotka vain ikään kuin ‘virtaavat’ itsestään.
Miten paljon erilaisia – taiteellisia tai käytännön kykyjä, taipumuksia ja taitoja mahtaakaan jäädä ihmisillä – syystä tai toisesta – uinuvaan tilaan?
Tuntuu mukavalta lukea ihmisistä, jotka esim. keski-ikäisinä tai myöhemminkin alkavat tehdä jotain sellaista, josta ovat aina haaveilleet. Jotkut alkavat ihan uuden harrastuksen, jotkut opiskelevat itselleen aivan uuden ammatin. Miten paljon iloa se tuottaakaan, kun voi alkaa toteuttaa sitä, mistä on pitkään haaveillut.
***********************
Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä.
Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi.
Katso puoleeni, anna armosi – se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua.
Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi. Opeta minut tuntemaan käskysi!
Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.
Ps. 119:129–136
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.
Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.
Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan.
Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.
Sananl. 14:21–22, 25, 31
Aika suoraa tekstiä noissa Sananlaskujen jakeissa. Peruskauraa, voisi äkkiseltään ajatella, mutta kun asetin noita sanoja omaan elämään, ne laittoivat miettimään: milloin viimeksi ihan oikeassa elämässä (en vain ajatuksen tasolla) säälin ja armahdin köyhää? Millä tavoin se näkyi toiminnassani?
Ja mitä kaikkea nuo sanat ‘luotettava todistaja’ pitävät sisällään? Nykyään varmaankin aika lailla erilaisia asioita kuin VT:n aikaan, ainakin länsimaisessa kulttuurissa.
Pakotin itseni katsomaan tosi rankkaa mutta hienoa elokuvaa Pianisti. (Läppäriltä on helpompi katsella sodan ajoista kertovaa filmiä, voi hiljentää äänen, sulkea silmänsä ja pikakelata karmeiden kohtausten ohi.) – Siinä todistusten luotettavuutta ei kysytty; ihmiset ilmiantoivat naapureitaan, jotka joutuivat keskitysleireille, joissa he menehtyivät.
Tositapahtumiin perustuva Pianisti –elokuva kertoi puolalaisen Władysław Szpilmanin (1911-2000) ja hänen perheensä kohtalosta natsien hyökättyä Varsovaan. Wladyslaw selviytyi holokaustista kuin ihmeen kaupalla, hänen sukulaisensa eivät.
Elokuvassa on voimakas hyvän ja pahan vastakkainasettelu: oli ihmisiä, jotka auttoivat Wladyslawia oman henkensä uhallakin. ja oli niitä jotka pettivät ja niitä, jotka vihaa uhkuen tekivät kamalia tekoja.
Elokuvan loppupuolella tapahtui jotain yllättävää. Wladyslawin piileskellessä pommitetussa rakennuksessa eräs natsiupseeri löysi hänet ja kysyi kuka tämä oli. Wladyslaw kertoi olevansa pianisti. Juutalainenko? Kyllä, Wladyslaw vastasi. Viereisessä huoneessa oli flyygeli, ja upseeri pyysi häntä soittamaan. Wladyslavin soitosta vaikutettuna upseeri toi tälle syötävää ja sanoi, että sodan päättyminen oli lähellä, ja kehotti häntä sinnittelemään piilopaikassaan vielä jonkin aikaa.
Elokuvan lopussa Wladyslaw soittaa sodan päätyttyä jälleen Puolan radion suorassa lähetyksessä Chopinia, samaa kappaletta kuin oli soittanut sillä hetkellä, kun pommi oli särkenyt tuon samaisen radiostudion.
Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:
– Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.
2. Kor. 8:9–15
Jeesus sanoi:
”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’
Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”
Matt. 25:14–30
Talentit– Jeesuksen vertausta miettiessäni mieli juuttui sanaan talentti. Silloinen rahayksikkö, kyllä. Ja englanninkielessä sana merkitsee lahjakkuutta. Mutta mistä sana on peräisin? Wikipedia kertoo, että talentti (talanton, talentum) oli muinainen massan yksikkö, lähtöisin mahdollisesti Babyloniasta tai Sumerista. Se vastasi vedellä täytetyn ruukun/säilytysastian painoa. Talenttia käytettiin usein rahayksikkönä, jolloin se viittasi yleensä kultaan tai hopeaan.
VT:n aikana talentti oli painomittana 3000 sekeliä eli n. 30-40 kg. UT:n aikana talentin paino oli n. 35-40 kg. – Mistään ihan pikku jutusta talentissa ei siis ollut kyse.
Englanninkielessä sana talent merkitsee lahjakkuutta, taitoa, lahjaa, leiviskää sekä historiallisessa merkityksessä talenttia.
Välillä (esim. etsiessäni jotain lauluvideota tähän blogiin) tulee eteen Youtube-videoita brittiläisestä Got Talent -TV-ohjelmasta. – Joskus näkee, kuinka joku astelee lavalle arkana ja epävarmana, ja kuinka hän muuttuu alkaessaan laulaa. Hän unohtaa itsensä ja eläytyy täysillä laulamiseen.
Usein erityisesti epävarmana esityksensä aloittaneet laulajat liikuttuvat saadessaan laulunsa päätteeksi valtaisat, iloisen kannustavat suosionosoitukset yleisöltä.
Kävi laulajalle jatkossa miten vain, siinä oli iso palkinto laulajalle (ja myös yleisölle) siitä, että hän oli voittanut pelkonsa ja uskaltautunut tuomaan esille talenttinsa.
Jotkin lapsiesiintyjät laulavat aivan hämmästyttävän kauniisti. Videoita katsellessa näyttää kuin he eivät olisi lainkaan huolissaan siitä, miten he onnistuvat esityksessään. He säteilevät onnea siitä, että saavat käyttää sitä lahjaa, jonka ovat Luojalta lahjaksi saaneet.
Tällaisen luonnonlahjakkuuden esitystä kuunnellessa tekee mieli pyytää hänelle varjelusta: että hän saisi aina käyttää saamaansa lahjaa aitoa iloa tuntien, niin etteivät kaupallisuus ja toisten odotukset tai vaatimukset pääsisi himmentämään tuota iloa.
Luojamme on antanut meille kaikille erilaisia lahjoja, kykyjä ja taitoja. Taiteellisuus on vain yksi osa Jumalamme ehtymästä aarrearkusta, josta Hän meille lahjojaan jakaa. Useimmiten lahjat, kyvyt ja taidot tulevat esiin käytännön tasolla, jokapäiväisessä elämässä.
Vaikka meillä on tiettyjä taipumuksia ja tietyt asiat tuntuvat luontevilta ja helpoilta, niin suuri osa taidoistamme on opittua.
Se, että hallitsee jonkin tietyn (ehkä aluksi jostain syystä hankalaltakin tuntuneen) taidon, on osoitus siitä, että on ollut halukas harjoittelemaan.
Eräs toinen tositapahtumiin perustuvan elokuva, joka kertoo uskollisuudesta Jumalan antamaa lahjaa kohtaan ja joka selviytyy elämässään sen avulla. oli Woodlawn. Sen päähenkilö on Tony Nathan (s.1956), joka kävi lukionsa 970-luvun Alabaman Birminghamissa. Valko- ja mustaihoiset oppilaat tuotiin eri koulubusseilla. Rasismi heijastui monin tavoin nuorten elämään.
Tony osoittautui poikkeuksellisen lahjakkaaksi jalkapallopelaajaksi. Hän oli aina uskonut Jumalaan, mutta välillä hänen uskonsa joutui koetukselle häneen ja muihin värillisiin kohdistuneen voimakkaan rotusyrjinnän vuoksi.
Kouluun tuli puhumaan entinen jalkapalloilija, joka kertoi, että on eri asia kilpailla oman kunniansa vuoksi kuin pelata Jumalan kunniaksi.
Miehen puheet saivat aikaan sen, että koulun jalkapallojoukkue alkoi rukoilla yhdessä, joukkueen yhteishenki parani ja joukkue alkoi menestyä, ennen kaikkea Tonyn ansiosta.
Joukkue alkoi aina rukoilemalla yhdessä pelikentällä ennen pelin alkua.
Tonystä tuli Woodlawn-koulussa yksi ensimmäisistä mustaihoisista amerikkalaisen jalkapallon (jossa palloa kuljetetaan juosten soikea pallo kainalossa) pelaajista ja hänestä tuli menestynyt ammattipelaaja.
Myöhemmin hän palasi saattamaan opintonsa päätökseen, kuten oli valmentajalleen luvannut, ja toimii nykyisin jalkapalloseuransa oikeusavustajana. V 2015 hän kirjoitti muistelmansa ‘Touchdown Tony: Running with a Purpose’. (“Tony – juoksua tarkoituksen vuoksi”)
Vaatimattomista oloista ponnistaneeseen sinnikkääseen Tonyyn voisivat sopia evankeliumissa olevat Jeesuksen vertauksen sanat: “Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi.”
Pie Jesu – Malakai Bayoh
13-vuotias Malakai liittyi kirkkokuoroon 7-vuotiaana ja rakastui tuolloin klassiseen musiikkiin.
Hänen äitinsä kertoo olevansa hyvin ylpeä pojastaan, joka on työskennellyt ahkerasti laululahjansa eteen. Malakain haaveena on tulla oopperalaulajaksi.