18.8.2023. Kirkkovuosikalenterin toteamaa Etsikkoaikoja -aiheesta:
Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen.
Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan.
Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).
Viime vuonna, kun tämä aihe tuli eteen, hyökkäyssotaa oli käyty jo 1/2 vuotta. Kuitenkin vasta nyt, vuotta myöhemmin, hiljennyin tämän aiheen äärellä eri tavoin kuin aiemmin.
Ennen olin käsitellyt sitä mielessäni lähinnä yksilötasolla: miten itselläni, kuten meillä kaikilla, on elämässämme omat etsikkoaikamme ja miten niihin suhtaudumme ja reagoimme. Nyt mietin sitä laajemmin, kansakuntien – oman maamme, naapurimaiden ja muiden maiden – kannalta.
Maailmamme muuttui 24.2, 22. Ehkäpä monen suomalaisen mielessä kävi tuolloin ajatus: mitä jos itänaapuri olisikin hyökännyt meidän maahamme? – Nyt Ukraina on tilanteessa, jollaista kukaan ei toivoisi omalle maalleen.
Hallituksemme vaihdon myötä olemme ajautuneet tilanteen, jollaista ei myöskään toivoisi omalle maalleen: asenteita, jotka eivät koskaan ole johtaneet hyvään, on alkanut pompahdella pintaan. Kyllähän niitä on ollut olemassa, mutta kun ne tulevat esiin hallitustasolla, on ihan aiheellista, että niitä käsitellään perusteellisesti. Ennen kuin voidaan jatkaa luottaen siihen, etteivät jotkut maamme päättäjät suhtaudu tiettyihin ihmisryhmiin väheksyvästi, syrjivästi ja jopa vihamielisesti.
*********************
Psalmissa ja VT:n tekstissä Jumala puhuu kansalle, ei yksilöille. ”Kuule, kansani…”,
“Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.”
Rauha ei löydy hautumalla vihaa sydämessään, oli kyse sitten yhteen tai useampaan ihmiseen taikka johonkin ihmisryhmään.
Jumala puhutteli usein Israelin kansaa väläyttelemällä uhkakuvia siitä, miten kävisi, jollei Hänen neuvojaan noudateta. – Jos viha ja sen ilmaukset vain kasvavat, miten käy rauhan?
Maailma on miltei yhtenä joukkona tuominnut hyökkäyssodan. Kunpa me suomalaiset yhtenä joukkona (pienemmässä mittakaavassa, mutta yhtä tärkeässä) voisimme laittaa stopin sellaisille puheille, jotka sotivat ihmisarvon kunnioittamista vastaan.
Historiasta tiedämme, mihin viha jotain ihmisryhmää kohtaan voi pahimmillaan johtaa.
Näen, että maamme elää nyt sellaista etsikkoaikaa, jossa siltä kysytään: millaisten vaikuttimien annat ohjata toimintaasi?
Jeesus rukoili taivaallista Isäänsä: “Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh.17:20-21)
Yhteyteen pyrkiviä ajatuksia ja asenteita tarvittaisiin nyt kipeästi. Me, maamme ja maailmamme tarvitsemme. Erilaisia näkemyksiä toki aina on ja saa ollakin, mutta että pystyisimme näkemään ja pyrkimään siihen, mikä meitä yhdistää ihmisinä, kansana, kansakuntina… – siihen tarvitsemme Jumalan apua.
Alla olevassa psalmissa puhutaan sydämen paaduttamisesta. – Rakas, Jumala, auta meitä, ettemme paaduttaisi sydämiämme. Auta että voisimme kuunnella ja kuulla sitä, mikä johtaa meitä kaikkia korkeampaan hyvään, Taivaallinen Isämme, auta meitä tunnistamaan se, mikä on Sinun tahtosi mukaista.
”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel! Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset. ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. Ps. 81:9–17
***********************
Näin sanoo Herra:
– Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.
Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!” Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!”
”Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu. Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle – se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.” Jer. 6:16–19
Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon, niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa. Room. 11:17–24
Jeesus sanoi:
”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. Luuk. 4:23–30
Jeesus oli palannut erämaasta vietettyään siellä 40 päivää ja voitettuaan kiusaukset (a kiusaajan.
‘Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla’, kirjoittaa Luukas. (Luuk.4:14)
Kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa Jeesus oli lukenut toorasta kohdan, jossa sanotaan: “Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”
Käärittyään kirjakäärön kokoon Jeesus sanoi: “Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Tässä vaiheessa synagogassa olevat kuulijat vielä vain ihmettelivät Jeesuksen sanoja. Mutta Jeesus näki heidän epäluulonsa ja kuuli heidän mutisevan, että eikös tuo ole meidän omasta kylästä kotoisin, puuseppä Joosefin poika? : Miten hän voi väittää olevansa Herran voideltu ja Hänen lähettämänsä?!
Mutta Jeesus lisäsi vettä myllyyn: hän otti esimerkit juutalaisten suuresti arvostamasta profeetasta Eliasta ja tämän seuraajasta Elisasta, joiden kummankin kautta Jumala oli tehnyt ihmeitä muunmaalaisten kuin heidän, valitun kansan parissa.
Silloin juutalaisten sietokyky ylittyi. Raivoissaan he halusivat surmata Jeesuksen työntämällä hänet alas jyrkänteeltä.
Jeesus ei tästä hätkähtänyt. Hän tiesi kuka hän oli, eikä antanut sen, mitä hänen kotikaupunkinsa väki hänestä ajatteli, määritellä identiteettiään. Sanomatta enää sanaakaan hän käveli väkijoukon läpi. – Voin hyvin kuvitella, että siinä tilanteessa Hengen voima, Totuuden voima oli niin vahva, ettei kukaan pystynyt estämään häntä.
Sen, kuinka omassa kylässä tai kaupungissa ei nähdä eikä ymmärretä sitä ainutlaatuista lahjaa tai ominaisuutta, jonka Jumala on antanut, on esim. moni lahjakas taiteilija ja kirjailija saanut kokea. Kuinka moni tällainen onkaan kärsinyt köyhyydestä ja väheksytyksi tulemisesta, ja kuollut yksinäisenä ja hyljättynä. Ehkä vain muutama lähipiiristä on ymmärtänyt hänen merkityksensä.
Vasta kun heidän teoksensa ovat saavuttaneet mainetta omassa maassa tai maailmalla, on havahduttu: tällainen ihminen eli joukossamme, emmekä me ymmärtäneet.
Jeesus ei kirjoittanut mitään aikalaisilleen tai jälkipolville. Hän ei luonut mitään aineellista mestariteosta, sellaista jota ihmiset voisivat ihailla vuosisadasta toiseen. Kuitenkin hänen elämällään on ollut ja on lähtemätön vaikutus maailmaan.
Hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat olleet asioita, joiden arvoa ei voi mitata millään maallisilla tai ajallisilla määreillä. –
Kristus opetti – ja opettaa yhä – meille Rakkauden syvempää merkitystä. Hän kutsuu meitä yhteyteensä, olemaan yhtä Hänen kanssaan, kuten Hän on yhtä taivaallisen Isänsä kanssa.
Samoin Hän kutsuu meitä olemaan keskenämme yhtä. Siinä yhteydessä ei ole kateutta, pahansuopuutta eikä pelkoa, vaan luottamusta ja halua kulkea yhdessä parempaa maailmaa rakentaen. Kristuksen kanssa, Hänen rakkautensa opastamana.