26.8.2023.  Kirkkovuosikalenteri kuvaa aihetta näin:
‘Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.’

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –  ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.
Ps. 51:6–14

Puhdas sydän ja vahva henki – niitä Daavid anoi Jumalalta. Daavidilla oli jo nuorena poikana, isänsä lampaita paimentaessaan, läheinen ja rakastava suhde Jumalaan. Daavidin psalmit kuvastavat, kuinka äärettömän tärkeä, rakas ja pyhä Jumala oli hänelle.
Hän luotti siihen, että Jumala oli hänen kanssaan. Kunnes tuo luottamus ja varmuus järkkyi: kun paljastui, mitä hän oli tehnyt. Hän oli kuninkaan auktoriteettiaan käyttäen lähettänyt miehen varmaan kuolemaan saadakseen itselleen tämän vaimon, johon oli ihastunut.
Kun Jumala lähetti profeetta Natanin Davidin luo ilmaisemaan, miten paha teko oli Hänen silmissään, Daavid hätääntyi: kääntääkö Jumala nyt hänelle selkänsä?

Daavid tunsi, että Jumala oli hänen kanssaan. Pyhä Henki vaikutti hänessä siitä lähtien, kun profeetta Samuel oli voidellut hänet seuraavaksi kuninkaaksi.   
(Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. 1.Sam.16: 13).

Henki – isolla vai pienellä kirjaimella kirjoitettuna, siinä on minusta eroa. Esim. ruotsin, englannin ja vanhan suomenkielen käännöksissä tuossa tekstikohdassa Henki on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. “Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.”
Miksiköhän nuo sanat ‘pyhää henkeäsi’ ovat uudemmassa suomennoksessa pienillä alkukirjaimilla? Sillä henkihän meissä kaikissa on, niin kauan kuin hengitämme ja sydän lyö. Suomenkieli kuvaa sitä hyvin: ‘hengissä ollaan’.

Uudessa suomennoksessa hämärtyy mielestäni se, kuinka Daavid sai – ei vain öljyllä, vaan myös samalla Pyhän Hengen voitelun, ja kuinka hän koki sen, kuinka Jumalan Pyhä Henki oli hänessä. (“Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi”)

Jo ennen kuninkaaksi voitelua Daavid uskoi ja luotti siihen, että Jumala oli hänen kanssaan.
“Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä,” sanoi Daavid Saulille lähtiessään kohtaamaan Goljatia.
Samuelin kirjan mukaan Pyhä Henki laskeutui Daavidiin profeetta Samuelin voideltua hänet. Hän sai siis tuolloin erityisen Pyhän Hengen voitelun siihen tehtävään, johon Jumala oli hänet valinnut. 

Daavidin suuri pelko ei ollut se, että hän menettäisi kuninkuutensa, vaan se, että koska hän oli tehnyt kauhean teon, Jumala kääntäisi hänelle selkänsä ja ottaisi häneltä pois Pyhän Henkensä vaikutuksen. “Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.”
Jumala halusi, että Daavid tunnistaisi ja tunnustaisi, että hän on teollaan rikkonut Jumalaa vastaan. Kun Daavid oli tämän tehnyt, Jumala armahti häntä.

Sitä Jumala taitaa haluta meidän jokaisen kohdalla: että huomaisimme, tunnistaisimme sekä myöskin tunnustaisimme Hänelle rikkomuksemme. Sillä Hän on anteeksiantava Jumala, ja on kuin Hän haluaisi sen myös meille osoittaa.

Eräs kokemus sai minut vakuuttuneeksi siitä 15 v. sitten. Tunsin erittäin vahvasti sen, kuinka Hänen anteeksiannon voimansa laskeutui minuun saatuani tunnustettua erään mieltäni kovasti painaneen asian. Sitä kokemusta on vaikea kuvailla sanoin, mutta se oli hyvin voimakas, rakkaudellinen ja luihin ja ytimiin saakka vaikuttava. Vaikea kuvitella, että koskaan voisin unohtaa sitä. Se(kin) vakuutti minut täysin Hänen Rakkautensa voimasta. 

Daavid sanoi: ”Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!”
    Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: ”Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia.” Ja Daavid riisui ne yltään.
    Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. Hän huusi Daavidille: ”Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?” Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen ja sanoi: ”Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!” Mutta Daavid vastasi: ”Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut.”
    Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.
1. Sam. 17:37–45, 48–50