12.12.2016     Betlehemin syntymäkirkon tähti, jonka alla on perimätiedon mukaan paikka, jossa Jeesus syntyi.

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.              (Matt. 1: 18-24)

Immanuel – Miten vavahduttava tuo Jesajan Immanuel -profetia olikaan: miten taivaiden korkeuksista vaikuttavasta, kaikkivaltiaasta, pyhimmistä pyhimästä Jumalasta voisi tulla meille Immanuel ~ Jumala, joka on kanssamme?
Millä tavoin Jesajan aikalaiset mahtoivat ymmärtää tuon profetian? Miten se ymmärrettiin seuraavina vuosisatoina?
Entä 700 v. myöhemmin, Jumalan enkelin ilmoitettua niin Marialle kuin Joosefille, että nyt oli aika tuon profetian toteutua? Ja että heillä olisi ratkaiseva tehtävä sen toteutumisessa!

Mitenkähän olisin itse suhtautunut tuohon Jesajan profetiaan, jos olisin elänyt hänen aikalaisenaan? Taikka joitakin satoja vuosia myöhemmin, jos ja kun tuo profetia tavalla tai toisella olisi tavoittanut minut?
Taikka 700 v. myöhemmin, jos olisin ollut Betlehemin asukas, jolle joku olisi tullut kertomaan: ”Ajattele, viime yönä, täällä meidän kylässä, Jesajan profetia toteutui! Enkelit ilmestyivät paimenille yöllä ja kertoivat. He menivät katsomaan ja näkivät lapsen, joka oli syntynyt eläinsuojassa. Tule, mennään mekin!”
Mikä olisi ollut reaktioni? Jumalan Poika… syntynyt eläinsuojaan? Voiko se olla mahdollista?! Todennäköisesti olisin kyllä kiirehtinyt muiden mukana ihmettelemään vastasyntynyttä.
Evankeliumit eivät kerro, moniko betlehemiläinen näki pienen Jeesus-lapsen ennen kuin Joosef vei perheensä turvaan Egyptiin. Olisiko tällainen tapahtuma voinut jäädä vain paimenten tietoon? Ennemminkin voisi kuvitella että seuraavana päivänä miltei kaikki Betlehemin asukkaat olivat jo siitä kuulleet.     

Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen profetian toteutuminen ja tieto siitä mitä se merkitsi koko ihmiskunnalle, alkoi levitä kulovalkean tavoin ympäri maailmaa. Harvassa ovat enää ne maailmankolkat, joissa siitä ei ole vielä kuultu. Sitä, minkä Jumala ilmoitti Jesajalle, ja monta sataa  vuotta myöhemmin Marialle ja Joosefille, juhlitaan nyt, 2000 v. myöhemmin, yleisesti kaikissa maanosissa ja kansakunnissa ( ja salaisesti niissä maissa, joissa se ei ole sallittua).
Se, vietetäänkö Jeesuksen syntymäjuhlaa juuri oikeana päivänä, ei minusta ole niin tärkeää (syntymäajankohdasta kun on eri näkemyksiä). Olennaisempaa on, että saamme iloita siitä että profetia toteutui, ja että saamme kiittää ja juhlia tapahtumaa, joka muutti ihmiskunnan historian.

Jumala kanssamme – Ihmeellinen Jumalamme, joka synnyit tähän maailmaamme, elit ihmiselämän, suostuit kuolemaan, nousit kuolleista – meidän vuoksemme – Kiitos Sinulle!!!
Kiitos myös siitä, ettet jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan lupasit olla aina meidän  kanssamme!
Auttaisitko meitä Joulun aikaan jättämään turhat touhotukset? Auttaisitko hiljentymään, rauhoittumaan ja huomaamaan kuinka Sinä Olet kanssamme, tänäänkin!

Son of God – Michael W Smith

”Jumalan Poika, puhtain Valo – Herra Korkeuksista on täällä tänä iltana
yhtäkkiä silmämme näkevät pyhitetyn, taivaan lävitse saapuneen
Taivaan täydellisen suunnitelman toteutuneen – Jumalan Pojan
Kuka voisi uneksia tällaisen tapahtuvan: kuninkaiden Kuningas – nyt kanssamme
ihmiset ja enkelit laulavat halleluja
laulamme kunnia, Immanuel – Jumala kanssamme –  halleluja!”

Muut tekstit: Ps. 130: 5-8, 1. Moos. 21: 1-7 ja Hepr. 6: 13-19.

4.12.2016              

(Eräällä Afrikan matkallamme poikani kiipesivät Kilimanjarolle. Heidän ottamansa kuva.)

 Taivasten valtakunta ollut murtautumassa esiin – Jeesus sanoi:
    ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
    Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”  ( Matt. 11: 11-19)

Taivaat avoinna – Mitä on taivasten valtakunnan murtautuminen esiin? Olisiko se sitä, että taivaat ovat avoinna ja Jumalan totuus tulee ilmi?

Elia ja Johannes Kastaja – Elia haastoi 850 vieraita jumalia palvovaa profeettaa Karmelin vuorella. Näiden jumalat eivät pystyneet saamaan minkäänlaista kipinää kuiviin polttopuihin.  Elian pyytäessä Herraa näyttämään kuinka Hän on todellinen Jumala, taivaat avautuivat ja tuli sytytti vedellä runsaasti kastellut uhrialttaripuut ja uhrihärän palamaan.
Johannes julisti Herran tuloa ja valmisti ihmisiä tähän kastamalla heitä Jordan-joella. Kun Jeesus itse tuli kastettavaksi, Johannes sai nähdä taivaiden avautuvan ja kuulla Jumalan ilmoituksen: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”
Elia pakeni hallitsijan vihaa erämaahan, ja hänen nähtiin nousevan taivaisiin tulisissa vaunuissa. Johannes Kastaja tuli erämaasta ja hänen elämänsä päättyi hallitsijan vankilassa.

Heikkous ja vahvuus – Minua koskettaa se, että kaikessa urheudessaan sekä Elialla että Johanneksella oli heikot hetkensä, jolloin pelko tai epäilys koettivat ottaa valtaa. Yhteistä kummallekin oli kuitenkin ehdoton Jumalan totuudessa pysyminen niin puheissa kuin teoissa, maksoi mitä maksoi.
Vahvuudet ja heikkoudet samassa paketissa – sellaisiahan mekin olemme. Heikkoina hetkinä on lohdullista muistaa, että meillä on myös vahvat puolemme. Ja vahvoina hetkinä tietoisuus omista heikkouksista auttaa lankeamasta ylpeyteen ja kaikkivoipaisuuteen.

Mutta mitä Jeesus sanookaan: ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.” Tuossa kohtaa opetuslasten päässä alkoi varmaan surista: jos taivasten valtakuntaan kuuluminen on noin suuri ja merkittävä asia, minäkin haluan tulla siitä osalliseksi! Miten se voi tulla todeksi, miten se näkyy, miltä se tuntuu ja kuulostaa???
Jeesus antaa suorasanaisen ohjeen: valittelu, arvostelu ja syyttely eivät kuulu taivasvaltakunnan kansalaisten etiketteihin.
Joten jos/kun on ollut niihin taipuvainen, kannattaa opetella uudenlainen elämäntapa.

Kristus, Sinussa on kaikki Viisaus ja Voima. Johdata ja varjele kulkumme, joka askel.
Auta näkemään Sinun Viisautesi kun kuvittelen olevani oikeassa.
Nosta katseeni Sinuun kun huomioni kiinnittyy vääriin tai epäolennaisiin asioihin.
Anna taivaiden olla avoinna yllämme, valaise sisimpämme Totuudellasi.
Anna Taivasten Valtakunnan kasvaa sydämissämme ja  murtautua esiin elämässämme, ympärillämme ja koko tässä rakkaassa maailmassamme!
Ja jos jonkin (meissä) täytyy murtua jotta se voi tapahtua, kiitos että Sinä olet kanssamme, eheyttämässä, sitomassa haavoja, yhdistämässä ja vahvistamassa meitä.
Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan! 🙂

Be born in me – Synny minussa – Francesca Batistelli

”Kaikki sisälläni kaipaa järjestystä, kaikki sisälläni haluaa piiloutua
onko tuo enkelin varjo vai soturin? Jos Jumala on mieltynyt minuun, miksi pelkään niin?
joku sanoo että haaveilen vain, auta minua jotenkin näkemään Taivaan silmin
ja ennen kuin pääni myöntyy, sydämeni on jo polvillaan
Pyhä on Hän, minä olen siunattu – synny minussa, synny minussa…
vapisevin sydämin jotenkin uskon että Sinä valitsit minut
aluksi minä pitelen Sinua, lopuksi Sinä pitelet minua
siihen saakka, joka hetki, tee sydämestäni Betlehem Sinulle, synny minussa
tähän saakka olemme odottaneet lupauksen toteutuvan, tähän asti olet odottanut käsivarsiani
kääriydyitkö odottamattomaan jotta voisimme tietää, että Rakkaus yltää näin pitkälle?
en ole urhea, eikä minusta koskaan sellaista tule, sydämeni ei voi tarjota kuin avoimen tilan
olen vain tyttö, en enempää, mutta olen halukas, olen Sinun
aluksi minä pitelen Sinua, lopuksi Sinä pitelet minua
siihen saakka, anna sydämeni olla Beetlehem Sinulle, synny minussa”

1.12.2016                                    

Maa peittyi valkeaan, vaikkakin ohueen lumikerrokseen 1. adventtina – ihanaa! Pysyisi nyt tämä talvi Jouluun asti, ja ylikin…
Uudet nastakengät tuli testattua – verrattomat! Veljeni oli jo useampana vuonna kehottanut minua hankkimaan sellaiset, mutta kun olivat niin hintavia. Kun nyt tuli hyvä tarjous eteen sain vihdoin hankittua. Ja vau: on kuin kesärenkaat olisi vaihtanut talvirenkaisiin, liukkaallakin kulku tuntuu turvalliselta. – Suosittelen lämpimästi talvella kävelyä harrastaville!

2. adventin evankeliumin vertaus ei kuitenkaan kehota lähtemään ulos, vaan pysymään ’sisällä’.
Millä tavoin olen sisällä itsessäni? Hereisenä taikka vain osittain läsnäolevana? Miten herkästi huomioin sisäisesti mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu? – Voinko aavistaa mitä on tulossa? 

Tietoista läsnäoloa meikäläinen, uneksija luonteeltaan, on saanut harjoitella jatkuvasti vuosikymmenet – ja edelleen, joka päivä, saa harjoitella. Miten helposti huomio tahtokaan karata muualle kuin missä olisi tarkoitus pysyä.
Joskus voi olla rohkaisevaa muistella millainen oli ennen. Voi huomata että onhan tässä kuitenkin edistystä tapahtunut… ja toivoa että edelleen tapahtuu…    

Valmiina avaamaan oven – Jeesus sanoo:
    ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
    Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”  (Luuk. 12: 35-40)

Ovi lukossa – Toisessa kaupungissa asuva poikani yöpyy yleensä luonani kun hänellä on useamman päivän työrupeama pääkaupunkiseudulla. Eilisiltana olin jo nukkumassa, kun hän yllättäen tuli yöpymään. – Oli siitä kyllä ollut puhetta, mutta kun netistä näin että tilaisuus,  johon hän oli osallistumassa, alkaisi vasta tänään, ajattelin että hän tulisi vasta tänä iltana. Nukkumaan mennessäni suljin kännykkäni, enkä siten saanut hänen viestiään. Ulko-ovi oli lukossa, mutta kaikeksi onneksi asia ratkesi kuitenkin niin että hän pääsi sisälle yöksi. Minulle selvisi vasta aamulla  että hän oli tullut.
Aamiaispöydässä poikani totesi että vastaisuudessa kannattaa varmistaa tulo ajoissa. Niin, totesin tavattoman helpottuneena siitä että hän joka tapauksessa oli päässyt sisään.

Ihmisen Poika kehottaa meitä olemaan valmiina minä hetkenä vain vastaanottamaan Hänet.
Hän ei ilmoita ennalta saapumisensa hetkeä. Mutta mitä Hän lupaakaan palkaksi: kutsua palvelijansa pöytään ja ryhtyä itse palvelemaan heitä. – Ihmeellinen lupaus!
Mutta ilman lupaustakin – tahdon olla tietoisesti läsnä kohdatakseni Hänet – minä hetkenä tahansa.
Enkä ajattele tässä pelkästään Hänen toista tulemistaan.

Veni Domine Jesu – Tule Herra Jeesus – Marco Frisina

(Muut 2. Adventin tekstit: Ps-80: 15-20, Jes.35:3-6, Hepr.10:35-39)

21.11.2016  – Palasimme siis syyssäihin. Ok, nyt löytämään iloisia asioita tästä. Voin taas pyöräillä – ihanaa!!! Ei tarvitse monia vaatekerroksia lämpimäkseen. Lämmityskulutkin pienenevät.  Mahdollisuus myös hyötyliikuntaan raittiissa ilmassa: haravointia ym. tekemättä jääneitä pihatöitä…

Näkökulman muutos – Hyvien puolien etsiminen niin asioista kuin ihmisistä on minusta hyvä juttu. Joskus se ei vaan tule edes mieleen…
Epäoikeudenmukainen suhtautuminen heikommassa asemassa oleviin herättää minussa yleensä reaktion. USA:n pressaehdokkaiden puheita videopätkiltä kuunnellessani ei ollut vaikeaa muodostaa käsitystä erit. toisen ehdokkaan asenteista. (Viimeistä, ratkaisevaksi kuvattua  vaalikeskustelua en tosin nähnyt.) Vaalien lopputulos oli tyrmäävä.
(En ollut – enkä vieläkään ole – puhunut noista vaaleista ja sen ehdokkaista muiden kanssa. Ilmeisesti on aina löytynyt mukavampia keskusteluaiheita. Ehkä siitä tarve – tässäkin vielä – purkaa blogiin ajatukseni aiheesta.)
Vaalituloksen aiheuttaman harmituksen laannuttua tuli (1. kerran) mieleeni hiljentyä tämän asian äärellä. Rukouksessa tuli suureksi yllätyksekseni toinen näkövinkkeli. – Voisiko henkilöä, jota entinen opettajansa kuvaa manipuloivimmaksi persoonaksi jonka on koskaan tavannut, todella käyttää muutosprosessiin, jonka seurauksena olisi jotain hyvää???
Voisiko mitä mahdottomimmaltakin tuntuva tapaus laajemmasta perspektiivistä nähtynä toimia välikappaleena matkalla kohti jotain parempaa???

                    aasinvarsa Israelin maisemissa

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!                                                 (Mark. 11: 1-10)

Ensitöikseen niin suuren kuorman kantajaksi; oi varsaparkaa, saattaa joku huokaista.
Niin minä ainakin joskus aiemmin tuumin. Nyt ajattelen että vau mikä ainutlaatuinen kunnia tuolle nuorelle eläimelle suotiinkaan: saada kantaa selässään Maailman Vapahtajaa!
Ja eikö hän, joka jumaluutensa ihmishahmoon tihentäneenä kulki vetten päällä, olisi pystynyt istumaan aasinvarsan selkään niin keveänä että tämän oli hyvä häntä kantaa? (Eikä aasinvarsa sitä paitsi varmaan ollut noin pieni kun tuo kuvassa.)

Kevyt kuorma – ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt.11:28-30)
”Katso Minuun”, sanoo Jeesus, tänäänkin. Hän, lempeä ja nöyrä, haluaa tulla heikkojen, väsyneiden ja kärsivien luo. Hän toivoo että tulisimme Häntä vastaan. Tielle, jossa kohtaamme Ylösnousseen. Jossa sielu saa löytää levollisuuden ja rauhan.
Katsoa Häneen, levätä siinä ja uudistua – ihmeellinen lahja, meille kaikille tarjolla.

Vähän aiemmin hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.” (Matt. 11:25)
Lapsi on luonnostaan luottava ja vastaanottavainen. Asiat, joiden merkityksessä hän aistii hyvän, valuvat  hänen sieluunsa, hoitaen, luoden valoa hänen sisimpäänsä. Niistä hän voi ammentaa vielä aikuisenakin, lämpöä, iloa, inspiraatiota.

Lapsuuteni joulut perheemme vietti isovanhempieni luona. Mummuni laittoi aina ikkunanlaudalle olkisen jouluseimiasetelman enkeleineen (ovat nyt mökillämme) ja sen ylle kartonkisen joulutähden. – Samanlaisia punaoranssisia tähtiä näkyy vieläkin joissain ikkunoissa adventinaikaan (vielä pari vuotta sitten näin niitä kaupoissakin).

Jouluseimi – Tultuani itse äidiksi ompelin Marian, Joosefin, Jeesus-lapsen, paimenet ja itämaan tietäjät ja neuloin aasin, härän ja lampaat. Lasten isä teki tallin. Maria ja Joosef kulkivat aasin kanssa joka päivä pienen askeleen eteenpäin kohti tallia; kapaloon kääritty Jeesus-lapsi ilmestyi Jouluna seimeen.
Joitakin vuosia sitten kysyin nuorimmaiseltani (tuolloin jo aikuiselta), vieläkö laitan jouluseimen ikkunanlaudalle. ”Laita vaan, hän totesi, kuuluuhan se joulutunnelmaan.” – Nyt se on myös osana lastenlasteni jouluperinnettä.

1, adventin evankeliumissa aasi ei kuitenkaan kuljeta Mariaa Betlehemiin, vaan hänen poikaansa Jerusalemiin. – Tahdon olla Häntä vastaanottamassa laulaen yhdessä enkelten, aikuisten ja lasten kanssa: Hoosianna!

O come, O come Emmanuel – The Piano Guys

Oi saavu Immanuel. Tule luoksemme, ole kanssamme, johdata meitä, vaikuta sisimmässämme Valollasi ja Viisaudellasi, Lempeydelläsi ja Rakkaudellasi.

Muut tekstit (Ps. 24: 7-10, Sak. 9: 9-10 ja 1. Piet. 1: 7-12 löytyvät bloggauksesta 24.11.2014 (Nöyrä Kuningas)

14.11.2016   Lumen valo –   Minkä valon lumi toikaan marraskuuhun. Keveästi kolattavaa höttölunta; lapset innoissaan liukumäistä ja lumilinnoista! 🙂
OI kun saataisiin pitää lumi maan eteläisissäkin osissa.

Valkeaa kuin lumi                   

Tuli eräs  –  Kun minä sitä katselin, istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui.
Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa.
Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.
Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta.
Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään.
Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.
Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä.
Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.
(Dan. 7: 9-10, 13-14)

Kristus Kaikkivaltias              

Moniin jumaliin ja voimiin uskovan ja niitä palvovan maan, kuninkaan ja hovin vaikutuspiirissä Babylonian pakkosiirtolaisuudessa Daniel pysyi vahvassa uskossa ja rukousyhteydessä Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Tältä hän sai viisautta ja johdatusta mitä kiperimpiin tilanteisiin.
Kuningas Nebukadnessar rakennutti temppeleitä, palatseja, vahvoja muureja suojaamaan maataan  sekä mahtavat riippuvat puutarhat toisesta maasta kotoisin olevalle vaimolleen.
Nebukadnessar halusi kuulla unensa merkityksen. Enteidenselittäjät ja loitsupapit eivät pystyneet sitä selittämään. Mutta Daniel sai Jumalalta selityksen uneen ja kertoi sen kuninkaalle, jolloin tämä tunnusti, että Danielin Jumala on jumalien Jumala ja kuninkaiden Herra, ja nimitti Danielin koko Babylonian viisauden ylivalvojaksi. 

Jumalan Hengen vaikutus – Daniel selvisi ja yleni tuon kiihkeän, helposti kuolemantuomioita jakelevan kuninkaan hovissa siksi, että hänelle Jumalan puoleen kääntyminen oli ykkössijalla. Kolmesti päivässä hän polvistui kotonaan rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa. Hän rukoili ja paastosi yksin ja yhdessä tovereidensa kanssa, heidän ja kansansa puolesta. Hän pyysi Jumalalta neuvoa ja johdatusta. 

Danielin näky voi mielestäni osaltaan auttaa ymmärtämään Jumalan ihmiskuntaa koskevan suunnitelman keskeistä osaa. Jumala näytti Danielille ennalta (satoja vuosia ennen toteuttamista) kuinka Hän tulisi antamaan kaiken vallan ’eräälle ihmisen näköiselle’; ehkä sen vuoksi, että ihmiset uskoisivat nähdessään sen tapahtuvan.
Samoin toimi sittemmin tuo ’eräs’: kertoi opetuslapsilleen useampaan kertaan, mitä tulisi tapahtumaan; jotta nämä uskoisivat. Uskoisivat että hän on Messias. Ja että kaikki kävisi niin kuin profeetat olivat sanoneet. 

Tuon erään (jonka syntymä määrittää ajanlaskumme alun) elämä, kuolema, ylösnousemus 3. pv:nä, ilmestymiset ylösnousemuskehossa sekä taivaaseenastuminen (nämä useampiin lähteisiin dokumentoituina, monien silminnäkijöiden todistamina), ovat nykyään tiedossa.
Kaikkien saatavilla olevien lähdeaineistojen perusteella luulisikin, että meidän aikamme ihmisten olisi helpompi uskoa tähän erääseen kuin niiden, joilla ei sellaisia ollut.   

Monille tuottaa vaikeuksia uskoa, että pienen Lähi-Idän kylän eläinsuojaan syntynyt, rakennusmiehenä perheelle elantoa hankkinut, rakkautta,  myötätuntoa ja anteeksiantoa jakanut ja opettanut, sokeita, kuuroja ja rampoja parantanut, kuolleita herättänyt ja monia muita ihmeitä tehnyt, poikkeuksellisen syvällistä mielen ja sydämen viisautta ilmentänyt, ristille naulittu, kuolleista herätetty, ylösnousseena opetuslastensa kanssa aterioinut mies on tuo Danielin vision kuvaama ’eräs’. – Eräs, jolle on annettu ikuinen valta. 

Toisenlaisiin käsiin – Itse kummeksun ennemminkin esim. viimeviikkoista: maailman suurimman  henkilökohtaisen maallisen vallan luovuttamista aivan toisenlaisiin käsiin: omaa nimeään kantavia pilvenpiirtäjätorneja ja luksushotelleja rakennuttaneen, täysin vailla poliittista kokemusta olevan, puheissaan vuolaasti valheita viljelleen, ihonväriin tai kansallisuuteen perustuvaa ihmisten syrjintää osoittaneen, naisia halventavasti kohdelleen, vammaista toimittajaa ivanneen, Telluksemme toisen suurvallan, Venäjän johtajaa (johtamistapaa) ihailevan ilmastonmuutoksen nonchaleeraajan (jne).

Tunteisiin laskelmoivasti vetoava vaalipropaganda tehosi. Sellainen on ennenkin sytyttänyt ihmisiä. Mutta huolestuttavaa on, kun valutetaan polttoainetta nationalistisille aatteille. Sen seuraukset tiedämme.  
Hätkähdytti erään toimittajan kysymys: milloin Eurooppa saa oman trumppinsa?
Millaisen ilmapiirin haluamme kasvavan maassamme ja maailmassa? Kovan omaneduntavoittelun vaiko vastuullisen, ihmisarvoa kunnioittavan?

Kristuksen mieli – Paavali kirjoitti filippiläisille:
”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil.2:1-5)

Danielin näky innosti minua siinä määrin, että se laittoi taas lukemaan Danielin kirjaa. Daniel on hieno esimerkki uskosta ja uskollisesta palvelemisesta.
Kuningas Dareios oli huomannut vahvan Hengen vaikutuksen Danielissa, ja halusi tämän vuoksi asettaa hänet koko valloittamansa valtakunnan johtoon. Tästä kateelliset kollegat, jotka eivät  löytäneet Danielista mitään vilppiä, laiminlyöntiä tai rikkomusta, vetosivat Danielin uskontoon.
Vastentahtoisesti Dareioksen oli määrättävä Daniel leijonien luolaan. Helppo kuvitella Danielin viettäneen koko yön luolassa Jumalaa palvoen ja Hänen varjeluksestaan kiittäen.
”Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua, koska Jumalani havaitsi minut viattomaksi, enkä minä ole tehnyt mitään väärää myöskään sinua kohtaan, kuningas”, sanoi Daniel Dareiokselle aamulla.

Elävä Jumala – Tämä sai Dareioksen julistamaan Danielin Jumalan olevan ”elävä Jumala, ikuisesti pysyvä. Hänen kuninkuutensa ei koskaan häviä eikä hänen valtansa koskaan lopu. Hän pelastaa ja vapauttaa, hän antaa ennusmerkkejä ja tekee ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä.”
Aivan kuin Dareios olisi nähnyt välähdyksen Jeesus Kristuksen kirkkaudesta, Jumalan ikuisen kuninkuuden ja vallan perijästä, Pelastajasta ja Vapahtajasta.

Viisauden lähde – Danielin tapa elää ja toimia auttoivat häntä selvittämään tilanteita, joissa hallitsijan mielivalta olisi voinut koitua kohtalokkaaksi. Danielin syvällinen rukouselämä oli johdattanut hänet Viisauden lähteelle. Sen seurauksena myös hallitsijat löysivät todellisen Jumalan.
Mistä löytyisi danieleita meidän ajallemme? 

Rakas Jumalamme, auta niin maiden johtajia kuin meitä kansalaisia tulemaan Sinun Valtakuntasi kansalaisiksi. Auta meitä Danielin tavoin etsimään Sinun Viisauttasi, Tahtoasi, Valoasi ja Johdatustasi.
Kristus, Kaikkivaltias, opeta meille Myötätuntoasi ja Oikeudenmukaisuuttasi.
Kiitos Sinulle, Kaikkeuden Valtias.

Glorify You Alone – Gateway Worship

”Kuka on Kirkkauden Kuningas? Ihmeellinen olet, ei ole vertaistasi
Kuka on tämä Kuningas, niin pyhä että Hänen valtaistuimensa edessä jokainen kumartuu?
Jeesus, Jumalan Karitsa, Pelastaja ja Kuningas, Sinä vain olet palvontamme arvoinen ikuisesti
Sinut on korotettu Taivaiden valtaistuimelle, ylistämme Sinua ainoastaan
kuka on tämän armeliaisuuden Kuningas, ihana ja täynnä armoa
kuka on tämä arvollinen Kuningas, jota kansakunnat kunnioittavat ja kuningaskunnat ylistävät
Sinä olet Kuningas, joka pelastaa meidät, voimakas ja täynnä Rakkautta
olet Kuningas jonka veren joka pisara antoi  meille elämän”

Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, 2. Tess. 1: 3-10 ja Matt. 25: 31-46.

Ensi pyhän aiheen – Kristus kaikkeuden Herra – tekstejä löytyy myös bloggauksistani 16.11.15 (Salattua tietoa) ja 21.11.14 (Christos Pantokrator).  

7.11.2016                                  Öljymäellä

Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel! Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.    (Aam. 4: 12-13)

Millaisia ajatuksia sinussa herää puhuttaessa Jumalan kohtaamisesta?
Ensi pyhän tekstit käsittelevät Jumalan odottamista ja Hänen tulemistaan. 
Kertoessaan toisesta tulemisestaan opetuslapsilleen Jeesus sanoi mm:
– Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
– Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.
– Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.
– Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.

Ajankohdan tietää siis vain Isä. Melkein 2000v on odotettu. Meidän aikanamme monet kertovat, että Herra on sanonut heille, että Hän tulee pian. Mikä on Hänen ’pian’ ???
Entä millaista Ihmisen Pojan tuleminen tulee olemaan, mitä silloin ihan oikeasti tapahtuu?
UT:ssa on tästä useita kuvauksia. Mutta sittenkään emme voi ihan tajuta, mitä ja millaista se ihan oikeasti tulee olemaan.
Ehkäpä näiden seikkojen vuoksi en tunne erityistä vetoa eskatologisiin kysymyksiin. Minusta tuntuu luontevammalta ajatella sitä mikä on; ja mitä Jumala haluaa tehdä juuri nyt. 

Hiljentymistä läsnäoloon – Jumalan odottaminen merkitsee minulle ennen kaikkea asettautumista (mielen/sydämen) tilaan, jossa odotan kohtaavani Hänet. Kohottautumista /laskeutumista tilaan, jossa on hiljainen kaipuu Hänen läsnäoloonsa.
Jumalan läsnäolon etsimiseeni ja odottamiseeni liittyy kiitollinen sydän ja mieli, hiljainen ylistys ja palvonta, Hänen sanansa mietiskeleminen, kuunteleminen, kaiken huomion kiinnittäminen Häneen.
Kun omat ajatukseni ovat vaimenneet, voin keskittyä kuunteluun. Haluaako Hän kenties sanoa minulle jotain? Vai olemmeko vain hiljaa yhdessä. Hän ympäröi ja täyttää minut Rauhallaan.

Jumala on aina läsnä erityisesti Hänelle pyhitetyssä ajassa & tilassa. Hän on siinä kanssamme. Jumala – Isä, Poika, Pyhä Henki – toimien ja vaikuttaen meissä ja keskellämme. – Se vaan on niin Ihmeellistä ja ihanaa. Vaikka vain ihan ajatella sitä.
Jeesus sanoi, että hän ilmaisee itsensä sille, joka rakastaa häntä ja noudattaa hänen tahtoaan. ”Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” – Jeesus Kristus ihan oikeasti haluaa ilmaista itsensä meille. Sekin niin ihmeellistä ja ihanaa.
Millä tavoin Hän sen tekee, riippuu varmaan meistä itsestämme, luonteestamme ja taipumuksistamme. Ja siitä ajasta, jonka omistamme Hänelle, Hänen kanssaan olemiselle.

Jeesus kehotti opetuslapsiaan valvomaan. Mitä hän tarkoittaa valvomisella?
Luokanvalvoja seuraa, miten oppilaat hoitavat hommansa ja edistyvät. Laadunvalvoja huolehtii, ettei siihen mitä tuotetaan sekoitu mitään asiaankuulumatonta.
Luojaamme voisi nimittää meitä lapsiaan, oppilaitaan, rakastavaksi ja hyvätahtoiseksi Ylivalvojaksi, joka tekee ainakin ensiksi mainittua. Jälkimmäistäkin Hän voi tehdä, jos Häneltä sitä pyytää.
Mutta millaista valvomista Jeesus toivoo meiltä? 
Engl. käännöksissä valvoa -sana on käännetty ’watch’ (katsella, seurata, tarkkailla, pitää silmällä) ja ’alert’ (valpas, vireä, skarppi).

Johonkin tuontapaiseen pyrin hiljaisessa rukouksessani ja mietiskelyssäni: olemaan hereinen, ’katselemaan’, ’tarkkailemaan’ rakastavalla sydämellä. Olemaan herkkänä, kuullakseni sitä, minkä voin kuulla vain hiljaisuudessa, nähdäkseni sitä, mikä ei näy. Tajutakseni sitä, mikä On.  

Jeesus nousi usein opetuslastensa kanssa Öljymäelle, josta avautuu näkymä Pyhään Kaupunkiin. Siellä he viettivät aikaa oliivipuiden varjossa, rukoillen, valmistautuen tuleviin tapahtumiin. Galilean seudulla Jeesus vetäytyi usein vuorelle yksinäisyyteen, hiljaisuuteen, halutessaan olla kahden taivaallisen Isänsä kanssa.

Jumalan kohtaaminen on niin kallisarvoinen asia, että sitä kannattaa minusta miettiä. Sitä, mikä olisi itselle luontevin tapa kohdata Hänet (jollei ole jo jotain tapaa löytänyt). Jotta voisi oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen Rakkauttaan.
Jeesus sanoi: ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.”
Hän, ylösnoussut Mestarimme ja Opettajamme, haluaa että löytäisimme yhtä läheisen ja rakkaan suhteen taivaalliseen Isäämme kuin hänellä oli ihmisenä maan päällä eläessään.
Se on niin Isän kuin Pojan harras toive. Ja onhan meille annettu tähän Auttajakin, Pyhä Henki, Totuuden Henki, suunnannäyttäjäksi.

In His Presence –  Patty Sandi (instrumentaalipuoli kuin 50-luvulta, mutta sanat preesensiä)  

”Tämän hetken hiljaisuudessa, polvistuessani eteesi, uskon että olet uskollinen lupauksessasi
en aina ymmärrä mitä täydellinen tahtosi edellyttää
mutta olen oppinut luottamaan Sinuun enemmän, läsnäolossasi Herra
Läsnäolossasi on lohdutus ja rauha, kun etsimme Sinun sydäntäsi
löydämme siunauksellisen varmuuden Sinun pyhässä läsnäolossasi
suloinen palkinto kätkeytyy siihen, kun odotamme Herraa
kun annamme sille aikaa, Hän antaa täydellisen viisautensa
tulla löydetyksi Hänessä, syvimmät salaisuutemme paljastettuna
Hän ympäröi meidät armollaan etsiessämme Hänen kasvojaan
etsiessämme Isän sydäntä löydämme siunatun varmuuden, aina avoimen oven
oppiaksemme tuntemaan paremmin Pelastajaamme, Herramme läsnäolossa”

Muut tekstit: Ps. 90: 1-6, 2-15, 2. Piet. 3: 8-14, 18 ja Matt. 25: 1-13.

24.10.2016                             

En muista aikaa, jolloin ihmiset olisivat jakautuneet niin kiihkeästi kahteen täysin vastakkaiseen ajattelu- ja asennoitumistapaan kuin viimeisten 12 kk:n aikana. Eikä ihme. Useimmat meistä eivät ole kokeneet nykyisen kaltaista pakolaisvirtaa, laajinta sitten II maailmansodan. – Millaisia ajatuksia, tunteita ja toimintaa se meissä herättää? Kieltämisen, vihan ja pelon? Myötätunnon, auttamisen halun ja toiminnan?

Miten toimia sekä taivaan että tämän maan kansalaisena? Sitä pohditaan ensi pyhän teksteissä.
Kun lueskelin niitä tulivat ihan väkisinkin mieleen USA:n ensikuiset presidentinvaalit. Uutiset tulvivat kandidaattien nykyisiä ja menneitä puheita ja tekemisiä, joista heijastuu heidän erilaiset arvomaailmaansa. Mielenkiintoista kuitenkin, kuinka 2. presidenttiehdokkaaksi on päässyt kapuamaan henkilö, joka on saanut jopa oman puolueen arvovaltaisina pidettyjä kannattajia vetäytymään kannatuksestaan. – Ei ihme sekään, ovathan hänen asenteensa ja kommenttinsa sanalla sanoen uskomattomia.
Se että n. puolet yhdysvaltalaisista on ollut halukas antamaan maansa ylimmän päätäntävallan tämän sangen impulsiivisen ihmisen hyppysiin…  tuntuu sekin uskomattomalta!

Menneille emme mitään mahda, mutta nykyiseen ja tulevaan vaikutamme asenteillamme ja valinnoillamme. Olemme valinneet presidentin, jota ei tarvitse hävetä. Haasteita hänellä ja hallituksella on kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi, joten kannattaa muistaa heitä rukouksin. 
Mutta kyllä meillä suomalaisilla on myös häpeänaihetta. Asenteemme, jotka (ei tosin vain meidän maassamme vaan muissakin maissa) ovat huolestuttavasti vahvistuneet (ja joiden vuoksi Donaldkin on edennyt vaalien 2. ehdokkaaksi): siinä määrin vahvaa oman henk. koht. edun (oman maan edun) korostamista, että toisten hädänalainen tila nähdään uhkana.   

Maailmanmuuttajia – Edelliset mietteet kirjoitin myöhään illalla, joten päätin jatkaa seur. aamuna.  – Ja millaisen uutisen bongasinkaan aamu-uutisista: Hyvän uutisen!!!
”Hyvät asiat kasvattavat” – Neljä suomalaisauttajaa kertoo, miten maailmaa muutetaan. – Jes!!!!
Tässä linkki näiden maailmanmuuttajien kertomuksiin:  http://yle.fi/uutiset/3-9245519

Kahden valtakunnan kansalaisena -aiheesta Evankeliumikirja toteaa:
’Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.’

Suojella ja palvella ihmiselämää… kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen…
Onko ylipäätään mahdollista, että taivaalliset ja maalliset arvot sulautuisivat toisiinsa?
Uutislinkin ekan maailmanmuuttajan mukaan on; siitä hänen oma elämäntyönsä on hyvänä esimerkkinä.

Peltienkeli – Espoon kauppakeskus Sellossa on parhaillaan näytillä MAF:n (yhteiskristillinen lähetyslentojärjestö) avustusentokone. Siinä tämä Afrikassa 20 v. ja 1,8 miljoonaa km:ä avustuslentoja lentänyt peltienkeli nyt katselee ostoksilla käyviä ihmisiä vaate-, laukku-, kosmetiikka-, koru-, lahjatavara- ym. kauppojen, jätskibaarin, kahviloiden ja ravintoloiden keskellä.
Jos tuolla pienellä lentokoneella olisi mieli, tunteet ja aistit, mitä se mahtaisi tuumailla sitä nyt ympäröivästä, niin täysin vastakkaisesta todellisuudesta kuin minkä se  noiden 20 palvelusvuotensa aikana oppi tuntemaan? 

Neuvoston jäsenet kutsuivat apostolit sisään ja kielsivät heitä enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”
Silloin neuvoston jäsenet uhkailivat heitä entistä ankarammin, mutta päästivät heidät sitten vapaaksi kansan tähden. He katsoivat mahdottomaksi rangaista miehiä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa sen johdosta, mitä oli tapahtunut.   (Ap. t. 4: 18-21)

Pyhä Henki toimi apostoleissa ja heidän kauttaan niin vahvasti, etteivät ulkonaiset uhkat vaikuttaneet heihin. Kansa ymmärsi, etteivät tapahtuneet ihmeet olleet ihmisten vaan Jumalan aikaansaannosta. – Osat vaihtuivat: uhittelijoista tulikin (kansan suosion menettämisen) pelkääjiä. 

Mitä me pelkäämme? Oman asemamme/tilanteemme heikkenemistä?
Vaikka maassamme on köyhyyttä ja työttömyyttä, ei tämä ole köyhä maa. Ei tarvitse kuin katsoa markkinoilla olevaa ylenpalttista tarjontaa ja kysyä: eikö meillä ole mistä jakaa, antaa tarvitseville, auttaa hädässä olevia?

Raamatun lupausten mukaan Taivaan Valtakunta tulee ennemmin tai myöhemmin olemaan täydesti todellisuutta täällä Maan päällä. – Olemmeko myötävaikuttamassa tähän vai painamassa  jarruja?

Jeesus, mitä sanoisit meille nyt? Miten voisimme oppia elämään, ajattelemaan ja toimimaan todeksi Sinun opetuksiasi? Miten asenteistamme voisi tulla ’niin maan päällä kuin taivaassa’ -asenteita?

Taivasmaankansalaisiksi – Kristus, anna Sydämesi muuttaa sydämiämme. Vahvista meissä myötätuntoa ja epäitsekkyyttä, kykyä nähdä hätää kärsivät Sinun silmin. Auta meitä kuulemaan, mitä toivoisit meissä muuttuvan. Ja mitä haluaisit tehdä kauttamme. Anna meille halu jakaa omastamme tarvitseville, toimia taivaskansalaisina täällä maan päällä.
Kun emme itse siihen kykene, anna Henkesi vaikuttaa meissä.
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan! 🙂

Give Me Your Eyes – Brandon Heath

”Katselin alas taivaalta, seurasin kaupungin valoja
maailmaani kilometrin korkeudelta
paras näköalapaikka
kurotin alas, kosketin kylmää mustaa kattoa
se pysäytti äkisti
hengitin sisään tuttua shokkia, hämmennystä, kaaosta
kaikki nuo ihmiset, menossa jonnekin
miksi en ole koskaan välittänyt?
anna minulle Sinun silmäsi vaikka vain sekunniksi
niin että voin nähdä kaiken mitä en nähnyt
anna minulle Sinun rakkautesi ihmiskuntaa kohtaan
anna minulle Sinun käsivartesi niitä varten, joiden sydän on särkynyt
niitä varten, jotka ovat niin kaukana etten heihin yllä 
anna Sinun sydämesi niitä kohtaan, jotka on unohdettu
anna Sinun silmäsi niin että näen
astuin vilkkaalle kadulle, näen tytön, katseemme kohtaavat
hän yrittää parhaansa hymyilläkseen minulle
kätkien sen mitä on hymyn alla
tuolla on mies mustassa puvussa
punainen solmio kaulassa, kuluttaen aikaa
liian häpeissään kertoakseen vaimolleen olevansa työtön
kaikki nuo ihmiset menossa jonnekin
miksen koskaan ole välittänyt?
olen ollut tuolla miljoona kertaa
pari miljoonaa silmäparia on ohittanut minut
vakuutan etten koskaan kuvitellut olevani väärässä!
tahdon katsoa vielä uudestaan
anna minulle vielä toinen mahdollisuus
nähdä miten Sinä näet ihmiset, koko ajan
anna Sinun silmäsi, Herra
anna silmäsi nähdä kaikki mitä en huomannut
anna minulle käsivartesi murtuneita varten
Herra, anna minulle Sinun silmäsi” 

17.10.2016                             

Pihlajanmarjat – Tänä syksynä pihlajat ovat ilahduttaneet hehkuvanvärisillä, täyteläisinä nuokkuvilla marjatertuillaan. Paitsi silmänruoakana, voi niistä iloita monella tapaa muutenkin. Niitä voi kuivattaa talven varalle, vaikka askartelumateriaaliksi lasten kanssa. Tai  c-vitamiinilisänä pimenevään syksyyn.
Happamasta makeaa – Huuhdo tuoreet marjat ja soseuta (t. jauha kuivatetut), makeuta intiaanisokerilla (Masajo) ja sekoita puuroon, mysliin tai luonnonjogurttiin. Taikka levitä sosetta vaikka siemennäkkärin päälle. – Kirpeän makeeta, nam!
Vaikka poimin marjoja alemmilta oksilta, jäi ylemmille kyllä riittämiin lämpimiin maihin lentäville. Valtava siritys ja siipien suhina käy lukemattomien innokkaiden nokkien popsiessa marjoja matkaevääksi. – Viisaasti suunniteltu nämäkin luonnon antimet!

Velat – Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.’ Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.
Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, mitä olet velkaa!’ Mies heittäytyi maahan ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.’ Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.
Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: ’Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?’ Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.”   (Matt. 18: 23-35)

Sielun vankeus – Voi tuntua vähän synkältä tuo Jeesuksen vertaus taivasten valtakunnasta. Tai sitten ihan oikeudenmukaiselta. Riippuu siitä, mitä kohtaa siinä katselee.
Ainakaan sitä ei ole vaikea ymmärtää. Jumala, joka on antanut ja antaa meille anteeksi, odottaa että myös me olisimme armahtavaisia lähimmäisillemme.
Tuo vankeus on hyvä kuva siitä, mitä anteeksiantamattomuus saa aikaan: se kahlitsee olemukseen ajatuksia ja tunteita, jotka eivät tee hyvää, eivät itselle eivätkä muille.
Usein kumpikin osapuoli kärsii, sekä se joka kaipaa armahdusta kuin se joka ei pysty antamaan anteeksi. Mutta useimmiten ehkä kuitenkin jälkimmäinen. Anteeksiantamattomuus kun tuppaa kaivertamaan sielun sopukoihin erikokoisia pesäkkeitä niille sanoille, teoille ja kokemuksille, jotka loukkasivat ja satuttivat. Sieltä, sielun tyrmistä niitä sitten jossain kohtaa elämässä, jossain muodossa, ryöpsähtelee  pintaan.

Oletko huomannut kuinka ihmeen vapauttavaa on, kun on antanut anteeksi? Minä ainakin olen, niin omalla kohdalla kuin muidenkin.
Omassa elämässäni merkillisin ja voimakkain tähän liittyvä kokemus tapahtui toissa vuonna äitipuoleni sairasvuoteen äärellä hänen viimeisten elinviikkojensa aikana.
Kärsimys oli tuolloin niin vahvasti läsnä ja herätti sellaisen myötätunnon, ettei siinä ollut tilaa anteeksiantoon liittyvien asioiden miettimiseen. Itse asiassa hämmästelin millaisella voimalla myötätunto minut täytti. Oli kuin aikoinaan syvälle painuneita, suhteeseemme liittyviä neg. kokemuksia ja tunteita ei olisi lainkaan ollutkaan. Oli vain myötätunto ja sääli. Tuntui että Rakkauden voima virtasi kauttani minusta riippumatta. En koettanut analysoida tai ymmärtää sitä, annoin vain Jumalan hoitaa. – Jälkeenpäin ymmärsin, että Hän hoiti siinä paitsi vuoteessa lepäävää, myös sen äärellä istuvaa!   

Yllätys – Minulle oli tuotu oma vuode huoneeseen. Eräänä yönä istuin vuoteeni laidalla, oli hiljaista, äitipuoleni kasvot olivat kohti kattoa, silmät olivat kiinni, ja oletin hänen kohta nukahtavan. Minua väsytti kovasti ja vuode kutsui heittäytymään pitkäkseen, mutta tiesin että nukahtaisin heti, joten sinnittelin istuen. Piti pysytellä hereillä jotta voisin olla apuna kun äitipuoltani janottaisi.
Yhtäkkiä hän – päätään kääntämättä – ojensi kätensä minua kohti ja sanoi vain:”Anteeksi!”
Ei mitään, sitä vartenhan olen tässä ettei sinun olisi jano, sanoin. (Hän ei pystynyt nielemään, joten autoin häntä imemään vettä kostutetusta vanutuposta, kuten sairaanhoitaja oli opastanut.)
”Ei kun ANTEEKSI!!” hän sanoi nyt hyvin painokkaasti. Silloin tajusin ettei hän pyytänyt anteeksi sitä että oli vaivaksi, vaan tuo oli anteeksipyyntö, joka kattoi kaiken; menneen ja nykyisen – ihan kaiken.
Tiesin, että tuon sanan lausuminen ei ollut hänelle helppoa. Äänensävy oli pikemminkin vaativa kuin minkäänlaista tunnetta kuvaava. Mutta tuo minussa virtaava myötätunnon voima työnsi sanat suustani: ”Oi, totta kai annan anteeksi!”. Eivätkä ne olleet vaan sanoja, vaan tunsin että ne ponnahtivat koko sydämestäni. Oli sellainen olo, että kaikki oli sillä hetkellä minun puoleltani täysin anteeksi annettu.
Minäkin pyysin häneltä anteeksi kaikkea, millä joko tietoisesti tai tietämättäni olin toiminut väärin häntä kohtaan. (Vaikkei sillä hetkellä noussutkaan mitään erityisesti mieleen, niin ajattelin että varmastikin oli ollut monia tilanteita, joissa olin loukannut häntä. Jollen ääneen, niin ainakin ajatuksissani: teini-ikäisenä sisimmässäni oli niin paljon kaunaa ja vihaa häntä kohtaan, ja vielä myöhemminkin.)
Tuntui kuin äitipuoleni olisi hämmentynyt täysin; ikään kuin anteeksipyyntöni olisi yllättänyt hänet yhtä suuresti kuin hänen anteeksipyyntönsä minut.

Olin kyllä aiemmin monestikin mielessäni antanut hänelle anteeksi. Viime viikolla luin 16-v:na kirjoittamaani päiväkirjaa, johon olin kirjoittanut, etten halua vihan ja kaunan alkavan myrkyttää sieluani. Tietoisen anteeksiantoprosessin aloitin kuitenkin vasta aikuisena. Mutta aina silloin tällöin, tietyissä tilanteissa, mieleeni nousi ajatuksia, jotka kertoivat, etten ollutkaan vielä täysin vapautunut neg. ajatuksista häntä kohtaan.
Tuossa öisessä anteeksiannon hetkessä sairaalahuoneessa tuntui kuin anteeksiantoreaktioni ei olisi tullut omasta voimastani käsin. Vaan että Eräs, joka on kaikkia inhimillisiä ajatuksia, tunteita ja kokemuksia suurempi, oli saanut minussa tuon välittömän, hetkeäkään epäröimättömän, ehdottoman ja totaalisen anteeksiantamisen aikaan. Se oli niin monin verroin voimakkaampi kuin omat, mielessäni tehdyt anteeksiannot (joissa taisin kyllä ajatella ennemminkin itseäni ja omaa haluani vapautua anteeksiantamattomuuden kahleista kuin toisen osapuolen tilannetta).

En minä, vaan Kristus minussa – Tuossa sairasvuoteen äärellä tapahtuneessa anteeksiannon hetkessä sairaalahuoneessa oli minusta häivähdys siitä, mitä Paavali totesi kirjeessään galatalaisille: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.”
Ajattelen, että tuossa hetkessä Kristuksen Henki vaikutti sillä tavoin, että sisimmästä kumpuava anteeksianto ja -pyyntö huuhtoivat tieltään kaiken sellaisen, mikä tuossa tilanteessa olisi saattanut asettua tukkeeksi. – Se oli valoisa ja kirkas hetki.

Ei aina helppoa – Jeesus korostaa usein opetuksissaan anteeksipyytämisen ja -annon merkitystä. Mutta oli kummasta tahansa kyse, ei se aina niin helppoa ole!
Tai jos on todella halu antaa anteeksi, sitä ehkä tekee  (mielessään, jollei toinen pyydä) useampaankin kertaan miettien ehkä että tuliko kaikki nyt ihan oikeasti anteeksi annettua, vai vieläkö sisälläni muhii jotain kaunajemmoja.

Kerroin tuon  hyvin henkilökohtaisen kokemuksen siksi, että 1. anteeksianto on niin  tärkeää, 2. haluan rohkaista luottamaan, että jos ja kun itsellä on vaikeaa antaa anteeksi, voi pyytää Jeesusta apuun. Ja Hän auttaa.
Minulle tuo anteeksipyyntö tuli täytenä yllätyksenä, enkä voi tietää, miten olisin reagoinut siihen, jollen olisi joka päivä pyytänyt Jeesus Kristusta olemaan kanssamme ollessani äitipuoleni luona. Tuon sairaalajaksonkin aikana tapahtui nim. asioita, jotka eivät olleet mitenkään omiaan vahvistamaan omaa valmiuttani täyteen anteeksiantoon.

Vaikka tuntuisi kirpeältä – kun pyydät, antaa Jeesus, anteeksiannon Mestari, oman anteeksiantovoimansa virrata sydämeesi ja sen kautta sille, jolle tahdot antaa anteeksi. Hän näytti elämässään ja erityisesti sen viimeisillä kärsimyksen hetkillä, kuinka suuri hänen armonsa ja anteeksiannon voimansa on.   

Kristus Vapahtaja, kiitos että näet kaikki haavoittumisemme ja haavoittamisemme. Näet miten me olemme toisia satuttaneet ja loukanneet, ja millä tavoin meitä on satutettu ja loukattu.
Kiitos että autat meitä antamaan/pyytämään anteeksi, silloin kun me emme voi, jaksa tai kykene. 
Parantajamme, hoida sisäisiä haavojamme. Auta meitä vapautumaan mielemme vankilasta, niiden tunteiden kahleista, jotka meitä sitovat.
Sinussa on Vapaus. Olet ihmeellinen Voiman ja Rakkauden Lähde. Kiitos Sinulle!

A Heart That Forgives – Kevin LeVar

”Haluan anteeksiantavan sydämen, rakkaudentäyteisen
myötätuntoisen sydämen, juuri sellaisen kuin Sinulla
sydämen joka voittaa pahan hyvyydellä ja rakkaudella
kuin mitään ei olisi tapahtunut, ilman kaunaa
haluan sydämen joka antaa anteeksi, elää ja antaa elää
joka vain rakastaa ja rakastaa, aina vaan
sellaisen, jota ihmiset eivät voi loukata koska Sinun sanasi on siellä, sisimmässäni
sydämen joka rakastaa pyyteettömästi kuten Sinä Jeesus Kristus
tahdon sydämen joka rakastaa kaikkia, vihollisianikin
tahdon rakastaa kuten Sinä, olla kuin Sinä, toimia niin kuin Sinä
kun ne jotka ovat lähimpänä tai ne jotka olen tuntenut pisimpään satuttavat eniten
sittenkin haluan rakastaa heitä aivan kuten Sinä rakastit minua
vaikka minuun sattuisikin, haluan anteeksiantavan sydämen
kun tuska on niin syvä ja kun on niin vaikeaa puhua siitä kenellekään
aivan kuin Sinun Poikasi, pidätän oikeuteni käyttää sitä heitä vastaan viha sisimmässäni
tahdon kulkea Sinun laillasi, puhua kuin Sinä, toimia kuin Sinä
tahdon olla kaltaisesi Jeesus Kristus
sillä sydän joka antaa anteeksi elää täysin vapaana menneisyyden kivuista
ja sydän joka vapauttaa tulee tuntemaan niin paljon vapautta
tahdotko olla vapaa – vastaukseni on kyllä, Herra tahdon olla vapaa
Jumala, olen väsynyt olemaan sidottuna, Isä, vastaukseni on kyllä
en tahdo tätä elämääni, Jumala, olen valmis päästämään irti
en jaksa enää sanoa ei, Isä, vastaukseni on kyllä
tiedän että Sinulla on minulle niin paljon odottamassa, ylpeyteni kätkemää
tahdot tehdä niin paljon elämälläni
Isä auta minua päästämään irti, Herra tiedät että tämä on kestänyt niin kauan
Isä auta minua päästämään irti, kun soitan sinulle tämän laulun
en halua loukkauksen hengen pidättelevän minua
en halua niiden pidättelevän minua, jotka tekevät vääryyttä minua kohtaan
tahdon rakastaa heitä kuten Sinä rakastat minua
tapahtuipa mitä tahansa Herra, anna minulle armahtavaisuutta
Herra tulipa mitä hyvänsä, huolimatta siitä mitä ihmiset tekevät
tahdon sittenkin rakastaa heitä, rakastaa niin kuin Sinä rakastat”

Muut tekstit: Ps. 119: 162-168, 1. Moos. 50: 15-21 ja  Ef. 4: 25-32.

10.10.2016   Kapernaumin palmuja

Mies uskoi – Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.
Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.”
Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen.
Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.  (Joh. 4: 46-53)

Mies tuli Jeesuksen luo uskoen ja luottaen häneen. Jeesuksen tarvitsi vain sanoa sanat  ”poikasi elää”, ja kuolemaisillaan ollut poika parani.

Voinko/voitko tulla ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen luo tänäänkin? Kyllä, ehdottomasti! Hänen luokseen kannattaa tulla ja puhua Hänelle asioista joita kantaa sydämellään.  

Mutta mitä jos en kuulekaan Jeesukselta niitä sanoja, joita haluaisin kuulla?
Niin paljon tapahtuu meidän näkemättämme, kuulemattamme, tiedostamattamme. Joskus sen ymmärtää vasta jälkeenpäin. Uskoaan Jumalaan tai Jeesukseen ei kannata perustaa sen varaan, mitä aisteillaan havaitsee tai ei havaitse tapahtuvan.
Suhdettani ja uskoani Jeesukseen ei muuta se, näenkö/kuulenko/koenko, että se mitä olen Häneltä rukoillut tapahtuu. Luojamme on kaikkivaltias, eikä Hänelle mikään ole mahdotonta, mutta Hän toimintaansa elämässämme vaikuttavat paitsi pyyntömme, myös Hänen omat ajatuksensa, suunnitelmansa ja aikataulunsa, jotka voivat olla toisenlaiset kuin toivoisimme.
Me näemme asiat vain omasta, kapeasta näkövinkkelistämme, Hän näkee kaiken suunnattoman paljon laajemmasta perspektiivistä. – Ja sittenkin: me ja jokainen Hänen luotunsa olemme Hänelle niin tärkeitä ja rakkaita! 

Uskon perusasiat – Eräs ystäväni totesi kerran, että uskon perusasiat ovat loppujen lopuksi ihan yksinkertaisia. Hän ei ymmärrä, miksi minun pitää aina yrittää monimutkaistaa niitä. – Niin, meikäläisellä todella jostain syystä on tarve ymmärtää syvemmin, perusteellisemmin. Ja se saa minut aina välillä kipuilemaan sellaisten uskon- ja raamatunkohtien äärellä, joita minun on vaikea niellä. Tämä haluni pureskella näitä klimppikohtia ei kuitenkaan onneksi ole horjuttanut uskoani Jumalaan, Jeesus Kristukseen ja Pyhään Henkeen, ja Heidän merkitykseensä meidän ja koko luomakunnan elämään. Ja aika vaikea olisi uskoa, että vastaisuudessakaan niin kävisi.  

Päiväkirjat – Olen viime aikoina lukenut teini-ikäisenä kirjoittamiani päiväkirjoja (ja pistänyt sitten sivut saunanlämmityssytykkeiksi). Paljon siitä, mitä silloin liikkui mielessäni, olin tyystin unohtanut. Äitini ja isoveljeni kuoleman jälkeisiin vuosiin liittyi paljon vaikeita asioita, mutten muistanut että olin noina aikoina päiväkirjaa kirjoittaessani kääntynyt Jumalan puoleen useammankin kerran.
Jotkut huokaukset ja pyynnöt Jumalalle, ja lauseet jotka eivät olleet suoranaisia pyyntöjä, mutta joiden viereen olin piirtänyt kädet liitettynä rukousasentoon… – kun ajattelen noita asioita, ymmärrän, kuinka Jumala on ollut kanssani, nähnyt, kuullut ja vastannut. – Joskus tällaiset asiat voivat valjeta itselle vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua, esim. lukiessa vanhaa päiväkirjaa. – Tai jos on parempi muisti kuin meikäläisellä, niin ihan muistelemalla. 

Jos olisin ymmärtänyt – Noiden vanhojen päiväkirjojeni lukeminen on vain vahvistanut käsitystäni siitä, miten merkittävää on, käännymmekö Jumalamme puoleen asioidemme kanssa vai elämmekö vain omaa elämäämme kutsumatta Häntä siihen mukaan. Näin jälkeenpäin ajattelen, että jos jo tuolloin olisin ymmärtänyt miten merkittävää on että kääntyy Hänen puoleensa, olisin varmaan tehnyt niin kaikissa elämänvaiheissa!

Rakas taivaallinen Isämme, kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan. Kiitos että jokainen luotusi on Sinulle tärkeä. Toiveesi on, että valitsisimme seurata Poikasi valmistamaa tietä. Kiitos Hänestä, ja kiitos Pyhästä Hengestä. Kiitos kaikesta avusta ja johdatuksesta!
Sinun Käsissäsi kaikki elämämme asiat ovat parhaassa mahdollisessa hoidossa.
Kiitos että saamme tulla luoksesi, tänäänkin!

With All I Am – Hillsong Live

”Sinun Käsiisi uskon jälleen koko olemiseni, Sinulle Herra
Sinä pitelet maailmaani kämmenelläsi ja olen Sinun ikuisesti
Jeesus uskon Sinuun, kuulun Sinulle
Sinun vuoksesi elän, Sinun vuoksesi koko olemukseni laulaa
kuljen kanssasi, minne ikinä kuljet, ilossa ja surussa luotan Sinuun
ja elän Sinun lupauksissasi ikuisesti, Sinua palvon”

Muut tekstit: Ps. 46:2-8, Jes. 33: 20-22 ja Room. 1: 16-17.

3.10.2016              

Miten monet tekijät vaikuttavatkaan siihen, millaiset asiat menevät mielen ja tunteiden suodattimien läpi, ja millaiset asiat taas jäävät kummallisina möhkäleinä tai epämääräisinä hahtuvina niiden pinnalle!
Millä tavoin kuvamme Jumalasta on muodostunut? Voin vain kuvitella, miten syvälle sieluun mielikuvat ankarasta Jumalasta olisivatkaan porautuneet, jos minulle sellaisia olisi tarjottu.
Minä uskon ja luotan hyvään ja rakastavaan Jumalaan, sellaiseen, jona esim. ensi pyhän psalmiteksti Hänet kuvaa. – Sen sijaan tekstejä, jotka eivät mielestäni kuvasta Hänen Rakkauttaan meitä kohtaan, pureskelen ja pureskelen enkä vaan saa niitä nieltyä.

Tarua vai totta? – Miten helppo onkaan yhtyä lempeän ja rakkaudellisen tuntuisiin raamatunkohtiin; sellaisenkin, joka kokee Raamatun etäiseksi. Ne hoitavat, niistä ammennetaan toivoa, voimia, luottamusta. Niiden kohdalla ei kysele, kyseenalaista, kiukuttele.
Entä ne vaikeat, rajut kohdat? Niitä ainakin itse joudun lukemaan tosi moneen kertaan, ennen kuin löydän niistä jotain valoa ja toivoa antavaa. Tai sitten vain huokaan ja jatkan matkaa ajatellen, että ehkä tuokin jossain vaiheessa sitten selviää. 

Ensi pyhän evankeliumitekstin vertaus ja Jeesuksen sanat tuntuivat ensin sellaisilta, vaikeilta. Etsin helpotusta kreik.kiel. konkordanssikirjasta &  siihen kuuluvasta kreik-engl.sanakirjasta, Amplified Bible’sta sekä erikielisistä käännöksistä, erityisesti ’valittu’ – sanaan. Möykyksi jäi!
Kunnes yhtäkkiä tuli ajatus: Jeesushan viittasi tuossa siihen, kuinka Jumala oli valinnut nimenomaan Israelin kansan tiettyä tehtävää varten. Hän halusi ravistella heitä hereille, näkemään miten suuresta asiasta oli kyse,  mutta näki samalla maanmiehiensä haluttomuuden hyväksyä se, mitä heille oli tarjolla.
Ah mikä helpotus! Olin jumittunut yhteen erilliseen sanaan, mutta tuo ajatus irrotti jumituksen. Minulle tuottaa vaikeuksia ajatus – oli kyse mistä tahansa – että joku jätettäisiin ulkopuolelle, ei hyväksyttäisi joukkoon. Siksi Jeesuksen sanat (että harvat ovat valittuja) tuntuivat siltä kuin kiviä olisi pureksinut. Mutta kun tuli ajatus, että hän tarkoittikin israelilaisia eikä meitä kaikkia, tuntui kuin Jumala olisi vetänyt takaisin Rakkautensa valtapiiriin. Innostuin niin, että se melkein kutsui bloggaamaan kyseisestä evankeliumitekstistä. – Mutta koska se, mitä Jeesus itse asiassa tarkoittaa vertauksessaan häävaatteilla, antaa meikäläiselle aihetta vielä niin paljoon mutusteluun niin jääköön toiseen kertaan.
Vaikka asiaa tutkineiden tulkinnat voivat olla joskus hyvinkin kiinnostavia ja uusia näkökulmia avaavia, eniten minua kuitenkin innostaa se, kun saan itse tehdä löytöretkiä tekstien äärelle. Tärkeintä joka tapauksessa on, ettei joutuisi harhapoluille; että pystyisi erottamaan toden taruista.  

Taruja – Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. (Tim.4:3-4)

Eka- ja tokaluokkalaisina kuuntelimme lumoutuneina luokanopettajaamme, kun hän kertoi meille legendoja ja kansantaruja. Opemme oli armoitettu kertoja, ja elimme täysillä legendojen herkät tunnelmat ja sankaritarujen dramaattiset käänteet.
Käytyäni opettajaseminaarin toimin aineopena ja tein myös sijaisuuksia. Erään luokan (jonka aineopena olin, mutta jolla olin tarpeen tullen myös luokanopen sijaisena) oppilaiden vakiopyyntö sijaisuustunneilla oli: ”Kerro satu” tai ”kerro joku tarina”. – Saatoin siitä päätellä, että heidänkin luokanopettajansa oli hyvä kertoja.

Saduilla ja taruilla oli ja on oma tärkeä tehtävänsä. Siihen aikaan, kun lukutaito oli vielä harvinaista, Raamatun kuvaamia tapahtumia kerrottiin kansalle kuvakertomuksina. Vanhoista kansansaduista löytyy vaikka kuinka paljon Raamatun opetuksia ja vertauksia. (Mm. Jeesuksen vertauksesta kuninkaasta, joka järjestää pojalleen häät, on kansansaduissa ja -taruissa lukemattomia muunnelmia.)
Nykyajan taruja, fiktiota ja tositarinaa tarjoavat romaanit,  tv-sarjat ja filmit ylitsepursuavasti. – Miten paljon sillä mahtaa olla vaikutusta nykyihmisen kiinnostukseen (tai sen vähäisyyteen) lukea tai kuulla Kuninkaasta ja Hänen Pojastaan?

Ketä kuuntelen, mitä luen? – Itselläni on halu ymmärtää syvemmin ja laajemmin Jumalaa; sitä, mitä Hän kertoo itsestään, aikomuksistaan ja suunnitelmistaan.
Koetan olla ’haalimatta itselleni haluni mukaisia opettajia, kuullakseni sellaista, mitä haluan’. Koetan haastaa itseäni kuuntelemaan sellaistakin, mikä tuntuu vaikealta eikä niin miellyttävältä. Olennaista minulle on oppia erottamaan, milloin kuuntelen/kuulen sellaista, mikä on totta, milloin sellaista, mikä ei ole totuudellista. Jatkuva pyyntöni on: Jumala, johdata näkemään totuutesi.
Raamattua lukiessa koetan välttää kiusausta hypätä rankkojen kohtien yli. Siinäkin voin haastaa itseäni: pysähtymään, kuulostelemaan, pohtimaan kohtaa kaikessa rauhassa.
Mutta joskus (kuten alussa totesin) tuntuu niin ihanalta vain levätä vaikkapa Ps. 145:n kaltaisen tekstin äärellä, antaa sen hoitaa ja ravita mieltä, sydäntä ja koko olemusta. Vaikkapa tästä linkistä avautuvan kauniin videon kautta:

https://www.youtube.com/watch?v=aFTMfwloIao       (Psalmi 145)

Suuri hyvä – Anteeksiantava ja laupias on Herra,
hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille,  hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.
(Ps. 145: 8-13)

Great is Your Mercy – Don Moen

”Kiitos armostasi, kiitos verestäsi joka avasi tien tulla läsnäoloosi
ja kirkastamaan nimeäsi
Herra, seison ihmetellen kaikkea mitä näen
Suuri on armosi minua kohtaan, rakastava ystävällisyytesi minua kohtaan päivittäin
näen hellän armeliaisuutesi, ikuisesti olet uskollinen minulle, aina varustat minut
suuri on armosi, lupauksesi ovat ajattomia
rakkautesi ei pääty milloinkaan, tuhansiin sukupolviin liittosi pysyy
olet armelias nimeäsi kunnioittaville, jotka toimivat oikeamielisyytesi mukaan, Sinua ylistäen”  

Muut tekstit: Jer. 1: 4-10, 2. Tim. 4: 1-5 ja Matt. 22: 1-14.