Ensi pyhän aihe on ‘Armahtakaa!’ (oikein huutomerkillä siis).
Apostoli laittaa aika suoraa tekstiä kirjeessään roomalaisille:
‘Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.’ (Room. 2: 1-11)
Arvottomia ajatuksia – Paavali ei ollut vielä päässyt Roomaan, vaikka se oli ollut pitkään hänen mielessään. Mutta hän oli kuullut siellä vallitsevasta meiningistä ja ajatteli ettei ole ihmisillä enää mitään tolkkua. Tässä kuvausten siistimmästä päästä:
‘Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.’ (Room.1: 28-31)
Mutta sitten tulee tämä: älä tuomitse, sillä toisen tuomitsijana teet itsesi syylliseksi. Niinpä. Tahtoisinpa tavata henkilön, joka ei edes ajatuksissaan olisi arvostellut/tuominnut toista ihmistä; hänen sanomisiaan, tekemisiään, ulkonäköään tms. – Mistä ne tulevatkin niin helposti, ne negatiiviset, arvostelevat ajatukset? Puhumattakaan sammakoista, joita lentää suusta! Vaikka niistä jää vain paha maku/mieli/olo – ja joskus myös huono omatunto.
En saanut palattua uutispaastooni. Mökkeilyn suloisenrauhaisasta olosta viime perjantaina palattuani menin tyhmyyttäni lukemaan Ylen nettiuutiset. Pääotsikkona olivat USA:n pressan twiitit, joissa nimitti yhtä tv-toimittajaa psykopaatiksi ja toista hulluksi ja vähä-älyiseksi. – Meni taas niin yli – erityisesti ajatellen että kyseessä on suurvallan päämies – ettei voinut kuin huokaista.
Vaikkei sisäinen tuomarini/arvostelijani minussa jaksanutkaan reagoida kovin vahvasti kyseisen henkilön tutuksi tulleeseen ilmaisutyyliin (sillä oletin amerikkal. toimittajien olevan aika kovissa liemissä keitettyjä ja tietävän, että mitä vain voi tuolta taholta roiskua silmille), niin kyllähän minä kuitenkin nuo heitot tuomitsin… ja siis… syyllistyn itse samaan kuin tuo onneton päämies: toisen arvosteluun.
Katsoin joka tapauksessa tv-haastattelun, jossa kyseisiltä toimittajilta kysyttiin heidän tuntojaan. Tiivistetysti miestoimittaja totesi, että presidentin erityisesti naisiin kohdistuva armoton kommentointi johtuu tämän omista naispeloista. (Twiitissä kun oli ollut täysin mauton naistoimittajan ulkonäköön liittyvä piikki.) Naistoimittaja puolestaan totesi, ettei hän henkilökohtaisesti jaksa välittää asiasta, mutta että maailmantilannetta ajatellen on pelottavaa, että heidän presidenttinsä on niin helposti provosoituva. (Samaa tuumin minäkin hänen tultuaan valituksi virkaansa.)
Eilinen uutinen Trumpin tweet-videosta oli – toivottavasti – pohjalukema: vuosia sitten kuvatulla videolla tummaan pukuun ja krakaan sonnustautunut Trump kaataa toisen pukumiehen maahan ja mukiloi maassa makaavaa miestä päähän. Tweet -videossa tuon hakkaamansa miehen pään tilalla oli uutiskanava CNN:n logo.
Aikamoisen toimintamallin antaa kansalaisilleen – ja koko tälle väkivaltaa muutenkin tulvillaan olevalle maailmalle.
Pysähdymmekö koskaan miettimään, mistä negatiiviset ajatuksemme ja sanomisemme kumpuavat? Millaisista asioista me provosoidumme? Mikä saa meidät toimimaan reaktiostamme käsin, ennen kuin ehdimme ajatella, harkita mitä sanomme ääneen tai kirjoittamme somessa?
Minulle heikompaan osapuoleen kohdistuva armottomuus on asia, joka saa turhankin matalan verenpaineeni yleensä kohoamaan.
Nuo toimittajat osasivat pitää puolensa. Mutta miten paljon onkaan sellaisia, jotka eivät osaa tai jaksa ja murtuvat toisten ilkeiden puheiden tai tekojen seurauksena. – Tai sellaisia, jotka alkavat hautua kostoa, ja niitä jotka jopa toteuttavat sen. (Näistä joudumme lukemaan uutisista surullisen usein.)
Itsereflektiota – Jeesus antaa hyvän esimerkin siitä, kuinka on hyvä pysähtyä miettimään, jos tekee mieli heitellä toisia kivillä (nyk. = kovilla sanoilla, arvostelulla). Fariseukset toivat hänen eteensä aviorikoksesta tavatun naisen haluten nähdä, miten tämä armollisuutta opettava rabbi ratkaisisi asian. Jeesus ei sanonut mitään, kumartui vain piirtelemään hiekkaan. Kun syyttäjät eivät tajunneet, vaan tivasivat Jeesukselta tuomiota, hän totesi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”
Katsomatta heihin Jeesus kumartui taas piirtelemään hiekkaan. Syyttäjät joutuivatkin yllättäen katsomaan itseensä. – Sitä ei kerrota, miten kauan fariseusten piti asiaa mietiskellä, mutta lopputulos oli kuitenkin, että hiljaisina poistuivat paikalta; kivet jäivät heittämättä.
‘En tuomitse minäkään” – Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Miten kauniin tyynesti Jeesus hoitikaan koko tilanteen. Niin kiihkeät fariseukset kuin tuon naisen.
Kristus, kiitos että suuntaat Valosi kaikkeen tekopyhyyteen ja hurskasteluun. Opetat meitä kääntämään katseemme ensin itseemme, elämäämme, sanomisiimme ja tekemisiimme kun meissä nousee halu arvostella ja syytellä toisia. Se on vaikea läksy, mutta onneksi saamme päivittäin uusia mahdollisuuksia opetella… oppia Sinun armollisuudestasi. Olemaan armollisia niin toisia kuin myös itseämme kohtaan.
Efesolaiskirjeen kauniin kehotuksen mukaisesti: “Olkaa ystävällisiä, hyväsydämisiä ja anteeksiantavaisia toisianne kohtaan, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi.” (Ef.4:32)
Hoida Jeesus Rakkaudellasi niitä sisäisiä haavoja, joita ilkeät, satuttavat sanat tai teot ovat meissä aiheuttaneet. Anna parantavan voimasi vaikuttaa ja auta antamaan anteeksi.
Tuo Valosi ja Toivosi jokaisen meidän elämään.
Ja sillä välin kun opettelemme rakkaudellista armollisuutta toisiamme kohtaan, auta meitä olemaan ystävällisiä toisillemme. 🙂
Sweet mercies – Suloista armollisuutta
“Ja tämä on tunnustuksemme Herra
että olemme heikkoja
niin kovin heikkoja, mutta Sinä olet vahva
ja vaikkemme ole sen arvoisia
me tulemme jalkojesi juureen ja sanomme: auta meitä
murtunut sydän, katuva mieli
vielä on töitä tehtävänä
Sinun armelias sydämesi
sykkii rakkauden vahvana virtana
anna joen virrata Jumala
Henkesi kautta, tätä huudamme
anna armosi laskeutua taivaasta
suloisen armosi virrata taivaasta
uutta armeliaisuutta tälle päivälle
anna armosi sataa Herra, kun rukoilemme
sanoit että tulet, kun pyydämme
lähetät (armon)sateesi jokaisen ylle
pyydämme Sinua, tule, lähetä sateesi jokaiselle…”
Muut tekstit: Ps. 13: 2-6, 2. Sam. 12: 1-10, 13 ja Joh. 8: 2-11