Aihearkisto: Yleinen

Tehkää tie Kuninkaalle

3.adventtisunnuntaina. (14.12.2025)
Viime viikonloppuna kysyin lukiota käyvältä pojanpojaltani vietetäänkö heidän koulussa joulujuhlaa. ”No ei”, hän vastasi, ”vietetään puurojuhlaa, ettei kukaan loukkaantuisi. Siinä voi sitten miettiä, että puuroako tässä juhlitaan.” – Niinpä.

Onneksi elämme kuitenkin maassa, jossa vallitsee uskonvapaus. Voimme viettää Joulua tahoillamme ilman, että sitä pyrittäisiin ulkopäin säätämään tai rajoittamaan.
On niin paljon maita, joissa kristittyjä vainotaan ja uhkaillaan, ja he joutuvat salaamaan uskonsa ja kokoontumaan ja viettämään kristillisiä juhlia salassa viranomaisilta..

Vaikka kyllähän tämä 8 kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi valittu, kristillisille arvoille perustettu valtakuntamme onkin kovasti muuttumassa….
Nuorissa on tulevaisuutemme. Saa nähdä, millaisia taivasten valtakunnan tienraivaajia heistä vielä nousee..

**********

Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen! Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta. Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa. Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa tien Herralle.
Ps. 85:9–14

Temppeliaukion kirkon seinää

Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.
Mal. 3:23–24

**********

Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.
2. Piet. 1:19–21

Jeesus sanoi:
”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”
Matt. 11:11–19

Johannes Kastaja syntyi hartaasti odotettuna lapsena jo iäkkäälle äidilleen Elisabetille ja isälleen, pappi Sakariaalle noin 1/2 vuotta ennen Jeesusta. Maria oli nuori, vain teinityttö, kun hän synnytti Jeesuksen.
Johannes tunnisti Jeesuksen jo silloin, kun kummatkin olivat äitiensä kohdussa. Näin ainakin itse tulkitsen Luukkaan kuvauksesta:
Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. (Luuk.1:41)

Jeesus ja Johannes olivat sukulaisia. Raamattu ei kuitenkaan kerro, tapasiko Johannes Jeesusta muulloin kuin Jordan-joella, jonne Jeesus tuli hänen kastettavakseen. Mutta se olikin aivan erityisen merkittävä kohtaaminen kummankin elämäntehtävän kannalta.

Johanneksen tehtävän ainutlaatuista merkitystä Jeesus kuvaa sanoessaan, ettei yksikään Johannesta ennen syntynyt ole ollut tätä suurempi.
Johannes valmisti taivasten valtakunnan tuloa kehottamalla ihmisiä parannuksentekoon ja kastamalla heitä.

Vielä suurempi ja merkittävämpi asia on Jeesuksen mukaan kuitenkin se, kun taivasten valtakunta saapuu ihmisten keskuuteen, Ja kun ihmiset löytävät tähän valtakuntaan. Jumalan Pojan tunnistamiseen ja tuntemiseen ja yhteyteen Luojansa kanssa.

Johannes oli vankilassa, ja Jeesus varmaankin aavisti tai tiesi hänen kohtalonsa. Hän tiesi myös mihin hänen oma tehtävänsä johtaisi.
Kaksi nuorta miestä, joilla oli suuri tehtävä. Kummallakin oli seuraajia, mutta julistuksensa ja toimintansa vuoksi myös vihamiehiä. Kummankin maallinen elämä päättyi n.33 vuoden iässä. .

Toinen, profeetta, tuli valmistamaan taivasten valtakunnan tuloa, toinen, Jumalan Poika, toi sen ihmisten keskuuteen; avasi oven päästä sinne sisälle.
Jeesus vertasikin itseään oveen (uudessa käännöksessä porttiin):
”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.” (Joh.10:9)

Tänä adventinaikana mekin voimme valmistautua vastaanottamaan taivasten valtakunnan Kuninkaan. Raivata ja tehdä tilaa sydämissämme, jotta Hän voi saapua, koskettaa sisimpäämme ja tehdä hyvää työtään meissä. Jotta taivasten valtakunnan todellisuus voisi tulla ja muuttaa meidän ja lähimmäistemme elämää.

Kristus, Kuninkaamme. tule keskuuteemme. Tuo Valosi, Rakkautesi ja Rauhasi. Sinä näet, kuinka kovasti me tarvitsemme Sinun läsnäoloasi ja vaikutustasi.
Herätä tämä maailmamme tunnistamaan Sinut ja kääntymään puoleesi,

************

Ps. Washington DC;ssä, Yhdysvaltain kongressitalon edestä lähtee National Mall -niminen suuri viheralue, joka on tarkoitettu kansalaisten käyttöön. Useampi nuori oli saanut samoihin aikoihin näyn Jumalanpalveluksen viettämisestä nimenomaan siellä.
Lokakuun puolivälissä tämä toteutettiin – miettimättä sitä, loukkaantuisiko joku tapahtumasta. Viheralue täyttyi Jeesukseen uskovista nuorista, jotka rukoilivat, ylistivät Jumalaa ja viettivät yhdessä Herran ehtoollista koko alueen mittaisen, yli 1,5 km pitkän ehtoollispöydän äärellä.
Ensi vuodeksi he ovat suunnitelleet vastaavanlaisia julkisia jumalanpalveluksia yliopistojen kampuksille ympäri maata.

Meillä Suomessa usko koetaan usein niin henkilökohtaisena asiana, että se pidetään mieluiten omana tietona, tai ainakin neljän seinän sisällä. Mutta olisipa aikamoista, jos maamme nuoret (jotka viime aikoina ovat alkaneet yhä enenevässä määrin löytää Jeesuksen Kristuksen Kuninkaakseen ja ovat todella innoissaan tästä) saisivat Pyhältä Hengeltä näyn jonkinlaisesta vastaavanlaisesta tapahtumasta ja inspiraation ja rohkeuden sellaisen järjestämiseen. – Vaikka Eduskuntatalon läheisyydessä sijaitsevassa Töölönlahden puistossa. –
(Tuo ajatus tuli ehkä siitä, että joskus vuosia sitten näin vision, jossa Hgin Olympiastadion oli täynnä ihmisiä, jotka yhdessä ylistivät Jumalaa. Jos sellainen toteutuisi elinaikanani, tahtoisin kyllä olla siellä mukana, vaikka usko on itsellenikin aika henkilökohtainen asia.) 🙂

*******

Holy Forever –Gateway Worship, Jessie Harrie

Seimeen saapui Jumalan Poika, Hän, jota tultaisiin kutsumaan Emmanueliksi
neitsytmorsiamelle annettu lupaus lunastettiin

Sinun nimesi on korkein, nimesi on suurin, Sinun nimesi on yläpuolella
kaikkia valtaistuimia ja hallituksia, voimia ja asemia
Sinun nimesi on kaikkien niiden yläpuolella
ja enkelit huutavat: ”Pyhä”, koko luomakunta huutaa ”Pyhä”
Sinut on korotettu korkealle, Pyhä, ikuisesti

Daavidin vaatimattomassa kaupungissa syntyy tänään Vapahtaja
Hän, jota kutsuttaisiin Emmanueliksi, Messias, Jumalamme, on kanssamme nyt
Kuule kansasi laulavan Sinulle, kuninkaiden Kuninkaalle;
”Pyhä, tulet aina olemaan Pyhä, ikuisesti”

Kuninkaasi tulee kunniassa

6.12.2025. Tänään mieleni täyttyy kiitollisuudesta ajatellessani, kuinka ihanassa ja kauniissa maassa saamme elää. Maassa, jonka luonto, vedet ja ilma ovat puhtaat ja jossa vallitsee rauha. Niin paljon on sellaista, mistä voimme iloita ja olla kiitollisia.

Voimme mielessämme kiittää niitä, jotka taistelivat itsenäisyytemme puolesta, ja ennen kaikkea Kaikkivaltiasta. jonka ihmeellinen, varjeleva käsi oli maamme suojana kansan kääntyessä rukoillen Hänen puoleensa. (Näistä koetuista ihmeistä kertoo mm. Pelkosenniemelle 25 v. talvisodan päättymisen jälkeen pystytetty muistomerkki, jonka teksti kertoo; Tässä auttoi Herra.)

************

Kirkkovuosikalenterista: Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Tämän ilmaisee myös nimitys adventus glorificationis,
Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

Anna meidän nähdä kasvojesi Valo – Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, käänny puoleemme ja katso meitä!
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.
Ps. 80:15–20

************

Silmät aukeavat, korvat avautuvat – Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”
Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla.
Jes. 35:3–6

Jesaja sai profetian Jumalan valmistamasta pelastuksesta. Noin 700 v. tuon profetian jälkeen Galilean ja Juudean seuduilla tapahtui ihmeitä: sokeat saivat näkönsä, kuurot alkoivat kuulla, mykät saivat puhekyvyn ja rammat nousivat makuualustaltaan ja alkoivat ylistää Jumalaa parantumisestaan. Jeesus paransi ihmisiä kaikkialla, missä heitä tuli tai tuotiin hänen luokseen.

Tänäkin päivänä Luojamme haluaa sanoa meille: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!”
Mutta onko jotain, mikä on jäänyt minulta huomaamatta, tai vähemmälle huomiolle? Jotain sellaista, mille Jumala haluaa avata silmäni ja korvani?
Siltä minusta tuntuu. Sillä erityisesti tämän kuluneen vuoden aikana olen alkanut kiinnittää uudella tavalla huomiota niihin Raamatun profetioihin, jotka koskevat Kuninkaamme tulemista kunniassa.

************

Niin tulee se, jonka on määrä tulla – Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin:
– Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele. Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.
Hepr. 10:35–39

Olkaa tekin valmiit – Jeesus sanoo:
”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Luuk. 12:35-40

Asioita, jotka tuntuvat liian hankalilta tai vaikeilta käsittää tai työstää, siirtää herkästi sivuun, ’Käsitellään sitten joskus toiste’-mappiin. Ainakin itselläni on taipumusta tällaiseen. Mieluummin miettisin asioita, joista tulee hyvä ja valoisa mieli.
Profetiat, joissa puhutaan Jeesuksen toisesta tulemisesta, on ollut minulle tällainen vaikeasti käsiteltävä asia.

Koska lukemattomat ihmiset ovat kohdanneet ilmestyksessä Kristuksen, usein kirkkauden ympäröimänä ja valoa säteilevänä, olen ajatellut, että ehkä tämä on sitä, mistä Raamatun profetiat puhuvat Kristuksen toisesta tulemisesta. Että Hän ilmestyy ihmisille erilaisissa elämäntilanteissa, joko heidän rukoillessaan, että Jumala ilmestyisi tai jollain tavoin ilmoittaisi, että Hän on olemassa ja kuulee heitä ja näkee heidän tilanteensa. Tai sitten aivan yllättäen, kuten itselleni tapahtui vuosituhanteen vaihteen tienoilla.

25 v. sitten olin Kheopsin pyramidin kuninkaankammiossa katsoen siellä olevaa sarkofagia. Olin innolla odottanut tuota hetkeä. (Olin tuohon aikaan kovasti kiinnostunut Egyptin muinaisista mysteereistä, joihin myös tuo sarkofagi liittyi.)

Lähestyessäni sarkofagia häikäisevä Valo ilmestyi eteeni niin kirkkaana, etten nähnyt enää sarkofagia, muita ihmisiä enkä mitään muuta kuin tuon Valon ja Jeesuksen tuon Valon keskellä. Tajusin tuossa hetkessä, ettei minun kuulu edes hipaista sarkofagia.
Kristus halusi kääntää huomioni Egyptin mysteerioista itseensä, Siinä Hän onnistuikin täydellisesti, sillä en tuossa hetkessä nähnyt enkä kuullut mitään muuta kuin Hänet.
Ovatko tämänkaltaiset ilmestykset sitä Kristuksen tulemista, josta Raamattu kertoo?

Viime aikoina olen alkanut miettiä Raamatun profetioita Kristuksen toisesta tulemisesta uudella tavalla. Pohtinut esim. sitä, miten Raamatussa olevasta parista tuhannesta profetiasta suurin osa on jo toteutunut sillä tavoin, että ne on pystytty todentamaan historioitsijoiden tai arkeologisten löydösten ja tutkimusten kautta.

Eräs tällainen on Jeesuksen lausuma profetia Jerusalemin temppelin tuhoutumisesta:
Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelialueen rakennuksia. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.” (Matt.24:1.2)
Tämä Jeesuksen profetia toteutui v. 70 jKr. roomalaisten hyökätessä Jerusalemiin tuhoten temppelin, niin että siitä jäi jäljelle vain osa sen ulkomuuria (jota nykyisin kutsutaan Itkumuuriksi.)

Matteuksen evankeliumissa, samassa luvussa, Jeesus puhuu lopun ajoista ja Ihmisen Pojan tulemisesta taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt.24:36)

Vielä jokin aikaa sitten ajattelin Kristuksen tulemista Hänen ilmestymisinään erilaisissa näyissä yksittäisille ihmisille. Nyt olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että ei Kristus niissä ole tullut taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. (Matt.24:30).
Ja mietin, miksi Jeesus olisi profetoinut tulemisestaan tavalla, joka ei sellaisena toteutuisikaan.

Mitä Kristus mahtaisi tarkoittaa, jos puhuisi meille, tämän päivän ihmisille, että meidän tulee pitää lamppumme palavina? Varmaankin sitä, että myös meidän kannattaa seurata ajan merkkejä. Mitä voimme niissä nähdä? Mitä voisimme niistä ymmärtää`?

Tärkeintä joka tapauksessa taitaa olla, että käännämme ja kiinnitämme huomiomme sielujemme Pelastajaan, Että odotamme ja toivomme, että Hän tulisi ja täyttäisi sydämemme ja mielemme Hengellään ja Valollaan. Jotta meillä voisi olla läheinen suhde Häneen.
Jotta voisimme tietoisesti elää, olla ja kulkea Kristuksen kanssa, Hänen johdatuksessaan.
Tämä on toive ja pyrkimys, johon juuri adventin aikaan on helppo suunnata huomionsa. Sillä sitähän varten Joulu on, että katsoisimme Häneen, joka tuli vuoksemme maailmaan. 💛💛💛

O Come, Emmanuel – The Piano Guys

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ps. Videon lopussa ilmenee, että se on mormonien tekemä. Piti taas vähän googlata, millä lailla mormonien uskonopit eroavatkaan muista – Jeesukseen Jumalan Poikana ja syntiemme sovittajana uskovien suuntausten – opeista.
Pikakelauksella ei paljoakaan selvinnyt, mutta paljon kertoo jo se, että liikkeen perustaja, Joseph Smith väitti löytäneensä kotiseudultaan uuden pyhän kirjan, Mormonin kirjan.
Ajatuksia herättävät myös uskonyhteisön yhdenmukaisuuden vaatimus, vahva kontrolli ja eristäminen ulkopuolisista.
Tällaisia yhteisöjähän on syntynyt myös omassa maassamme. (Tosin niissä ollaan käsittääkseni sitouduttu Raamatun oppeihin, ei jonkun asuinmailta löytyneeseen pyhään kirjaan.)
Sääliksi käy niitä, jotka haluaisivat tällaisista kontrolliuskonyhteisöistä irtautua, mutta yhteisön painostuksen vuoksi alistuvat ja jäävät yhteisöön.

Joka tapauksessa kaunista musisointia ja kuvausta tuolla videolla.

Kuninkaasi tulee nöyränä

29.11. 2025. Huomenna on 1. adventtisunnuntai. Adventinaika alkaa, ihanaa!
Ei haittaa vaikka ulkona sataa vettä: kynttilät ja jouluvalot virittävät suloisella tavalla Joulun odotukseen. Omalla kohdalla joka vuosi rauhallisempaan. Turhat touhuamiset ovat karsiutuneet, ja niiden mukana stressaamiset menneet menojaan. Tuntuu vuosi vuodelta tärkeämmältä ’vain’ hiljentyä olennaisen äärelle.

************

Kirkkauden Kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

Rauhanjulistaja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.
Sak. 9:9–10

Kuningas Kristusta me Häneen uskovat odotamme, Tuomaan rauhan tähän levottomaan ja riitaisaan ja sotaisaan maailmaan.
Tänäkin Jouluna enkeli julistaa meille, kuten aikoinaan paimenille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”

Kristuksen, Vapahtajan, syntymästä riemuitsivat myös tuon julistajaenkelin (olikohan arkkienkeli Mikael) mukana tullut suuri taivaallinen sotajoukko. He ylistivät Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luukkaan evankeliumin 2. luvusta)

Jumalan tahto meille ihmisille on hyvä. Enkelit julistivat rauhaa ihmisten kesken. Mutta miten vaikeaa meidän onkaan elää tuota julistusta todeksi…
Kuitenkin ajattelen, että näytti maailmalla miltä hyvänsä, me voimme aina vaalia rauhaa omassa sydämessämme, ja antaa sen säteillä ympäristöömme.

Vaikkaolemmekin aivan pikkuriikkisen pieni osa tätä ihmiskuntaa, niin uskon, että sillä on merkitystä, millaisia ajatuksia ja tunteita kannamme mukanamme.
Jos vaalimme sisimmässämme, mielessämme ja sydämessämme rauhaa, ja toimimme siitä käsin, olemme mukana levittämässä Jumalan hyvää tahtoa tähän maailmaan. 💛💛💛

************

Kirkastunut ilo – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.
1. Piet. 1:7–12

Tuota kohtaa Pietarin kirjeestä minun piti lukea monta kertaa ja ajatuksella ennen kuin sisältö aukesi; siinä kun on niin pitkiä virkkeitä. Mutta se sai myös miettimään monia asioita.
Kuten sitä, kuinka Jumala ilmoitti asioita ennalta profeetoilleen. Ja sitä, kuinka apostolit lähtivät Hengen johdattamina viemään evankeliumia eri maihin..

Entä keille Pietari kirjoitti tämän kirjeensä? Eri puolilla Vähän-Aasian (nyk Turkin) alueilla muukalaisina asuville kristityille, jotka uskoivat Kristukseen ja rakastivat Häntä, vaikkeivat olleet Häntä nähneet.

Ehkä Pietari oli tavannutkin osan heistä lähetysmatkoillaan. Ehkä hän itsekin ihmetteli, kuinka he uskoivat vaikka eivät olleet nähneet. Ajattelen, että Pietarista säteili niin vahvasti Jeesuksen läheinen tunteminen, että se ei voinut olla vaikuttamatta niihin, jotka kuuntelivat avoimin sydämin ja mielin.

Mietin, kuinka lukemattoman paljon on tänäkin päivänä ympäri maailmaa niitä, jotka uskovat Häneen ja rakastavat Häntä, vaikkeivat ole Häntä nähneet. Ja vaikka he uskonsa tähden joutuvat vainotuiksi ja kuolemankin uhalla. – Luulisi siinä jo olevan aika paljon ihmeteltävää niille, jotka eivät usko Kristukseen.

Kristuksen Henki antoi profeetoille ilmestystä siitä, että oli sielujen pelastus oli tulossa. Pelastajan tuli kärsiä, mutta sitä seuraisi kirkkaus, Kirkkaus, josta kaikki Häneen uskovat tulisivat osallisiksi.

Kun Pyhä Henki laskeutui Helluntaina Jeesuksen opetuslapsiin, he alkoivat julistaa tätä evankeliumin ilosanomaa. Eivät omin avuin, vaan Hengen voiman ohjauksessa. Pyhä Henki vaikutti heissä ja heidän puheissaan, samoin kuin kuulijoissa, niin että nämä uskoivat.

Näin Kristuksen Henki toimii yhä tänäkin päivänä. On Jumalan aikaansaamaa ihmettä, että voimme uskoa ja rakastaa Kristusta, vaikkemme voi havaita Häntä fyysisillä aisteillamme.

************

En löytänyt kuvaa aasinvarsasta, joten laitoin tämän 🙂

Siunattu – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!
Mark. 11:1–10

Tässä Markuksen evankeliumin tekstissä huomioni kiinnittyi tuohon, millä sanoilla Jeesuksen kanssa Jerusalemiin kulkevat huusivat: ”Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!”
Ihan kuin en olisi tuota koskaan ennen lukenut. Että Jeesusta tervehdittiin siunattuna valtakuntana, joka siinä oli tulossa.

Jeesus sanoi opettaessaan: ”Kääntykää (vanhassa käännöksessä: tehkää parannus), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (engl. käännös: for the kingdom of heaven is at hand). (Matt.4:217)
Se, miten valtakunta on nyt, meidän aikanamme, tulossa, on mietityttänyt itseäni viime aikoina paljon. Siitä ehkä enemmän joku toinen kerta, kun venähtivät tämänkertaiset mietteet jo ihan liian pitkiksi!

************

Kirkas aamutähti – Ilmestyskirjan lopussa Kristus puhuessaan tulemisestaan sanoo: ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” (Ilm.22:16)

Alla virsirunoilija Angelus Silesiuksen (1624-1677) sanoittama laulu, Pimeän yön aamutähti:

Morgenstern der finstern Nacht

Morgenstern der finstern Nacht, der die Welt voll Freuden macht.
Jesu mein, komm herein, leucht in meines Herzens Schrein.
Schau, Dein Himmel ist in mir, er begehrt dich, seine Zier.
Säume nicht, o mein Licht, komm, komm, eh der Tag anbricht.
Deines Glanzes Herrlichkeit übertrifft die Sonne weit.
Du allein, Jesu mein, bist, was tausend Sonnen sein.
Du erleuchtest alles gar, was jetzt ist und kommt und war.
Voller Pracht wird die Nacht, weil Dein Glanz sie angelacht.
Deinem freudenreichen Strahl wird gedienet überall.
Schönster Stern, weit und fern, ehrt man Dich als Gott den Herrn.
Ei nun, güldnes Seelenlicht, komm herein und säume nicht.
Komm herein, Jesu mein, leucht in meines Herzens Schrein.

Pimeän yön aamutähti, joka tuo maailman täyteen iloa
Jeesukseni, tule sisään, loistamaan sydämeni pyhäkköön
katso, Sinun taivaasi on minussa, kaipaan Sinua, pyhittäjäni
Valoni, älä kulje ohi, tule ennen päivänkoittoa
Sinun loisteesi ihanuus on suurempi kuin auringon
yksin Sinä, Jeesukseni, olet tuhannen auringon veroinen
Sinä loistat kaikille yhtälailla, kaikille nyt oleville, menneille ja tuleville
yö alkaa loistaa Sinun Valosi hymyillessä sille
Sinun ilontäyteinen säteilysi leviää kaikkialle
kaunein tähti kaukainen, Sinua kunnioitetaan Herra Jumalana
tule nyt, kultainen sielun Valo, tule, älä viivy
tule Jeesukseni, loista sydämeni pyhäkössä

Saksassa tätä Silesiuksen runoilua lauletaan joulunajan virtenä.
(Eräässä 10 pv:n retriitissä Saksassa laulettiin päivittäisen messun alussa Taize- ym. lauluja,
Jostain syystä tuon retriitin laulunjohtaja halusi retriitin loputtua antaa minulle tämän virren sanat. Laitoin tuohon koko virren sanat, vaikka videolla ei lauleta niitä loppuun saakka. Hankalat kääntää, mutta tuossa eräänlainen yritys.)

Valvokaa!

21.11.2025. Olipa kaunis viikonloppu (= kirjoitin tuon viime ma:na). Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta niin suloisesti, että tuskin malttoi sisälle palata. Kuin muistutus siitä, että vaikka päivät lyhenevät ja pimenevät ja vaikkemme aina näe sitä, valo on olemassa. Samoin kuin se Valo, joka on tarkoitettu kaikille kansoille.
Valoa me odotamme ja sitä kohti kuljemme. On suloista kun tietää, että jotain hyvää ja ihanaa on edessäpäin.
Tästä on tavallaan kyse myös tämän viikon evankeliumitekstissä, jossa Jeesus kehottaa meitä huolehtimaan siitä, että lamppumme ovat ’toimintakuntoisia’. Että pidämme uskonliekkimme palavana.

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Adamin lapset.” Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Ps. 90:1–6, 12–15

Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel! Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.
Aam. 4:12–13

**********************

Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.
Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
2. Piet. 3:8–14, 18

Aikamoisen painavaa tekstiä tuossa, eikö? Asioita, jotka tuntuvat niin kaukaisilta, ettei niitä osaa edes oikein kuvitella.
On siinä kuitenkin myös lohdullisia ja rohkaisevia kohtia: ’Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.’

Kehotus, johon tekee mieleni tarttua, on tuo: ’Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.’
Hänen tuntemisensa auttaa luottamaan silloinkin kun kohtaamme haasteita ja vaikeuksia. Kun kiinnitämme huomiomme Kristukseen ja opimme tuntemaan Hänen olemustaan, alamme kokea ja luottaa siihen, että Hänen kauttaan ja Hänessä löydämme sen hyvän, jonka Jumala on meille tarkoittanut. Löydämme rakkauden ja rauhan sisimpäämme. Voimme kulkea eteenpäin kantaen rauhaa ja Hänen Valoaan mukanamme, missä kuljemmekin.

Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Matt. 25:1–13

Aina ilahdun kun löydän tai kuulen, millä tavoin Jeesuksen vertaukset pohjaavat hänen aikansa traditioihin. Kuten esim. hää- tai muihin juhlamenoihin. Jeesushan puhuu usein vertauksissaan isän(nän) tai kuninkaan järjestämästä juhlasta, jonne tämä kutsuu vieraat. Traditioiden tunteminen (samoin kuin joskus joidenkin hepreankielisten sanojen useampien merkitysten tunteminen) saa aikaan sen, etteivät vertaukset jää jotenkin irrallisiksi, vaan ne kiinnittyvät tuon ajan elämään.
Samalla se auttaa ymmärtämään paremmin sitä, millä tavoin vertaus koskee myös meitä, tämän ajan ihmisiä. Näin myös vertauksessa morsiusneidoista ja heidän lampuistaan.

Vanhan juutalaisen perinteen mukaan avioliittosopimuksen solmimisen jälkeen sulhanen palasi isänsä taloon ja alkoi rakentaa hänelle ja morsiamelleen asuinhuonetta.
Tällä välin morsian valmistautui häitä varten mm. häävaatteita ja lamppuja valmistamalla.
Morsian ei tiennyt, milloin sulhanen saapuisi häntä hakemaan, Ajankohdan määritti sulhasen isä, joka katsoi, milloin kaikki oli valmista ja sulhasen oli aika lähteä hakemaan morsiantaan.
Morsiamen tuli pitää öljylamppunsa jatkuvasti palavana, sillä joskus sulhanen saattoi saapua pimeän jo laskeuduttua.

Sulhasen saapuminen ilmoitettiin torvensoitolla ja huudolla, ja Jos hän saapui pimeään aikaan, morsiusneidot lähtivät vastaan valaisten tietä öljylampuillaan. (vrt. alla olevan laulun ’keskiyön huuto’), Näin ollen myös morsiusneitojen tuli pitää huolta siitä, että heidän lamppunsa olivat toimintakunnossa, ts. että heillä oli tarpeeksi öljyä, niin ettei tuli sammunut.
Sulhasen saavuttua hän vei morsiamensa hääkulkueen saattamana isänsä taloon, jossa vietettiin hääjuhlaa.

Jeesus vertaa itseään sulhaseen ja hänen seuraajiaan morsiamekseen muissakin kohtaa.
Kun Johannes Kastajan opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mikseivät tämän opetuslapset paastoa, Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin he paastoavat.” (Matt.9:15:)

Myös Johannes Kastaja nimitti Jeesusta sulhaseksi sanoessaan omille seuraajilleen: ”En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään. Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.” (Joh.3:29)

Kristus haluaa rohkaista meitä säilyttämään hengenliekkimme palavana. Erityisesti silloin, kun uskomme tuntuu hiipuvan ja lepattavan enää säästöliekillä, tärkeää on, että vaalimme sydämissämme sitä kutsua, jonka Jumala on meihin asettanut.

Luojamme kutsuu meitä yhteyteensä. Tämä yhteys on kuin öljyastia, jota viisaat morsiusneidot kantoivat mukanaan. Sen kautta näemme, mihin meidän tulee kulkea, näemme mikä on tärkeää Hänen silmissään ja millaisia ratkaisuja meidän kannattaa tehdä,
Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Häneen. Sitä ei voi lainata tai ostaa muilta. Se pysyy ja vahvistuu sen kautta, että annamme Hänelle aikaamme, kuuntelemme Hänen tahtoaan ja johdatustaan.

Alla oleva laulu kertoo Jeesuksen vertauksesta, kymmenestä morsiusneidoista. Laulajan nimeä videotallenteessa ei mainita.

The Midnight Cry – Keskiyön kutsu

Illan hiljaisuudessa. varjojen laskeutuessa pehmeänä
lamput paloivat himmeinä, niiden hehku ohjaavana kutsuna
sydämet odottivat Sulhasta, lupauksen täyttymistä,
viisi viisasta valmistautuneina öljyllä, viiden huolettoman yhä odotellessa
keskiyön huuto: Sulhanen on lähellä, kaikui kristallinkirkas ääni hiljaisuudessa
pidä lamppusi palavana, anna liekkisi loistaa kirkkaasti
sillä ovi sulkeutuu pian yön pimeydessä
viisaiden astiat ovat täydet, sydämensä vakaat ja totuudelliset
hupsut eivät ole valmiina, heidän öljynsä hetkessä haihtuva
”Antakaa meille vähän öljystänne”, anoivat huolettomien äänet
mutta viisaat pitävät huolta siitä mitä heillä on, sillä jokaisella on tarpeensa
portit singahtavat auki, ja ilo täyttää ilman
Sulhanen tervehtii uskollisiansa, Hänen rakkautensa on vertaansa vailla
mutta ulkopuolella pimeydessä kaikuu epätoivo
huomiotta jääneet varoituskutsut – Valo ei ole enää siellä
herää sielu, ole valmiina, aika lähestyy yötä
sillä Sulhanen saapuu kirkkaudessa, tulen lailla taivaasta
pidä sydämesi ja öljysi pyhä liekki vakaana sillä kun kutsu kaikuu, Hän kutsuu sinua nimeltä

Uskon perustus

9.11.2025. Näin pitkään on saatu nauttia lämpimistä säistä. Niveleni tykkäävät. Viime vuonna oli tähän aikaan lumi jo tullut maahan. Tällä viikolla sateettomana päivänä, pelattiin lapsenlapsen kanssa sulkapalloa pihalla,

Säätilat vaihtelevat jatkuvasti, ja katsomalla taivaalle onko se kirkas vai tuleeko sieltä vettä tai lunta tiedämme, miten kannattaa varustautua ulos lähtiessä.
Tämän pyhän Efesolaiskirjeen teksti puhuu hengellisestä varustautumisesta, Jumalan taisteluvarustuksesta, joka meidän tulisi pukea päivittäin yllemme, jotta voisimme suojautua henkisiltä/hengellisiltä hyökkäyksiltä.

**********************

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Ps. 46:2–8

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!” sanoo Herra. ”Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin – vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä. Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.” Jer. 3:14–15

**********************

Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.
Ef. 6:10–18

Kuten psalmissa todetaan: Jumala on turvamme ja auttajamme hädän hetkellä, Kuitenkin , meidän on hyvä olla tietoisia siitä, että monenlaiset voimat ja tekijät ympäröivät meitä ja koettavat vaikuttaa elämäämme, ajatuksiimme, tunteisiimme ja toimintaamme.
Ne koettavat monin tavoin estää meitä seuraamasta Kristusta ja Hänen osoittamaansa tietä.

Jumalan taisteluvarustus – Efesolaiskirje kertoo hengellisistä varustuksista, joiden avulla pystymme torjumaan ei-toivotulta suunnalta tulevat hyökkäykset , Näitä varustuksia ovat totuus, vanhurskaus (oikeamielisyys), rauhan evankeliumin julistaminen, usko, pelastus ja Jumalan sana.
Nämä voi mielessään kuvitella haarniskana ja taisteluvarustuksena, jonka pukee ylleen.
Tämä kannattaa tehdä aamuisin, ja erityisesti silloin, kun tietää haastavan tilanteen olevan edessä. (Joskus tuollaiset tilanteet voivat kuitenkin tulla yllättäen, ennalta aavistamatta.)

Moni ei usko yliluonnollisiin asioihin, joihin yllä mainitut henkivallat ja voimat, pimeyden maailman hallitsijat ja avaruuden pahat henget lukeutuvat. Raamatussa ne ovat kuitenkin yhtä todellisiesti olemassa olevia ja vaikuttavia kuin tämä fyysinen maailma, jonka voimme nähdä ja kokea fyysisin aistein.

Aika harva uskaltautuu kertomaan omakohtaisista kokemuksistaan näkymättömään maailmaan kuuluvien asioiden kokemuksistaan, koska pelkäävät tulevansa leimatuksi omituiseksi. . . .
Jotkut puolestaan torjuvat näkymättömän pahan olemassaolon siksi, että se tuntuu ahdistavalta tai pelottavalta. On helpompi ajatella, että on olemassa vain hyvää.

Niissä new age ympyröissä, joissa aikoinaan pyörin, keskityttiin lähes yksinomaan hyviin ja valoisiin voimiin (energioihin) ja hyvätahtoisiin olentoihin. Pimeän läsnäolosta ei juurikaan puhuttu. Haluttiin elää jonkinlaisessa hyvyyden kuplassa, jossa pahuutta ei ole olemassa.
Vasta jälkeenpäin opin ymmärtämään, millaisessa harhassa tuossa kuplassa tuli oltua. .

Maailman Valo – Jeesus, joka tuli tuomaan todellisen Valon maan päälle, haluaa meidän erottavan valon ja pimeyden voimat ja vaikutukset toisistaan, tunnistamaan ne itsessämme ja ympäröivässä maailmassamme.
Hän sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” /Joh.8:12)

Katsomalla Kristukseen ja pysymällä Hänen tiellään me voimme oppia erottamaan, mikä ilmentää totuutta ja milloin on kyse valetotuuksista ja harhautuksista.
Näiden erottaminen ja tunnistaminen tulee jatkuvasti yhä tärkeämmäksi. Myös sen vuoksi, että kaiken mis- ja disinformaation lisäksi tekoäly vaikeuttaa entistä enemmän totuuden ja harhan tunnistamista. – Ja kukapa meistä haluaisi vääristelevien ja harhauttavien tahojen vaikuttavan ajatuksiimme, päätöksiimme, toimintaamme – ja uskonelämäämme.

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.
Joh. 4:46–53

Tuo virkamies, joka pyysi Jeesusta parantamaan poikansa, osoitti pyynnöllään, että hän uskoi että Jeesus voisi sen tehdä. Ja hänen uskonsa palkittiin: poika parani. Tämä johti myös koko perheen ja talonväen uskomaan Jeesukseen.

Tällaista tapahtuu nykyäänkin. Jeesus parantaa, kun hänen nimessään rukoillaan. Vaikkakaan ei aina. Jumalan salaisuudeksi jää, milloin Hän parantaa tunnistettavalla tavalla. Sillä tavoin siis, että voimme sen havaita (sillä sisäistä parantumista ei välttämättä heti huomaa).
Usein ihmisessä joka kokee tuntuvan parantumisen, tapahtuu jotain muutakin. Hän ymmärtää, kuinka Jeesus todellakin yhä on ja vaikuttaa keskellämme. Tämä vahvistaa yleensä uskonelämää aika lailla. – ja tämä muutos, joka parantumisen kokeneessa tapahtuu, vaikuttaa usein myös hänen ympärillään oleviin.

Jeesus sanoi: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Samaa hän voisi sanoa meidän aikamme ihmisille. Joskus huokaan, että ilmestyisitkö Jeesus meille, oikein isosti, jotta tieto siitä että todella olet laskeutuisi koko kansamme – ja muidenkin kansojen – tietoisuuteen.
Kristus kuitenkin haluaa, että me itse etsisimme Häntä ja Hänen todellisuuttaan. Etsisimme yhteyttä Häneen. Viettäisimme aikaa Hänen kanssaan, Hänen läsnäolossaan.

Kristus, vedä meitä tuntemiseesi. Vaikuta sydämiimme niin, että meissä herää kaipuu tuntea Sinut, Sinun Rakkautesi ja Henkesi parantava läsnäolo.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos että tulet jokaisen luo, joka Sinua kutsuu avuksi. Tulet luokse, näet kärsivät, surulliset, ahdistuneet, pelokkaat ja sairaat. Näet mitä kukin tarvitsee. Kiitos että kosketat, hoidat ja parannat.

Kiitos Kristus, että olet Valo koko maailmalle. Ja että Sinun Valosi loistaa ja valaisee tiemme kaiken pimeyden keskellä. 💛💛💛

Valo askeleillamme – Alla oleva Taizé -laulu on käsittääkseni nauhoitettu Ranskassa sijaitsevan Taizé – yhteisön messussa. Olen käynyt siellä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla osallistuimme poikani kanssa lauantai-illan messuun, jonka aikana kaikki saivat käteensä tuohuksen, ja laulaessamme Taizé -lauluja jokainen sai ottaa tulen tuohukseensa vieressään istuvan tuohuksesta, kunnes lopulta aluksi pimeänä ollutta kirkkosalia valaisi satojen pienten valojen valaisema valomeri. 🕯️🕯️🕯️🕯️🕯️🕯️ 🕯️

Sanasi on lamppu – Taizé -laulu

Sanasi on lamppu, valo askeleillani

Usko ja epäusko

1.11.2025. Kirkkovuosikalenteri määrittelee viime pyhän aiheen näin: ’Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’

**********************

Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
Ps. 78:1–8

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
1. Moos. 15:1–6

Jumala kehotti Abramia katsomaan taivaalle: niin paljon kuin hän näki tähtiä, niin paljon tulisi olemaan hänellä, iäkkäällä lapsettomalla miehellä, jälkeläisiä.
Uskomattomaltahan tuo kuulosti. Abram kuitenkin uskoi. Tämän vuoksi hänestä tuli Abraham, jota pidetään niin juutalaisuuden, kristinuskon kuin islamilaisuuden kantaisänä ja esikuvana.
Ja kyllähän näissä jälkeläisiä löytyy lukuisasti, kuin tähtiä taivaalla – varsinkin kahden jälkimmäisen uskonnon piiristä.

Miten voi olla, että samasta kantaisästä voi kasvaa ja kehittyä niin vihamielisesti toisiinsa suhtautuvia kansoja? Varsinkin näistä kolmesta pienimpään on vuosisatojen ajan kohdistettu laajamittaista vainoa, karkotuksia ja surmaamisia; joita tuhoisimmin toisen maailmansodan aikana.

Jollei ajatella nykyistä Lähi-idän tilannetta, vaan menneitä vuosisatoja – onko tuon kaiken vihan, vainojen ja inkvisitioiden takana ollut vaikuttamassa kateus ja kauna monella tavoin yritteliästä ja lahjakasta, niin tieteen, taiteen kuin käytännön aloilla menestynyttä kansaa kohtaan?

Eräässä haastattelussa Kanadassa asuva holokaust-vanhempien lapsi sanoi, että vainot juutalaisia kohtaan ovat nykyään todellisuutta joka puolella maailmaa, ja että jos siihen ei puututa, saatetaan ajautua samanlaiseen tilanteeseen kuin 1930-luvulla Saksassa.

Pitkään Lähi-idässä jatkunut sotatila ja siihen liittyvä uutisointi ja propaganda on synnyttänyt niin voimakkaan vihan juutalaisia kohtaan ympäri maailmaa.
Itselleni on (tunne-ihmisenä ja välillä yliempaattisena) ollut varmastikin helpompaa suhtautua tilanteeseen objektiivisemmin, koska olen ollut vuoden (tai kaksiko jo?) uutislakossa.

Kun kansan johtajien poliittiset päätökset ja toiminta vaikuttavat siihen, miten tuon kansan siviiliväestöön suhtaudutaan – asuivatpa he missä päin maailmaa tahansa – herää kysymys, kumpuaako tuo viha jostain ihan muusta. (Kuten omista, ihan eri tekijöistä johtuvista turhautumisista ja pahasta olosta.)

Kristus, Sinä joka näet, kuulet ja ymmärrät meitä, auta meitä katsomaan Sinun silmin vaikeita, tuskallisiakin tilanteita. Auta meitä ymmärtämään myös niiden herättämiä ajatuksia ja tunteita. Hoida ja paranna haavoja, menneitä ja nykyisiä.
Ohjaa meitä rukoilemaan kaikkien kärsivien, pelokkaiden ja ahdistuneiden puolesta.
Auta meitä elämään ja kulkemaan Sinun tarkoittamallasi tavalla.

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.”

Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Room. 4:16–25

Noissa Roomalaiskirjeen jakeissa on monta vahvaa kohtaa. Tällä kertaa kiinnitin huomioni erityisesti lauseeseen ’Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut’.
Mietin, miten moni kärsii tänä päivänä toivottomuuden tunteesta. Joko oman tai jonkun läheisensä elämäntilanteen vuoksi, taikka haastavan maailmantilanteen vuoksi.
Mistä voisi löytää toivon, jos tai kun sitä ei ole näkyvissä?

Mieleen nousee laulu, josta muistin vain sanat ”Toivo toivottomalle”. Olin kuullut sen laulun joskus jossain. Netistä laulu löytyi heti, ihan noilla sanoilla. Alla oleva lauluvideo kertoo, mistä toivon voi löytää silloinkin, kun toivottomuus valtaa mielen, tai ehkä koko olemuksen.

Heprealaiskirjeen toteamus toivomisesta on minusta niin hyvä:
*Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.’ (Hepr.11:1)
(Uusi käännös on minusta laimeampi: ’Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.’)

Mitä toivon kaikkein eniten? Rauhaa. Eihän sitä näy, ei Ukrainassa eikä Lähi-idässä.
Kuitenkin päätän luottaa lujasti siihen, mitä toivon. Vaikken sitä vielä näekään.

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”
Mark. 2:1–12

Tässä evankeliumikohdassa minua on aina mietityttänyt se, että kun Jeesus näki halvaantuneen miehen ystävien uskon, hän antoi synninpäästön halvaantuneelle. Tuntuu kuin tuosta kohdasta olisi jäänyt jotain puuttumaan. Halvaantuneen omasta uskosta kun ei ole mitään mainintaa.
Riittikö Jeesukselle se, että hänen ystävänsä uskoivat?

Joka tapauksessa halvaantunut mies sai syntinsä anteeksi, ja hän sai myös liikuntakykynsä takaisin. Hänessä tapahtui suuri muutos niin fyysisen, sielun kuin hengenkin tasolla. Hänellä alkoi uusi elämä. Millä tavoin hän mahtoi jatkaa siitä eteenpäin? Miten se mahtoi vaikuttaa hänen uskonelämäänsä?

Mietin, kuinka monia Jumalan tekoja olen saanut nähdä ja kokea, varsinkin uskontaipaleeni alkuvaiheissa. Mutta myös myöhemmin. Ne ovat vahvistaneet uskoani ja luottamustani siihen, kuinka Hän näkee tilanteemme ja haluaa auttaa.
Koen ne ikään kuin taivaan lahjoina, joita olen tarvinnut, jotta epäileväisessä mielessäni saattoi tapahtua muutos. Niin että saisin uuden elämän. Elämän, jonka todellisena perustana on Hänen todellisuutensa. – Kunpa muistaisin sen aina. Joka päivä. Kaikissa tilanteissa.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Paavalin kirjeen sanoista ’toivo toivottomalle’ löytyi tämä laulu. Tamperelaisten tekemä, mutta tarkoittaa tietenkin jokaista kuntaa, kylää ja kaupunkia. 💛💛💛

Tämän kaupungin Herra – T:reen helluntaisrk:laisten tekemä video

Rakkauden kaksoiskäsky

22.10.2025. Kiinanruusuni ovat osoittaneet tänä syksynä, kuinka kiitollisia ne ovat kaikesta siitä valosta, josta ne saivat nauttia kuluneen kesän aikana. Koskaan ne eivät ole olleet niin täynnä nuppuja ja kukkia kuin tänä syksynä. Toinen niistä teki ennätyksen: samanaikaisesti 3 kukkaa ja 10 nuppua. Kukkaravinnetta olen antanut niille vain kerran, ja senkin yli vuosi sitten, eli kyllä tämä kukinta on ihan vain kesän erityisen runsaan auringonvalon aikaansaamaa.

Jotain samaa on, kun saamme kokea Jumalan Valoa ja Rakkautta. Sillä on aivan erityinen vaikutus. Se kutsuu meistä esiin jotain sellaista, mitä itse emme voisi saada aikaan. Jotain sellaista, josta seuraa iloa niin itselle kuin toisille.
Hän ravitsee sieluamme ja sydäntämme Valollaan. Hän rakastaa meitä, jotta me voisimme rakastaa Häntä, sekä lähimmäisiämme. 💛🙏💛🙏💛

Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain. –Näin kuvaa Kirkkovuosikalenteri aihetta.

Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia. Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan, ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.
Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi. Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi! Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään. Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi. Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä koskaan minua hylkää!
Ps. 119:1–8

Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin
5. Moos. 6:4–9

Miten erilainen tämä maailma olisikaan, jos osaisimme noudattaa edes jonkin verran tuota Jumalan antamaa käskyä. Jos rakastaisimme Häntä koko sydämellämme, sielullamme ja voimallamme.
Miten se vaikuttaisi päätöksiimme ja toimintaamme? Ne olisivat kaikki Jumalan rakkauden värittämiä. Näkisimme asiat niin kuin Hän näkee, sillä olisimme niin lähellä Hänen sydäntään. Kuulisimme Hänen toiveitaan ja johdatustaan, ja rakkaus Häneen saisi meidät seuraamaan niitä.

Silloin sydämessämme asuisi rauha ja rauhantahto, ja hyvyys, tahto tehdä hyvää. Ja voima toimia sen mukaisesti. Sillä jos rakastaisimme Jumalaa koko sydämestämme, oma sydämemme muuttuisi. Ja se vaikuttaisi kaikkeen ja kaikkiin.
Oi rakas Luojamme, Sinä näet, kuinka hapuilemme. Kuinka niin monet asiat kiilaavat väliin, tai annamme niiden kiilautua. Unohdamme, ja sitten taas muistamme, mikä olikaan tärkeintä!

Rakas Jumala, auta noita kaikkia isi-muotoja ja jossitteluja putoamaan pois. Vedä meitä puoleesi Rakkaudellasi. Kun olemme lähellä Sinua, Rakkautesi saa meidät rakastamaan Sinua koko sydämellämme. Silloin me todella näemme, kuulemme ja seuraamme Sinua.
Silloin hyvyys ja rauha asuu sydämissämme, ympärillämme ja maailmassamme. – Sehän on Sinun tahtosi, eikö olekin?

Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan.
1. Kor. 1:4–9

Miten kauniisti ja rohkaisevasti Paavali kirjoittaakaan tuossa korinttilaisille. Aivan kuin ensi kertaa olisin lukenut tuon kohdan. Nuo sanat saivat minut miettimään, millainen voima on siinä, että puhuu toiselle/toisille kauniisti. lämpimästi ja kannustavasti. Sellainen antaa voimaa ja hyvää oloa niin puhujalle kuin kuulijalle. Kumpikin osapuoli tulee siunatuksi.

Siinä on jotain samaa kuin mitä kiinanruusuissani tapahtui. Ne saivat kesän aikana kokea erityisen paljon auringon lämpöä ja valoa, ja ne ovat tänä syksynä kukoistaneet enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kunpa osaisimmekin kohdata ja kohdella lähimmäisiämme ystävällisesti, rakastavasti, lämpimällä tavalla huomioiden. Jeesus on tässä meille tässä esimerkkinä ja apuna. Hän vuodattaa meihin Rakkauttaan, jotta osaisimme ja voisimme jakaa sitä edelleen kanssaihmisillemme.

Kristus haluaa meidän tuntevan Hänen Rakkautensa meitä kohtaan, jotta voisimme rakastaa toisiamme. Osaammeko ottaa vastaan Hänen Rakkauttaan? Muun muassa tätä olemme tulleet tänne opettelemaan. Onneksi Hän auttaa meitä, kun pyydämme.

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
Matt. 22:34–40

Jeesus lisää tärkeimpään käskyyn toisen, jonka hän sanoo olevan aivan yhtä tärkeä kuin ensimmäinen: Jumalan lisäksi meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Tuo ’niin kuin itseämme’ on hyvä lisäys. Kyllähän me itsellemme haluamme hyvää, mutta samalla tavoin meidän tulee haluta sitä hyvää muille.
Kun itsekkyyden tilalle tulee hyvätahtoisuus toisia kohtaan, asiat muuttuvat parempaan suuntaan.

Kun kohtaa vilpittömästi ja pyyteettömästi hyvätahtoisen ihmisen, siitä tulee hyvä ja lämmin mieli ja olo sisimpään. – Miten paljon enemmän vaikuttaakaan, kun tulemme lähemmäs Kristusta, Hänen rakkaudellista olemustaan. Se ei voi olla vaikuttamatta sydämiimme.
Miten suuri lahja onkaan, että joka päivä, yhä uudestaan, saamme tulla Hänen lähelleen, Hänen läsnäoloonsa ja vaikutuksensa ilmapiiriin. Siihen Hän meitä kutsuu, sinua ja minua.

💛💛💛💛💛💛💛

Ps. Tuon viimeisen kappaleen hyvätahtoisen ihmisen kohtaamisesta kirjoitin tähän toissailtana. Blogin julkaisin vasta tänään, mutta eilisaamuna koiralenkillä sain ikään kuin kuittauksen kirjoittamalleni. Vastaan pyöräili nimittäin vähän Jeesuksen näköinen mies (sen näköinen/oloinen kuin nykyaikaan sijoitetuissa Jeesus-filmeissä). Ohi ajaessaan hän toivotti minulle hyvää päivää. – Hyvä mieli tuli. 🙂

Kristityn vapaus

16.10.2025. Raikas syysilma saa hengittämään syvään. Se tuntuu siltä kuin hengittäisi sisään terveyttä. 🙂 Samalla nautin tuoksuista, joita aamukaste ja sade kutsuvat esiin puista, pensaista ja kasveista. Ruskaakin on vielä puissa. Tyynenä päivänä ilma tuntuu vielä ihonlämpöiseltä. Aikamoisen ihanaa.

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut. Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi!
Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!
Ps. 119:97–104

Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven,
sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin,
hän on osoittanut kirkkautensa.
Jes. 44:21–23

************************

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.
Gal. 5:1–6

Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.
Luuk. 14:1–6

Jeesus laittoi taas kerran fariseukset koville. Heillä oli selkeät ohjeet siitä, mitä sapattina sai tehdä ja mitä ei. Jeesuksen kysymys kaivoon pudonneen pojan tai härän pelastamisesta sai heidät ymmälle. Säädöksissä ei todennäköisesti ollut toimintaohjeita tällaista tilannetta varten.
Ehkä he eivät olleet koskaan joutuneet tilanteeseen, jossa olisi pitänyt toimia toisin kuin aina olio totuttu toimimaan – tai olla toimimatta.
Nyt he joutuivat pohtimaan asiaa uudelta kantilta; mitä jos…

Jeesus osoitti opetuksillaan ja vertauksillaan, miten meidän on kuunneltava sydämemme ääntä. Sisimmässämme tiedämme, miten toimia, kun tulee tarve reagoida ja toimia. Myötätunto ja halu auttaa hädässä olevaa ovat seurausta Jumalan meitä kohtaan osoittavasta Rakkaudesta. Hän toivoo meidän ojentavan kätemme tarvitsevalle. Ei lakipykälien tai säädösten vuoksi, vaan siksi, että Luojamme tahto on, että olemme Hänen käsinään täällä maan päällä.

Vapaus Kristuksessa – Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessään, että Kristus vapautti meidät vapauteen. Tuon lausetta kuulee usein siteerattavan. Mutta miten tuo Kristuksen tuoma vapaus oikeastaan merkitsee minulle/sinulle? Millä tavoin ilmennämme sitä jokapäiväisessä elämässämme?
Kun aloin tuota pohtia, huomasin olevani yhtä ymmällä kuin nuo fariseukset, jotka kuuntelivat Jeesusta.

Uskon vapaus – Onko kristityn vapaus minulle niin itsestäänselvyys, ettei sitä ole tarvinnut sen koommin pohtia? Elämmehän maassa, jossa vallitsee uskon vapaus. Kukaan ei ulkopuolelta voi määrätä, miten tai milloin uskovana pitää toimia tai olla toimimatta.

Rakkautena vaikuttava usko – Paavalin mukaan ulkonaisilla muotoseikoilla ei ole Kristuksen seuraajana merkitystä. Sillä on, miten me annamme Jumalan Hengen ohjata elämäämme ja toimintaamme. Hän kiteyttää asian kauniisti toteamalla, että ’Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko’.

Kristus, auta meitä elämään Sinun antamassasi vapaudessa. Johdata meitä näkemään, mikä milloinkin on oikein ja tarpeen, ja miten Sinä haluaisit meidän toimivan niissä tilanteissa, joita elämässämme kohtaamme. Sinä et pakota meitä mihinkään, olethan antanut meille vapauden, Sinä odotat ja toivot että seuraisimme esimerkkiäsi.
Kiitos että kuljet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi. Auta meitä olemaan Rakkautesi välikappaleita.

💛💛💛💛💛💛💛

Jumalan sanansaattajat

8.10.2025. Kirkkovuosikalenteri toteaa enkeleistä: ’Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.’
Tämän viikon raamatunteksteissä kuvataan enkeleitä ylistäjinä, sanansaattajina taivaan ja maan välillä, taistelijoina pahuutta vastaan sekä taivaallisen Isän luona olevina.

**********************

Ylistä Herraa – Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Ps. 103:19–22

**********************

Jaakobin tikapuut – Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”
1. Moos. 28:10–17

Ylienkeli Mikael ja hänen enkelinsä – Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
– Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin.
Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat!
Mutta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.
Ilm. 12:7–12

Mikael, ylienkeli vai arkkienkeli? Kumpaakin nimitystä käytetään enkeli Mikaelista,
Entisenä new agelaisena minua puhuttelee enemmän nimitys ylienkeli. New age-piireissä puhuttiin nimittäin paljon arkkienkeleistä ja heidän ominaisuuksistaan. Kristillisen tradition oppeja sekoitettiin ja täydennettiin omilla henk.koht. näkemyksillä. (Taitaa olla vieläkin yleistä uushenkisyydessä).

Tällaisten ’yhdistelmäoppien’ seuraaminen saattaa olla aika lailla hämmentävää ja harhaanjohtavaa. Niissä kun on usein hyödynnetty selvänäköisyyden tai mediuismin kautta haettua infoa. Ja tuolla alueella vastavoimat pääsevät niin helposti harhauttamaan.
Kuten Paavali totesi kirjeessään korinttilaisille: ’Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.’ (2.Kor.11:14-15))

Vaikka Ilmestyskirjassa kuvatussa taivaissa käydystä taistelusta ylienkeli Mikael enkeliarmeijansa kanssa voittikin Syyttäjän kapinaenkeleineen, henkimaailma on täynnä eksyttäjähenkiä, valkeuden enkeleiksi tai oppaiksi tekeytyviä. Siksi Jumala käsittääkseni varoittaa/kieltää meitä ihmisiä olemasta yhteydessä henkimaailmaan.
Mutta Hän on lahjoittanut meille turvallisen ’nettiyhteyden’, reitittimenään Poikansa. Hänen kauttaan ja Hänessä yhteytemme taivaallisiin on suojattu ja puhdas.

Taistelu maailmassa – ’Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa’ toteaa Kirkkovuosikalenteri. – Niin näkyvässä kuin näkymättömässä, voisi tuohon lisätä.
Mutta Kristuksen omina tiedämme olevamme Voittajan puolella. Se on hyvä tietää ja muistaa. Hänen puoleensa voimme aina kääntyä ja pyytää johdatusta ja varjelusta.

Heidän enkelinsä taivaissa – Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Matt. 18:1–6,10

Markuksen evankeliumin mukaan tuota opetuslasten kysymystä oli edeltänyt heidän väittelynsä siitä, kuka heistä oli suurin. Kun Jeesus kysyi, mistä he olivat matkalla keskustelleet, he vaikenivat noloina.
Mutta nyt Jeesus laittoi heidät ruotuun ja käänsi heidän ajattelunsa ympäri. Oman kunnian etsimisen ja kaipaamisen sijaan kyse onkin siitä, kuka osaa nöyrtyä lapsen kaltaiseksi.
Jeesus ei kuvaile lasta ja hänen ominaisuuksiaan sen kummemmin, vaikka itselle tulee kyllä moniakin mieleen, sellaisia, jotka me aikuisiksi kasvaessamme usein kadotamme.
Mutta Jeesus sanoo lapsista puhuessaan heitä niiksi vähäisiksi (engl. käännöksessä ’these little ones) jotka uskovat häneen.
Usko häneen on olennaisinta ja tärkeintä. Sen kautta syntyy, kasvaa, vahvistuu ja säilyy yhteys taivaisiin, puhtaana ja kirkkaana.

Kristus, anna meille lapsen kaltainen usko. Auta meitä näkemään Sinun valtakuntasi todellisuutta. Anna meille puhdas sydän. Varjele meitä itsekkyydeltä, ylpeydeltä ja kateudelta. Varjele kaikelta pahalta, kaikelta sellaiselta, mikä estää meitä näkemästä Sinun totuuttasi ja toimimasta niin kuin toivot meidän toimivan. Kiitos että johdatat meitä ja kuljet kanssamme.

💛💛💛💛💛💛

Jumalan huolenpito

2,10.2025. Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta, kirjoittaa Kirkkovuosikalenteri, ja jatkaa: Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

**********************

Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.
Ps. 86:1, 3–7

Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.
Ps. 127:1–2

Psalmin kirjoittaja kuvaa tuossa aika vahvasti, miten perustavanlaatuisen tärkeää on Jumalaan luottaminen. Ehkä hän oli kokenut sen omassa elämässään tai nähnyt ympärillään.
Vaikka eihän se aina niin helppoa ole, luottaminen. Tiedän kuitenkin, että sitä juuri Hän toivoo ja odottaa meiltä.

Erään kerran, vuosia sitten, Taivaan Isä sanoi haluavansa opettaa minua luottamaan Häneen. Kyseessä oli matka Afrikkaan. Se on vähän pitempi tarina, kerron sen varmaan joku kerta. Mutta tuon matkan aikana opin ennen kaikkea huomaamaan, miten vaikea minun oli luottaa Häneen tilanteissa, jotka tuntuivat mahdottomilta. Ja kuitenkin Hän osoitti, kuinka Hän voi ohjata mahdottomiltakin tuntuvat asiat niin että niistä selvitään.

💛💛💛💛💛💛💛

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan.
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän.
Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.
Gal. 6:2–10

Tuttu sanonta tuo: ’Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää’. Samaa kuvastaa sanonta ’Saat sitä, mitä annat’.
Itsekäs ihminen ajattelee ja näkee kaiken omista tarpeistaan käsin ja toimii sen mukaisesti. Mistä ja miten voisi hyötyä ja saada jotain (mitä milloinkin) itselleen? Hän ei juurikaan mieti toista osapuolta, ja millainen vaikutus omien tarpeitten tyydyttämisellä on toiseen tai toisiin.
Tällainen ihminen on ikään kuin aina jotain vailla ja koettaa täyttää tuota tyhjää tilaansa milloin mitenkin.

Epäitsekäs puolestaan huomioi myös toisten tarpeet ja toimii sen mukaisesti. Paavali toteaa kirjeessään galatalaisille, että meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää toisille. Kehotus on aivan yhtä ajankohtainen tänäkin päivänä..
Tätä armon vuotta 2025 on vielä 3 kuukautta jäljellä. Miten paljon näihin kuukausiin mahtuukaan mahdollisuuksia tehdä hyvää toisille – tai kaikille, kuten Paavali kehottaa. 💛💛💛

Rakas Luojamme, Sinä joka pidät meistä niin hyvää huolta, ohjaa, vahvista ja auta meitä olemaan apureitasi, huomioimaan lähimmäisiämme, näkemään ja kuulemaan heitä ja heidän tarpeitaan, ojentamaan kätemme, olemaan läsnä heille, kun he sitä tarvitsevat. 💛💛💛

Jeesus sanoo:
”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”
Matt. 6:25–34

Jeesuksen kehotus olla huolehtimatta voi tuntua vaikealta varsinkin silloin, jos on ajautunut johonkin erityiseen vaikeaan ahdinkoon, oli kyse sitten terveydentilan heikkenemisestä, työttömyydestä, tiukasta taloudellisesta tilanteesta, ihmissuhdeongelmasta tai jostain muusta elämää varjostavasta asiasta.

Vapahtajamme kutsuu meitä kuitenkin luottamaan Häneen, jonka hyvissä käsissä elämämme loppujen lopuksi kuitenkin on. Onneksi saamme jatkuvasti harjoitella sitä. Että kannamme itsemme ja elämäntilanteemme Hänelle. Vaikka Luojamme tietää ja tuntee huolenaiheemme, on iso ero siinä, koetammeko vain sinnitellä ja keksiä itseksemme ratkaisuja, vai käännymmekö Hänen puoleensa, jolle kaikki on mahdollista.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Alla oleva video ei kerro laulun esittäjän nimeä, mutta otsikko kehottaa meitä olemaan huolehtimatta. Ja että antaisimme ylistyksen hoitaa ja kohottaa sieluamme.

DO NOT WORRY – worship song

Kun maailma tuntuu sulkeutuvan ja pelko kuiskii sisimmässäsi
nosta katseesi ja näe Hänet, joka kannattelee maailmaa ja nosevaa aurinkoa
Hän sanoi: älä kanna huolta lapseni, älä pelkää, olen aina kanssasi, olen aina lähellä
älä murehdi mistään, anna kaikki Hänelle
rauha joka ylittää ymmärryksen varjelee sydämesi ja mielesi
löydät voiman Kristuksessa Jeesuksessa
kun sydämesi tuntuu heikolta ja sielusi etsii helpotusta
luota Jumalaan, Hän antaa sen sinulle
Hänen Rakkautensa ei koskaan väisty viereltäsi
ole hiljaa ja tiedä että Hän on Jumala
Hänen lupauksensa ovat tosia
heitä murheesi Herralle, Hän kantaa sinut niiden läpi
älä murehdi, älä pelkää, Hän on kanssasi, Hän on lähellä