24.7.2021. Viime viikonloppuna kokoonnuttiin koko perhe viettämään yhdessä lämmintä kesäpäivää. Koska synttärini oli ollut jo aikaa sitten, en osannut odottaa että sitä olisi huomioitu. Oli vain löydetty kaikille sopiva ajankohta (ei aina niin yksinkertaista meidän poppoolle), jolloin syötäisiin yhdessä ja nautittaisiin toistemme seurasta,
Juhannuksen alla vanha aurinkovarjoni muuttui puolikuuksi: rajuilma heitti sen kuin ilmapallon kukkapenkkiin, jonka seurauksena puolet siitä roikkui katkenneiden puurimojen varassa. (Varjo oli niin raskas avata ja sulkea että se sai yleensä aina olla auki, ja kuvittelin sen kestävän tuonkin puhurin.)
Poikani toi tilalle heidän samanmallisen varjonsa varastosta. Olin siitä kiitollinen, sillä tarkoituksena oli istua pihalla Juhannuksena.
Vaan mikä yllätys olikaan viime lauantaina, kun poika perheineen tuli pitkän paketin kanssa: sain uuden päivänvarjon, joka avautuu ja sulkeutuu keveästi kahvalla! Vahingosta viisastuneena aion sulkea sen aina kun on tiedossa kovaa tuulta.
Miniä oli aiemmin ehdottanut että hankkisin pöytätuulettimen nauttiessani heidän viileästä sisäilmastaan. Kotiin tultuani aloinkin etsiä sellaista netistä, todeten että ne oli myyty loppuun pk-seudun myymälöistä, joten Jätin asian sikseen.
Olivat kai arvanneet tämän ja jutelleet keskenään, sillä toisaalla asuvat poika ja miniä toivat mukanaan tuulettimen! Olivat löytäneet sellaisen oman paikkakuntansa liikkeestä.
Ihana virkistävä olo tuli tuulettimesta! Vaikka viileä sää tulikin heti seuraavana päivänä pitkän hellejakson jälkeen, on ihanaa että on tuo vempain, tulevien hellepäivien varalle.
Olen yleensä sellainen sinnittelijätyyppi, joka ajattelee että kyllähän tässä pärjäillään hyvin näinkin. Mutta kyllä olen iloinen sekä tuulettimesta että aurinkovarjosta!!
Ylipäätään tuntuu niin hyvältä ja suloiselta, kun perhe huolehtii hyvinvoinnistani. Kiitollinen ja onnellinen olo on siitä. – Sanalla tulee kuitenkin mieleen, kuinka paljon on niitä, joilla ei ole ketään, joka huolehtisi. Heitä, joille tämä pitkä hellejaksokin on ollut (esim. heikon terveydentilan tai korkean iän vuoksi) tosi tukala.
Eräs lähihoitajana työskentelevä ystävä on kertonut, kuinka monen vanhuksen asunnossa on ollut tuskaisen kuumaa. Olisipa hienoa, jos jatkossa järjestyisi – tavalla tai toisella – hellejakson aikaan tuulettimia niitä kipeästi tarvitseville.
Totuus ja viisaus – Antifoni:
Sinä tahdot sisimpääni totuuden –
ilmoita siis minulle viisautesi!. (Ps. 51:8)
Jeesus sanoo:
”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.
(Matt. 7:24–29)
Myrskytuulta ja tulvavesiä – Aurinkovarjo hajosi, kun en uskonut myrskytuulen voivan temmata sitä mukaansa. Mutta sehän oli pikku juttu. Samainen myrsky kaatoi muualla Suomessa laajoilta alueilta metsän puita kuin tulitikkuja. Ja viime aikoina rankkasateiden aiheuttamat tulvavedet saivat tuhoa aikaan monissa maissa.
On vaikea kuvitella myrskyjen ja vesimassojen valtaisaa voimaa, jollei ole sellaista joskus kokenut. Tai sitä, että koti on yhtäkkiä menetetty.
Jeesus sanoo, että viisas rakentaa talonsa kalliolle, lujalle perustalle. Talon voi kuvitella kuvastamaan elämän kaikkia alueita. Olennaista tuossa taitanevat kuitenkin olla Jeesuksen sanat: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan…”
Jeesus tuli Maan päälle välittämään ihmisille Taivaan tahdon ja viisauden.
Missä määrin osaan/huomaan ottaa niitä oman elämäni perustaksi, ja laittaa niitä käytäntöön?
Missä määrin annan erilaisten hiljaisten tai kovempien tuulten puhaltaa mielipiteisiini ja näkemyksiini siitä, mikä on oikeaa, mikä on totta ja mikä on todella tärkeää?
Monta kertaa on elämäni aikana käynyt niin. Mutta lempeällä tavallaan Taivaan Isä on johdattanut suvantokohtiin, joissa on voinut hiljentyä, kuulostella ja löytää rauhan tilan, ja yhteyden. Silloin on voinut havahtua näkemään, millaisten tuulten olikaan antanut temmata mukaansa.
Jeesus kertoo vertauksellaan, mistä voi löytää tukevan perustan elämälleen; sellaisen, joka ei heittele sinne tänne, vaan joka on ja pysyy,
VT:ssa kuvataan monessa kohtaa Jumalaa kalliona, joka auttaa ja suojelee ja johon voi turvata.
– Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio. (1.Sam.2:2)
– Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan. ()Ps.18:2)
– Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. (Ps. 62: 2,6)
– Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta. Sinä, joka tahdot pelastaa minut, sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani. (Ps. 71:3)
– Ajasta aikaan luottakaa Herraan, sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio. (Jes. 26:4)
Kristus – kallio – Paavali kirjoitti korinttolaisille, että Kristus on tuo VT:n kuvaama kallio:
– Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. (1.Kor.10:3-4)
Kristus, Kalliomme, auta meitä turvaamaan Sinuun, yhä uudestaan. Silloinkin kun elämä tuntuu vaellukselta kuivassa erämaassa, jossa ei näy virvoittavaa lähdettä. Kun tuntuu ettei näe pilkahdustakaan toivosta tai tulevaisuudesta.
Johdata meitä löytämään Sinun tiesi, viisautesi ja voimasi. Anna sanasi elää, kasvaa ja vahvistua meissä, olla elämämme johtotähtenä.
‘Sinä tahdot sisimpääni totuuden –
ilmoita siis minulle viisautesi!.’
Muut tekstit: Ps. 92:5–10, 13–16, Jer. 7:1–7 ja Hepr. 12:14–17.