25.3.2019. Luotanko? – Miten helpottavaa onkaan, kun erilaiset haasteet, ongelmat, mieltä painaneet asiat alkavat äkkiä, vähitellen tai lopulta selvitä!  Havahduin tähän toissa viikolla, kun oli monta samanaikaista harmia (viemäritukos, koiran korvavaiva, puhelimen hukkaaminen). Kirjoitin tuolloin blogiin: ”yritä sitten hiljentyä olennaisimman äärelle…”.
Kun yritin, yllätyin. Koin Jumalan haluavan nähdä, luotanko Häneen, näissäkin tilanteissa. Luotanko, että Hän järjestää asiat. Öh… niin… kai minä sitten… ainakin yritän…

Asiat ratkesivat – No, tarvittiinhan siinä omaa toimintaanikin. Infottuani putkitukoksesta sain ihanasti apua monelta taholta ja tukos aukesi. Vein koiran eläinlääkärille (jossa olimme käyneet marraskuusta lähtien 2-4 k/kk:ssa), ja lopultakin lääkäri totesi, että nyt korvat ovat siinä kunnossa, ettei tarvitse enää käydä niitä hoidattamassa. Puhelin, jonka olin hukannut toisella paikkakunnalla, löytyi hangesta. Erään ystäväni työpaikka oli samalla paikkakunnalla, ihan lähellä, ja hän toi minulle puhelimen. 

Miten ratkaista ongelma – Alla olevassa evankeliumitekstissä Filippukselle ei tule mieleen, että hänen vierellään oli eräs, joka oli tehnyt ihmeellisiä tekoja, mm. parantanut sairaita. Kuitenkin hän joutui yllätetyksi siitä, että ratkaisu ongelmaan (kansan ruokkimiseen) oli lähempänä kuin hän pystyi kuvittelemaan.

Luottamusharjoitus – Filippus, ymmärrän sinua niin hyvin. Toivoton olo oli: mikä neuvoksi? Sinä kuitenkin tarvitsit vain yhden ongelman, minä 3. Ennen kuin huomasin pysähtyä, hiljentyä niin, että saatoin kuulla Häntä, joka voi auttaa. Ja harjoitella luottamista. Se oli haasteellista, samoin se, että sai huomata, kuinka vaikeaa luottaminen on sellaisissa tilanteissa, joissa ei itse näe ratkaisua.

Viisi leipää ja kaksi kalaa – Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
    Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”
    Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
    Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.    (Joh. 6: 1-15)

Jeesusta seurattiin, koska oli nähty, kuinka hän paransi sairauksia. Ja niitähän riitti, niin kuin meidänkin päivinämme.
Vaikka Kristus yhä parantaa sairaita, se ei kuitenkaan taida olla nykyään kovinkaan yleinen syy seurata Häntä. Mieleen nousikin kysymys: mikä saa seuraamaan Kristusta, ylösnoussutta, fyysisin silmin näkymätöntä? Jos sitä lähtisi kyselemään ihmisiltä, vastauksia olisi varmasti niin paljon, että niistä syntyisi kirja.
Piti pysähtyä miettimään tuota omalla kohdallani. Joskus itsestäänselvyyksiksi muodostuneet asiat ’vaan ovat’, eivätkä välttämättä ole niin helposti perusteltavissa. Sitten tuli mieleen: kutsu tuli Häneltä.

Kestävä side – Katsoin äskettäin videon, jolla eräs egyptil. mies, entinen muslimi, nykyisin kristitty, kertoi, mitä joutui kokemaan, kun häntä koetettiin saada luopumaan kääntymisestään. Menemättä yksityiskohtiin, viimeisenä iltana hän sanoi, että nyt en jaksa enää, Herra, auta minua tai murrun. Seuraavana päivänä hän pelastui tavalla, josta voi todeta, että Herra puuttui asiaan. – Nykyään hänen palvelutyönsä on auttaa toisia kristinuskoon kääntyneitä, jotka ovat joutuneet kokemaan kovia.
Mietin, miten vahva on ollut kutsu, kun sen vastaanottaja ei peräänny eikä luovu(ta) edes valtavan pelon edessä. On kuin kutsujan ja vastaanottajan välille olisi muodostunut niin kestävä side, etteivät mitkään ulkopuoliset voimat voi sitä katkaista.

Miten kestävä on oma siteeni/siteesi? Miltkä asiat saavat sen löystymään? Mikä vahvistaa sitä?
Omalla kohdallani vastaus on melko selvä: se on suorassa suhteessa siihen, miten vietän aikaani Jumalan kanssa. Havahduin tähän toissa viikolla, alussa mainitsemieni harmien kohdalla.
Mietittyäni oliko siinä jokin vihje minulle jostain asiasta, asia selvisi. Jumalan kanssa kahden viettämäni aika oli jo pidemmän aikaa ollut lähinnä raamatunlukemista ja minun puhettani ja rukoustani Hänelle. Se, että olisin kuunnellut, mitä Hänellä on minulle sanottavaa, oli jäänyt vähemmälle. Huomasin sen, kun päätin vain istua pitkän aikaa hiljaa, päästäen irti omista ajatus- ja tunnemylläköistäni ja kiinnittäen koko huomioni vain ja ainoastaan Jumalan läsnäoloon… Jumalan kanssa olemiseen…
Tätähän olin kaivannutkin, totesin, juuri tätä! Jumala oli tiennyt sen koko ajan, ja ehkä Hänkin oli kaivannut sitä, että huomaisin, muistaisin.
Miten olin saattanutkaan unohtaa… miten hyvältä ja ihanalta tuntuikaan olla sillä tavoin Hänen läsnäolossaan… vain olla ja kuunnella…

Tuossa hiljaisuudessa Jumalan kanssa muistin myös päiväkirjan, johon olen kirjoittanut rukoushetkistäni, joskus vain pari riviä tai muutaman lauseen tai raamatunkohdan, joka on tullut mieleen, joskus 1/2 sivun verran tai enemmän. Aina välillä kirjoittaminen sitten jää, joskus pitkäksikin aikaa.
Nyt otin päiväkirjan taas esiin. Huomasin – taas kerran – sitä selatessani, kuinka nopeasti unohdan niitä asioita, joita nousee esiin Jumalan kanssa vietetyn ajan aikana. Juuri siksi siihen kirjoittaminen on minulle tärkeää, ja myös tärkeä säie Jumalan ja minun välisessä siteessä.
Nyt päätin jättää kirjan esille Raamatun viereen, niin että se osuu silmiin heti aamulla. Sanonta ’poissa silmistä, poissa mielestä’ toisinpäin käännettynä: kun silmissä, myös mielessä.

Onneksi me emme ole kuitenkaan koskaan poissa Jumalan silmistä. Ja Hän pitää meistä kiinni silloinkin, kun me unohdamme. 🙂 

”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi — minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.” (Jes.41:10)

Jeesus siunasi leivät – Hän otti ne 5 leipää, kiitti Jumalaa, mursi ja antoi jaettavaksi, ja kaikille riitti, koko valtavalle väkijoukolle. Minusta tuo on niin kaunista: ei mitään mahtavaa esitystä, että tässä nyt on tapahtumassa suuri ihme. Jeesus yksikertaisesti vain kiitti Jumalaa siitä, mitä tämä tulisi tekemään. Ja kaikki saivat leipää ja kalaa niin paljon, ettei kukaan valtavasta väkijoukosta jäänyt nälkäiseksi. Jäi vielä ylikin.
Tämänkaltaisia lisääntymisihmeitä Kristus tekee vielä meidänkin päivinämme; ennen kaikkea maissa, joissa ravinnosta on puute, mutta joissa uskoa löytyy senkin edestä.

Leipä – yksi yleisimmistä ravinnon lähteistä ympäri maailmaa. Sitä se oli Jeesuksen aikana ja on vielä tänäänkin. Lähi-Idässä ja Aasiassa leipä kuuluu itsestään selvänä ateriaan. Ja onhan leipä  meille suomalaisillekin aina ollut ja on edelleen tärkeä. 3 vuotta sitten ruisleipä valittiin kansanäänestyksellä Suomen kansallisruoaksi.
Ruis on peräisin Syyrian ja Turkin seuduilta. Välimeren maissa sitä pidettiin rikkakasvina, meillä sitä arvostetaan ravintorikkaana ja maukkaana. Jeesuksen jakamat leivät olivat ohraa. Meillä ohra on viljalajeista vanhin, mutta väheksytyin.

Viisi leipää ja kaksi kalaa – Jeesus ei väheksynyt pojan eväitä, todennäköisesti omalle perheväelle tarkoitetuja. Ne tulivatkin suurempaan käyttöön. Jeesus siunasi pojan lahjan ja moninkertaisti sen tuhatkertaiseksi.
Jumala, Sinä olet antanut meille kaikille lahjoja, hyviä eväitä tälle elämänmatkallemme. Olet antanut ne, jotta me voisimme niiden kautta tuoda jotain hyvää toisten elämään.
Siunaa lahjamme, ota käyttöösi, meidät ja se, mitä olemme Sinulta saaneet.

Nälkä – Ajattelen, että meillä kaikilla on sisimmässämme nälkä, joka ei lähde ruisleivällä tai -puurolla, ei pullalla eikä suklaallakaan. Se on nälkä, joka on, ja aina välillä muistuttaa olemassaolostaan.
Mitä minä kaipaan sielun ja hengen nälkään? Millä ravitsen sitä? Entä sinä?

Elämän leipä – Johanneksen evankeliumin 6. luvussa Jeesus sanoo useamman kerran olevansa elämän leipä.
”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. (Joh.6:35)

Siunaukseksi – Jeesus jakoi 5 leipää… – yhtäkkiä tuli mieleen, että Elämän leipä murrettiin viidestä kohtaa ristillä. Jumala muutti ne siunaukseksi, meille kaikille.
Elämän Leipä – meidän puolestamme murrettu…

Kristus, auta ettemme odota siihen saakka, kunnes me murrumme, kunnes jokin kohta elämässämme järkkyy tai joutuu pois tasapainosta. Kutsu meitä tulemaan luoksesi silloinkin, kun kaikki on hyvin. Kiitos, että Sinä voit muuttaa siunaukseksi myös ne asiat, jotka ovat haavoittaneet ja murtaneet meitä. Sinä keräät murtuneet palat, mikään ei mene hukkaan.

Kiitos rakas Jumala että opetat meitä luottamaan Sinuun. Kiitos, että vedät meitä lähellesi, yhteyteesi. Kiitos että side välillämme on kestävä. Älä anna sen koskaan katketa.

Kiitos, Elämän Leipä, että ravitset meitä, kuten ravitsit niitä, jotka seurasivat Sinua vuorelle.  Ravitset sisintämme tavalla, mihin mikään tai kukaan muu ei pysty.
Täytä meidät Valollasi, Rakkaudellasi ja Rauhallasi. Kiitos Sinulle, kaikesta. 🙂

Hunger – David & Nicole Binion

 

Muut tekstit:  Ps. 84: 6-10, 13, 5. Moos. 8: 2-3 ja 1. Kor. 10: 1-6.

”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut
Herra on kanssasi
siunattu olkoon kohtusi hedelmä Jeesus
Ole tervehditty, Maria, Jumalan äiti
rukoile meidän syntisten puolesta
nyt ja kuolemamme hetkellä
Ole tervehditty, Maria”

Tässä konserttivideo herkempänä, pelkästään harpun säestyksellä: 

Muut Marian ilmestyspäivän tekstit ovat Ps. 113: 1-8, Jes. 7: 10-14 ja Room. 9: 2-8.

11.3.2019. Taizé -kalenterin maaliskuun rukous:

Pyhä Henki, lohdutuksen Henki,
ota vastaan yksinkertainen rukouksemme,
haluamme uskoa  kaiken Sinun haltuusi,
ja iloita kaikesta siitä mitä
saat aikaan sieluissamme. – Veli Roger

Osoita tiesi – Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille. Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.  (Ps. 25: 1-10)

Millaisille poluille? – Opeta kulkemaan polkujasi, ohjaa totuuteesi, opeta minua – nuo sanat nousivat tekstistä esiin mietiskellessäni tuota psalmikohtaa.
Mitkä ovat ne Sinun polkusi, joilla haluat minun kulkevan, Jumala? Olen kulkenut niin paljon omia polkujani. Mille poluille Sinä haluat minut johdattaa, nyt? Ovatko ne sellaisia, joita en vielä tunne?
Mitä haluat opettaa minulle tässä elämäni vaiheessa? Mikä on se totuus, minkä haluat minun ymmärtävän, juuri nyt? Onko se jotain Sinusta, jostain läheisestäni, maailmanmenosta, itsestäni tai jostain muusta…?
Auta minua pysähtymään ja hiljentymään, niin että voin etsiä Sinua, kuunnella Sinua. Ja toivon mukaan myös oppia Sinusta. 🙂

Tekemistä luopumisen sijaan – Tuhkakeskiviikkona tuli sähköposti, jossa eräs mies kertoi, kuinka hän oli katolisena omaksunut tavan, että pääsiäispaaston aikana tulee tehdä jokin uhraus, luopua jostain. Luopumisen sijasta hän on kuitenkin pyrkinyt tekemään jotain enemmän tai tuottoisammin tullakseen paremmaksi ihmiseksi.
Viime vuonna hän päätti tehdä sellaisia asioita, jotka olisivat epämukavia hänelle, mutta josta hän tiesi, että ne olisivat hänelle hyväksi.
Nyt hän päätti, että tekee jonkinlaisia pieniä muutoksia elämässään, koskivatpa ne sitten terveyttä, ihmissuhteita tai sitä, mitä hän tekee toisten tai yhteiseksi hyväksi (contributions) jne.

Paremmaksi ihmiseksi – Tämän vuoden paasto on hänelle pyrkimystä tulla sellaiseksi ihmiseksi, aviomieheksi, isäksi, lääkäriksi ja johtajaksi, joka hän haluaa olla. Tähän päätökseen liittyi luopuminen.
Kun stessitila aivoissa, terveydessä, perheessä ja työssä kasvaa, on taipuvainen näkemään vain asioiden negatiiviset puolet (vaikkei sitä tiedostaisikaan). Näin myös itseni kohdalla, hän kirjoittaa, ja toteaa valittavansa aiiiiiiiiivan liian paljon.

Asia, jota tämä henkilö aikoo jatkaa vielä 40 pv:n paaston jälkeenkin on: lopettaa valittaminen, tällä etenemisstrategialla:
1. Tiedostan mistä ajattelen negatiivisesti tai valitan (Identify).
2. Keskeytän kyseisen ajatuksen tai teon (Interrupt).
3. Kytken myönteisen ajatusvirran päälle (’flow switch’).
– Tämä on yksi keino, jonka avulla minusta voi tulla se persoona, joka haluan olla, hän toteaa.

Paasto, joka vaikuttaa myös lähellä oleviin – ihana ajatus! Paastoon voi suhtautua siten, että se on vain oma henkilökohtainen juttu, tai sitten itsen ja Jumalan välinen juttu. Mutta tuo, että laajentaa sen koskemaan välitöntä ympäristöään: perhettä, ystäviä, työtovereita ja lähimmäisiä ajattelemalla, suhtautumalla ja toimimalla myönteisesti ja rakentavalla tavalla… – silloin valon määrä kasvaa siten ei vain omassa sisimmässä, vaan säteilee myös niihin, joiden kanssa olemme tekemisissä; kotona, töissä, kaikissa tilanteissa. 🙂

Täydellinen ajoitus – Tuo sähköpostiviesti tuli minulle päivänä. jolloin talon viemäriputket menivät tukkoon, hauveli piti viedä lääkäriin, hukkasin puhelimeni enkä voinut osallistua sovittuun tapaamiseen. Tuollaisena päivänä tuonkaltainen meili antaa sopivasti uutta potkua. Totesin että niinpä, tässä taisi alkaa oma paastoharjoitukseni… tai juhlallisemmin sanottuna kilvoitteluni. Enpä olisi itse osannut yhtä tehokasta kehittää. Enkä olisi halunnutkaan. 🙂

Sillä mitkä mahtavat ainekset tässä olikaan valitusmoodiin vaipumiseen! Mutta nyt sen sijaan tulisi siis löytää jotain hyvää tästä kaikesta… hmmm…
Yrittävätkö nämä samaan päivään osuneet asiat saadan minut huomaamaan tai oppimaan jotakin…? – Aika keinotekoiselta tuntui koettaa nähdä jotain hengellistä näissä tuhkakeskiviikkohaasteissa: viemäritukos, koiran korvaongelma, puhelimen kadottaminen (ja jos vielä lisään tuohon katsastusmiehen toteamuksen parin viikon takaa, että läpiruostuneen autovanhukseni ajamiset on nyt ajettu). Mutta jotain ne kyllä kuitenkin varmaan koettavat viestittää minulle…
Ovatko ne pysähdysmerkkejä, jotka haluavat kysyä minulta: huomaatko, että nyt on aika hiljentyä? – Tuo tuntuu kyllä jotenkin liian haetulta, ainakin tässä vaiheessa. Ehkä siksi, että nuo kaikki – vaikkakin koskettavat välittömästi minua ja elämääni – ovat kuitenkin itseni ulkopuolella olevia asioita.

Mahtava treenipaketti joka tapauksessa iskettiin eteen: etsipä nyt näistä kaikista jotain hyvää… – ja yritä sitten hiljentyä olennaisimman äärelle… 🙂
Keep smiling, sanoi isäni minulle usein, kun teini-ikäisenä näin asioissa enemmän synkkiä puolia kuin mahdollisuuksia…

’Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi’, toteaa Daavid psalmissaan.

Jumala, rohkaise luottamaan apuusi, kaikissa tilanteissa, pienten ja isompien haasteiden edessä. Sinä näet, kuulet, kuljet kanssamme. Kiitos siitä. Ja siitä, että olet uskollinen ja hyvä. 

Ps. Yllä olevat kirjoitin viime torstaina. Pe:na ja la:na aloin nähdä nuo edellä kuvaamani jutut aivan eri valossa. Liian pitkäksi venyisi kuitenkin blogi, jos niistä kertoisin, joten toisella kertaa. Mutta lyhyesti: taas kerran sain todeta, kuinka kaikella on tarkoituksensa. 🙂 

O Lord hear my prayer – Taizé

”Herra, kuule rukoukseni
tarvitsen viisauttasi ja sitä että kuulen äänesi
kuulen äänesi kun kohtaan haasteita
kuule rukoukseni Herra
tarvitsen Sinua elämääni
huudan puoleesi, johdata minut valoon
näytä minulle tie
Jeesus tarvitsen Sinua jälleen kerran
tiedän että Sinä johdatat minua
päivästä päivään, vastaus löytyy Sinusta
ja kun vaikeudet ympäröivät
Herra, Sinä olet aina siinä…”

Muut tekstit: 2. Aik. 20: 1-9,, 1. Tess. 4: 1-8 ja Matt. 15: 21-28.

4.3.2019 – Olin eilen ystävän ja hauvelin kanssa kävelyllä paikassa, jossa hauva oli käynyt viimeksi viime kesänä. Oli ilmeisesti niin mielenkiintoisia tuoksuja, että kuono maassa kulkien se ei välillä huomannut edes vastaan tulevia koiria.
Mitenköhän usein itse kuljen elämän läpi samalla tavoin, huomio kiinnitettynä niin vahvasti siihen, mistä kulloinkin olen kiinnostunut, että hyviä tai tärkeitä juttuja menee ohi? Sellaisia joita voisin – vain vähän katsetta kohottamalla – ei vain nähdä, vaan oppia ymmärtämäänkin uudella tavalla?  

Kulkenut läpi taivaiden – Koska meillä on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.   (Hepr. 4: 14-16)

Ylipappi -nimitys ei ainakaan minun mielestäni äkkiseltään tunnu mitenkään sympaattiselta. Varmaan johtuu siitä, että evankeliumit kuvaavat ylipappeja tylyiksi ja kaunaisiksi tyypeiksi, joiden sanat ja teot uhkuivat vihaa ja aggressiivisuutta. Heitä ärsytti ja suututti se, että Jeesus toi esiin toisenlaisia näkemyksiä Jumalan armosta ja rakkaudesta, kuin mitä he olivat sisäistäneet omassa oppijärjestelmässään.
Taisi heidän suhtautumisensa olla samankaltaista myös muihin sellaisiin, jotka he näkivät uhkana omalle (arvo)vallalleen ja asemalleen.

Mietin, paljonko meidän aikanamme on samankaltaista suhtautumista, sellaisilla, joilla jokin  asema määrittelee, miten heidän pitää tai kannattaa mihinkin asiaan suhtautua. Tai sellaisilla, jotka ovat vakuuttuneet siitä, että heillä on juuri ne oikeat opit ja toimintatavat.

 

Ihan toisenlaisen ulottuvuuden, merkityksen ja sävyn tuolle ylipappi-nimitykselle antaa Heprealaiskirje: Jumalan Poika – taivaiden läpi kulkenut suuri ylipappi!
Tämä taivaallinen ylipappi kulki myös läpi inhimmillisen kärsimyksen koko kirjon. Kivun, tuskan, halveksunnan, ylenkatseen, yksinäisyyden, pilkan, vihan, pelon, surun, menetyksen…  

Testi – Ennen palvelutyönsä alkua Jeesus joutui viettämään aikaa erämaassa. Paastottuaan 40 pv. tuli kiusaaja, joka koetti houkutella Jeesusta käyttämään jumalallista voimaansa. Vastustaja koetti  myös saada Jeesuksen polvistumaan eteensä (paljonpa kuvitteli itsestään).
On oikeastaan aika koskettavaa minusta, että Jumalan Pojan piti käydä tuon erämaavaiheen läpi. Hänen tuli olla käyttämättä taivaallisia ominaisuuksiaan ja olla yhtä inhimmillinen, haavoittuvainen ja heikko kuin kuka tahansa meistä. Näin ainakin asian ymmärrän. Sillä jos hänellä ei olisi ollut käytettävissään sitä taivaallista Viisauttaan ja Voimaansa, joka hänellä oli kulkiessaan läpi taivaiden, testi olisi ollut turha. Se, että hän pidättäytyi käyttämästä niitä omien etujensa tyydyttämiseksi osoitti, että hän oli kyllin vahva suorittamaan maanpäällisen, koko ihmiskuntaa koskevan tehtävänsä ihmiskehossa, ihmisenä; meidän ihmisten hyväksi.

Miten selvitä kiusauksista? – On se vaan minusta jotenkin niin koskettavaa, että Jumalan Poikakin joutui – samoin kuin jokainen meistä ihmisistä joutuu – koeteltavaksi. Hän selvisi kiusauksista vedoten Jumalan sanaan.
Miten me kohtaamme kiusaukset? Annanko (tai pikemminkin: missä määrin ja missä asioissa ja tilanteissa annan) periksi houkutuksille tyydyttääkseni mielitekojani ja hyvänolon tunteen kaipuutani – silloinkin kun tiedän, ettei se ole minulle hyväksi?
Miten herkästi annamme maineen ja kunnian saavuttamisen kaipuun tai vallanhalun – tai mitkä sitten kullakin ovatkaan ne omat heikot kohdat – ohjata toimintaamme?
Ei varmastikaan ole sellaista ihmistä, joka ei olisi jossain elämäntilanteessa, jollei useammassakin, joutunut testattavaksi. Meidän tavallisten ihmisten kohdalla voisi ehkä sanoa, että elämämme on täynnä testejä, joista selviää vaihtelevasti, milloin paremmin, milloin heikommin.

Selviytymisstrategia – Mikä on selvitymisstrategiani? Mihin tartun, turvaudun, kun tahdon voittaa kiusauksen? Entä sinä?
Jeesus käytti Jumalan sanaa kilpenä. Voisiko se toimia meillekin? Varmasti kokeilemisen ja harjoittelemisen arvoinen asia.
Psalmien kirjoittajat tarjoavat tähän paljon ainesta, psalmeista kun löytyy vaikka kuinka paljon  jakeita, jotka kuvaavat Jumalan antamaan apuun: 

– Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn. (Ps.3:3)
– Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan. (Ps. 18:2)
– Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.  (Ps.28:7)
– Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni. (Ps. 119:114)

Kiusausten voittaja – Kun Jeesukselle tuli 40 pv:n paaston jälkeen nälkä, niin samantien ilmestyi vastustaja (jota myös sielunviholliseksi kutsutaan) paikalle. Siinä koeteltiin, kestäisikö hänen mielensä, sielunsa ja tahtonsa kaikki eteen tulevat kiusaukset.
Jeesus voitti vastustajan esittämät kiusaukset inhimillisellä viisaudellaan ja tahdonvoimallaan. Hän oli opiskellut pyhiä kirjoituksia, eikä hän ollut opetellut niitä vain ulkoa, vaan pienestä pitäen oli myös halukas ymmärtämään ja oppimaan lisää.
Tästä ja hänen viisaudestaan kertoo se, kuinka opettajat olivat hämmästyksissään, kun hän 12-vuotiaana keskusteli heidän kanssaan Jerusalemin temppelissä.
Se, miten tärkeää hänelle oli olla taivaallisen Isänsä yhteydessä, ilmenee hänen vastauksestaan  häntä huolissaan etsineille Marialle ja Joosefille: ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk2:49).

Hän jos kukaan ymmärtää – Hän selvisi erämaan koetuksesta ja torjui kiusaukset yhden toisensa jälkeen vedoten pyhiin kirjoituksiin. Tämän menetelmän monet Jumalaa etsivät, hengelliset opettajat ja julistajat ovat omaksuneet ja todenneet toimivaksi, vahvaksi ja tehokkaaksi. Kohdatessaan kiusaajan erämaassa Jeesus osoittaa, kuinka Jumalan sana on kuin taistelu- tai puolustusase. Jeesus ei rupea manailemaan vastustajaa, vaan torjuu houkutukset pitämällä fokuksen Jumalan sanassa. Ja lopulta kiusaaja jättää hänet rauhaan.

Olisipa tuo noin helppoa meille tavallisille ihmisillekin! Vaan ei. Eipä taida olla ainuttakaan  ihmistä, joka ei olisi joutunut kohtaamaan kiusauksia, eikä taida olla yhtäkään, joka ei olisi ainakin johonkin niistä langennut. Tämä tekee meistä tarvitsevia. Tarvitsemme apua sellaiselta, joka on kokenut sen mitä koemme ja selvinnyt siitä. Tarvitsemme Häntä, jolla on – kiusaukset voitettuaan – taas käytössään taivaalliset kykynsä ja ominaisuutensa. Häntä, joka on täynnä taivaallista Viisautta, Voimaa, Rakkautta ja Armoa.

Omin voiminko? – Ennen ajattelin, että omin voimin tässä elämässä on koetettava pärjätä ja selvitä. Minulla on aika ikäviäkin kokemuksia siitä, kuinka olen järkeilemällä ja oman tahdon voimalla koettanut selvitä erilaisista tilanteista. Kyllähän sellainen tiettyyn rajaan asti onnistuu. Eteen tulee kuitenkin myös tilanteita ja asioita, joiden edessä ei auta että laittaa kädet puuskaan tai koettaa muuten vain uskotella (itselleen ja muille) että kyllä tässä on kaikki hallinnassa.
Mutta silti aina välillä tuo ajatus pyrkii valtaamaan aivoni: että täytyy yrittää selvittää tämä tilanne omin voimin. Kunpa muistaisikin tuollaisina hetkinä Jeesuksen opetuksen Jumalan sanaan vetoamisesta.
Sopivien raamatunkohtien muistaminen juuri silloin kuin niitä tarvitsisi olisi kyllä rautaa. Mutta koska en ole hyvä sellaisessa, olen monta kertaa turvautunut yksinkertaiseen avunhuutoon: ”Jeesus, auta!”

Jumala on muuttanut käsitykseni siitä, että pitäisi itse pärjätä vaikeuksiensa ja heikkouksiensa kanssa, mistä olen todella kiitollinen. Hän on osoittanut sen niin monella tavalla, varoittanut eri tavoin etukäteen asioista, joita tulisin kohtaamaan, ja halunnut varustaa ja vahvistaa minua, jotta pystyisin olemaan lujana tilanteen tullessa eteen. Jälkeenpäin on tietenkin harmittanut, nolottanut ja kaduttanut, jos ja kun en olekaan toiminut niin kuin Hän olisi toivonut!
Mutta tuollaisten kokemusten jälkeen olen saanut kokea myös Hänen anteeksiantonsa voimaa ja vaikutusta. Ja saanut kokea, kuinka paljon Hän välittää meistä ja haluaa parastamme.
Me, jokikinen, olemme Hänelle niin valtavan tärkeitä ja rakkaita. Hänen tahtoisi, että me kaikki selviäisimme koetuksistamme parhaalla mahdollisella tavalla.

                      

’Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.’ (1.Piet.5:10)

Survival Kit – Kirstus, taivaallinen Ylipappimme, kiitos ettet katsele meitä vain jostain ylhäältä valtaistuimeltasi, vaan olet lähellämme, olet kanssamme. Haluat jakaa meille ja meidän kanssamme sitä, mitä Sinä olet. Haluat vahvistaa meitä. Tahdot, että selviydymme  kiusauksistamme ja erämaa-ajoistamme. Tahdot antaa meille siihen eväitä.
Sinulla on meille selviytymis- ja suojavarustus, täydellinen Survival Kit. – Auttaisitko meitä muistamaan se ja pitämään sitä aina mukanamme.

Kiitos Kristus, että varustat meitä. Tai siis…  Sinähän olet itse sitä meille – täydellinen varustuksemme, kuten psalmistit toteavat: voimamme, turvamme, kilpemme ja suojamme. Kiitos Sinulle siitä!  🙂  

Hold me together – Royal Tailor (vähän rämisevää, mutta nuoret vetosivat vilpittömyydellään)

”Hei, Armo, olen etsinyt Sinua viime aikoina
olen haavoittunut ja olen kuullut että Sinulla on lääke
kuulin että Sinä olisit minua varten
joten nyt minun täytyy saada tietää
voiko Rakkautesi pelastaa minut
pysytkö kanssani silloinkin kun ei ole ketään muuta
jos tämä on todellista, kerro se minulle
voitko pitää minut koossa
voiko Rakkautesi ulottua näin kauas
sillä jollet pidä sydämestäni kiinni, hajoan
olen ollut niin kauan eksyksissä
en ole tiennyt mitä rukoilla
tämä ei ole helppoa, mutta tiedän että Sinä näet minut
kun kuljen harhaan, ajelehtien tietämättä
onko elämällä vielä jotain minua varten
en halua vajota negatiivisuuden aaltojen alle
pelkään että voisin hukkua
Jos tämä on totta, tarvitsen Sinua nyt
kun olet vierelläni tunnen itseni vahvemmaksi
ja tajuan että Sinä olet toivoni
pidä minut koossa, Herra, ilman Sinua hajoan”

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19) ja Matt. 4: 1-11.

Päivitys 5.3. Tänään oli uutisissa linkki ulkoministeri Timo Soinin blogiin, jossa hän kertoo päätöksestään olla asettumatta ehdolle eduskuntavaaleissa. Uutisen otsikko ”Minulla alkaa uusi matka” kiinnosti ja halusin lukea tästä enemmän. En Timo Soinista poliitikkona, vaan siksi, että tiesin hänen olevan uskon mies.
Tässä otteita T.S:n blogista:
”Jokainen elämäni päivä, kuukausi ja vuosi on ollut minulle hyväksi. Päivät olen tarvinnut saavuttaakseni tämän elämänkokemuksen.
Olen ollut oma itseni kaikkialla missä olen liikkunut. Tämä on pitänyt minut pystyssä kosmisen kylmän ja ahdistuksen hetkinä.
Uskon, että elämäni paras päivä on vielä edessä. En osaa ajatella, että se olisi jo mennyt. Monet kilvoitukset olen läpi käynyt. Uskoni säilyttänyt.
Kiitos Jumalalle, että evästä riittää niin pitkälle kuin on matkaakin.”

Blogin etusivulla oli myös otsikko ’Yksi päivä elämästä’, joka kiinnosti, joten luin senkin. Ja yllätyin. Tässä teksti:
”Elämä on suurenmoinen lahja ja seikkailu. Ilojen ja surujen summa.
Jotkut päivät jäävät mieleen paremmin kuin toiset. Yksikään ei jää välistä.
Minulla oli eilen ikimuistoinen päivä. Tapasin ja tervehdin Paavi Franciscusta lyhyesti Vatikaanissa. Sain sanottua sen mitä halusin sanoa. Kuulin vastauksen. Mieluisen.
Yksi päivä elämästä voi auttaa kestämään kaikki muut päivät. Siitä kristinuskossa on kysymys. Pelastuksen päivästä.”

En tiennyt, että joku poliitikko kirjoittaa blogissaan uskostaan noin avoimesti. Ottamatta kantaa T.S:n polittiseen linjaan tai kirkkokuntaan tuli mieleen tuota tekstiä lukiessa, että olisipa meillä enemmän Jumalaan uskovia poliitikkoja, ja johtajia ja päättäjiä ylipäätään, kaikilla aloilla. Sellaisia, jotka uskaltaisivat olla avoimia ja rehellisiä. Sellaisia, jotka osaisivat kuunnella sekä Jumalaa että ihmisiä, vilpittömästi, sydämellään.