25.3.2019. Luotanko? – Miten helpottavaa onkaan, kun erilaiset haasteet, ongelmat, mieltä painaneet asiat alkavat äkkiä, vähitellen tai lopulta selvitä!  Havahduin tähän toissa viikolla, kun oli monta samanaikaista harmia (viemäritukos, koiran korvavaiva, puhelimen hukkaaminen). Kirjoitin tuolloin blogiin: “yritä sitten hiljentyä olennaisimman äärelle…”.
Kun yritin, yllätyin. Koin Jumalan haluavan nähdä, luotanko Häneen, näissäkin tilanteissa. Luotanko, että Hän järjestää asiat. Öh… niin… kai minä sitten… ainakin yritän…

Asiat ratkesivat – No, tarvittiinhan siinä omaa toimintaanikin. Infottuani putkitukoksesta sain ihanasti apua monelta taholta ja tukos aukesi. Vein koiran eläinlääkärille (jossa olimme käyneet marraskuusta lähtien 2-4 k/kk:ssa), ja lopultakin lääkäri totesi, että nyt korvat ovat siinä kunnossa, ettei tarvitse enää käydä niitä hoidattamassa. Puhelin, jonka olin hukannut toisella paikkakunnalla, löytyi hangesta. Erään ystäväni työpaikka oli samalla paikkakunnalla, ihan lähellä, ja hän toi minulle puhelimen. 

Miten ratkaista ongelma – Alla olevassa evankeliumitekstissä Filippukselle ei tule mieleen, että hänen vierellään oli eräs, joka oli tehnyt ihmeellisiä tekoja, mm. parantanut sairaita. Kuitenkin hän joutui yllätetyksi siitä, että ratkaisu ongelmaan (kansan ruokkimiseen) oli lähempänä kuin hän pystyi kuvittelemaan.

Luottamusharjoitus – Filippus, ymmärrän sinua niin hyvin. Toivoton olo oli: mikä neuvoksi? Sinä kuitenkin tarvitsit vain yhden ongelman, minä 3. Ennen kuin huomasin pysähtyä, hiljentyä niin, että saatoin kuulla Häntä, joka voi auttaa. Ja harjoitella luottamista. Se oli haasteellista, samoin se, että sai huomata, kuinka vaikeaa luottaminen on sellaisissa tilanteissa, joissa ei itse näe ratkaisua.

Viisi leipää ja kaksi kalaa – Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
    Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”
    Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
    Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.    (Joh. 6: 1-15)

Jeesusta seurattiin, koska oli nähty, kuinka hän paransi sairauksia. Ja niitähän riitti, niin kuin meidänkin päivinämme.
Vaikka Kristus yhä parantaa sairaita, se ei kuitenkaan taida olla nykyään kovinkaan yleinen syy seurata Häntä. Mieleen nousikin kysymys: mikä saa seuraamaan Kristusta, ylösnoussutta, fyysisin silmin näkymätöntä? Jos sitä lähtisi kyselemään ihmisiltä, vastauksia olisi varmasti niin paljon, että niistä syntyisi kirja.
Piti pysähtyä miettimään tuota omalla kohdallani. Joskus itsestäänselvyyksiksi muodostuneet asiat ‘vaan ovat’, eivätkä välttämättä ole niin helposti perusteltavissa. Sitten tuli mieleen: kutsu tuli Häneltä.

Kestävä side – Katsoin äskettäin videon, jolla eräs egyptil. mies, entinen muslimi, nykyisin kristitty, kertoi, mitä joutui kokemaan, kun häntä koetettiin saada luopumaan kääntymisestään. Menemättä yksityiskohtiin, viimeisenä iltana hän sanoi, että nyt en jaksa enää, Herra, auta minua tai murrun. Seuraavana päivänä hän pelastui tavalla, josta voi todeta, että Herra puuttui asiaan. – Nykyään hänen palvelutyönsä on auttaa toisia kristinuskoon kääntyneitä, jotka ovat joutuneet kokemaan kovia.
Mietin, miten vahva on ollut kutsu, kun sen vastaanottaja ei peräänny eikä luovu(ta) edes valtavan pelon edessä. On kuin kutsujan ja vastaanottajan välille olisi muodostunut niin kestävä side, etteivät mitkään ulkopuoliset voimat voi sitä katkaista.

Miten kestävä on oma siteeni/siteesi? Miltkä asiat saavat sen löystymään? Mikä vahvistaa sitä?
Omalla kohdallani vastaus on melko selvä: se on suorassa suhteessa siihen, miten vietän aikaani Jumalan kanssa. Havahduin tähän toissa viikolla, alussa mainitsemieni harmien kohdalla.
Mietittyäni oliko siinä jokin vihje minulle jostain asiasta, asia selvisi. Jumalan kanssa kahden viettämäni aika oli jo pidemmän aikaa ollut lähinnä raamatunlukemista ja minun puhettani ja rukoustani Hänelle. Se, että olisin kuunnellut, mitä Hänellä on minulle sanottavaa, oli jäänyt vähemmälle. Huomasin sen, kun päätin vain istua pitkän aikaa hiljaa, päästäen irti omista ajatus- ja tunnemylläköistäni ja kiinnittäen koko huomioni vain ja ainoastaan Jumalan läsnäoloon… Jumalan kanssa olemiseen…
Tätähän olin kaivannutkin, totesin, juuri tätä! Jumala oli tiennyt sen koko ajan, ja ehkä Hänkin oli kaivannut sitä, että huomaisin, muistaisin.
Miten olin saattanutkaan unohtaa… miten hyvältä ja ihanalta tuntuikaan olla sillä tavoin Hänen läsnäolossaan… vain olla ja kuunnella…

Tuossa hiljaisuudessa Jumalan kanssa muistin myös päiväkirjan, johon olen kirjoittanut rukoushetkistäni, joskus vain pari riviä tai muutaman lauseen tai raamatunkohdan, joka on tullut mieleen, joskus 1/2 sivun verran tai enemmän. Aina välillä kirjoittaminen sitten jää, joskus pitkäksikin aikaa.
Nyt otin päiväkirjan taas esiin. Huomasin – taas kerran – sitä selatessani, kuinka nopeasti unohdan niitä asioita, joita nousee esiin Jumalan kanssa vietetyn ajan aikana. Juuri siksi siihen kirjoittaminen on minulle tärkeää, ja myös tärkeä säie Jumalan ja minun välisessä siteessä.
Nyt päätin jättää kirjan esille Raamatun viereen, niin että se osuu silmiin heti aamulla. Sanonta ‘poissa silmistä, poissa mielestä’ toisinpäin käännettynä: kun silmissä, myös mielessä.

Onneksi me emme ole kuitenkaan koskaan poissa Jumalan silmistä. Ja Hän pitää meistä kiinni silloinkin, kun me unohdamme. 🙂 

“Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi — minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.” (Jes.41:10)

Jeesus siunasi leivät – Hän otti ne 5 leipää, kiitti Jumalaa, mursi ja antoi jaettavaksi, ja kaikille riitti, koko valtavalle väkijoukolle. Minusta tuo on niin kaunista: ei mitään mahtavaa esitystä, että tässä nyt on tapahtumassa suuri ihme. Jeesus yksikertaisesti vain kiitti Jumalaa siitä, mitä tämä tulisi tekemään. Ja kaikki saivat leipää ja kalaa niin paljon, ettei kukaan valtavasta väkijoukosta jäänyt nälkäiseksi. Jäi vielä ylikin.
Tämänkaltaisia lisääntymisihmeitä Kristus tekee vielä meidänkin päivinämme; ennen kaikkea maissa, joissa ravinnosta on puute, mutta joissa uskoa löytyy senkin edestä.

Leipä – yksi yleisimmistä ravinnon lähteistä ympäri maailmaa. Sitä se oli Jeesuksen aikana ja on vielä tänäänkin. Lähi-Idässä ja Aasiassa leipä kuuluu itsestään selvänä ateriaan. Ja onhan leipä  meille suomalaisillekin aina ollut ja on edelleen tärkeä. 3 vuotta sitten ruisleipä valittiin kansanäänestyksellä Suomen kansallisruoaksi.
Ruis on peräisin Syyrian ja Turkin seuduilta. Välimeren maissa sitä pidettiin rikkakasvina, meillä sitä arvostetaan ravintorikkaana ja maukkaana. Jeesuksen jakamat leivät olivat ohraa. Meillä ohra on viljalajeista vanhin, mutta väheksytyin.

Viisi leipää ja kaksi kalaa – Jeesus ei väheksynyt pojan eväitä, todennäköisesti omalle perheväelle tarkoitetuja. Ne tulivatkin suurempaan käyttöön. Jeesus siunasi pojan lahjan ja moninkertaisti sen tuhatkertaiseksi.
Jumala, Sinä olet antanut meille kaikille lahjoja, hyviä eväitä tälle elämänmatkallemme. Olet antanut ne, jotta me voisimme niiden kautta tuoda jotain hyvää toisten elämään.
Siunaa lahjamme, ota käyttöösi, meidät ja se, mitä olemme Sinulta saaneet.

Nälkä – Ajattelen, että meillä kaikilla on sisimmässämme nälkä, joka ei lähde ruisleivällä tai -puurolla, ei pullalla eikä suklaallakaan. Se on nälkä, joka on, ja aina välillä muistuttaa olemassaolostaan.
Mitä minä kaipaan sielun ja hengen nälkään? Millä ravitsen sitä? Entä sinä?

Elämän leipä – Johanneksen evankeliumin 6. luvussa Jeesus sanoo useamman kerran olevansa elämän leipä.
“Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. (Joh.6:35)

Siunaukseksi – Jeesus jakoi 5 leipää… – yhtäkkiä tuli mieleen, että Elämän leipä murrettiin viidestä kohtaa ristillä. Jumala muutti ne siunaukseksi, meille kaikille.
Elämän Leipä – meidän puolestamme murrettu…

Kristus, auta ettemme odota siihen saakka, kunnes me murrumme, kunnes jokin kohta elämässämme järkkyy tai joutuu pois tasapainosta. Kutsu meitä tulemaan luoksesi silloinkin, kun kaikki on hyvin. Kiitos, että Sinä voit muuttaa siunaukseksi myös ne asiat, jotka ovat haavoittaneet ja murtaneet meitä. Sinä keräät murtuneet palat, mikään ei mene hukkaan.

Kiitos rakas Jumala että opetat meitä luottamaan Sinuun. Kiitos, että vedät meitä lähellesi, yhteyteesi. Kiitos että side välillämme on kestävä. Älä anna sen koskaan katketa.

Kiitos, Elämän Leipä, että ravitset meitä, kuten ravitsit niitä, jotka seurasivat Sinua vuorelle.  Ravitset sisintämme tavalla, mihin mikään tai kukaan muu ei pysty.
Täytä meidät Valollasi, Rakkaudellasi ja Rauhallasi. Kiitos Sinulle, kaikesta. 🙂

Hunger – David & Nicole Binion

 

Muut tekstit:  Ps. 84: 6-10, 13, 5. Moos. 8: 2-3 ja 1. Kor. 10: 1-6.