1.4..2019.  Ah mikä ihana aurinkoinen päivä! Linnut ja hauveli tuntuvat olevan yhtä innoissaan: tätä on odotettu, keväistä säätä! Joutsenpari lensi pihan yli ja hauva oli hämillään: mistä tuo kummallinen ääni kuuluu…? Hauveli ja pihallamme ympärivuotisesti asustava mustarastaspariskunta etsiskelevät yhteistä säveltä elämiseen ja olemiseen pesäntekopuuhien alettua. Huomasivat kaikki jo 1. yrityksestä pensaan alle, että paras laittaa ylemmäs pesä, uteliaan kuonon ulottumattomiin.  

Mitä meidän pitäisi tehdä? – Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
    Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.  (Joh. 11: 47–53)

Suuri pelon aihe ylipapeilla ja fariseuksilla: mitä jos menetämme tämän pyhän paikkamme, ja sen myötä asemamme, ja kansan suosion? Kaiken, minkä varaan olemme rakentaneet elämämme ja identiteettimme.
Oliko Kaifaksen ennustus siemen, joka kasvoi nopeasti kansan johtajien kollektiivimielessä ajatukseen, että oli vain yksi tapa selvitä tilanteesta? – Sanoilla on voimakas vaikutus ihmismieleen. Ne alkavat helposti elää siellä omaa elämäänsä, niin hyvässä kuin pahassa.

“Häneen uskovat kohta kaikki”, totesivat fariseukset ja ylipapit epätoivoisina. – Mutta mitä jos tuo(kin) oli ennustus siitä, mitä vielä on tulossa…? Että sellainen aika koittaisi, jolloin kaikki tulisivat tuntemaan Kristuksen ja uskomaan häneen? – Siilloin tällä Telluksellamme olisi kyllä ihan toisenlainen meininki. Toisista välittämisen meininki.
Jeesus näytti, kuinka uskon tulee johtaa myös tekoihin. Millaista olisikaan, jos meidän uskomme olisi sellaista, että se johtaisi ei vain oman hyvän etsimiseen, vaan siihen, että myös toisilla olisi hyvä?

Pyhä paikka – Fariseuksille ja ylipapeille Jerusalemin temppeli on se pyhä paikka, jossa he toimivat ja jonka hallinnan he pelkäsivät menettävänsä.
Monille koti merkitsee paikkaa, jossa on hyvä ja turvallinen olla. Jotkut löytävät rauhan ja levon kirkosta tai kappelista. Useille (varsinkin suomalaisille) luonto on pyhä; mitä puhtaampi ja koskemattomampi, sitä parempi. 
Jotkut ajattelevat laajemmin: tämä koko maapallomme on meille pyhä paikka, annettu asuinpaikaksemme, jotta pitäisimme siitä hyvää huolta, vaalisimme ja suojelisimme sitä sellaisilta asioilta, jotka ovat sille haitaksi.   

Mikä on minulle pyhä paikka? Pelkäänkö sen menettämistä vai vaaalinko ja suojelenko sitä? Suhtaudutko siihen kiitollisena ja iloiten? Katsonko varjoihin vai näenkö niiden taakse, valoon ja toivoon?

Häviöstä voittoon – Kun USA:n silloinen varapresidentti Al Gore pyrki v:n 2000 vaaleissa presidentiksi, toivoin kovasti, että hänet olisi valittu, sillä ympäristökysymykset olivat hänelle tärkeitä. Kun Bush voitti vaalit, Gore suuntasi koko tarmonsa ilmaston lämpenemisestä luennoimiseen. Ajattelin että näinhän sen pitikin mennä: maailma tarvitsi juuri tällaisen uskottavan ja arvovaltaisen ilmaston puolesta puhujan.  
Katsoin Al Goren dokomettifilmin An Inconvenient Truth (Epämiellyttävä totuus, 2006). Siinä hän havainnollisti graafisten käyrien avulla, mitä kohti maapallon tila on menossa. Tilasin dokkarin itselleni, jotta voisin lainata sitä läheisilleni ja ystävilleni (kun en itse olisi kuitenkaan osannut asiasta heille kertoa). DVD jäi kuitenkin hyllylle kirjojen ja lehtien sekaan, ja puheeni ilmaston lämpenemisestä jäivät jollekin jäätiköiden sulamisen asteelle…
Gore sen sijaan sai seuraavana vuonna Nobelin rauhanpalkinnon.

Maailmaa voidaan yrittää pelastaa monin tavoin. Nuorten polttava kysymys on tällä hetkellä: voimmeko vielä ihan oikeasti kääntää maapallomme kehityksen kohti parempaa, vai onko jo liian myöhäistä?
Hymyilyttää se. kuinka vielä yli 10 v. sitten kuvittelin, että tarvitaan joku arvostettu ja korkeassa asemassa oleva puhumaan asiasta, jota päättäjät kuuntelisivat tosissaan. – Ei todellakaan!

Actionia – Tänään poliitikot kuuntelevat 16-vuotiasta Greta Thunbergia, joka päätti pitää koululakkoa joka perjantai, kunnes ilmastonmuutoksen torjumisessa ryhdyttäisiin puheista tekoihin.
Nyt Greta saa kutsuja tärkeisiiin ilmastokonferensseihin, ja maiden johtohenkilöt ja päättäjät kuuntelevat häntä. Tuhannet nuoret seuraavat innoissaan tuon määrätietoisen tytön esimerkkiä, joka puhuu heille kaikille tärkeän asian puolesta. He haluavat, että tämä planeetta olisi elinkelpoinen myös jälkipolville. – Ei todellakaan mikään kohtuuton vaatimus!
Iloitsen Greta Thunbergista. Toivota(a)n hänelle kaikkea hyvää isossa ja tärkeässä tehtävässään.

                        

Tehtävänä koko maailman pelastaminen – Kaifas ei tiennyt, että hänen lausumansa ennustus “jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon” ei koskenut vain yhtä kansaa, vaan että mies, jonka hän ja muut hallitusmiehet halusivat tuhota, olikin tullut toteuttamaan Jumalan suunnitelman: pelastamaan koko maailman.

Viime tiistaina kysyessäni rukoushetkessäni, olisiko joku tietty raamatunkohta, joka minun tulisi lukea, sain vastaukseksi Johannes 14, jakeet 8 ja 9. Etsittyäni ja luettuani tuon paikan hätkähdin ja ilahduin samanaikaisesti.
Filippus sanoi hänelle: “Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme”. Jeesus sanoi hänelle: “Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ‘Näytä meille Isä’? (Joh.14:8-9)

Hätkähdys tuli siitä, kun koin tuon moitteena itselleni: “Niin kauan olen ollut kanssasi, etkä sinä tunne minua, Filippus!” – Olinhan juuri edellisinä päivinä (miettiessäni ed. vkon evankeliumitekstiä) samastunut Filippukseen, jolla ei ollut sellaista luottamusta, jota Jeesus olisi kaivannut.

Ilo tuli kuitenkin heti perään ja kiitollisuus: Jumala näkee ja kuulee ne asiat, joiden kanssa kulloinkin kompuroin ja kamppailen, ja haluaa osoittaa ja vahvistaa sen sanansa kautta. En ole koskaan kokenut hänen moittivan tai arvostelevan; varottavan ainoastaan joskus, kun olen ollut aikeissa tehdä jotain typerää. Siitäkin on kiitollinen olo.
Miettiessäni tuota kohtaa tuli mieleen, kuinka selkeästi Jeesus ilmaisee siinä jumalallisen olemuksensa: “Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”.

He katsoivat taivaallista Isäänsä – Tuo muutti ensi pyhän evankeliumikohdan vielä jotenkin  järkymmäksi: ylipapit ja fariseukset katsoivat Jeesuksessa taivaallista Isäänsä, mutta eivät nähneet. He halusivat päästä hänestä eroon. Pelko ja viha esti heitä näkemästä.
He tosin eivät olleet kulkeneet kolmea vuotta hänen kanssaan (kuten Filippus ja muut opetuslapset). Heidän käsityksensä Jeesuksesta taisi perustua enemmänkin siihen, mitä olivat hänestä kuulleet. Mutta kuitenkin… tuhat kertaa mielummin olisin halunnut olla Filippuksen asemassa kuin jonkun fariseuksen tai ylipapin…

Mitä me emme näe, kun pelko tai viha estää meitä näkemästä? Kun koemme jotkut  lähimmäisemme jollain tavoin haasteena tai uhkana itsellemme, mielipiteillemme, hyvinvnoinnillemme, olemassaolollemme?
Tällainen tulee mieleen vilkaistessa otsikoita meneillään olevista eduskuntavaalikampanjoista.
Tulee myös mieleen Jeesuksen vertaus, jossa hän sanoo:
“Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:40)

Filippus, kuinka tunnistankaan itseni toiveessasi ja pyynnössäsi “Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme”. – En tosin tiedä, kuinka konkreettisena tarkoitit pyyntösi. Taivaan Isähän on Henki, eikä Henkeä voi nähdä. Mutta olisiko Jeesus voinut sen selkeämmin ilmaista…
Jumala on laittanut sisimpäämme kaipuun etsiä Häntä. Jeesus tuli ja näytti: tässä, tällainen Minä Olen. Minä tulin, jotta voisitte oppia tuntemaan minut. Jotta näkisitte, kuinka paljon teistä välitän; kuinka tärkeitä ja rakkaita te olette minulle. Ja kuinka paljon minulle merkitsee se, että tulisitte jälleen yhteyteeni.

                   

Maailman Pelastaja, kiitos, että tulit kootaksesi meidät kaikki yhteen, vaikka tiesit, kuinka vaikea tehtäväsi olisi.
Näytä, mitä meidän tulisi tehdä, juuri nyt, tänään ja tulevina päivinä, jotta tästä maapallostamme tulisi hyvä paikka meille kaikille.
Kokoa meidät yhdessä toimimaan sen puolesta, että Valtakuntasi voisi tulisi todeksi täällä. Se on jotain ihan toisenlaista, kuin mitä me nyt näemme, kuulemme ja koemme ympärillämme. Tarvitsemme Sinua, viisauttasi ja johdatustasi.

Kiitos, että tulit näyttämään meille, kuka ja millainen taivaallinen Isämme on. Kiitos Rakkaudestasi ja siitä, että osoitat meille tien, jota kulkea, suunnan, jota kohti edetä.

Tulevaisuutta ja toivoa – Kiitos rakas Jumalamme, että koko luomakuntasi on Sinulle tärkeä. Kiitos niistä hyvistä suunnitelmistasi, joita Sinulla on meitä ja tulevia sukupolvia varten.
Auta meitä kaikkia – ja erityisesti niitä, joiden on nyt vaikea nähdä tulevaisuutta valoisana –  tarttumaan lupaukseesi, jonka aikoinaan välitit Jeremian kautta:
“Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Ubi Caritas – Audrey Assad – (laulun sanoitus on yli 1000 v. vanha)

“Missä on laupeutta ja rakkautta, siellä on Jumala
Kristuksen rakkaus on koonnut meidät yhteen
iloitkaamme ja olkaamme kiintyneet Häneen
kunnioittakaamme ja rakastakaamme elävää Jumalaa
ja rakastakaamme toisiamme vilpittömin sydämin
tullessamme yhteen, ykseyteen
olkaamme tarkkana, etteivät mielemme erota meitä
loppukoot pahat impulssit ja kiistely
ja olkoon Kristus, Jumalamme, keskellämme
suo meidän nähdä Sinun kasvosi kirkkaudessa
Kristus, Jumalamme, ilo, joka on valtava ja hyvä
halki aikojen, ikuisesti”

Muut tekstit: Ps. 43: 2–5, 1. Moos. 22: 1–13 ja Hepr. 9: 11–15.