8.4.2019. Joka kevät ihmettelen, kuinka kylmän, kovan, kuolleen tuntuisesta maasta, lumipeitteenkin läpi, työntyy uutta elämää: kainoja mutta päättäväisiä lumikelloja.
Krookukset sen sijaan eivät turhia kainostele: levittävät terälehtensä iloisesti todeten: hei, tässä ollaan!
Kummatkin puhuttelevat minua yhtä paljon, omalla tavallaan.
Mutta ehkä eniten se elämänvoima, joka saa aikaan noiden pienien kasvien ylösnousemuksen, yhä uudestaan, joka kevät.
”Näettekö?” – Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan.
Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” (Joh. 12: 12-24)
Eihän se oikeastaan ole mikään ihme, että fariseukset näkivät Jerusalemiin saapuvan Jeesuksen suuren harmituksen aiheena. Pääsiäisjuhlan vietto oli käsillä. Tärkeä juhla-aika, jolloin muistettiin kansan vapautumista orjuudesta. Juhla, johon valmistauduttiin huolella, ja jota vietettäisiin tarkasti juuri sillä tavoin, kun oli ollut tapana.
Ja tässä kaikki nyt menee sekaisin tuon yhden miehen takia. Emmekä me voi mitään asialle.
’Koko maailma’ – ”Mikään ei auta; koko maailma juoksee hänen perässään”, tuskailivat fariseukset. Mikä todellakaan olisi voinut auttaa heitä? Tässä oli Jumalan Poika, matkalla kohti jotain sellaista, mitä kukaan muu ei olisi voinut ottaa harteilleen (eikä olisi varmasti halunutkaan, vaikka olisi voinutkin).
Jos Jumala on jotain suunnitellut, on ihminen aika pieni sitä muuttamaan tai estämään.
Tuo tunne, että asia karkaa käsistä… että menettää tilanteen hallinnan… mitä muuta se voi aiheuttaa kuin epävarmuutta, epätietoisuutta, voimattomuuden tunnetta? Erityisesti silloin, jos on luottanut siihen, että asiat menevät juuri niin kuin on kuvitellut tai suunnitellut, tai sillä tavoin kuin ne ovat aina tähänkin asti menneet.
Kaikki, ei kukaan, ei mikään… – Kun harmitus omassa ajatus- ja kokemusmaailmassa muuttuu tarpeeksi vahvaksi, asia voi kasvaa juuri tuolla tavoin, ’koko maailman’ suuruiseksi.
Kukaan ei ymmärrä minua/mielipidettäni (tai jotain asiaa). Kaikki ovat minua vastaan ja/tai tuon toisen puolella. Mikään ei mene niin kuin minä tahtoisin, jne.
Miten usein olenkaan nuorempana kokenut juuti tuolla tavoin! Kerran, ollessani teini-ikäinen, isäni sanoi minulle, että näen asiat niin mustavalkoisina. Itse olin tietenkin täysin eri mieltä, ja taas kerran koin, että ’kukaan’ ei ymmärrä minua.
Ja sitten jälkeenpäin, ehkä monia, monia vuosia myöhemmin, ne asiat ja tilanteet onkin nähnyt ihan toisella tavoin. Ne ovat saaneet toisenlaisen merkityksen.
Kirjoitusten mukaisesti – Miltä opetuslapsista onkaan mahtanut tuntua, kun he jälkeenpäin, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, muistivat, mitä Jeesuksesta oli kirjoitettu satoja vuosia aikaisemmin, ja kuinka kaikki oli tapahtunut kirjoitusten mukaisesti?
Elämänsuunnitelman mukaan? – Voinko/voitko ajatella, että Jumala on kirjoittanut elämäni/elämäsi suunnitelman etukäteen, ja että kaikki – myös vaikeudet – kuuluvat tähän suunnitelmaan? Ja että lopulta kaikki kääntyy hyväksi. Tapahtuu kirkastuminen, ylösnousemus. Tilanteesta kuin tilanteesta.
Filippus, taaskin törmään sinuun! Nuo kreikkalaiset haluavat tavata Jeesuksen. Heitä ovat kiinnostuneita: kuka tuo teidän rabbinne oikein on miehiään?
Tällä kertaa en oikein osaa samastua epäröintiisi ja siihen, että ensin halusit neuvotella asiasta Andreaksen kanssa. Itse olisin innostunut niin että olisin suoraa päätä, sen enempää harkitsematta tai muilta kysymättä kiiruhtanut suoraan Jeesuksen luo kertomaan asiasta.
Ihmisen Poika kirkastetaan – Jeesuksen vastauksesta ei selviä, suuntasiko hän sen Filippukselle ja Andreakselle vai noille kreikkalaisille. Tai pääsivätkö nuo kreikkalaiset ylipäätään keskustelemaan Jeesuksen kanssa.
Mutta tuo vastaus olikin suunnattu laajemalle kuulijakunnalle. Niin laajalle, että sitä yhä meidän päivinämme luetaan ympäri maailmaa…
”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Palmusunnuntaille on evankeliumitekstin lisäksi tarjolla monta tekstiä, joita voi mietiskellä:
Ps. 22: 2-6 / Ps. 118: 26-29, Jes. 50: 4-10 / Sak. 9: 9-10 ja Fil. 2: 5-11.
Adoramus Te Domine – Taize
- Palvomme Sinua, Herra,
ilman Sinua ei olisi
tähtien ja meren mysteeriä
eikä meidän olemassaolollemme syytä
Sinä tuot elämääni tyytyväisyyden ja rauhan
kaipaan olla aina Sinun kanssasi
Kun vain voimme pysyä
harmoniassa, ykseydessä
silloin ikuinen laulumme on:
palvomme Sinua, Herra”
Hyvää Palmusunnuntaita! 🙂