5.9.2017       

Jaettu hymy – Eilen pyöräillessäni aurinko tuli esiin oltuaan piilossa pari päivää. Toi hymyn huulille. Vastaan kävellyt valkohapsinen nainen hymyili katseemme kohdatessa. – Hyvältä tuntui ohikiitävässä hetkessäkin jaettu hymy, auringon valon ja lämmön aikaansaama.
Tuosta naisesta, sota-ajankin kokeneesta, säteili jonkinlaista lempeäniloista, vakaata rauhaa ja luottamusta: kaikki on hyvin. Kaikesta huolimatta.
Millainen merkitys sillä olisikaan, jos vaikeiden ja järkyttävienkin tapahtumien keskellä voisi säilyttää luottamuksen: sittenkin, kaikesta huolimatta, olemme Korkeimman käsissä.   

Koskettavaa oli lukea, kuinka Turussa on yksinäisiä vanhuksia, jotka eivät ole uskaltaneet poistua kodeistaan  puukotusiskun jälkeen. Mutta hyvältä tuntui lukea myös, kuinka näitä vanhuksia käydään nyt tapaamassa. Heidän ei tarvitse jäädä yksin pelkojensa kanssa, vaan he saavat  keskustella tunnoistaan ja saavat helpotusta tilanteeseensa.
Tässä olisi yksi tapa osoittaa lähimmäisenrakkautta muillakin paikkakunnilla maassamme. Kuinka paljon heitä mahtaakaan olla; yksinäisiä, pelokkaita ja järkyttyneitä; kuuntelevia korvia ja rohkaisevia sanoja kaipaavia. Voisimmeko – sinä ja minä – tuoda lämpöä, valoa ja turvantunnetta sinne, missä on epävarmuutta, huolta, kipua, pelkoa ja yksinäisyyttä?

Lähimmäinen – Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”   (Matt. 5: 43-48)

Täydellisiä…??!! Uh! – Sellaisia Jeesus kuitenkin kehottaa meitä olemaan… – tai oikeastaan pyrkimään sitä kohti. Sillä kyllähän hän tietää ja tuntee tasan tarkkaan tunteemme ja ajatuksemme, asenteemme, reaktiomme… kaikki mielemme ja sydämemme blokit.
Mutta juuri siksi hän on kanssamme, lupauksensa mukaan. Hän rakastaa ja haluaa meidänkin oppivan rakastamaan. Sellaisiakin, joilta emme välttämättä koskaan saa vastarakkautta. Sellaisiakin, jotka vastaavat ystävällisyyteen omista kivuistaan käsin. – Ei todellakaan mikään helppo oppiläksy! Mutta onhan se hyvä että on annettu tavoite, jota kohti pyrkiä…

Vaikeita kohtaamisia – Eräs lähihoitajana toimiva ystäväni kertoo, että suurimmaksi osaksi ihmiset, joita hän käy hoitamassa, ovat ystävällisiä ja kiitollisia saamastaan avusta. Joidenkin taholta hän on kuitenkin joutunut kokemaan sekä sanallista että  fyysistä uhkailua ja ilkeyttä. Silti aina mennessään tapaamaan näitä henkilöitä hän päättää kohdata heidät rakkaudella. – Mistä hän saa voimia toimia näin? Hän sanoo, että mennessään tapaamaan asiakkaitaan hän pyytää Jeesusta olemaan kanssaan ja kokee tämän läsnäolon asiakasta hoitaessaan.  

Itsemme vuoksi? – Minulle tuli ajatus, että ehkä Jeesus haluaa meidän oppivan rakastamaan silloinkin, kun se tuntuu vaikealta – ei vain lähimmäistemme vaan myös ja ehkä jopa juuri itsemme takia. Hän tietää, kuinka kaikki negatiiviset (vihan, katkeruuden, anteeksiantamattomuuden, pelon jne) ajatukset ja tunteet myrkyttävät mieltämme, sydäntämme – koko elimistöämme ja hermojärjestelmäämme.
Jumala haluaa vapauttaa meitä kulkemaan kohti taivaallista todellisuutta, joka on vailla tuhoavia tunteita tai ajatuksia. Jotta voisimme olla ja elää sitä parasta, minkä Hän on meille tarkoittanut.

Ainakin minussa Hän on tehnyt paljon tällaista työtä: nostanut pintaan syvälle sisäänsullottuja tunnepatoutumia; vihaa, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta; vapauttanut tunteista jotka kuvittelin jo aikaa sitten käsitelleeni. Ja antanut tilalle sellaisen luottavaisen rauhan, jollaista minulla ei luontaisesti ole ollut. Kiitän joka päivästä. Siitäkin, jolloin taas nousee jotain työstettävää pintaan.  

Turun isku aiheutti koko kansakunnassamme kollektiivisen järkytyksen. Vaikka tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun maassamme surmataan viattomia ihmisiä yleisellä paikalla; nyt kyseessä oli kielteisen turvapaikan saaneen radikalisoituneen julma teko. – Miten säilyttää sisäinen mielenrauha ja turvallisuudentunne ajatellen sitä, että maassamme on paljon kielteisen turvapaikan saaneita, joita ei ole vielä palautettu ja joiden psyykkisestä kestävyydestä ei ole takuita? 

Suojaa – Eivät vain vanhukset, vaan myös ylipäätään herkät ihmiset ovat helposti haavoittuvaisia. Tuntuu että kysymys siitä, miten suojautua, kun asiat koskettavat liian syvästi, tulee yhä merkityksellisemmäksi.
Itselleni se on ollut iso kysymys nuoresta pitäen. 

Tueksi muille? – Uskon, että Jumala haluaa nyt vahvistaa ja kutsua monia sellaisiakin, jotka eivät itse voisi edes kuvitella, että heistä olisi toisten tukijoiksi, olemaan niiden lähimmäistemme rinnalla, jotka ovat huolissaan, peloissaan ja järkyttyneitä. Pitämään kädestä ja sanoa heille: ei ole hätää, kaikki on hyvin, olet turvassa. 

Toissa viikonloppuna erityisherkille suunnatulla kurssilla osallistujat nuorimmasta vanhimpaan olivat kaikki empaattisia, herkästi tuntevia, hyväntahtoisia ihmisiä. Yleinen tuntemus ryhmässä oli lämmin, vahvan luottamuksen ja aidon välittämisen ilmapiiri. Tuli huokaisu: olisipa tällaista tosielämässäkin…
Tuossa ilmapiirissä tuntui erityisen koskettavalta hiljentyä 2 pv aiemmin Turussa surmansa saaneita muistamaan.

Eihän Jeesus pyydä meitä hyväksymään tekoja, joilla vahingoitetaan toisia. Mutta siitä huolimatta hänen rakkaudenvaateensa tuntuu kohtuuttoman vaikealta, erityisesti tilanteissa, joissa niin tehdään. Mitä tehdä, kun oikeudentuntomme joutuu ravistelluksi? Kun kaikenlaisia muita kuin rakkaudentunteita nousee pintaan? Mitä tehdä silloin kun ympärillä ja sisimmässä myrskyää?

Suojat – Eräs amerikkal. useita vuosikymmeniä evankelistana toiminut mies vieraili Suomessa joitakin vuosia sitten. Hän kertoi, kuinka joku rikas maanmiehensä oli kutsunut hänet luokseen päivälliselle. Tämä oli esitellyt hänelle suojaa, jonka oli rakennuttanut mahdollisen katastrofin varalta. Tilan seinät olivat täysin eristävää materiaalia ja siellä oli kaikki elämiseen tarvittavat asiat.
Sitten tuo mies kysyi evankelistalta että kai tälläkin oli jonkinlainen suoja. – Totta kai! – Minkälainen? – Minun suojani on sulista rakennettu, evankelista vastasi.

Siipien suoja – Psalmi 91 (jota myös herkkyystutkija Elaine Aron suosittaa yhdeksi voiman ja suojan lähteeksi) on monelle raamatunlukijalle ehkä juuri se psalmi, johon haluaa palata halutessaan vahvistaa rauhan ja turvallisuuden tunnetta.

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: “Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. (Ps. 91:1-4, 11-12)

Vanhassa käännöksessä: Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

Toinen Suomessa vieraillut evankelista Andres Bisonni menetti vaimonsa ja 3 pienen lapsensa kanssa hurrikaani Harveyn tuhoissa omaisuutensa: talonsa kalusteineen, autonsa sekä palvelutyössä käytetyn toimistonsa.
“But we have decided to keep our eyes on Jesus in the midst of this storm” (mutta me olemme päättäneet pitää katseemme Jeesuksessa tämän myrskyn keskellä), A.B. kirjoittaa ja laittaa lopuksi lainauksen Jesajan kirjasta:

Ja nyt — näin sanoo Herra… : — Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. (Jes.43:1-2)

Praise You in this storm – Casting Crowns

“Olin varma että olisit Jumala ojentanut kätesi
ja pyyhkinyt kyyneleemme
olisit tullut pelastamaan päivän
mutta taas kerran sanon amen
vielä sataa ja ukkosen jylistessä
tuskin kuulen Sinun kuiskaavan sateen läpi:
Olen kanssasi
ja kun lasket armosi kohotan käteni ja ylistän
Jumalaa joka antaa ja ottaa
kohotan käteni ylistäen Sinua tässä myrskyssä
siitä että Sinä olet se joka olet
välittämättä siitä missä minä olen
ja joka kyyneltä jonka olen itkenyt
Sinä pitelet kädelläsi
et koskaan ole väistynyt viereltäni
ja vaikka sydämeni on rikkirevitty
ylistän Sinua myrskyssä
muistan kuinka kompastelin tuulessa
kuulit huutoni ja nostit minut taas pystyyn
voimani ollessa miltei lopussa
miten jaksan jatkaa matkaa ellen löydä Sinua
mutta ukkosen jylistessä kuulen
Sinun kuiskaavan sateen läpi: Olen kanssasi
kohotan katseeni vuorille: mistä tulee apuni?
apuni tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta”

Muut tekstit: Ps. 112: 5-9, 1. Sam. 24: 9-12, 17-21 ja 1. Joh. 3: 11-18