30.5.2016                      

Kotipesä – Menin varastoon, ruohonleikkurille oli tullut hommia. Oven avatessani pieni silmäpari katsoi minuun vetoavasti. Punarintapariskunta oli löytänyt varastossa olevasta lintulaudasta hyvän kodin. Olin kyllä aiemmin  nähnyt pesän, luulin kuitenkin että kodinrakentajat olivat tulleet toisiin aatoksiin, sillä pesä näytti tyhjältä. Mutta siinä punarintaemo siis nyt oli, odottaen perheenlisäystä.    – Siis asenteenmuutos: voiko sen kultaisempaa ja elämänvoimaisempaa hehkua olla kuin voikukissa? Ja miten suloisesti pitkä nurmi kutitteleekaan sääriä.  – Ja aika kiva ajatella, että kuistin alla on kohta kuoriutumassa esiin uutta elämää…

Kutsu juhlaan – Jeesus kertoi: ”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’”    (Luuk. 14: 16-24)

Uni – Mietiskeltyäni tuota tekstiä näin seuraavana yönä unen, jossa kotiini tuli valtava määrä ihmisiä. Heitä tuli jatkuvana virtana. Siinä olivat lapseni perheineen ja lasteni ystäviä, omia ystäviäni ja sitten ihmisiä, joita en tuntenut lainkaan. Pitkä pöytä oli täynnä erilaista herkullisen näköistä tarjoiltavaa. Kukakohan nuo oli saanut aikaan? En ainakaan minä. Ei ollut ollenkaan juhlien järjestämisestä uuvahtaneen emännän oloa. Kyllä joku toinen oli huolehtinut tarjoilupuolesta. Minä vain iloitsin tästä yhteen tulemisesta.
Tarjoilupöydälle katettu ruoka ei tuntunut vähentyvän laisinkaan, suuret astiat olivat miltei täynnä, vaikka vieraita oli jo talo täpösen täynnä. Jollain tuntui olevan kyltymätön nälkä, hän vain söi ja söi suuresta kulhosta jotain vaaleaa, seesamitahnan tapaista, johon oli sekoitettu joitain ilmeisesti hyvänmakuisia paloja. Toisille keskinäinen seurustelu ja yhdessä olo tuntui olevan tärkeämpää. Iloinen puheensorina täytti koko talon. Minä ikään kuin vain seurasin tätä kaikkea ja ihmettelin: mistä nämä kaikki tuntemattomat ihmiset olivat osanneet tulla tähän juhlaamme? (Minulle ei oikein selvinnyt, mikä oli kokoontumisen syy, mutta mukavalta tuntui, kun olimme noin suurella porukalla koolla.)

Herättyäni palasin Jeesuksen kertomukseen. Koetin eläytyä sen tapaiseen tilanteeseen: olisin kutsunut  lapseni perheineen ja muita minulle rakkaita ihmisiä juhlaan. Olisin ilolla valmistellut sitä ja odottaisin innolla yhteistä juhlaamme. Ja sitten: yksi toisensa perään ilmoittaisikin ettei voi tulla. Mitä tuntuisin, miten reagoisin? Iloinen odotus huuhtoutuisi pois, tilalle tulisi pettymys ja suru.

Ymmärrän kyllä myös Jeesuksen vertauksen isännän reaktion: ok, jollei kelpaa niin kutsutaan sitten muita! Varmasti on niitä, joille pöydän antimet maistuvat.

Kaipuu – Mietin Taivaallisen Isämme kaipuuta. Kuten kuka tahansa rakastava vanhempi, jonka lapsi on muuttanut pois kotoa, Hän odottaa, että Hänen lapsensa tulisivat Hänen luokseen, viettämään aikaa Hänen kanssaan, Siinä he voisivat jakaa ja kokea keskinäistä rakkautta. Jumala  kaipaa tätä yhteyttä.
Kuinka usein vastaan Hänen kutsuunsa? Ja kuinka usein muut asiat vievät huomioni? Paljonko annan Hänelle aikaani, Hänen kanssaan olemiseen? Sillä se, yhdessäolo Hänen kanssaan, on juhlaa, ihmeellistä Juhlaa. Hänellä, Hänessä ja Hänestä on kaikki, mitä tarvitsen.
Osaammekohan edes kuvitella saatikka ottaa vastaan sitä kaikkea, mitä Hän haluaa meille antaa?
Miten kuulen/vastaanotan/muistan Hänen kutsunsa? Milloin/miten usein/millä tavoin vastaan Hänen kutsuunsa tulla? Tämän kysymyksen kohtaan joka päivä, jos vain olen kuulolla.

My Beloved – Passion – Onkohan countrygospelia vai mitä? Joka tapauksessa paljon iloitsevaa kansaa on koolla…     

”Rakkaani herätä minut, nosta minut Sinun ylösnousemuspaikkaasi,
sillä haluan tuntea Valosi kasvoillani, aurinko on nousemassa sielussani
näen Valon, näen Valon, kiitos Jumala, näen Valon
Rakkaani johdata minut tästä paikasta yli Jordan -joen
sillä Sinua minä odotan, etsin Sinua täällä  kunnes saan nähdä Sinut kasvotusten
ei enää surua, tuskaa, ei alas painavaa pimeyttä
ei enää sokeutta, sillä nyt näen, ikuisesti Valossa, ikuisesti vapaana”

Muut tekstit ovat: Ps. 18: 17-20, 26-29, Hoos. 11: 1-4, 7 ja Fil. 2: 12-16

16.5.2016                                   

Katselen helluntaisateiden huuhtomaa luontoa: mikä valtava elämänvoima, miten kirkkaat, raikkaat värit. On kuin puut ja kasvit kiittäisivät innoissaan: teki hyvää.

Nikodemoksen kysymykset – Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”     (Joh. 3: 1-15)

Hengestä syntynyt – Nikodemos koettaa ymmärtää Jeesuksen vastausta konkreettisella ajattelulla. Jeesus ei paljon auta tässä, vastaa tapansa mukaan kuvallista kieltä käyttäen. Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Miten tuo nyt tulisi ymmärtää? Miten sen voisi liittää tuohon uudesti syntymiseen, jota Jeesus pitää välttämättömänä. – Tunnen suurta myötätuntoa Nikodemosta kohtaan. Hänellä on tietoa ja viisautta, mutta se ei nyt riitäkään. Jeesus kutsuu häntä ymmärtämään asiaa Hengestä käsin.

Ei mikään ihme, että Jeesuksen viitteellisestä vastauksesta löytyy niin monenlaisia tulkintoja ja versioita. Eri yhteyksissä ja yhteisöissä on koetettu laittaa (myös) tämä Jeesuksen opetus jonkinlaiseen tiettyyn formaattiin, todeten: tässä se on, tätä Jeesus tarkoitti.
Yleensä uudesti syntymästä puhuttaessa kuulee painotuksen olevan sanassa uudesti. Mutta Nikodemoksen tavoin huomioni kiinnittyi tällä kertaa sanaan syntyä. 
Jotta jotain uutta voisi syntyä, tarvitaan uuden alullepanija ja synnyttäjä.

Jumalan Ilmentyminen kolmessa persoonassa, Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä, kolmena ja kuitenkin yhtenä, on Jumalan mysteeriä, jota ihminen on koettanut ymmärtää ja selittää niin monin tavoin.
Viime viikon bloggauksessa kerroin esseestä, joka minun piti tehdä jostain evankelistasta. Se, että ehdotukseni oman esseeni henkilöksi tyrmättiin, johtikin asioihin joista olen tosi kiitollinen. – Toimin tuolloin (10 v. sitten) avustajana eräässä luostarikokeilussa, joka toimi kevätlukukauden Vivamossa. Kerroin kuinka minun pitäisi kirjoittaa essee jostain tunnetusta elossa olevasta tai edesmenneestä evankelistasta, enkä millään keksi kenestä tekisin jutun. Henkilö, jolle tämän huokaisin, vilkaisi ikkunasta ulos ja sanoi: ”Kalevin auto näyttää olevan pihassa. Käy kysymässä häneltä.”
Kuulin että Kalevi Lehtinen, maamme tunnetuimpia evankelistoja, asui vaimonsa kanssa Saksassa, mutta että hänellä oli myös tuo asunto, jossa hän silloin tällöin kävi kääntymässä.
Mietin voinko noin vain mennä häiritsemään tämän Jumalan palvelijan kotirauhaa. Varmasti hän oli levon ja rauhan tarpeessa. Mutta kun piti tehdä se essee… – Rohkaisin mieleni ja menin. Ystävällisen tuntuinen mies avasi oven. En ollut nähnyt Kalevi Lehtistä livenä, mutta tunnistin hänet kuvien perusteella. Esitin varovasti kysymykseni. Hän vastaa välittömän iloisesti: kyllä vaan, käykö huomenna? Riittääkö tunti? 

Kalevi Lehtinen – Ihanaa oli saada tehdä tuo haastattelu Kalevi Lehtiselle. Ihmeellinen ilmapiiri ympäröi häntä. Oli kuin huone olisi ollut täynnä enkeleitä. Minusta tuntui melkeinpä kuin olisimme olleet jossain taivaan salissa. Kuulostaa varmasti ihan oudolta, mutta minulla oli sellainen olo, että vaikka edessäni oli ulkonaisesti jotenkin ihan tavallisen tuntuinen, vaatimattoman ja nöyrän oloinen, vähän kumarassa istuva iäkkäänpuoleinen mies, minusta tuntui melkein kuin olisin keskustellut jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole ihan tästä maailmasta. Mietin että ehkä tämän tapaiselta olisi tuntunut keskustella apostoli Johanneksen kanssa Patmos -saarella. – Oli kuin Kalevin olemuksessa olisi ollut enemmän Kristusta ja Hänen läheistä tuntemistaan kuin häntä itseään. Hän ei koettanut millään tavalla esittää tai olla pyhää miestä tai henkevää Herran palvelijaa, oli vain ihan oma itsensä. Mutta mikä läsnäolo!
Tuntui kuin Kalevi olisi kuunnellut kysymyksiäni ei vain mielellä vaan myös sydämellä. Ja hänen vastauksensa resonoivat täysin sisimpäni kanssa.
Kuin olisi päässyt vierailemaan jonkinlaiseen toiseen todellisuuteen. Taivas oli niin ihmeellisellä tavalla läsnä.  

Pyhästä Hengestä – Kysyin Kalevilta minua tuolloin jo pitkään askarruttaneesta asiasta liittyen Pyhään Henkeen. Kun kerran ihminen tarvitsee sekä isän että äidin syntyäkseen tähän maailmaan, voisiko mitenkään ajatella (’niin taivaassa kuin maan päällä’), että taivaallisessa, hengellisessä todellisuudessa olisi myös näin? Hengellisessä merkityksessä siis.
Voisiko Jumalan kolminaisuudesta ajatella, että kun kerran on Isä ja Poika, niin Jumalan kolmas persoona Pyhä Henki olisikin Jumalan äidillinen, feminiininen aspekti?
Olin tuolla kysymyksellä aiemmin aikaansaanut kiihkeän negatiivisen reaktion eräässä ulkomaalaissa naisevankelistassa, mutta Kalevin olemus rohkaisi minua kysymään tätä nyt häneltä. Oli vastaus sitten mikä tahansa, Kalevin lempeästä, miltei hauraasta persoonasta kuulsi, ettei hän kiivastuisi kysymyksestäni.
Mutta kylläpä yllätyin, kun hän innostui aivan silmin nähden: ”Kyllä, totta kai: Pyhä Henki on uutta synnyttävä ja ylläpitävä, luova, hoitava, suojeleva…” – en muista mitä kaikkia ominaisuuksia hän luetteli (en nyt löytänyt tuota haastattelua). Mutta muistan hänen todenneen että kaikki hänen luettelemansa ominaisuudet olivat nimenomaan feminiinisiä..
Patriarkaalisessa kulttuurissa korostuu maskuliinisuus. Tämä on antanut vaikutteensa myös Raamatun teksteihin. Mutta Jumala on Henki, joka kolmiyhteisessä persoonassaan ilmentää paitsi isällisiä myös äidillisiä ominaisuuksia (mikä ilmenee selkeästi myös useissa VT:n ja UT:n kohdissa.)

Kiitollinen olin – ja olen – tuosta mahdollisuudesta keskustella Kalevi Lehtisen kanssa. En vain siksi että sain esseen tehtyä, vaan siksi että tapaaminen oli minulle kokemuksena niin ainutlaatuinen. Jos olisin tavannut hänet useamman kerran, ensitapaamisen vaikutus olisi saattanut hälvetä. Mutta nyt se jäi mieleeni kertakaikkisen ikimuistoisena.
5 v. myöhemmin Kalevi siirtyi Taivaan Kotiin. Kerran Vivamossa kohtasin Kalevin lesken Leena Lehtisen. Tuli voimakas tunne, että piti mennä kertomaan hänelle, kuinka kiitollinen olin tuosta mahdollisuudesta haastatella Kalevia, ja kuinka minulla oli haastattelun aikana ollut sellainen olo kuin olisin keskustellut enkelin kanssa. ”Oi kuinka ihanaa”, hän huudahti, ”kiitos kun tulit kertomaan tuon.”

 Kaiken kaikkiaan opin taas kerran, kuinka jokin asia, joka ensin tuntuu keljulta (kuten ed. blogissa kertomani tuhahdus) voikin koitua siunaukseksi. Tässä tapauksessa se johti kahden erityislaatuisen evankelistan, Hilja Aaltosen ja Kalevi Lehtisen, kohtaamiseen. Paitsi että oli hienoa saada tavata ja kuunnella heitä, kumpikin vei minua myös omalla tavallaan vähän lähemmäs sitä, mitä Pyhä Henki on minulle. – Kiitän Kolmiyhteistä  Jumalaa näistä tapaamisista!!!  

Deum verum – Gregoriaanista laulua Jumalan kolmiyhteydestä

Deum verum, unum in Trinitáte, et Trinitátem in Unitáte, veníte, adorémus
Todellista Jumalaa, Yhtä Kolmiyhteydessä, ja Kolmiyhteyttä Ykseydessä, tulkaa ylistämään

Muita Pyhän Kolminaisuuden päivän tekstejä: Ps. 95: 1-2, 6-7, Jes. 6: 1-8 ja Room. 11: 33-36.

Aiheeseen liittyviä tekstejä on myös blogissani 9.6.2014 otsikolla Salattu Jumala.

10.5.2015

Kiva oli seurata tätä paria: toinen etsi ja noukki maasta ahkeraan, toinen visersi ohjeita oksalta.

Rauhani annan – Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”  (Joh. 14: 23-2)

Rauhaa – Rauhallinen olo tuli, kun sain ymmärrystä mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen. Jeesus puhuu kuitenkin paljon syvemmästä kuin mielenrauhasta. Hänen antamansa Rauha laskeutuu ja levittäytyy sielun joka sopukkaan, koko olemukseen.
Helluntaina muistetaan sitä, että Jeesus lähetti Pyhän Henkensä meille. Kuinkakohan paljon muistamme tämän ihan tavallisessa arjessa? Millainen suhde meillä on Pyhään Henkeen? Mitä Pyhä Henki on meille?

Hilja Aaltonen – 3,5 v. sitten luin Kotimaa -lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin Hilja Aaltosesta. Siinä oli mm. maininta, että hän arvosti erästä esi-isääni. Voi että ilahduin!
Tämä äidinisänäidinisänisäni joutui aikanaan melko kaltoin kohdelluksi. Hänet tuomittiin (yhdessä muiden herännäisliikkeen johtajien kanssa) hartausseurojen pitämisestä. Rangaistuksena viraltapano 1/2 v:ksi. Eräitten lähteiden mukaan kateellinen kollega syytti esi-isääni myös moraalittomasta elämästä. Esi-isä ei enää palannut papinvirkaan, vaan toimi mm. Lapuan pitäjänapulaisena. (Kansansuosiossa hän kuitenkin oli: siitä kertoi  hänen 3 km:n pituinen, 5000 ihmisen hautajaissaattueensa. )
Balsamia haavaan – Se, että Hilja Aaltonen arvosti esi-isääni, oli kuin balsamia ’haavalle’, jonka olin saanut useita vuosia aiemmin opintojeni yhteydessä. Opiskeluuni kuului laatia  essee jostain tunnetusta evankelistasta tai saarnaajasta, nykyisestä tai edesmenneestä. Kysyin, voisinko tehdä sen Niilo Kustaa Malmbergista. Vastauksena sain kurssin johtajalta vain halveksuvan tuhahduksen, josta ymmärsin ehdottaneeni jotain tosi tyhmää.
Hämmästyin, kuinka pahalta tuo tuhahdus minusta tuntui. Olihan kyse kaukaisesta esi-isästä, johon minulla ei ollut minkäänlaista suhdetta. Kuitenkin tuli tunne kuin lähiomaistani olisi halveksuttu. Reaktioni yllätti minut täysin.
Olisikohan mahdollista saada vähän lisää balsamia tuohon haavaani, mietin luettuani Kotimaan artikkelin. Soitin toimittajalle kysyen, voisiko ja jos niin missä Hilja Aaltosta tavata. Hän neuvoi ystävällisesti soittamaan Tampereen vanhainkotiin ja varaamaan tapaamisajan. Sinne sitten suuntasin marraskuussa 2012 pienen äänityslaitteeni kanssa. (Jos Hilja  puhuisi jotain hyvää parjatusta esi-isästä, voisivat lapseni joskus halutessaan kuunnella nauhoitusta.)

Hiljan kanssa hiljaa – ”Ai sä tulit nyt”, sanoi Hilja avatessani hänen huoneensa oven. Häkellyin pikkasen tästä, ihan kuin hän olisi luullut minua joksikin toiseksi. (Hoitaja oli kertonut, että Hiljan luona kävi päivittäin paljon ihmisiä.) Mutta Hiljan välitön, myönteinen olemus ja puhe saivat minut pian tuntemaan oloni kotoisaksi hänen seurassaan. Ihmettelin tämän 105-vuotiaan evankelistan kirkasta ja selkeää muistia ja ajatusjuoksua. Ilahduin hänen (joidenkin mielestä ehkä radikaaleistakin) näkemyksistään. Noin minäkin ajattelen, totesin useasti hiljaa mielessäni (sillä mieluummin halusin kuulla hänen ajatuksiaan kuin tuhlata yhteistä aikaamme omiin kommentteihini).

Hiljaista puhetta Pyhän Hengen kanssa – Hilja puhui kauniisti siitä, mitä esi-isäni oli hänelle merkinnyt. Ja sain luvan nauhoittaa sen, kuten koko keskustelumme. (Aina välillä hoitaja tuli katsomaan, oliko kaikki hyvin. Hilja antoi ymmärtää, että juu, ja jatkoi kertomistaan. Vasta nauhurin naksahduksesta tajusin, että olin istunut tunnin hänen vuoteensa äärellä! Hoitajat olivat puhuneet 15 minuutista…) 
Kysyin Hiljalta Pyhästä Hengestä. Olin lukenut, että hän oli aikoinaan profetoinut Pyhän Hengen sateita maallemme. Odotin Hiljan puhuvan Pyhän Hengen voimasta. Mutta hän puhuikin Pyhän Hengen hiljaisesta olemuksesta. Siitä, kuinka Pyhän Hengen kanssa on puhuttava hiljaa. Se on herkkää kommunikointia, jossa kuunnellaan hiljaa, ja Pyhä Henki kuiskaa vastauksiaan. – Kylläpä hänen puheensa tuntui hyvältä, kosketti sieluntilaani. (Olin juuri palannut akkujenlatauspaikastani, hiljaisuuden retriitistä Saksan vuoristosta: 8 vrk Jumalan läsnäolossa aamukuudesta iltayhdeksään.)
Lähtiessäni Hilja kehotti tulemaan pian uudestaan. Halusinkin käydä uudelleen tervehtimässä häntä, mutta käynti jäi tekemättä. Vajaa 3 kk:n kuluttua Hilja kutsuttiin Taivasmatkalleen.

Pyhän Hengen olemusta ja läsnäoloa koetaan ja kuvataan monin tavoin. Usein toivotaan Pyhän Hengen voimaa. Onko voima aina jotain sellaista, joka näkyy jollain tapaa ulospäin?
Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen viimeiset sanat ennen taivaaseen kohoamistaan ovat: ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Yllä olevassa Joh.ev:n kohdassa Jeesus lupaa, että Pyhä Henki opettaa ja puolustaa. Oppimista tapahtuu, kun ollaan avoimia ja kuuntelevalla kannalla. Kun uskaltaa myöntää (itselleen ja Luojalleen) olevansa heikko, tajuaa tarvitsevansa Puolustajan.

Mitä kaipaan eniten: Pyhän Hengen voimaa, sitä, että Hän opettaisi minua tai olisi Puolustajani? – Kyllä me taidetaan kaikkea tätä tarvita: Hänen opetustaan ja johdatustaan, puolustamistakin. Ja kun omat voimat hiipuvat, on lohdullista tietää, että meillä on taivaallinen Voimanantaja. Ja kun Hänen kanssaan lähtee tekemään jotain, Hän antaa sen, mitä siinä tilanteessa tarvitaan.

Pyhä Henki, vahvista meitä, auta meitä kuulemaan johdatustasi. Anna meille inspiraatiota ja viisautta toimia Korkeimman tahdon mukaisesti. – Kiitos että tulet, ja olet kanssamme!

Welcome Holy Spirit –  Tervetuloa Pyhä Henki

”Olet tervetullut Pyhä Henki, tuo läsnäolosi, täytä minut voimallasi, elä minussa
Olet elävä Vesi, ehtymätön Lähde, Lohduttaja ja Neuvonantaja, ota asiat hallintaasi”

Muut Helluntain tekstit: Ps. 68: 5-11, Hes. 36: 24-28 ja Ap.t. 2: 1-13

2.5.2016. Uimahallissa – Viime viikolla uimahalliin tuli ekaluokkalaisia. Liikuntaope sanoi allasosaston penkille istuutuneille lapsille jotenkin tähän tapaan: ”Rukoillaan kaikki yhdessä: rakas Jumala, kiitos siitä että opettaja voi hyvin. Hoida myös vauva terveeksi. Kiitos Jeesus, aamen.” Kysyin vieressä seisovalta avustajalta (tai äidiltä), olivatko kristillisestä koulusta. Kyllä. – Kiva että lapsille opetetaan rukoilemista luonnollisena tapana puhua Jumalalle, pyytää Häneltä asioita ja kiittää Häntä.

Jeesus ilmestyy – Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”
Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.    (Mark. 16: 14-20)

Vaikeaa uskoa? – Opetuslapsille oli varmaankin eduksi tulevassa työssään tuo, etteivät he ensin olleet uskoneet Jeesuksen nousseen kuolleista. Sen vuoksi he varmasti pystyivät ymmärtämään paremmin niitä kohtaamiaan ihmisiä, joilla samoin oli vaikeuksia uskoa sellaiseen, mitä eivät olleet omin silmin nähneet. Kun on itsellä ollut vaikeaa jonkun tietyn asian kanssa, se yleensä tuo ymmärrystä sellaisia kohtaan, jotka kamppailevat saman vaikeuden kanssa.

Kreikankiel. sana sozo tarkoittaa: pelastua, parantua, vapautua. Kreikankiel. UT:ssani yllä oleva kohta ’on pelastuva’ on käännetty sanalla vapautuu. – Vapautuu mistä? Kyllähän mieleen tulee monia asioita.
Entä sitten tuo pelastumisen/vapautumisen vastakohta?
Jeesus halusi hyvän sanoman löytävän perille, sydämen kovankin suojakerroksen lävitse. Joissain tapauksissa ravisteleva sananasettelu toimii: tässä vaihtoehdot, valitse. – Mutta jos joku olisi aikoinaan tullut julistamaan minulle noilla sanoilla evankeliumia, olisi se minussa mitä todennäköisimmin iskenyt torjuntareaktion päälle. (Niinpä Jumala lähestyikin meikäläistä ihan toisella tavoin.)
On tuo kadotustuomio vaan niin rankka juttu; sellainen, jonka haluaisi mieluummin jättää käsittelemättä. – Mutta jos en nyt tällä kertaa väistelisikään aihetta (jonka vuoksi aikoinaan välttelin Raamattua ja tutkin sen sijaan innolla oppeja, joissa sellaisesta ei puhuttu).

Yhteyteen – Mitä kadotus oikein merkitsee? Olen lukenut, että se tarkoittaa ikuista erossa olemista Jumalasta. Mutta Jumala haluaa meidät takaisin yhteyteensä. Hän tahtoo läheistä suhdetta kanssamme, sellaista, jossa voimme kokea Hänen huolenpitoaan ja vakuuttua Hänen Rakkaudestaan meitä kohtaan. Tämän vuoksi Hän lähetti meille Poikansa. Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa on kirjoitettuna Jumalan merkillinen, ihmeellinen suunnitelma saada kauan kadoksissa olleet lapsensa takaisin yhteyteensä.

Itse olen aika surkea yhteydenpitäjä. Kaikeksi onneksi minulla on ystäviä, jotka ovat siinä minua parempia. Sen ansiosta yhteytemme ja ystävyytemme jatkuvat huolimatta joskus pitemmistäkin tauoista.
Mutta jollen jostain syystä haluaisi olla yhteydessä jonkun henkilön kanssa, se olisi valintani, ja joutuisin todennäköisesti jossain tilanteessa sanomaan sen hänelle. Tämä henkilö jatkaisi omaa elämäänsä, mutta hän ei kuuluisi minun elämääni enkä minä hänen.

Niin maan päällä kuin taivaassa? – Minulle on selvää, että jättäessäni tämän elämän haluan Luojani yhteyteen. Toivon, että Hän, joka on annettu meille paitsi Lunastajaksi ja Vapahtajaksi, myöskin Ystäväksi, on minua vastassa. Silloin tiedän, mihin olen matkalla. Jos torjuisin Hänet ja sen, mitä Hän haluaa tarjota minulle (pelastuksen/vapauden), olisi se minulle sama kuin että laittaisin välimme poikki. – Olisiko Hän silloin enää olemassa minulle? Tämä on oikeastaan aika iso kysymys, kun sitä oikein alkaa miettiä.

Jotta teillä olisi iloni – Kirjoitettuani tuon mieleeni tulivat Jeesuksen sanat: ”Olen puhunut teille tämän, jotta ilonne olisi täydellinen.”  Piti katsoa, missä yhteydessä Jeesus sanoi tuon. – Joh.15,11: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”
Jeesus puhuu siinä hänessä pysymisestä. ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” ”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

Ylösnoussut Kristus, kiitos, että et ole vain taivaissa, vaan myös meidän kanssamme, kuten olit opetuslapsiesi kanssa vielä taivaaseen noususi jälkeenkin. Auta meitä löytämään yhteyteesi ja pysymään siinä, niin täällä kuin taivaissakin. Toimi kanssamme, vahvista Sinun sanasi meissä ja kauttamme. – Kiitos siitä mitä kaikkea Sinä Olet.

*******

Ps. Suluissa – Ystävä tuli toissa päivänä käymään. Nähdessään kreik.-engl. Uuden Testamenttini ja siihen liittyvän yhtä paksun konkordanssikirjan (jossa kreikankiel. sanojen merkitykset on selitetty perusteellisesti), hän kysyi, olenko alkanut opiskella kreikkaa. Kerroin, että minun oli vaikea niellä tuota että Jeesus jäähyväissanoisaan puhui kadotuksesta, ja koetin alkuperäistekstistä löytää jotain helpotusta asiaan.
Luin hänelle tuon evankeliumikohdan Mark. 16:14-20, jolloin hän kysyi että onkohan tuo se kohta joka on sulkeissa. No niinpä näyttikin olevan! Ja sivun alalaidassa teksti: ’Markuksen evankeliumi päättyi aikoinaan jakeeseen 8. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla (Mark.16:9-20).’
Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen sanat ennen taivaaseenastumistaan ovat: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Luukas ei kerro mitä Jeesus puhui opetuslapsille, Hän kirjoittaa, että Jeesus siunasi opetuslapsia, ja siunatessaan heitä hänet otettiin ylös taivaaseen.  Opetuslapset osoittivat hänelle kunnioitusta kumartumalla  maahan asti, ja palasivat riemua täynnä Jerusalemiin.
Johannes kirjoittaa, kuinka Jeesus ennen taivaaseenastumista kysyy Pietarilta peräti kolmasti, rakastaako tämä häntä.
Jos olisin hoksannut nuo sulkumerkit, olisin varmaan kiinnittänyt huomioni johonkin toiseen kohtaan tuossa Markuksen tekstissä. Mutta olkoon. Joka tapauksessa minun on helpompi ajatella, että Jeesuksen viimeiset sanat ennen taivaaseen kohoamistaan olivat ennen kaikkea siunaavia ja rohkaisevia. – Oli kuin taivaissa olisi nähty tämä vaikeuteni ja lähetetty ystävä selvittämään asiaa. 🙂

Nautitaan ja kiitetään ihanista, lämpimistä, aurinkoisista kevätpäivistä. 🙂

Trust in You – Lauren Daigle

”Lasken jok’ikisen unelmani jalkojesi juurelle
vaellukseni jokaisen hetken. Se mitä Sinä näet, ei muutu
tunnustan: olen koettanut voittaa taistelun
käteni ovat väsyneet, tarvitsen Sinun lepoasi
Mahtava Soturi, taistelujen Kuningas
mitä tahansa kohtaan, Sinä olet vierelläni
kun Sinä etä siirrä vuoria, minä tarvitsen sitä että siirrät
kun et jaa meren vesiä, toivon että voisin kulkea vetten läpi
kun et anna vastauksia kutsuessani Sinua, luotan, luotan, luotan Sinuun!
Totuus on että tiedät mitä huominen tuo tullessaan
ei ole päivää jota et olisi nähnyt ennalta
ole kaikessa elämäni, hengitykseni
tahdon sitä mitä Sinä haluat Herra enkä mitään vähempää
olet vahvuuteni ja lohdutukseni
olet vakaa käteeni, olet luja perustukseni, kallio jolla seison
Sinun tiesi ovat aina korkeammat, suunnitelmasi ovat aina hyvät
ei ole sellaista paikkaa, jonne menen, jolla et olisi jo seissyt”

Muut Helatorstain tekstit: Ps. 47: 6-9, Ps. 110: 1-4 ja Ap. t. 1: 1-11