5.10.2015                             Valo Galilean meren /järven yllä   

Yksikään ei puhunut kuin hän – Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”    (Joh. 7: 40–52) 

 Muut tekstit ovat: Ps. 78: 1–8, 4. Moos. 21: 4–9 ja Kol. 1: 19–23

28.9.2015.  Huomenna on Mikaelinpäivä, jota (t. sitä seur. sunnuntaita, Mikkelinpäivää) on perinteisesti vietetty arkkienkeli Mikaelin muistoksi. Nykyään se on ev.lut. kirkkojen pyhienvietossa muuntunut aiheeltaan kaikkien enkelien päiväksi. 

.                                     

Onko enkeleitä todella olemassa? Ilmestyvätkö nämä Jumalan sanansaattajat ihmisille ihan oikeasti? Ihmisillä on tästä lukuisia kokemuksia, joita on myös dokumentoitu. Alla yksi sellainen.

Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.”
Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.” (Ap. t. 12: 5-11)

Kehotus – Viime vuoden jossain blogipäivityksessä kerroin, kuinka (11 v. sitten) koin Jeesuksen kehottavan minua  ostamaan Raamatun. En tuolloin pitänyt koko kirjasta. Ostin kuitenkin.
Kotiin saavuttuani kysyin Jeesukselta, mitä minun nyt pitäisi tästä lukea. Ensin sain luettavaksi niin rakkaudellista tekstiä, etten ollut uskoa että sellaista voi Raamatusta löytyä. Ja sen jälkeen (samana päivänä) tuon yllä olevan kohdan  Apostolien teoista. – Se sai minut oivaltamaan, ettei tämä kirja olekaan niin antiikkinen kuin olin kuvitellut.
Edellisenä viikonloppuna olin nim. ollut ystävieni kanssa Tampereella tilaisuudessa, jossa kiinalainen, vilpittömän oloinen, iloa säteilevä veli Yun oli puhumassa. Hän kertoi mitä oli kokenut Kiinassa, vankilassa.      

Veli Yunin kokemus (sellaisena kuin se jäi mieleeni): Yun oli vangittu julistustyönsä vuoksi. Häntä oli kidutettu niin, että hänen jalkaluunsa olivat murtuneet. Eräänä päivänä hän koki ilmestyksen: enkeli ilmestyi hänen selliinsä sanoen:” Veli Yun, tänään sinä lähdet täältä vapauteen.”
Miten hän voisi täältä lähteä, tarkasti vartioidusta, lukitusta sellistä, mietti Yun. Eihän hän pystynyt edes kävelemään!
Enkeli ilmestyi Yunin toverille viereiseen selliin ja sanoi tälle: ” Mene sanomaan veli Yunille, että hänen on lähdettävä täältä   tänään.” Hämmästynyt toveri meni Yunin selliin (kummankin sellin ovenlukot olivat auki) ja kertoi Yunille, mitä enkeli oli sanonut. Silloin Yun uskoi.
Enkeli tuli uudestaan samana päivänä Yunin luo ja sanoi:”Nouse, nyt on sinun hetkesi lähteä.” Yun nousi vuoteeltaan, kipu jaloissa oli viiltävä, mutta ne kantoivat; ja sellinoven lukko oli auki.
Yun kulki käytäviä pitkin, vartijoita ei näkynyt. Erään käytävän päässä oli vartijoiden koppi. Yun oli varma, että sen kohdalla hänen pakomatkansa päättyy. Mutta vartijat eivät huomanneet häntä. Yunin toveri tuli vastaan vartijan saattamana. Toverin silmät laajenivat hämmästyksestä, ja hän sanoi: ”Veli Yun, minä olen menossa sisälle.” Yun vastasi: ”Minä olen menossa ulos.” – Vartija ei nähnyt eikä kuullut Yunia.  
Vapauteen – Yun kulki vankilan pihan poikki, olettaen minä hetkenä hyvänsä saavansa kuulan kalloonsa. Hän saapui vankilan pääportille. Se oli raollaan. Yun astui ulos portista. Hänen eteensä kurvasi taksi; taksikuski kysyi :”Minne ajetaan?”

Todiste – Veli Yunin kertomus kuulosti minusta aivan uskomattomalta. Mutta kun seuraavalla viikolla luin uudesta Raamatustani kuinka Pietari vapautui vankilasta, oivaltaisin ettei Raamattu ole vain kokoelma historiallisia kirjoituksia erään kansan vaiheista ja siitä, mitä tapahtui 2000 v. sitten, vaan että samanlaisia asioita tapahtuu meidänkin päivinämme. Ja että minun piti varmaan kuulla jonkun kertovan livenä oma kokemuksena, jotta olisin voinut vakuuttua.

Vuosia myöhemmin olin kuuntelemassa veli Yunia Alppilan kirkossa. Tilaisuuden lopussa Yun sanoi, että jos joku haluaa saada siunauksen tai rukousta, voi tulla kirkkosalin alttarikaiteelle.
Ed. viikolla olin kuullut kommentin suhteestani Kristukseen. Kyse oli vain sanavalinnasta, mutta olin kuitenkin pahastunut kommentista, sillä kommentoija oli itsekin Kristukseen uskova, ja halusi kommentillaan osoittaa minun olevan väärässä.    En kuitenkaan lainkaan ajatellut tuota asiaa mennessäni siunausta saamaan.
Olin polvillani muiden joukossa alttarikaiteen penkillä. Painoin pääni alas, odottaen että tuo säteilevä Kristuksen palvelija siunaisi laittaen kätensä pääni päälle.
Lohdutus – Kohdalleni tullessaan Yun huudahti iloisesti ja puhui täsmälleen siihen asiaan, josta olin aiemmin pahoittanut mieleni.  Kuulin juuri ne vahvistuksen ja lohdutuksen sanat joita (tietämättäni) tarvitsin. Omasta mielestäni olin jo jättänyt kommentin omaan arvoonsa; Pyhä Henki näki kuitenkin syvemmälle. – Yun jopa innostui puhumaan tuosta asiasta yleisestikin: että tämä koskee kaikkia Kristukseen uskovia, näin juuri asia on. (Ehkä joskus myöhemmin kerron mistä oli kyse.) – Voi miten suloiselta tuntuikaan saada vahvistusta ja rohkaisua omalle uskonpolulleen! Kiitin hiljaa mielessäni Pyhää Henkeä, ja veli Yunia.        

Angels watching over me – Amy Grant (joka sai laulustaan Grammy – palkinnon)

”Viekää tämä mies vankilaan, mies kuuli Herodeksen sanovan, sotilasjoukko vei hänet pois
kahden vartijan välissä, kahlittuna, Pietari koetti nukkua
mutta seinän takana rukoiltiin lakkaamatta hänelle pelastusta
sitten valo ilmestyi yksinäisen vankityrmän pimeyteen
ja kahleet, jotka olivat sitoneet Jumalan miehen, avautuivat pudoten
mies juoksi omiensa luo ennen aamunkoittoa, hänen mielessään oli vain tämä:
enkelit vartioivat minua, jokaista liikettäni, joka askeltani
Vain Jumala tuntee ne ajat elämässäni joilloin jokin uhka vaani minua
kun holtittomasta autosta loppui bensa ennen kuin se olisi ajanut ylitseni
vähältä piti -tilanteet ympärilläni, onnettomuudet joita en kokenut
vaikken ihmissilmin näkisi käsiä, jotka johdattavat minut kotiin
Jumala, tiedän että heitä on ympärilläni, päivin ja öin
vihollisten lähestyessä tiedän enkeleiden joskus taistelevan
jotteivät jalkani pettäisi, en koskaan käänny toisaalle
jos kysyt mikä minua suojelee, kuulet minun sanovan: enkelit vartioivat minua
vaikken ihmissilmin näkisi käsiä, jotka johdattavat minut kotiin”

Muut tekstit: Ps. 103: 19-22, Joos. 5: 13-15 ja Matt. 18: 1-6, 10

21.9.2015.      Maan hedelmiä                                             Makoisia  ahomansikoita muistellen, mielessä maistellen…

Sallittua? – Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”   (Mark. 2: 23-28)

Ei ollut helppoa Jeesuksella fariseusten kanssa: olivat hänen kimpussaan jatkuvasti kuin herhiläiset. Joutuikohan hän välillä pinnistelemään säilyttääkseen malttinsa, vai oliko Ihmisen Poika aina vain hyvässä flow -tilassa, ihan luontaisesti? Olivatko Hengen hedelmät hänen käytössään myötäsyntyisesti, vai saiko hän ne kasteessa, Pyhän Hengen laskeuduttuaan hänen ylleen?
Kuinka tahansa, kyllä hän niitä kaikkia tarvitsi, jotta olisi jaksanut kaikkien kyselijöiden, valittajien, syyttelijöiden ja tarvitsijoiden kanssa, joita hän kohtasi pitkin päivää, joskus yölläkin.
Vaikka Jeesus syntyi ihmislapseksi tähän maailmaan, kasvoi ja leikki muiden nasaretilaislasten kanssa ja työskenteli puuseppänä ennen varsinaista elämäntyötään (= eli ihan tavallista, arkipäiväistä elämää), on minun jotenkin helppo kuvitella, että hänellä, Ihmisen ja Jumalan Pojalla, oli alusta alkaen Hengen hedelmät hallussaan.

Hengen hedelmiä ovat Paavalin mukaan rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä  (Gal. 5:22). – Voi Pyhä Henki, meilläkin olisi käyttöä niille! – Meikäläinen ainakin toivoisi kaikkia noita Hengen hedelmiä! Että olisivat jatkuvasti ’päällä’, joka päivä, jokaisessa tilanteessa & kohtaamisessa!
Tunneihmisenä olen niin usein kärsinyt siitä, kuinka ne tunteet pyrkivät ottamaan vallan. Minähän haluaisin että ne olisivat minun vallassani! Ennen kaikkea tuo rauha, jota olen pienestä pitäen haikaillut.

Tulkinta – Kerran 80-luvulla kaipasin jonkinlaista toivonkipinää sille, että olisi sellainen todellinen, pysyvänsorttinen tyyneys meikäläisellekin löydettävissä. Niinpä – kun en muuta keksinyt – tilasin syntymäaikaani ja -paikkaani perustuvan tulkinnan alan ammattilaiselta (jo aikaa sitten maanpäällisen elämän jättäneeltä) saadakseni tietää josko sen perusteella näyttäisi mahdolliselta, että joskus saattaisin saavuttaa jatkuvan sisäisen rauhan tilan. – Epätodennäköiseltä kuulemma näytti.  
Lannistuako tuosta vai alkaa tsempata entistä sinnikkäämmin? Päätin olla antamatta epätoivotun skenaarion vaikuttaa. Päätin pitää kiinni nuorena omaksumastani käsityksestä, että jollei ole synnyinlahjana saanut tyyneyttä, niin sellaista on sitten vaan itse yritettävä kehittää.  

Hallitsee sapatin – En tuolloin vielä tiennyt, että on saatavilla jotain, mikä on verrattomasti omia pinnistelyjä voimallisempaa. En tiennyt, että Ihmisen Poikaa on valmis ja halukas tekemään minussa työtään. En tuntenut sapatin Herraa. Vasta paljon myöhemmin aloin käsittää, kuinka Hän nimenomaisesti haluaa johdattaa sisäiseen levollisuuteen niitä, jotka sitä kaipaavat. Ja sen kautta noiden muidenkin Hengen hedelmien löytämiseen.

Sapattivapaa – tuttu käsite työelämästä. Ihmisen Poika sanoo, että sapatin lisäksi myös vapaus on Hänen käsissään:
Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh.8:31)
”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh.8:36)

Lumevapautta – Opittuani ymmärtämään, minkälaisen vapauden ja rauhan Kristuksen kautta ja avulla voi löytää, mietin  miten pitkään tulikaan omin voimin yritettyä.
Ikiajat on ollut olemassa harjoitteita, joita aika ajoin hieman muokattuina tarjoillaan uusilla nimikkeillä. Ja kyllähän niiden kautta voi löytää sisäistä rauhantunnetta. Itse olisin kuitenkin ollut kiitollinen, jos minulle aikoinaan, erilaisia meditaatioita kokeillessani ja harjoittaessani, olisi kerrottu, miten ja mistä etsiä sellaista, joka on vielä niin paljon enemmän ja voimallisempaa (ja aina vaan yhtä validia). Sellaista, mikä perustuu henkilökohtaiseen suhteeseeni Luojani kanssa.

Jos vielä olisi mahdollista antaa palautetta em. tulkitsijalle, sanoisin, että hänen metodissaan jää huomioon ottamatta Rauhantuoja, joka tullessaan mukaan kuvaan (= omaan elämään) alkaa tehdä muutostyötään ihmisen sisimmässä. Silloin epätodennäköiseltäkin vaikuttanut muuttuu mahdolliseksi. Sillä Hänellä on ne voimat ja kyvyt, jotka itseltämme puuttuvat.   

Sapattivapautta – Vapauden suvereeni Hallitsija auttaa oivaltamaan, mitkä jutut (uskomukset, harjoitteet) johdattelevat vain lumevapauteen. Hän haluaa vapauttaa sellaisista sidoksista, jotka estävät meitä elämästä sisäisesti vapaina, ympäröivistä olosuhteista riippumatta. – Aika iso ero siinä, kun sitä saa harjoitella yhdessä Hänen kanssaan verrattuna siihen, kun itse yritti, omin voimin…   

Kristus, johdata meitä Sinun Vapauteesi. Jotta saisimme siinä, Sinun Rauhassasi, levätä, uudistua ja vahvistua, 24/7.  Anna meidän kasvaa rauhanviljelysmaillasi, Sinun hoidossasi ja varjeluksessasi. Jotta ne hyvät hedelmät, jotka olet meille kaikille alunperin tarkoittanut, saisivat kypsyä meissä. Kaikissa… kaikessa… kaikkialla.

Holy Spirit, grow Your Fruit in me –  Joskus on vapauttavaa jo sekin, että hellittää huolista ja heittäytyy hetkeksi lasten mielikuvitusmaailmaan. – Helppoa, haasteellista vai mahdotonta? Testaa vaikka tällä videolla:

https://www.youtube.com/watch?v=d_Zn_YH9UNk

”Jos rakkaus olisi granaattiomena, kasvaisin niin punaiseksi että koko planeetta värjäytyisi
jos ilo olisi mandariini, haluaisin kuoreni olevan oranssimpi kuin ikinä
jos rauha olisi päärynä, rukoilisin: Herra, tee minut mehukkaaksi ja herkulliseksi!
Pyhä Henki, kasvata minussa hedelmäsi
rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä
jos kärsivällisyys olisi luumu, haluaisin kypsyä kunnes tulisin violetiksi
jos ystävällisyys olisi banaani, haluaisin tertun olevan vuorenkokoisen
jos hyvyys olisi kirsikka, veisin kaikille naapureilleni herkkupiiraan
jos uskollisuus olisi vesimeloni, olisin niin iso ja mehevä että minussa voisi asua
jos ystävällisyys olisi kiivi, Herra kuorisi sitkeän kuoreni niin että olisin ihan pehmo
jos itsehillintä olisi omena, haluaisin muuttua punaisenkiiltäväksi suitsait
Pyhä Henki, kasvata hedelmiäsi minussa”

Muut tekstit: Ps. 119: 97-104, Jes. 1: 10-17 ja Gal. 5: 22-26.

14.9.2015  ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”   (Joh. 5: 19-21)

 Oceans – Hillsong United

”Kutsut minua vetten päälle suureen tuntemattomaan, jossa jalkani voivat pettää
siinä löydän Sinut salaisuudessa syvässä valtameressä uskoni pysyy, Sinun nimeäsi kutsun
ja pidän katseeni aaltojen yläpuolella kun meret kohoavat sieluni lepää Sinussa
sillä olen Sinun ja Sinä olet minun, armosi tulvii syvimmissä vesissä
Kaikkivaltiaalla kädelläsi johdata minua kun jalkani pettävät ja pelko ympäröi minut
et ole koskaan pettänyt luottamustani, etkä tee sitä nytkään
Henki johda minua kun uskollani ei ole rajoja, anna minun kulkea vetten päällä
minne ikinä kutsut minua, vie minut syvemmälle kuin jalkani voisivat kulkea
uskoni vahvistuu Pelastajani läsnäolossa”

Elämänantaja – aiheeseen liittyviä tekstejä: Ps. 86: 10-13, 1. Kun. 17: 17-24 ja Fil. 1: 20-26

7.9.2015                     Ihanasti  mustikoita saatiin tänä kesänä, kiitos rakas Luoja! Tekevät hyvää silmillekin! 🙂

Valaistumisesta Jeesus mm. sanoi:
”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”  (Matt. 6: 19-24)

Lamput? – Usein olen pysähtynyt miettimään tuota terveet silmät = valaistu kroppa ja päinvastoin -kohtaa. Minulla on silmissä taittovirhe. Mutta koska en tykkää pitää laseja, sinnittelen ilman. Vain lukiessa ja kun täytyy nähdä tarkasti laitan ne nenälleni.
Pari vuotta sitten varasin ajan silmälääkäriltä, koska silmissä oli jotain häikkää. Ed. silmätarkastuksesta olikin kulunut 20 v., joten uusi käynti olisi varmaan ihan paikallaan senkin vuoksi. – Voi ettei vaan olisi mitään sellaista, mihin tarvitaan operaatiota! (Pari ystävääni oli tuolloin käynyt silmäleikkauksissa.)
”Rukoile, rukoile, rukoile…” – En heti löytänyt silmäklinikkaa. Minulle neuvottiin reitti, joka kulki kauppakeskuksen läpi. Juuri ennen ulko-ovea kuulin  kauppakeskuksen taustamusiikin laulussa sanat: ”Pray, pray, pray…” – Ai niin, hoksasin, nyt rukousta ja täysillä!! Oi rakas Jumala, anna silmieni olla terveet, että säästyn silmäoperaatiolta!!! Tätä rukousta hoin sydämeni pohjasta kuin mantraa aina silmälääkärin kynnykselle saakka. Vasta tuolloin huomasin, kuinka paljon silmäleikkaukseen joutuminen minua pelottikaan.
Uudet linssit – En ollut uskoa korviani kun lääkäri totesi että silmäni olivat ikääni nähden harvinaisen puhtaat, enkä tarvitse myöskään autonajolaseja. Voiko olla totta?! Tämän täytyy kyllä olla Jumalan työtä, ajattelin. Hän varmaan putsasi linssini tuossa tullessani! Niin tai näin, joka tapauksessa olin niin helpottunut, että kiittelin Luojaani koko kotimatkan.
Tilasin kuitenkin ihan oikeat optikkolasit himmeässä valossa lukemiseen, niitäkin tilanteita kun tulee eteen. Muulloin käytän edelleen tiimaririllejäni.
Mutta häikkää silmissä ei enää ole ollut. Eli jotain tuolla reissulla silmissä tapahtui. Ja myös korvien välissä.

”Emme ole sellaisia kuin meidän tulisi olla, emme ole etsineet sitä mitä olisi tullut etsiä
olemme nähneet Kirkkautesi Herra mutta katsoneet pois
sydämemme ovat sykkyrällä, silmämme sumeat
hienoimmat aikaansaannoksemme ovat synnin tahraamat
ja tyhjyys on varjostanut kaikki tiemme
Jeesus Kristus loista yöhömme, aja pois pimeys
kunnes Kirkkautesi täyttää sydämemme
Jeesus Kristus loista yöhömme, kiinnitä meidät ristiisi, jossa löydämme elämän
kuitenkin kuljemme eksyksissä, tavoittelemme maailmaa unohtaen armosi
mutta aina Sinä onnistut tuomaan meidät takaisin
paljasta meille tekosi syvyydet, kuolit kuoleman, voitit voiton
valmistit meille tien Rakkauteesi”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, 2. Moos. 16: 11-19, 31, 35 ja 1. Tim. 6: 17-19

31.8.2015                                        

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”    (Matt. 11: 25-30)

Miksi? – Joiltakin salataan mutta toisille paljastetaan? Minkä takia? Jeesus sanoo Kaikkivaltiaan toimineen oikein. Ei kai siinä sitten kannata hönkäistä että epistä, tai kiristellä hampaita (niin kuin fariseusten kerrotaan tehneen).
Kun olin tuon kirjoittanut, mietin mistä tuo hampaiden kiristely nyt tuli mieleen. Nettiraamatusta hampaidenkiristelykohtaa etsimällä selvisi, että ai, eivät fariseukset nirskutelleetkaan hammaskalustoaan Jeesukselle vaan Stefanokselle, joka oli pitänyt heille pitkän puheen:
’Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella.” (Ap.t. 7:54-56)

Avoimet taivaat – Jeesus haluaa johdattaa seuraajiaan Taivaallisen Isän tuntemiseen. Kun hän vielä oli opetuslastensa kanssa, he saivat nähdä taivaiden avautuvan ja Jumalan kirkkauden ympäröivän hänet.  Ylösnoussut Kristus haluaa avata meille taivaat, jotta voisimme nähdä sen pyhyyden ja kirkkauden, joka ympäröi taivaitten Jumalaa.  
Mikä esti ympärillä olevia hampaidenkiristelijöitä kokemasta sitä Jumalan vaikutusta ja voimaa, josta käsin Stefanos todisti Jeesuksesta? Sekö, että he pitäytyivät tiukasti omaksumiinsa oppeihin, näkemyksiinsä ja käsityksiinsä?

Valoverho? – Onko niin, että jos mielemme on fiksoitunut aiemmin opittuun ja omaksuttuun ja tekee johtopäätöksensä aina ja vain pelkästään tästä käsin, emme pysty olemaan avoimia sellaiselle, mitä emme ole ennen kohdanneet, tai mikä ei sisälly noihin omaksumiimme käsityksiin ja oppeihin? Muodostuuko siitä  ympärillemme eräänlainen valoverho, sellainen tiivis ja paksu, jonka lävitse Valo ei pääse?
Meidän aikanamme tuohon voisi lisätä tieteen auktoriteettina pitämisen. Kun todellisuudenkäsityksemme kriteerinä on ainoastaan se, minkä  tiede (tällä hetkellä) pystyy osoittamaan todeksi, mielen on vaikea hyväksyä, käsitellä ja käsittää sellaista, mitä ei voi nähdä konkreettisesti todistetuksi.

Antautumista – Jeesus sanoi useamman kerran, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Lapsella on luontainen kyky keskittyä intensiivisesti, olla niin läsnä siinä mitä tekee, ettei hän kuule eikä näe mitään ympärillään olevaa ja tapahtuvaa. Se mitä hän tekee, on hänelle tärkeintä, se valtaa koko hänen huomionsa.
Tähän maailmaan tullessaan lapsi on täysin avoin niin sydämeltään kuin mieleltään. Hän ei ole vielä fiksoitunut joihinkin tiettyihin ajattelumalleihin tai käsitteisiin. Hän luottaa hyvään.    
Olisiko meille aikuisille mahdollista palauttaa joitain niitä ominaisuuksia, joiden kanssa olemme syntyneet tähän elämään? Tulla kaikkine tietämyksinemme ja osaamisinemme enemmän lapsenmielisiksi? Uskaltaisimmeko?

Stefanos, alkuseurakunnan jäsen, oli löytänyt niin intensiivisen olemisen ja pysymisen Jumalassa, Hänen läsnäolossaan ja vaikutuksessaan, että hän pysyi siinä vielä kuolinhetkenäänkin, vaikka se oli tuskaisa.
Stefanos keskitti mielensä, sydämensä ja koko olemuksensa täysillä Jumalaan, Hänen läsnäoloonsa ja vaikutukseensa. Kun hampaidenkiristelijät kivittivät häntä, hän viimeisillä sanoillaan pyysi, että Jumala olisi armollinen hänen surmaajilleen.  

Järjen ja uskon kamppailu – Uskon, että meissä jokaisessa länsimaalaisessa kamppailevat – enemmän tai vähemmän – nämä kaksi: kirjanoppineen kyseenalaistava, analysoiva järki ja lapsenmielinen kyky tai halu etsiä ja ymmärtää sydämellä.
Jeesus haluaa antaa levon ja rauhan niin mielellemme, sydämellemme kuin koko olemuksellemme. Hän itse vetäytyi usein yksinäisyyteen, hiljaisuuteen, viettämään aikaa Jumalan läsnäolossa. Tästä yhteydestä Jeesus löysi kaiken tarvitsemansa voiman, virkistyksen, viisauden, johdatuksen ja innoituksen. – Tähän yhteyteen hän haluaa johdattaa meitäkin.
Näille kaikille – Uskon että Hän, Jumalan ja ihmisen Poika, sanoo Isälleen yhä uudelleen: ”Näille kaikille haluaisin ilmoittaa Sinut!” Ja Hän katselee meitä kaikkia täällä Maan päällä tallustelevia, touhuavia, ihmetteleviä ja etsiviä, odottaen sopivaa tilaisuutta kunkin kohdalla. Uskon että se on myös taivaallisen Isämme tahto ja kaipaus. Että voisimme kaikki tulla tuntemaan Luojamme, Hänen Rakkautensa meitä kohtaan. Tulla Hänen Yhteyteensä, kulkea Hänen kanssaan. Saada mielen ja sydämen rauha. Ja kevyet askeleet.
Uskaltaisimmeko avata sydäntämme näkemään, kuulemaan? Hakeutua Hänen yhteyteensä ja tuntemiseensa. Ja ottamaan avoimella ja kiitollisella sydämellä vastaan sitä Rakkautta, jota Hän meille niin runsaasti haluaa antaa?

Show me Your face – William McDowell

”Näytä kasvosi, haluan nähdä Sinut, Loisteesi
tahdon elää salatussa paikassa, näytä Kasvosi
en tyydy siihen, missä olen ollut
olen huutanut puoleesi aiemminkin
tahdon silti enemmän, haluan nähdä Voimasi
tällä hetkellä – vaikuta minussa”

Muut tekstit: Ps. 65:2-6,9; Neh.8:5-10 ja 1.Tess.5:16-24.

24.8.2015                                  

Arkku – Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”  (Mark. 12: 41-44)

Pohjois-Ruandan Nyagataressa asui n. 8500 asukasta siellä käydessäni. Vaikea kuvitella millaista siellä nyt on, kun Ugandasta Ruandaan tulleet pakolaiset ovat kasvattaneet Nyagataren yli 52.000 hengen kaupungiksi.
Miten he kaikki tulevat toimeen? Osaan vain arvata: toisiaan tukien. Sikäläisen mentaliteetin mukaan lähimmäinen oli ykkössijalla. Hädässä olevaa autettiin, jaettiin siitä vähästäkin, mitä itsellä oli. Orvoksi jäänyt otettiin oman katon alle, vaikka oli jatkuva huoli siitä, miten oman perheen saa joka päivä ruokituksi.
Sain sellaisen vaikutelman, että mitä niukemmat olosuhteet ja toimeentulo, sitä avarampi oli sydän toisten hädälle.

Lahja – Peltikattoisessa kirkossa, jossa oli seinät savesta ja johon valo tuli ovi- ja ikkuna-aukoista, oli sunnuntaijumalanpalvelus. Tuli kolehdinkeruun aika. Nyagatarelaispastori ilmoitti, että seuraavan laulun aikana voi tulla antamaan lahjan edessä olevaan koriin. Rytmikäs ylistyslaulu alkoi ja maalattia pöllysi taas sakeana seurakunnan yhtyessä lauluun tanssien. Vuoronperään käytiin tiputtamassa kolehti koriin.
Yhtäkkiä eräs hyvin vanha, köyhä nainen tuli eteeni, painautui melkein kiinni minuun (jottei kukaan olisi huomannut, ajattelin jälkeenpäin), otti käteni ja laittoi siihen pienen, nahkean setelin ja puristi sitten nopeasti käteni lujasti sen ympärille. Olin hämmentynyt. Mitä tehdä, enhän mitenkään voisi ottaa häneltä sitä vastaan! Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta hän katsoi minua syvälle silmiin ja ymmärsin, että olisin loukannut häntä syvästi, jos olisin kieltäytynyt ottamasta vastaan hänen lahjaansa.

Ei Tiimari – lasien tähden – Eikä tuo ollut edes se kirkko, jossa ikkuna-aukoista tuleva valo kävi iltapäivällä ukkospilvien johdosta yhtäkkiä niin hämäräksi, että minun piti laittaa kahdet tiimaririllit päällekkäin nähdäkseni lukea Raamatusta ja muistiinpanoistani! (Tämä tuotti seurakunnassa yleistä hilpeyttä erityisesti edessä istuvissa lapsissa. Aikuiset tod.näk. ajattelivat, että ei ole tuolla varaa hankkia vahvempia laseja, kun laittaa vanhat rillit toisten päälle.)
Se, miksi tuo iäkäs nainen antoi lahjansa minulle eikä vienyt sitä koriin, jäi minulle mysteeriksi. Ehkä hän halusi näin osoittaa kiitoksensa siitä, että joku mzungu -nainen (valkoihoinen) jostain kaukaa oli tullut hänen kotikirkkoonsa.
Majapaikassa katselin tuota pientä seteliä. Monenkohan tuhannen ihmisen käsien kautta se oli kulkenut? Siinä tuskin erotti tekstiä ja numeroita, niin kulunut ja ryppyinen se oli. Mutta se, että tuo nainen antoi sen omasta vähästään, liikutti kyyneliin asti.

Mikä sai köyhän leskivaimon antamaan nuo kaksi lanttia? Jollekin tuottaa vaikeutta antaa omastaan, vaikka olisi itsellä ihan riittämiin, yllin kyllinkin. Joku taas antaa vähästäänkin.
Jeesus sanoi, että leski antoi kaiken mitä hänellä oli, kaiken, mitä hän elääkseen tarvitsi. Oliko naisella niin vahva luottamus Jumalan huolenpitoon? Siihen, että antaessaan myös saa?
Olen taipuvainen ajattelemaan, että oli. Että kun pyyteettömästi antaa omastaan, Jumala siunaa huolenpidollaan.

All that I have – Esther Mui

”Herra, jalkojesi juureen lasken elämäni ja sydämeni aarteet
polvistun uhraten edessäsi,  ota elämäni ja pyhitä se käyttöösi
kaiken  mitä minulla on olen saanut Sinulta
minulla ei ole mitään, mitä Sinä et olisi antanut minulle
kaikki mitä minulla on, on Sinun armostasi, niin, yksin Sinun armostasi
kaiken mitä olet antanut minulle haluan antaa takaisin Sinulle”

Muut tekstit: Ps. 112: 5-9, Ruut 1: 8-11, 14-18 ja Room. 13: 8-10.

17.8.2015                                                                                            ”Sinun armostasi seison, parantuminen on Sinun Käsissäsi”

Nasaretilaisen nimessä – Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.” Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.   (Ap. t. 3: 1-10)

Istuva mies – Joitakin vuosia sitten olin 2 ystävättäreni ja poikani kanssa Keniassa. Paikallinen pastori vei meitä seurakunta-alueeseensa kuuluville savimajoille, ihmisten luo, jotka eivät osallistuneet seurakunnan toimintaan. Kysyimme majojen asukkailta, halusivatko he, että rukoilisimme jonkin asian puolesta. Pastori toimi tulkkinamme ja rukoili kanssamme. Siellä, missä ei ole sairaaloita, lääkäreitä eikä sielunhoitajia, ihmiset ovat halukkaita turvautumaan Ylilääkäriin isolla Y:llä. 
Eräästä majasta kannettiin puisella tuolilla ulos vanha mies. Hänen kehonsa oli halvaantunut onnettomuudessa lantiosta alaspäin, ja jäykistynyt istuma-asentoon, niin ettei hän pystynyt lainkaan suoristamaan jalkojaan eikä liikuttamaan niitä. Ne olivat myös täysin tunnottomat. Kerroin miehelle, kuinka Jeesus paransi halvaantuneen miehen. Ja kuinka ylösnoussut Jeesus Kristus tekee samaa vielä tänäkin päivänä. Halusiko mies että rukoilisimme hänen puolestaan? Kyllä hän halusi.
Rukous – Aloimme rukoilla. Vähän ajan kuluttua vanhuksen reisissä alkoi sykkiä Elämä. Kysyin pojaltani,  halusiko hän tuntea, kuinka Pyhä Henki tekee työtään miehen jaloissa, ja kehotin häntä laittamaan kätensä miehen reidelle. Poikani tunsi aaltomaiset sykähtelyt vanhuksen luisevan reiden ihon alla. Kristuksen parantava voima virtasi miehen jalkoihin. Vanhus sanoi, että tunto on palannut niihin. Hän alkoi liikutella varpaitaan. Hei, ne liikkuvat, iloitsimme! Vähitellen hän sai ojennettua jalkansa suoriksi.
Seisomaan? – Kysyimme, halusiko hän nousta seisomaan. Mies oli niin hämmentynyt, että tuskin sai vastatuksi. Pastori ja poikani nostivat hänet varovasti kainaloista pystyyn, ja hän seisoi jonkin aikaa siinä. Sitten häntä alkoi pelottaa, ja hänet laskettiin takaisin tuoliin. Ajattelin, että jollei hän olisi ollut niin vanha ja hauras ja jollei häntä olisi niin pelottanut, olisimme voineet rohkaista häntä kävelemään. Tuettuna, ja sitten ehkä vielä ihan ilman tukea. Mutta tässä näytti olevan hänelle enemmän kuin tarpeeksi sulattelemista, joten kävelemisen kokeileminen piti jättää sillä kertaa väliin ja toivoa, että perhe jatkaisi tästä. Ystäväni, fysioterapeutti, neuvoi heitä voimisteluttamaan vanhuksen jalkoja, jotta lihakset vahvistuisivat.  
Kiitimme iloisina hänen ja hänen perheensä kanssa Jeesus Kristusta, Parantajaa, joka oli tuonut elon, tunnon ja liikuntakyvyn takaisin 6 v. halvaantuneina olleisiin jalkoihin.

Voima – Tämän ja joidenkin muiden kokemusten kautta sain oppia tuntemaan, millainen Voima on Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä ja siinä, kun rukoillaan Hänen nimessään, Häneen uskoen. – Se, milloin ihminen parantuu, milloin ei, jää meille ihmisille Jumalan mysteeriksi. – Ja mistä me tiedämme, millaista työtä Parantajamme tekee meissä sisäisesti, kun puolestamme rukoillaan? Tai monennenko rukouksen jälkeen tapahtuu parantuminen? Petymmekö ja luovutammeko, jollei apua tule heti?
Uskon rukoukseen, ja siihen, että aina kannattaa rukoilla, Hänen nimessään. 🙂

Healing is in Your hands – Christy Nockels

”Ei mikään vuori tai laakso, mikään kokemamme ansio tai menetys
voi erottaa meitä Rakkaudestasi
ei mikään sairaus, salaisuus tai kahle ole niin voimakas
että se pitäisi meitä erossa Rakkaudestasi
kuinka korkea, suuri, syvä, voimakas se onkaan
olinpa missä vain – nyt Sinun armostasi seison, parantumiseni on Sinun Käsissäsi
nykyisyytemme, tulevaisuutemme, menneisyytemme
Sinun käsissäsi, Sinun veresi suojaamana
kaikissa tilanteissa tiedämme olevamme enemmän kuin valloittajia
Sinä kannattelet meitä Rakkaudellasi – kuinka syväää, syvää se onkaan
miten vahva, vahva onkaan Rakkautesi
Sinun armostasi seison, parantuminen on Sinun Käsissäsi”

Muut tekstit: Ps. 30: 3-6, 12-13, 2. Kun. 5: 1-15 ja Joh. 9: 1-7, 39-41

10.8.2015                              

 Mestari –  Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”   (Matt. 23: 1-12)

”sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista.” – Tuttu tilanne varmaan monessa perheessä: lapsi haluaa tietää, miksi hänen pitää tehdä jokin asia, ja väsynyt tai kiireinen vanhempi vastaa: ”Älä kysele, vaan tee nyt vain niin kuin minä sanon!” Varttuneempi lapsi/nuori saattaa todeta että ethän sinä itsekään…! Johon vanhempi paremman puutteessa turvaa kuluneeseen ”Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!!”  – Vanhempi koettaa pitää tilannetta hallinnassa, vaikka tietää, että lapsi jäljittelee sitä, mitä näkee läheisensä tekevän pikemminkin kuin mitä kuulee sanottavan.

Huvittava pikku juttu muistuu mieleen: tiskipöydän ääressä, toisessa kädessäni pitelen jotain, ja toisella piti laittaa jotain roskaämpäriin. Avaan jalallani alakaapin oven. Pojaltani tämä ei jää huomaamatta. Pian hän tulee tiskipöydän luo ja avaa kaapinoven jalallaan. Turha olisi ollut yrittää että kulta, ovi avataan kahvasta…
35 v. myöhemmin: mummi ei jaksa olla skarppina, vaan avaa tuon samaisen kaapinoven samalla tavoin. Pojanpoika bongaa välittömästi: ai, tuota pitää kokeilla – ihan niin kuin isänsä aikoinaan! Siitä lähtien hän avaa kaapinoven jalallaan monenmonta kertaa mummin luona käydessään, kunnes asia  lopulta menetti viehätyksensä. 

Pienten lasten äitinä ja myöhemmin eskariopena toimiessani halusin olla niin hyvä äiti ja ope kuin ikinä vain voin. Ja koska olin vahvasti tiedostanut lapsen oppivan jäljittelemällä, vaatimukset itseä kohtaan olivat melkoiset… 🙂

Jeesus laittaa asiat toisenlaiseen järjestykseen. On yksi Todellinen Isä, yksi Todellinen Mestari ja yksi Todellinen Opettaja – Jumalan ilmoitus itsestään Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Mikä helpotus oikeastaan tarkastella asioita tästä näkökulmasta. Ei tarvitse niin kovasti koettaa olla maailman paras äiti tai ope (tai mummi), joka joka hetki haluaa antaa lapsille, omille ja toisten, vain sitä parasta – sitä mitä itse lapsena niin kaipasi. Riittää kun on ja tekee parhaansa. Vaikka minusta oli ihanaa äitinä ja opena tehdä asioita lasten kanssa ja olla heidän kanssaan,  ajattelen että vielä ihanampaa, helpompaa ja kevyempää olisi ollut, jos olisi silloin tiedostanut Suuremmat Kädet, joiden varassa kaikki on; minä, lapset ja kaikki. Kädet, jotka voi pyytää avuksi kun itse ei osaa, jaksa tai kykene.

Egojutuista tässä loppujen lopuksi kuitenkin on kyse. Mitä kaikkea teen ylipäätään elämässäni yrittäen kauheasti olla jotenkin hyvä? – Muistelen, että jossain kohtaa Raamattua sanotaan, että vain Jumala on hyvä. Tästäkin saa heti lohdullisen, armeliaan perspektiivin. Meissä kaikissa on hyvää, koska Jumalan Henki asuu meissä, ja Hän on hyvä. Vaikkakin Hän yksin on ihan kokonansa hyvä, Hän haluaa näyttää meille, miten hyvä meissä (Hänen vaikutuksensa meissä) voi kasvaa.

Myöhemmin tuli vielä opiskeltua kahtakin juttua, joista määrätyn kurssimäärän käytyä annettiin engl. kielinen nimitys master.  Vaikken tuon nimikkeen vuoksi aiheita opiskellutkaan, niin tulipa sitä käytettyä joissain yhteyksissä. Että silleen. On koetettu olla äitiä, opea ja mestaria. Jospa Hän, Todellinen, olisi tullut ja sanonut: ”Antaisitko minun olla Isä, Opettaja ja Mestari? Voisin myöskin ottaa tuon hyvänä olemisen taakan harteiltasi.”
Mutta kai silläkin on tarkoituksensa, että saa yrittää räpiköidä omissa voimissaan. Sitäkin merkittyksellisemmältä tuntuu sitten kun lopulta oivaltaa, kuinka pieniä juttuja loppujen lopuksi ovatkaan kaikki omat yrittämiset, onnistumiset ja epäonnistumiset. Kuinka Todellisen tullessa mukaan kuvaan asiat alkavat loksahdella todellisiin mittasuhteisiinsa.

Egokurssitusta – Viime lauantain uutinen kertoi eräästä kurssista:
’Somessa kiertävä hipsterikurssi on totta: Luvassa diippiä filosofiaa. – Oletko hipsteri? Tätä kysymystä pyöritellään Vantaan aikuisopiston samannimisellä kurssilla.’
Otteita kurssiesitteestä: ’Mikä saa sinutkin rakentamaan identiteettiäsi merkkivaatteiden, muiden mielipiteiden ja yleisten trendien mukaan? Vertailun pahetessa kaverin perhetilanne tai asema työpaikalla alkaa näyttää yhä kadehdittavammalta, koska määritelmän mukaan kadehdimme vain niitä, jotka näyttävät olevan jotenkin yläpuolellamme, rikkaampia, kauniimpia, taitavampia jne.   Pohjimmiltaan hipsteriydessä, kuten muissa vastaavissa ilmiöissä (snobius jne) on kyse halusta erottautua ja korostaa omaa erikoislaatuisuutta. Itseä nostetaan muiden yläpuolelle tai vähintään trendien aallonharjalle. Näihin ilmiöihin sekä mm. statussymboleihin ja ihmisten välejä hiertäviin emootioihin pureudutaan tällä kurssilla syvälle.’

Opiskelijoita ei näkynyt – Kurssi oli tarjolla jo edellisellä opintokaudella, mutta kiinnostuneita ei ilmaantunut. Onko vähän sama juttu kuin Jeesuksen opetuksilla? Jeesus halusi laittaa aikansa hipsterit pohtimaan asioita syvemmin, mutta ei se heistä aina niin mieluista ollut. Kivempaa kun olisi löytää ja nähdä vain ne omat hyvät ja valoisat puolensa. Ego on matkakumppani, jonka tempuista on ihan hyvä tulla tietoiseksi, kunhan ei litsaannu itsesyytöksiin. Ihana on kun muistaa että voi antaa egoressukkansa(kin) heikkouksineen Todelliselle; yhä uudestaan.

Who am I – Casting Crowns

 Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, Jes. 2: 12-18 ja 1. Joh. 1: 8-2: 2.

Kuka minä olen että koko maailman Herra väittäisi tietää nimeni, välittäisi tuntea kipuni?
kuka olen, että Kirkas Aamuntähti valaisisi alati harhailevan sydämeni tien?
ei siksi kuka minä olen, vaan siksi mitä Sinä olet tehnyt
ei siksi mitä minä olen tehnyt, vaan siksi kuka Sinä Olet
olen nopeasti kuihtuva kukka, tänään täällä, huomenna poissa
kuin valtamereen heitetty aalto, tuuleen haihtuva
silti Herra kuulet minua kun kutsun, otat kiinni kun putoan
ja Sinä olet kertonut minulle kuka minä olen, olen Sinun, ja Sinä olet minun
kuka minä olen, että silmät jotka näkevät syntini katselevat minua Rakkaudella
ja katsovat kuinka nousen taas?
kuka olen, että ääni joka tyynnytti meren kutsuisi minut läpi sateen
ja tyynnyttäisi myrskyn minussa? ketä pelkäisin – olen Sinun, Sinun