21.3.2017  

Maria eräässä Ranskan luostarissa

Lupaus on täyttyvä – Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”    (Luuk. 1:39-45)

Mikä merkittävä kohtaaminen – niin äideille kuin heidän kohduissaan oleville lapsille! Johannes hypähti riemusta, ja äitinsä täyttyi Pyhällä Hengellä, jonka seurauksena hänkin tunnisti Vapahtajan ja Hänen synnyttäjänsä tulleen luokseen. Voisi sanoa, että Johannes julisti Jeesuksesta jo ennen kummankin syntymää. Maria sai Elisabetin kautta vahvistuksen enkeli Gabrielin lupaukselle ja puhkesi kiitollisena ylistämään Jumalaa (Luuk.1:46-55).

Nykyään on tieteellisesti todennettu, kuinka pieni lapsi tunnistaa sikiövaiheessa kuulemiaan puheääniä, tiettyjä lauluja, jopa satuja. Vaikkeivät kaikki neurologit ole vielä valmiita yhtymään käsitykseen siitä, että lapsen tietoisuus kehittyy jo äitinsä kohdussa, luulen että on vain ajan kysymys, milloin tiede kehittää keinon näyttää kiistattomasti todeksi, että aistimustensa lisäksi lapsi on jo sikiövaiheessa ei vaan kokeva, vaan myös tiedostava pieni ihminen.    

Täyttyi Pyhällä Hengellä – Tavallisesti on niin, että odottavan äidin tunnereaktiot heijastuvat hänen kohdussaan olevaan pienokaiseen. Lääkäri Luukas kuvaa kuitenkin Elisabetin ja Marian kohtaamisessa tapahtuneen reaktion toisin: lapsen riemullinen hypähdys kohdussa herkisti Elisabetin vastaanottamaan Pyhän Hengen vaikutuksen.

Kun on saanut kuulla todella merkittävän, elämää mullistavan asian, ei ole yhdentekevää, kenelle siitä haluaa kertoa, kenen kanssa ensimmäiseksi jakaa sen herättämiä tunteita ja ajatuksia. Näin koin ensimmäisen raskauteni loppupuolella.
Pari kuukautta ennen laskettua aikaa vatsani oli kapea mutta valtaisa ’kanisteri’. Liikeitä tuntui joka puolella, mielestäni enemmän kuin yhdet käsi- ja jalkaparit ehtivät saada aikaan. Koko raskauden aikana kuului kuitenkin aina vain yhdet sydänäänet.
Kun pyysin lääkäriltäni ultraäänikuvausta, tämä totesi että eikö ole mukava yllätys jos tuleekin kaksoset. Sanoin että on siinä kyllä eroa, hankitaanko vauvanvaatteet, -vaunut, -sängyt ym. yhdelle vai kahdelle. Ja että mieluummin käyn ostoksilla ennen lapsen/lasten syntymää kuin sen jälkeen. (70-luvulla ultrakuvaukset odottaville äideille eivät tainneet vielä olla itsestäänselvyys, tai sitten lääkärilläni oli vain omat näkemyksensä asian tarpeellisuudesta.) 

Selkeästi muistan miltä tuntui, kun kuulin ultraäänitutkimuksessa lääkärini sanovan hoitajalle sikiö a:n ja sikiö b:n mitat. – Siis todella: kaksoset!! – Siinä vaiheessa lapsivesi loiski kuin porealtaassa; pienokaiset taisivat kokea äidin riemun ja iloita siitä!
Kotimatkalla törmäsin bussissa tuttuun kouluajoilta, luokkatoverini isoveljeen, joka alkoi kysellä kuulumisia. Olin juuri kuullut elämäni ihmeellisimmän asian enkä ollut pysyä nahoissani onnesta, mutta eihän siitä voinut ensimmäisenä kertoa bussissa puolitutulle koulukaverille! Joten juttelin hänen kanssaan ihan tavallisia asioita, koettaen olla kuin olisi ihan tavallinen päivä elämässäni… – toivoen sisimmässäni vain että olisin jo kotona, lankapuhelimen äärellä (kännyköitä kun ei tuolloin ollut).
Kaksosten isä suhtautui uutiseen melko rauhallisesti, olimmehan epäilleet tätä jo pitkään. Yllä oleva evankeliumikohta toi kuitenkin mieleeni paitsi tuon päivän, jolloin sain varmistuksen sille, että sisälläni todella on kaksi eläväistä pienokaista, myös sen, kuinka naisten tapa reagoida isoihin asioihin on usein erilainen kuin miesten (vaikkei tässäkään asiassa voi yleistää, tiedän  🙂 ).

Ihmetystä ja kiitollisuutta – Minun on kuitenkin helppo samaistua sekä Elisabetin että Marian reaktioon yllättävään raskauteensa. Elisabet ajatteli: ”Tämän on Herra minulle tehnyt” ja Maria ilmaisi kiitollisuutensa sanoen, että hänen sielunsa ylistää Herran suuruutta, henkensä riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastaan.
Minä en ollut uskonut voivani saada lasta lainkaan, ja nyt olin saamassa kaksi yhdellä kertaa! Tunnelmat olivat vähän samanlaiset kuin noilla kahdella sukulaisnaisella. Iloni oli mittaamaton. Koin että Jumalan enkelit olivat vieneet salaisen toiveeni Hänen korviinsa, ja Hän oli kuullut. – Kaksosten synnyttyä etsin kiitollisuudesta ymmyrkäisenä heille mummuni Raamatusta tätä kuvaavat nimet.

Viestintää – Marian ja Elisabetin aikaan ei ollut puhelimia. Mutta oli olemassa hienovireisempi ja -varaisempi viestintämuoto: Jumalan enkeli ja Pyhä Henki toimivat tiedonvälittäjinä heidän elämänsä taitekohdissa.
Nykyään elämän merkityksellisiä ja vähemmän merkityksellisiä asioita jaetaan helposti ja vaivattomasti kännykän/Facebookin/WhatsAppin/Skypen välityksellä ystäville ja tutuille.
Mietin, miten jatkuva kommunikointivirta mahtaa vaikuttaa herkkyyteemme havaita sitä hienovaraisempaa viestintää, joka on tarjolla ja toimii tänään samoin kuin Marian ja Elisabetin aikana – taivaallisella taajuudella. Sen kuulemiseen tarvitaan pysähtymistä, hiljentymistä, virittäytymistä.

Yhdessäoloa – Elisabetille ja Marialle oli suuresta ikäerostaan huolimatta tärkeää viettää aikaa yhdessä, jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.
Myös Taivaallinen Isämme haluaa antaa meille enemmän kuin vain tietoa itsestään, tekemisistään, toiveistaan ja suunnitelmistaan. Hän toivoo meidän viettävän yhteistä aikaa kanssaan, läsnäolossaan. Hän haluaa kokea kanssamme sydämen tasolla asioita, jotka ovat meille tärkeitä ja merkityksellisiä, ilojamme ja surujamme.
Minusta on ihmeellinen asia, että meille on tarjolla tällainen yhteys. Että meillä on Taivaallinen, Viisas, Rakkautta täynnä oleva Ystävä, joka kuuntelee meitä, ymmärtää tuntemuksiamme ja kokemisiamme ja vilpittömästi ja pyyteettömästi haluaa meille kaikkein parasta. Ja koska Hän lisäksi on Kaikkivaltias Luoja, Hän myös pystyy vaikuttamaan tilanteisiimme myönteisellä, yllättävälläkin tavalla. – Tätä yhteyttä kannattaa vaalia. Hän ei sitä tyrkytä, tarjoaa vain. Meistä on kiinni, jos pidämme sitä yllä, kommunikoimme Hänen kanssaan, vietämme aikaa Hänen kanssaan.  

Only Hope – Mandy Moore

”Sielussani on laulu, olen yrittänyt kirjoittaa sitä uudelleen ja uudelleen
tiedostan äärettömän kylmyyden, mutta Sinä laulat minulle uudelleen ja uudelleen
joten painan pääni ja kohotan käteni ja rukoilen että olisin Sinun omasi
ainoastaan Sinun;  tiedän että olet ainut toivoni
laula minulle tähtien laulu, galaksiesi tanssi ja nauru
kun tuntuu että unelmani ovat niin kaukana
laula minulle suunnitelmista, joita Sinulla on minulle
annan kohtaloni Sinulle, annan itseni Sinulle kokonaan
haluan kuulla Sinun sinfoniasi, laulaa kaikella, mitä minussa on
koko sydämestäni haluan laulaa, antaa kaiken takaisin”

Muut tekstit: Ps. 113: 1-8, 1. Moos. 3: 8-15 ja Gal. 4: 3-7.