13.3.2017 
Jesaja oli nähnyt – Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
– Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama. (Joh. 12: 37-43)
Jumalan suunnitelma – Jumala esti fariseuksia näkemästä/tunnistamasta Messiastaan; se oli osa Hänen suunnitelmaansa, niin kummalliselta kuin se tuntuukin. Roomalaiskirjeestä (jota luin vähän aikaa sitten) olin jotenkin ymmärtäväni, että näin piti tapahtua, jotta Jeesus Kristus tulisi tunnetuksi koko maailmassa. Ja että sitten lopulta, kun toisuskoiset olisivat löytäneet Hänet Pelastajana, juutalaisetkin tulisivat ymmärtämään, että tuo Nasaretissa varttunut, Galilean seudulla vahvasti vaikuttanut ja toiminut maanmiehensä olikin ja on se Messias, jota he yhä odottavat.
Miten olisi käynyt, jos juutalaiset olisivat hyväksyneet Jeesuksen Messiaakseen jo 2000 v. sitten? – Juutalaisilla on yleisesti vahva heimotietoisuus; varmaankin seurausta kokemistaan pakkosiirtolaisuuksista ja niistä vainoista, joita he ovat kautta aikojen joutuneet kokemaan valtaa pitävien kansojen taholta. Nykyajan ortodoksijuutalaisista heijastuu selkeästi kuinka vahvasti he kokevat oman uskonnollisen identiteettinsä. Evankeliumien kuvauksista saattaa päätellä, että samantapaista sanoisiko korostunutta itsetietoisuutta oli Jeesuksen ajan uskonnollisissa johtajissa.
Toisinuskoviin pidettiin joko etäisyyttä tai reagoitiin vahvasti, jos uskaltautuivat esittämään eriäviä mielipiteitään. Uskonnolliseen yhteisöön/synagogaan kuuluminen oli tärkeä asia. Siitä erottaminen olisi ollut katastrofi varsinkin huomattavassa asemassa olevalle juutalaiselle. Siksi evankeliumissa kuvattu hallitusmiesten pelko on ihan ymmärrettävää. Parempi olla hiljaa kuin menettää asemansa…
Uskonnolliset johtajat olivat lisäksi vahvasti jakautuneet eri käsitysten kannattajiksi: fariseukset uskoivat ylösnousemukseen, saddukeukset eivät. Jerusalemin temppelissä kokoontuvaan Korkeimpaan neuvostoon, juutalaisten ylimpään tuomioistuimeen, kuului kumpiakin. Jo tämä olisi aiheuttanut vahvan kahtia jakaantumisen: miten saddukeukset olisivat kyenneet uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen, kun ajattelivat ettei ylösnousemusta kuoleman jälkeen ylipäätään tapahdu?
Ja jos yhteisymmärrys Jeesuksen jumalallisesta olemuksesta olisikin saavutettu, olisiko tieto Messiaasta levinnyt ‘kaikkeen maailmaan’ pelkästään juutalaisten aktiviteetin ansiosta?
Juutalaiset eivät käsittääkseni ole koskaan olleet innokkaita käännyttämään toisia uskoonsa, vaan ovat pikemminkin pyrkineet vahvistumaan oman uskontonsa ja kulttuurinsa vaalimisessa. – Olisimmeko me kaukana Lähi-idästä asuvat jääneet tietämättömiksi siitä juutalaisesta, joka syntyi oman kansansa keskuuteen mutta kaikkia kansoja varten, jos hyvän sanoman levittäminen olisi jäänyt pelkästään hänen maanmiestensä vastuulle?
Tuollaisia ajatuksia evankeliumi laittoi minut pohtimaan. Mutta sisimmässäni heräsi myös kysymys: säätelevätkö minunkin ajatuksiani ja toimintaani tiedostamattani jonkinsorttiset “fariseukset”, asiat, joiden pelosta en uskalla olla avoimesti ja rehellisesti täysin sitä mitä olen, ilmaisemaan ajatuksiani juuri sillä tavoin kuin haluaisin? – Jääkö jotain Jumalan suunnitelmasta omalla kohdallani toteutumatta, jos ajattelen liiaksi sitä, mitä muut ajattelevat sanomisistani tai tekemisistäni? – Tällaiseen itsetutkiskeluun teksti minut myös laittoi, ja koin sen ihan hyvänä asiana.
Mutta rehellisyyden nimessä täytyy kyllä sanoa, että aina välillä toivon ettei tarvitsisi pyöritellä omia hapuilevia ajatuskuvioitaan mututuntumalla. Että Kristus valaisisi ajatukseni Kirkkaudellaan! 🙂
(Antoihan Paavalikin ymmärtää, että se on mahdollista, kirjoittaessaan: “Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.”)
Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden, kirjoittaa Johannes, ja hänelle oli avautunut ikkuna Jumalan Taivaalliseen Suunnitelmaan. – Näitä minunkin henkeni kaipaa: nähdä Hänen kirkkauttaan, ja ymmärtää Hänen Suunnitelmaansa.
Pyhä Henki, avaa silmäni näkemään, sydämeni ymmärtämään, on huokaukseni tänään ja huomenna. Avaa meidän kaikkien sitä kaipaavien silmät ja sydämet, jotta voisimme oppia tuntemaan Sinua paremmin.
Jumala halusi ja haluaa, että kaikki tulisivat tuntemaan Hänen Poikansa ja tulisivat osallisiksi Hänen Valostaan.
Jeesus sanoi: “Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.”
Rakas Jumala, avaa silmämme näkemään Sinun Totuutesi. Auta meitä olemaan rohkeina siinä uskossamme, jonka Sinä saat meissä aikaan ja siinä kaikessa, mitä Sinä haluat kauttamme tehdä. Pehmitä sydäntemme suojakuoret, sulata ne Rakkautesi vaikutukselle, liuota ja huuhdo Rakkaudellasi pois sisäiset pelkomme. Anna meidän nähdä, mitä kaikkea Sinä Olet meille. Kiitos että Olet. 🙂
Because of Who You Are – Vicki Yohe (laulussa Jumalan hepreankielisiä nimiä)
“Annan Sinulle kaiken kunnian ja ylistyksen siksi että Olet se joka Olet
Koska Olet se joka Olet, kohotan ääneni ja sanon:
Herra palvon Sinua siksi että Olet se joka Olet
Jehovah Jireh – Sinä annat minulle mitä tarvitsen
Jehovah Nissi – Herra, hallitset Voittajana
Jehovah Shalom – olet Rauhan Ruhtinaani
ylistän Sinua siksi että Olet se joka Olet”
Muut tekstit: Ps. 25: 11-20, Jer. 26: 12-16 ja Ilm. 3: 14-19.