27.3.2017   Kana poikasineen Israelissa

Sinä päivänä – Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.”
    Mutta hän vastasi:”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani – eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa. – Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”    (Luuk. 13: 31–35)

Mitäköhän kaikkea Jeesus mahtoi miettiä ja tuntea kulkiessaan kohti Jerusalemia? Hän tiesi mitä hänelle siellä tulisi tapahtumaan. Mutta hän jatkoi sen tekemistä, mitä hän oli jo useamman vuoden tehnyt: hän osoitti rakkauttaan ihmisiä kohtaan, paransi ja vapautti heitä heidän sairauksistaan ja vaivoistaan.
Jeesus tiesi, että jerusalemilaiset tulisivat vaatimaan hänen surmaamistaan. Kuitenkin hän antoi heille armolupauksen: sitten kun he tervehtisivät häntä Kuninkaana, he saisivat nähdä Taivaallisen suunnitelman toteutuvan.

Niin kuin kanemo – Jumalan huolehtiva, toisten kohtalosta välittävä sydän tulee esiin useissa Jeesuksen paimenvertauksissa. Mutta erityisesti minua koskettaa tuo kuinka Jeesus vertaa suojelunhaluaan kanaemoon, joka kokoaa  poikasensa siipiensä suojaan.
Jeesus oli niin sinut oman identiteettinsä kanssa, ettei hänen tarvinnut machoilla, yrittää esittää toisenlaista kuin oli eikä peitellä tunteitaan. Patriarkaalisen kulttuurin keskellä oli myös varmaan iso juttu ilmaista, että Jumalalla on myös äidillisiä (tai sellaisiksi määriteltyjä) hoivaavia ja helliä tunteita lapsiaan kohtaan.
(Samanlaatuisia Jumalan ominaisuuksien kuvauksia löytyy tosin myös Vanhan Testamentin puolelta, teksteistä joita Jeesuksen aikana luettiin.)
Nykyään on ihan tavallista, että isä jää kotiin hoitamaan lapsia ja tekee kotitöitä siinä missä perheen äitikin, mutta hymyillen ajattelen: olisikohan monellakaan isällä kanttia sanoa, että haluaisi varjella lapsiaan kuin kanaemo..?
Jeesuksella oli kanttia.

Ugandassa – Pieni kananpoikanen taisi Jeesuksen aikana olla kaikista suojattomin silloisista kotieläimistä. – Mutta kyllä vielä nykyäänkin…
Vuosia sitten yritimme keksiä eräälle ugandalaiselle, Kampalan esikaupunkialueella toimivalle orpolasten koululle toimeentulokeinoja. Koulun johtokunta esitti ajatuksen kanalan perustamisesta. Eräs heistä, naapurissa asuva rouva, lupasi  tontistaan alueen kanalan rakentamista varten. Idea tuntui hyvältä.
Ajoimme ystävieni, koulun johtajan ja toimikunnan pj:n kanssa maaseudulle tutustumaan hyvin hoidettuun ja menestyvään kanalaan. Otin kuvia, piirsin ja tein muistiinpanoja esitelläksemme ne orpokoulun johtokunnalle. Kaikki olivat innoissaan: tämähän oli helposti toteutettavissa! Rakenteet puurimoista, kanaverkkoa ja maasta irti oleva sisätila laudoista. Harvat lattialaudat tekivät puhtaanapidon helpoksi. Näin juuri he rakentaisivat kanalan!
Vuoden kuluttua, ollessani jälleen Ugandassa, vastuutiimi esitteli aika nolona tyhjää kanalaa: kaikki kanat olivat sairastuneet ja kuolleet. Eikä ihme. Joku oli halunnut varmistaa, etteivät kananpojat joutuisi vääriin käsiin. Niinpä hyvän kanalan mallit oli hylätty. Päätettiin hyödyntää tonttia ympäröivää betoniaidan kulmausta muuraamalla sen jatkoksi tiilistä kaksi seinää. Kanalan kattokin oli umpinainen. Kostea, pimeä, ummehtunut tila oli surullinen näky. Kanat olivat kyllä olleet turvassa varkailta, mutta kadottaneet elinvoimansa.

Siipien suojassa – Jeesus nimitti Herodesta ketuksi. Monensorttisia kettuja on nykyaikanakin. Mutta ulkopuolelta tulevaksi koettujen hyökkäysten lisäksi voi ‘ketutuksina’ nähdä myös omat tuhoisat tunne- ja ajatusmallimme. Millaiset asiat estävät meitä elämästä niin mielen ja tunteiden tasolla kuin fyysisestikin vapaata, rauhaisaa, turvallista ja harmonista elämää?
Onneksi on olemassa ne taivaalliset Siivet. Niiden tarjoama suoja ei ole tukahduttavaa, vaan valoa, lämpöä ja rakkautta. Jumalan Siipien kätkössä, Hänen luonaan/läsnäolossaan voi etsiä ja löytää sisimpäänsä rauhaa, selkeyttä ja voimaa jokapäiväiseen elämään. Kuten myös niihin haasteisiin ja vaikeuksiin, joita kohtaamme. 

Rakas Jumala, ota Siipiesi suojaan elämässään fyysistä tai henkistä turvattomuutta kokevat, lähellä ja kaukana. Sinä näet kaikki kärsivät, auta heitä kääntymään puoleesi, pyytämään Sinulta apua. Lohduta lohduttomia, suojele suojattomia, varjele vaarojen keskellä eläviä.
Kiitos rakastavasta Huolenpidostasi. Sinä näet, kuulet ja välität. Kiitos siitä.  🙂

In The Shelter of Your Wings – Julee Kwat

“Kuule huutoni, Jumala, kuuntele rukoustani!
Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy.
Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta.
Sinä olet ollut turvani, vahva linnoitus vihollista vastaan.
Minä tahdon aina asua sinun luonasi, minä etsin sinun siipiesi suojaa.”
(Daavidin psalmista 61)

Muut tekstit: Ps. 43: 2–5, Jes. 65: 1–3 ja Ef. 2: 12–16.