6.4.2015                           RAUHA TEILLE

Iloitsin, kun Leppävaaran kirkon alttarikuvakilpailun voitti Annukka Laineen neliosainen teos Ylösnousemus. Alttarin vas. puolella on kuva haudasta, jonka sisällä on pimeää. Oikealla puolella tyhjä hauta, valoa täynnä. 4 v:n ajan on alttarin takana (jossa ennen oli krusifiksi) nyt ollut kuva Jeesuksesta, joka seisoo haudan suulla. Taulun yllä on Jeesuksen sanat: RAUHA TEILLE.
Ylösnousseen Kristuksen siunaavista, ristin muotoon ojennetuista, naulanlävistämistä käsistä hohtaa valoa. Kuva puhuttelee minua monella tapaa.

Ugandassa. – Mieleeni tulee pieni kyläyhteisö Pohjois- Ugandassa, lähellä Etelä-Sudanin rajaa. Viidakosta käsin toimivat kapinalliset olivat vuosikausia siepannut lapsia ja nuoria. Pojat pakotettiin  sotilaiksi, tytöt palvelemaan armeijalaisia eri tavoin. Kaikki he joutuivat tekemään tai näkemään julmia asiota. Tässä kuntouttavassa kyläyhteisössä autettiin niitä, jotka olivat onnistuneet pääsemään pakoon. Näille syvästi traumatisoituneille nuorille tarjottiin kouluopetusta ja ammattikoulutusta. Jumalanpalveluksiin ja kaikkeen seurakuntatoimintaan osallistuttiin innolla ja ilolla. Tehtiin yhdessä näytelmiä, laulettiin. Arat saivat rohkaisua, masennukseen tai apatiaan vaipuneita autettiin ilmaisemaan tunteitaan. Vahvemmat tukivat heikompia. Kaikesta näki kuinka kiitollisia oltiin Jumalalle siitä eheytymisestä ja parantumisesta, jota siellä saatiin kokea. Taas sain kuulla ihmisten kertovan: vain Hänen avullaan oli ollut mahdollista eheytyä koetuista asioista.

Klinikalla. – Tuossa kyläyhteisössä toimi silloin (6,5 v. sitten) myös vaatimattoman oloinen klinikka syöpää ja aidsia sairastaville. Käsittääkseni kyse oli lähinnä saattohoidosta. 5 hengen seurueemme sai luvan vierailla lyhyesti klinikalla, siunata potilaita, ja jos halusimme sanoa muutaman sanan potilaille yhteisesti, joku sairaalan henkilökunnasta tulkkaisi sanottavamme.
Mitä ihmettä voisin sanoa potilaille, joiden elämään mahtui ties miten järkyttäviä asioita? Muutamalla sanalla…? – Kaikki mitä mieleeni tuli, tuntui siihen tilanteeseen sopimattomalta, epäaidolta ja keinotekoiselta. Ainut mitä edellisenä iltana rukoillessani tuli mieleeni oli kuva suuresta kädestä, joka ojentui laajasuisesta, valkoisesta hihasta. – Tuosta nyt ei ollut paljon apua, ajattelin.
Klinikalle tullessamme saimme sanoa sanottavamme suuressa, pitkänomaisessa potilashuoneessa, jossa oli kummallakin seinustalla sänkyjä vieri vieressä. Monet silmäparit  katsoivat niistä meihin. Jotkut eivät jaksaneet kääntää päätään.

Oven takana. – Kun oma vuoroni tuli sanoa jotain, huomasin huoneen perällä seinämaalauksen, jonka auki olevan oven takaa näkyi valkoinen, laajasuinen hiha, josta ojentui käsi. Sanoin: ”En tiedä, kuka tuossa oven takana olevassa kuvassa on (vaikkei ollut vaikea arvata, olihan kyseessä kristill. klinikka), mutta eilisiltana rukoillessani näin tuon saman käden. Se, että tuo käsi on teidän huoneenne seinällä, kertoo minulle, että hän, jota kuva esittää, on kanssanne. Ja että hän haluaa siunata teitä. Ja hän haluaa teidän tietävän, kuinka hän välittää teistä ja kuinka rakkaita olette hänelle.”
Hajaannuimme toisiin huoneisiin siunaamaan halukkaita. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta ilmeet viestittivät, että siunausta toivottiin. Palatessani isoon saliin eräs nainen veti minut sängystään aivan lähelleen ja kuiskasi (englanniksi) että hän halusi antaa itsensä ja elämänsä Jeesuksen käsiin. Se oli koskettava hetki.
Olin etukäteen arvellut, että klinikalla käynti jättäisi sisimpääni lähinnä jonkinlaisen toivottoman, ehkä ahdistavankin tunteen. Erehdyin aika lailla. – Hän, joka ojensi (ojentaa) siunaavan kätensä ’oven takaa’, kuiskasi (kuiskaa) hiljaisesti sydämiimme: ”Rauha teille.”
Taas kerran sain muistuttaa itseäni: ennakkokäsitysten muodostamisen sijaan ole avoin, pysähdy, luota, hiljenny, katsele, kuuntele. Näin löydät rauhan sisimpääsi.         

Voima korkeudesta – Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”  (Luuk. 24: 36-49)

Usko koetuksella. – Joissakin asioissa tai tilanteissa uskomme joutuu koetukselle. Varsinkin jos/kun kohtaamme sellaista, mikä ei ole  millään tavoin järjellä selitettävissä. Jeesukseen liittyen hänen ylösnousemuksensa taitaa olla asia, josta kaikkein eniten kiistellään.
Jeesuksen opetuslapset olivat kuulleet Hänen opetuksiaan ja nähneet Hänen tekevän ihmeitä toisensa perään. He tunsivat Hänet läheisesti. Jeesus oli puhunut heille etukäteen monet kerrat myös ylösnousemuksestaan. – Voi olla että se oli asia, joka vain meni niin yli ymmärryksen, että kun he sitten kohtasivat ylösnousseen Mestarinsa Hänen ristinkuolemansa ja hautaamisensa jälkeen, he järkyttyivät kertakaikkisesti.
Tunnen vahvaa sympatiaa opetuslapsia kohtaan. Ajattelen, kuinka itselle tulee eteen epäilyksen paikka äärettömän paljon pienemmistä jutuista. Silloin pyydän: Jumala, jos on todella näin, todista se minulle jollain tavoin. Usein Jumalan käy sääliksi epäilijää, ja Hän antaa jonkin asian varmistukseksi. Sitten tulee itsensä moittiminen: no voi että en voinut uskoa ilman tuota vahvistusta! Mitä puolestaan seuraa syyllisyydentunteesta irti päästämisen harjoittelemista… (Tosin kun tuntee tuon taipumuksensa, voi sitä tehdä myötätuntoisen lempeästi, hymysuin…)
Ylösnousemuksenkin aiheuttama hämmennys ja epätietoisuus vaihtui lopulta iloksi, innostukseksi ja voiman saamiseksi. Vau, upea juttu!

In resurrectione tua Christe -Taize

In resurrectione tua, Christe, coeli et terra laetentur.

Sinun ylösnousemuksessasi Kristus coeli … taivaat (??) ja maa… laetentur… – iloitsevat (??) . Kertoisiko joku ystävällinen latinankielentaitoinen mitä coeli ja laetentur ihan oikeasti merkitsevät? – Sivun reunassa olevaa nimeäni klikkaamalla avautuu s-postiosoitteeni.

Muut tekstit ovat: Ps.116:1-9, Sak. 8:12-13 ja Ap.t. 13:23-33.