13.4.2015                     Auringon esiin kutsumia

Kevät, ihanuus, aina yhtä tervetullut! – Mikä kutsuu minua/sinua tänä keväänä? Ja mihin?

Ensi pyhän aihe on Hyvä Paimen. Päivän lat. nimi: Misericordia Domini (Herran laupeus, uskollisuus)

Hänen äänensä.  – Jeesus sanoi:
    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”  (Joh. 10: 1-10)

  Nazareth Villagen paimen

“Seuraavat häntä, koska tuntevat hänen äänensä.” – Mistä voin tietää, tunnenko Hyvän Paimenen äänen, vai seuraanko väärää paimenta? Voiko se todella olla noin yksinkertaista: että sitä vain tuntee….?
Itse olen aikoinaan innostunut monen paimenen opetuksista. Tuntuivat mielenkiintoisilta, järkeen käyviltäkin silloin. Jollain tapaa ne tyydyttivät silloista henkistä/hengellistä etsintääni. Nykyään tajuan kuinka valtavasti erilaisia opetuksia tarjotaan mitä kiinnostavammiksi laadituissa kääreissä. En ihmettele, että ne voivat tuntua houkuttelevammilta, trendikkäämmiltä ja ehkä sofistikoituneemmiltakin kuin jokin ikiaikainen, vanhaan traditioon kuuluvaksi mielletty oppi, jota tunnetaan ehkä pintapuolisesti, mutta jota kohtaan kuitenkin usein asennoidutaan vahvan negatiivisesti ja/tai ennakkoluuloisesti. (Ainakin meikäläisen asenne oli pitkään tuollainen).      

Portti –  Ajattelin tuolloin että on olemassa monia portteja, joista kuljetaan samaan päämäärään. Nykyään näen asian toisin.
Kun seuraan Häntä, joka sanoi “Minä Olen Portti“, tiedän varmuudella, että Hän ei ole vain joku, joka esittää hyvää paimenta, vaan on se Paimen, joka johdattaa portille, josta minun on hyvä kulkea.
“Hän kutsuu lampaitaan nimeltä” . Ei siis ole kyse siitä, että menee vain jonkin lauman mukana. Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta. Mitä enemmän opin tuntemaan Häntä, sitä enemmän alan luottaa, ja tunnistaa Hänen ääntään. Kun luen Hänen elämästään ja siitä, kuinka Hän opetti opetuslapsiaan ja muita ympärillään olevia, kun hiljennyn ja rukoilen Hänen nimessään – tuo kaikki lisää ja vahvistaa tuntemista, tuntemusta.

Tunteminen on mielenkiintoinen sana. Kun on kyse jonkun henkilön tuntemisesta, liittyvät ainakin itselläni sanan kummatkin merkitykset toisiinsa: en osaa kuvitella tuntevani jotakuta ‘tunteettomasti’. Kyllä tuntemiseen kuuluu myös aina jonkinlaisia tunteita. Ei niiden tarvitse olla mitään suuria tunteita; ne voivat olla hiljaista, miltei huomaamatonta aistimusta: miltä tuntuu olla tämän henkilön vaikutuspiirissä? (Vaikka kun ihmisistä on kyse, ne tunteet tietty myös vaihtelevat tilanteiden mukaan.)

Millaisia tunteita Hyvän Paimenen läsnäolo minussa herättää? Lämpöä, Rakkautta, Iloa, Rauhaa. Nuo tunteet ovat pysyneet kimpassa melko lailla muuttumatta. Silloin siis kun olen tuntenut Hänen läsnäolonsa. – Kun omat tunteet ovat kovasti pinnalla, tai kun hösäilen omien juttujeni kanssa, ei sille (tuntemiselle) jää tilaa. Kun sen huomaan, herää kaipuu hiljentää touhuamista, mieltä ja tunteita. Jos Hän vaikka taas kutsuisi seuraamaan. – Minne? Voi selvitä jos/kun on kuulolla.
Jotkut asiat selviävät kuitenkin ihan vaan lukemalla. Esim. kun Jeesus sanoi:
“Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.” (Joh.10:11) – Selventää ehkä paremmin kuin mikään muu Hänen rakkautensa, laupeutensa ja uskollisuutensa määrää.

Misericordias Domini – Taize

“Misericordias Domini in aeternum cantabo” (Olisikohan että ‘Herran laupeutta ikuisesti laulettakoon’? Jotain siihen suuntaan kuitenkin.)

Muut tekstit ovat: Ps. 23. Miika 7: 14-20 ja  Hepr. 13: 20-21.