“Minulle on siellä oma huoneisto, eikö olekin?” Näin kysyi minulta runsas vuosi sitten eräs läheiseni tuntiessaan maanpäällisen elämänsä pian päättyvän. No, kyllähän Jeesus sanoi Isänsä kodissa olevan monta huonetta. Sitä paitsi toiset käännökset puhuvat isoimmista tiloista kuin huoneista. Itse vierastan tuota uudemman suomenkielisen käännöksen huone -sanaa, joka on merkitykseltään hyvin konkreettinen. (Ruotsin-, englannin- ja saksankielen rum, room ja Raum tarkoittavat huoneen lisäksi myös tilaa, paikkaa ja avaruutta.)
Entä sitten? – Moni alkaa vasta tiedostaessaan lähtönsä lähestyvän pohtia sitä, mitä ja minne fyysisen kuoleman jälkeen. Itsellenikin on tuntunut omalla kohdalla tärkeimmältä tämä elämä, jota nyt elän kuin se, mikä toisella puolella odottaa. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettiä myös tuonpuoleista tilaa. – Onhan ero vaan niin valtava: tämä tosi rajallinen, lyhyt maanpäällinen elämä ja tämän jälkeinen elämä, joka kestää ikuisuuden! Ehkä ajatuskin siitä tuntuu niin huimalta, että sitä on vaikea lähteä pohtimaan.
Tuonilmaisiin. – Eräässä seminaarissa, jossa 3 ortodoksikanttoria  muisteli suurella lämmöllä, rakkaudella ja kiitollisuudella edesmennyttä opettajaansa arkkipiispa Paavalia, yksi heistä puhui ’tuonilmaisiin’ siirtymisestä. – Kaunis ilmaisu minusta. Onkohan peräisin karjalaisesta ortodoksitraditiosta?

.                                

Minne?? – Kyse on kuitenkin enemmästä kuin vain tuonpuoleisesta ‘ilmatilasta’.  Minne siis sieluni & henkeni siirtyvät kun lakkaan hengittämästä ja tämä maallinen kuoreni, ‘kulkuvälineeni’, on tehnyt tehtävänsä?
Kuolemanrajakokemuksista on viime aikoina ilmestynyt erilaisia kirjoituksia ja kuvauksia. Pääasiallisesti ihmiset ovat kertoneet myönteisistä kokemuksistaan, vaikka toisenlaisiakin kertomuksia löytyy. Niille, jotka ovat kokeneet sielussaan/hengessään käyneensä taivaassa (sydämen pysähdyttyä esim. sairaskohtauksessa, onnettomuudessa tai leikkauksessa), kokemus on ollut ainutlaatuisen rakkaudellinen ja valoisa. Monet ovat kertoneet kohdanneensa Jeesuksen, tai ‘valoa hohtavan hahmon’, joka oli sanonut, että vielä ei ole aikasi tulla tänne, vaan sinun tulee palata takaisin; sinulla on maan päällä vielä tehtävää. – Jotkut kertovat kokeneensa pettymystä, surua ja kaipausta huomatessaan olevansa taas omassa kehossaan (kun heidän sydämensä oli taas alkanut toimia). Tapahtuma on saattanut jättää syvän ‘koti-ikävä’ sinne, missä kaikki oli ollut niin paljon kauniimpaa ja rakkaudellisempaa kuin mitä he ikinä olisivat osanneet kuvitella. Monet kertovat kuolemanpelon poistuneen kokemuksen myötä.
Kaipuuta. – Eräs ystäväni poti aikoinaan oman taivaskokemuksensa jälkeen pitkään voimakasta kaipuuta takaisin sinne, missä ‘kaikki oli niin ihmeellisen kaunista ja hyvää’. Hän sanoi, että vain se, että hänellä oli lapsi joka tarvitsi häntä, piteli häntä kiinni tässä elämässä. – Kiitin mielessäni tuosta (nyt jo aikuisesta) lapsesta.

Miten kuvata tiloja ja ulottuvuuksia, joille ei ole sanastossamme vastineita? Minusta on kiinnostavaa verrata raamatuntekstien erilaisia ja erikielisiä käännöksiä. Sanavalinnoista muodostuu erilaisia painotuksia, merkityksiä ja mielikuvia.
Monta asuinsijaa. – Vanhan suomennoksen mukaan Jeesus sanoo opetuslapsilleen: “Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa”.  Kreikankiel. ‘mone’ -sana (nykykäännöksen mukaan ‘huone’) on kreik.-engl. sanakirjassani käännetty: mansion, habitation, rooms to stay. Ja asuinsija ‘topos’:  a place in which one dwells, sojours or belongs; a dwelling place, abode, home. Ruotsiksi vastaavat sanat on käännetty boningar & rum,  saksaksi Wonhnungen & Stätte, englanniksi mansions & place, ranskaksi demeurers (lepopaikka, asuinpaikka, maja) & place. Kreikankiel. sanakirjan mukaiset käännökset kuvaavat selvimmin sitä, että taivaissa on meitä varten koti, joka on meille tarkoitettu ja jonne me kuulumme. Eri raamatunkäännökset ovat kuitenkin vain sanastoihimme rajoittuvia yrityksiä kuvailla ‘tuonilmaisia’.
Uusi Testamentti kirjoitettiin alunperin kreikaksi, Jeesus puhui arameaa. Millaisiakohan sanoja hän käytti kuvatessaan opetuslapsilleen taivaallista Kotiamme?
Se, millaista siellä sitten ihan oikeasti on, selviää kun olemme perillä. (Kuten täällä maan päälläkin tuntemattomaan kohteeseen matkatessa.)

Taivaskokemukset taitavat kaikki olla erilaisia, niin henkilökohtaisia ne ovat. Oma kokemukseni kauan sitten antoi minulle käsityksen siitä, että taivaassa on paikka, jossa vallitsee valtava kirkkaus ja pyhyys. Suosikkisanani ‘ihanaa’ olisi sitä kuvatessa tosi lattea. – Ei tuo kokemus onneksi kuitenkaan jättänyt ylitsepääsemätöntä taivaskaipuuta. Innolla ja mielenkiinnolla elän tätä elämää, kiitollisena niistä päivistä, jotka ovat takanapäin ja joita vielä on edessä.
Olennaista eivät kuitenkaan ole kokemukset, vaan itse matka ja – kuten olen alkanut tajuta – päämäärä.
Ulkomaille lähtiessä valitaan matkan kohde. Mukaan otetaan passi ja matkaliput. Vaikka olisi jonkinlainen käsitys matkan tarkoituksesta, se – kuten moni muukin asia – saattaakin  selvitä vasta perillä.
Jotkut ovat maksaneet omaisuuden päästäkseen avaruuslennolle. Se on heidän elämänsä suuri haave ja täyttymys. – No, kyllähän tältä planeetalta lähteminen on melkoisen iso juttu. Vielä isompi silloin, kun sitä miettii iäisyysperspektiivistä.
Yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesus tiivistää: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” ja “minun kauttani”. – Olemalla itse Tie Kristus johdattaa meidät tuonilmaisen matkamme määränpäähän, Luojamme taivaallisiin tiloihin. Kotiin.