28.6.2024. Kesän kauniit, aurinkoiset säät vaan jatkuvat, oi tätä ihanuutta! 🔅
Luonnon kauneuden lisäksi tekee mieli välillä nauttia myös kauniista musiikista.
Kesän alkupuolella Hgin Temppeliaukion kirkon päiväkonsertissa esiintyi Durhamin yliopiston kamarikuoro, joka lauloi taivaallisen kauniisti.
Jäimme konsertin jälkeen ystäväni kanssa pitkäksi aikaa ihailemaan ja kuvaamaan auringon heijastuksia ja varjoja ikkunoissa, katossa, kuparipinnoilla ja kiviseinissä. (Joten napsimiani kuvia tulee nyt varmaan olemaan aika paljon tulevissa blogipäivityksissä.)  

Tiivistetty teksti Kirkkovuosikalenterista:
‘Tänä sunnuntaina muistellaan kaikkia apostoleja. Tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.’

**********************

Hyvyytesi runsaudesta
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi. Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.
Ps. 145:3–7 

Kaikki tulevat näkemään Hänen kirkkautensa 
Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani.
Jes. 66:18–19

Kaukaisiin maihin matkanneet lähetystyöntekijät ovat vieneet hyvää sanomaa niiden asukkaille. Siellä missä on kuunneltu avoimin mielin ja sydämin, on tultu syvästi kosketetuksi mielen, sydämen ja/tai koko olemuksen tasolla. Ihmiset ovat tunnistaneet tunnistaneet, että se, mitä kuulemme, on totta. He ovat saaneet kohdata Kristuksen kirkkauden.

Siellä, missä oma mieli ja sydän ei ole kiinnittynyt niin kovasti elämän materialistisiin puoliin (kuten meillä länsimaissa), ollaan vastaanottavaisia sanomalle, joka ei ole sidottu maallisiin asioihin. Silloinkin, kun yhteiskunnalliset rakenteet tukevat aivan päinvastaista ajattelua ja ideologiaa, kuten esim. Kiinassa.

Joskus kuulee sanottavan, että jonkin ajan kuluttua saamme nähdä, kuinka niistä maista, joissa hyvä sanoma on otettu täysisydämisesti vastaan, tullaan kertomaan sitä tänne meille, länsimaihin. Tällaisia palavasydämisiä julistajia on jo tullutkin esim. juuri Kiinasta, ja Afrikan maista, kertoen että Jumala lähetti heidät tänne, koska täällä tarvitaan hyvän sanoman kuulemista. Jotta tulisimme tietämään, että Hän on elävä ja todellinen, ja välittää meistä ja rakastaa meitä. Ja että Hän haluaa kutsua meitä tuntemiseensa. 

Pyhien kirjoitusten viisaus
Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.
2. Tim. 3:14–17 

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen, kirjoittaa Paavali Timoteukselle. Mutta mistä ja miten kirjoituksia tutkineet päättelivät, mitkä tekstit ovat Jumalan Hengestä syntyneitä, ja mitkä ovat kirjoittajan oman mielen ja sielun värittämiä?
Varmaan rukoiltiin ja pyydettiin Jumalan Hengen johdatusta tunnistamaan aito epäaidosta.
Ei se varmaan helppoa ollut. Eikä se helppoa ole edelleenkään.

Luojamme on käsittääkseni antanut Henkensä sisimpäämme ikään kuin sisäiseksi ‘tunnistuslaitteeksi’, jotta voisimme tunnistaa, millaisesta lähteestä tai mistä käsin lukemamme kirjoitukset – niin ikivanhat kuin uudemmatkin – ovat kummunneet. 

Valo, aurinkoakin kirkkaampi 
Paavali puhui: ”Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’
    Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.”  Ap. t. 26:12–23