22.3.2024.Katsoin eilen pariluistelun MM-kisoja. Voittajaksi selviytyi kanadalaispari Deanne Stellato-Dudek ja Maxime Deschamps. Deannesta, 40v, tuli vanhin taitoluistelun maailmanmestaruuden voittanut nainen.
Deanne voitti teini-ikäisenä junioreiden henkilökohtaisen MM-hopeaa, mutta vaikean lonkkavaivan vuoksi hän lopetti luistelemisen 17-vuotiaana. 16 vuotta myöhemmin tuo sinnikäs perheenäiti päätti palata jäälle.
Deanne toteaa: ”Pidän todella päivittäisestä puurtamisesta. Nousemisesta aamuisin ja sen selvittämisestä, mihin pystyn, kun lihaksia vähän kolottaa. Kuinka hyvä olen, kun en ole parhaimmillani? Tajusin, että tuota rakastin niin paljon nuorena, ja sitä rakastan edelleen”
Tavoitteena ovat v:n 2026 olympialaiset, mutta Deanne näkee luistelussaan olevan myös isomman merkityksen: ”Toivon, että minun yritykseni katsominen antaa ihmisille urheilumaailman ulkopuolella uskoa ja lohtua sen kautta, että he näkevät jonkun ottaneen huiman loikan ja tehneen valtavan muutoksen elämässään epätavalliseen aikaan.”
HS:n uutisjutussa mainittiin myös Olympialaisten taitoluisteluissa kaikkien aikojen vanhimmat voittajat: suomalaiset Ludowika Jakobsson, 35 ja miehensä Walter Jakobsson,38 saavuttivat olympiakultaa vuoden 1920 kisoissa Chamonixissa Ranskassa.
Walter oli isänisäni Evert Jakobssonin serkku. Evert-isoisä harrasti myös urheilua, heitti mm. keihästä Lontoon olympialaisissa v.1908. Hän kuoli ollessani 10-vuotias, joten muistoni hänestä ovat lapsen muistoja. Mielikuvissani näen hänet ryhdikkäänä miehenä, joka halusi pitää kaikki asiat hyvässä järjestyksessä. Olin aina välillä hänen ja famun luona yökylässä, ja kesäisin heidän kesäpaikassaan. Joistakin hänen muistamistani toteamuksista päättelen, että terveellisistä elämäntavoista kiinni pitäminen oli hänelle tärkeää.
Edellä olevista tuli mieleen, että meillä kaikilla on esivanhempia, jotka ovat olleet sinnikkäitä ja periksiantamattomia. He ovat uurastaneet vaikeinakin aikoina tärkeinä pitämiensä asioiden eteen, Jo perheen hengenpitimiksi täytyi sinnitellä, väsymyksestä ja kolotuksista huolimatta.
On voimaannuttavaa ajatella, että meissä virtaa haasteiden ja vaikeuksien kanssa kamppailleiden ja niitä yksi toisensa jälkeen voittaneiden esi-isiemme veri; meissä vaikuttavat heidän selviytymisgeeninsä!
Elämän haasteista ja vaikeuksista selvinneitä esi-isiämmekin vahvempi esikuva meillä on kuitenkin Hänessä, joka pari tuhatta vuotta sitten otettiin vastaan riemuiten voittokulkueessa palmunlehviä heilutellen: hoosianna, kuninkaamme saapuu!
Jeesus tiesi, mitä oli edessä, mutta hän näki myös, että kaikella oli suurempi tarkoitus ja merkitys.
Hän tiesi, että jättäisi meille, hengellisille jälkeläisilleen, verenperintönä osallisuuden taivaan valtakunnan aarteisiin. Että Hänen seuraajissaan vaikuttaisivat taivaalliset geenit.
Taivaallisen Isän lapsina olemme osallisina siitä, minkä Jeesus voitti meille tuona merkittävänä Pääsiäisenä Jerusalemissa
Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie, todetaan Kirkkovuosikalenterissa. ‘Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.’
**********************
Hän antoi valonsa – Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille.
Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!
Ps. 118:26–29
Jumala lähetti Valonsa maailmaan. Poikansa pelastamaan meidät. Auttamaan meitä, kun meille on niin vaikeaa pysyä tolkun ihmisinä.
Kristus kertoi seuraajilleen olevansa maailman Valo. Hänen toiveensa on, että myös me olisimme valona toisille, toisimme iloa, rohkaisua, lohtua ja toivoa lähimmäisillemme.
Entä jos/kun itse olemme väsyneitä tai surullisia, ja meidän on vaikea nähdä pimeän läpi valoisaan tulevaisuuteen? – Tuollaisina hetkinä on ihana muistaa, että voimme silloin(kin) kääntyä Hänen puoleensa, jolta kaikki hyvyys tulee.
Hän on Voimallinen, kuten Maria totesi viime viikon ylistyslaulussa. Eikö Hän siis pystyisi vahvistamaan meitä, kun sitä Häneltä pyydämme? Näyttämään sellaisia näkymiä, joita emme itse huomaa.
Näkymiä, jotka kuvaavat niitä asioita, joita Voimallinen haluaa elämällemme antaa. Sellaisia, jotka auttavat voittamaan pelot ja vaikeudet ja rohkaisevat luottamaan siihen, että parempaa on odotettavissa.
Voimme pyytää Häntä täyttämään meidät Valollaan ja Rakkaudellaan. Silloin sisimpämme, ajatuksemme ja olomme muuttuu. Enemmän Hänen kaltaisekseen, joka tuli Valona keskuuteemme.
Rauhaa – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen Eufratista maan ääriin asti. Sak. 9:9–10
Kuinka tarvitsemmekaan juuri tätä. Tarvitsemme Häntä tuhoamaan sotavaunut ja hajottamaan sotajoukot!
Lukemattomat korvat kaipaavat Hänen julistavan rauhaa, ‘merestä mereen’. Koskien niin Välimerta, Mustamerta, Asovanmerta kuin valtameriä – kaikkia maailman meriä ja mantereita.
Rauhanjulistusta, joka ravistelisi valtaapitäviä- Ravistelisi heistä sotaisat ajatukset ja toimet.
Tule Kristus, tuo meille Rauhasi maailmaamme ja sydämiimme.
💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛
Taivaita korkeammalle – Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.
Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä.
Hepr. 7:24–27
Rukouksen huone – Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.
Matt. 21:12–17
Jerusalemin temppeli oli rakennettu Jumalan palvontapaikaksi. Sen oli tarkoitus olla ‘rukouksen huone’, kuten Jeesus vanhoja kirjoituksia siteerasi. Paikaksi, jossa rukoiltaisiin Jumalaa, ja jossa Hän ilmestyisi.
Se oli kuitenkin muuttunut joksikin aivan muuksi. ‘Rosvojen luolaksi’, jossa rahanvaihtajat ja kauppiaan tekivät bisnestä. Tästä
Hän paransi kaikki – se oli kova pala ylipapeille ja lainoppineille. Eikä siinä vielä kaikki: lapsetkin huusivat temppelissä Jeesukselle: “Hoosianna, Daavidin Poika!”
Lapset eivät analysoi, he ihmettelevät ja pitävät totena mitä näkevät.
Siinä oli nieltävää enemmän kuin kylliksi Jeesuksen vastustajille. Jeesus jätti heidät nieleskelemään ja lähti Jerusalemin lähellä’ olevaan Betaniaan, ystäviensä Martan, Marian ja Lasaruksen luo.
Oikein hyvää Palmusunnuntaita kaikille! 💛💛💛