19.10.2023. Mitä ja mihin me uskomme, mihin taas emme? Maailma on täynnä asioita, jotka haastavat meidän erottelukykyämme. Joskus on tosi vaikeaa päätellä tai päättää mihin uskoa.
Uskon voisi ajatella oikeastaan olevan niin mielen, tunteen kuin tahdonkin asia. Ajatuksen tasolla pohdimme, mihin meidän kannattaa uskoa käytössämme olevien tietojen perusteella. Tunne voi tulla mukaan prosessiin: miltä tämä asia tuntuu minusta? Ja sitten voi olla vielä kyse omista valinnoista: että päättää uskoa johonkin, vaikkei olisikaan vedenpitävää todistetta asiasta. Joskus nuo kaikki vahvistavat toisiaan. (Tämä nyt oli siis vain omaa pohdiskeluani.)
Usein sanotaan, että usko Jumalalta ja Hänen Poikaansa tulee Häneltä itseltään. Mutta jos Jumala antaa meille uskon lahjana, miksei Hän ole avokätisempi uskonlahjaansa jakaessaan? Tätä olen ihmetellyt usein.
Haluaako Hän, että me itse olisimme mahdollisimman aktiivisia etsinnässämme? Mutta on ihmisiä, jotka todella kovasti haluaisivat uskoa, mutta jostain syystä se ei vain heiltä luonnistu. On ihmisiä, jotka kaipaavat tavattomasti yhteyttä Jumalaan, ja on niitä, jotka kamppailevat jatkuvasti tai ajoittain oman epäuskonsa kanssa. – Miksi uskominen on joillekin helppoa ja luonnollista, kun se useimmille on niin vaikeaa?
Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa tämän viikon aiheesta näin:
‘Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’
Menneisyyden arvoituksia
Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle. Ps. 78:1–8
Ennen suvun, kyläyhteisön, kaupungin tai kansan menneitä tapahtumia siirrettiin sukupolvesta toiseen kertomalla. Istuttiin tulen äärellä, ja kuunneltiin muisteluja menneiltä ajoilta. Joissakin kulttuureissa alettiin kirjata kansan historiaa savitauluihin tai nahkakääreisiin.
Kirjapainotaito mahdollisti historian tallentamisen kansien väliin. Nykyään yhä useammat kirjat ilmestyvät sähköisessä muodossa. Ovatkohan tulevaisuuden koulujen oppimateriaalitkin luettavissa vain sähköisten laitteiden avulla?
Entä millaisia asioita tuleville polville välitetään? Yllä olevassa psalmitekstissä sanotaan, että Herra antoi käskyn opettaa lapsille Hänen säädöksensä. – Missä muodossa ja miten meidän aikamme lapset ja nuoret voisivat kuulla Luojastamme? Siitä, mitä Hän meiltä odottaa. Ja siitä, että Luojamme, joka on tehnyt ihmeitä, tekee niitä vielä meidänkin päivinämme?
Älkää vavisko
Lujalla kädellä Herra veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Hän sanoi:
– Älkää sitä kutsuko salaliitoksi, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää vavisko,
älkää sitä pelätkö, mitä se pelkää. Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä,
vaviskaa hänen edessään. Hänestä on tuleva solmu ja este, kompastuskivi, kallionlohkare
Israelin kahden kuningashuoneen tielle, Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa.
Monet heistä kompastuvat, syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni. Jes. 8:11–15
Tuota tekstiä en muista ennen lukeneeni. (Mutta myönnettäköön, että muistiini ei aina ole luottamista.) Erityisesti sana ‘salaliitto’ hyppäsi silmiin. Ei siis ole mikään keskiajalta peräisin oleva sana, vaan on ollut käytössä jo Raamatun kirjoittamisen aikoihin…
Millaisia asioita salaliittoteoreetikot nykyään kehittelevätkään ja levittävät niitä tehokkaasti internetin välityksellä. Niitä käytetään häikäilemättömällä poliittisten ja muiden päämäärien saavuttamiseksi. Mielenkiintoista on, miten helposti niihin uskotaan, kun niitä esittävä taho on itselle jollain lailla luotettavan tuntuinen tai omaan maailmankatsomukseen tai uskomusjärjestelmään sopiva. On helppo uskoa sellaista lähdettä tai henkilöä, jonka tietää omaavan samanlaiset arvot tai tavoitteet kuin itsellä.
Kristus, Sinä näet, miten helppoa meitä on johdattaa harhaan. Johdata Sinä meitä, Auta meitä erottamaan, mikä on totta, mikä vääräksi väänneltyä. Avaa silmämme näkemään Sinun totuutesi. Oli sitten kyse pienemmistä tai suuremmista asioista, anna Sinun totuutesi ohjata elämäämme.
Usko Voideltuun
Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
2. Kor. 1:18–22
Ihana lupaus tuossa Paavalilta: Jumala itse vahvistaa meitä uskossamme Voideltuun, Kristukseen. Jos oma uskomme horjuu, voimme kääntyä Hänen puoleensa ja vedota tuohon Paavalin lupaukseen: Jumala, kiitos että vahvistat uskoani, tänään, huomenna, ja aina kun tarvitsen siihen vahvistusta.
Meidän ei tarvitse, eikä meidän oletetakaan olevan aina vahvoja. Juuri silloin, kun olemme heikkoja ja epävarmoja, Luojamme haluaa tulla aivan lähelle ja sanoa/kuiskata meille: Kyllä, Minä olen. Olen todella kanssasi, olen tukenasi, olen voimasi Lähde, luota Minuun.
Ihmisen Poika
Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. Joh. 9:24–38
Joka kerran kun luen tuon kohtauksen, minua hymyilyttää. Kuvittelen mielessäni nuo fariseukset, jotka ensin pilkkaavat tuota näkönsä saanutta miestä, ja jotka sitten kiihtyvät, kun tuo kerjäläismies osoittautuukin fiksuksi.
Fariseukset pitivät itseään hurskaina, mutta nyt tuo mies sanoo, että Jumala kuulee sellaista, joka kunnioittaa Häntä ja elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Sen, joka oli hänet parantanut, täytyi siis olla nämä kriteerit täyttävä, koska Jumala oli kuullut häntä ja antanut parantumisen tapahtua hänen kauttaan.
(Aiemmin fariseukset olivat todenneet Jeesuksesta: “Ei hän voi olla Jumalan mies, koska hän ei noudata sapattikäskyä.” (Jeesus oli parantanut sokean sapattina, ja kaikenlainen työnteko oli sapattikäskyn mukaan kiellettyä.) Toiset heistä sanoivat: “Voisiko syntinen ihminen tehdä sellaisia ihmeitä?”)
Fariseukset hermostuivat näkönsä saaneen miehen sanoista, ja kun eivät ärtymykseltään muuta keksineet, alkoivat syyttää tätä syntymästään saakka syntiseksi ja ajoivat hänet pois.
Kuinkakohan usein olemme huomanneet, kuinka vaikeaa on sellaisen asian kuuleminen, joka ei ole itselle mieleen, joka ei sovi omaan ajatteluumme, ei ole oman arvomaailmamme mukainen, tai jonka kuvittelemme kyseenalaistavan omaa asemaamme tai arvostustamme toisten silmissä? Eikö reaktio olekin sellaisen asian torjuminen, kieltäminen tai puolustautuminen joko hyökkäämällä (kuten nuo fariseukset) tai vetäytymällä omaan turvalliseen kuplaan, joko yksin tai toisten samoin ajattelevien kanssa?
Näkönsä saanut mies kohtasi Jeesuksen uudelleen. jolloin Jeesus esittää hänelle yksinkertaisen ja lyhyen kysymyksen: “Uskotko Ihmisen Poikaan?” Mies pyysi Jeesusta sanomaan, kuka Jumalan Poika on, jotta hän voisi uskoa. “Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.”
– Muuta ei tarvittu. Mies uskoi, ja lankesi Jeesuksen jalkojen juureen.
🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏
Kristus, avaisitko meidänkin sokeat silmämme näkemään? Näkemään, tunnistamaan ja ymmärtämään, kuka Sinä olet. Kohtaisitko meidät sillä tavoin, että uskomme heräisi? Niin että uskomme voisi olla niin vilpitöntä ja välitöntä kuin tuon näkönsä saaneen miehen. Että voisimme kumartua, polvistua tai tuon miehen lailla langeta maahan edessäsi, Jumalan Pojan edessä.
Kosketa Valollasi, Rakkaudellasi ja Rauhallasi sydämiämme. Sulata meissä olevat esteet, jotta voisimme avata sydämemme Sinulle ja sille kaikelle, mitä Sinä haluat meille antaa. Niin että voisimme palvella Sinua, olla Rakkautesi ja Rauhasi välittäjiä täällä maan päällä.
🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏