Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain, Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
    Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.  Gal. 6:2–10

Aikamoista tekstiä Galatalaiskirjeessä, kehotuksia ja varoituksia vuoronperään. Kehotusta kantaa toisten taakkoja seuraa moite: äläpä jää tyytyväisenä miettimään, miten paljon olet toisia auttanut. Älä ala kuvitella itsestäsi liikoja!
Etenkään älä vertaa itseäsi ja tekemisiä muihin. Jokainen on vastuussa omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.
Luojamme näkee ja tuntee luotunsa.  Hän tahtoo meidän olevan rehellisiä niin itsellemme kuin muille.

Mitä kylvämme, sitä niitämme – tuttu, monessa kielessä sananlaskuksi muodostunut toteamus. Raamattu antaa kauaskantoisemman näkymän: kun kylvää ‘Hengen peltoon’, sen vaikutus kantaa ikuiseen elämään saakka.

‘Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää’, kirjoittaa Paavali galatalaisille. Sama pätee meidän aikanamme. Kun jokin tilanne jatkuu pitempään, voi tuntua että voimat ja into auttaa hiipuvat.
Mistä saan/saat voimia ja innostusta? Mikä auttaa jaksamaan? Sitä kannattaa minusta aina välillä pysähtyä miettimään. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus sanoo:
    ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
    Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
    Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”  Matt. 6:25–34

Taivaallinen Isänne ruokkii taivaan linnutkin, älkää siis murehtiko, sanoo Jeesus. Tottahan Hän teistä huolehtii, kun pukee kedon ruohotkin!
Hän näki jo tuolloin, kun elämä oli paljon yksinkertaisempaa, miten taipuvaisia me ihmiset olemme murehtimaan jo etukäteen, miten meidän käy, miten me selviämme ja tulemme toimeen. Hän näki myös sen, kuinka murehtiminen vain vie voimia eikä johda mihinkään parempaan.  

Kyllä taivaallinen Isämme näkee, mitä me tarvitsemme, Jeesus vakuuttaa huolissaan olevia.
Seuraammeko tämän maailman muuttuvia tilanteita sellaisella intensiteetillä ja ehkä pelollakin, että unohdamme täysin, että Luojamme näkee tarpeemme, ja että Hänellä on myös monenlaisia keinoja auttaa tarvitsevia?

Voisikohan sanoa, että (ainakin tässä yhteydessä) murehtimisen vastakohta ei ole iloitseminen, vaan luottaminen. Luottaminen Hänen huolenpitoonsa. Siihen, että Hän tavalla tai toisella löytää keinon tuoda avun sinne, missä sitä tarvitaan, ja Hänen puoleensa kääntyen sitä pyydetään.
Tänäkin aikana Hän toivoo, että kääntyisimme Hänen puoleensa, etsien Hänen tahtoaan omassa elämässämme ja toiminnassamme. – Ehkä näin tehden, ikään  kuin huomaamattamme, taakkamme kevenee, ja pystymme näkemään asiat ja tilanteet valoisimmin silmin.