Jumalan sanansaattajat

2.10.2022.  Tänään on mikkelinpäivä. Moniko ihminen mahtaa tänä päivänä ajatella, mistä päivän nimi juontuu?
Vanhan, 400-luvulta peräisin olevan perinteen mukaisesti 29. syyskuuta (tai kirkkovuodessa sitä seuraava sunnuntai) on omistettu arkkienkeli Mikaelille.  

Ilmestyskirja kuvaa, kuinka Mikael joukkoineen taisteli pimeyden voimia vastaan. Monista keskiaikaisista legendoista ja maalauksista tuttu teema: Mikael kukistaa lohikäärmeenä kuvatun paholaisen miekallaan (tai ratsun selästä keihäällä).  

Nykyään mikkelinpäivän teema on kesytetty enkelten päiväksi. Yleinen käsitys enkeleistä lempeästi suojelevina taivasolentoina, jotka kulkevat rinnalla, auttavat ja pitävät huolta siitä, että olemme turvassa, nähdään lapsillekin sopivaksi. Mikkelinpäivänä vietetäänkin useissa ev.lut. kirkoissa lapsiperheiden messuja, joissa lapset ovat jollain tapaa osana messun toimitusta. 

Nykymaailman tilanteessa voi kuitenkin kenelle tahansa (ainakin taivasmaailman olemassaoloon uskovalle) olla merkittävää ja rohkaisevaa ajatella enkeleitä nimenomaan vahvoina hyvän puolustajina. Ajatella, että on olemassa voimakkaita, taivaallisia olentoja, jotka taistelevat pahuuden voimia vastaan ja suojelevat niiden hyökkäyksiltä.
Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet kokemuksistaan taivaallisesta, ylimaallisesta varjelusta.  Sellaisista tapahtumista, jotka eivät ole selitettävissä tai ymmärrettävissä fysiikan lakien mukaisesti.
Tämän vuoden aikana tällaisia tapahtumia ovat kuvanneet mm. ukrainalaiset sotilaat. (Sodan päätyttyä kuulemme niitä varmaan enemmänkin.)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Arkkienkeli Mikael kuvataan joissain keskiaikaisessa ikoneissa vaakakuppi toisessa kädessään, Oikeudenmukaisuus ja totuus punnitaan.
Kuten Mikael enkelijoukkonsa kanssa voitti ne enkelijoukot, jotka koettivat ottaa vallan käsiinsä, niin myös täällä maan päällä käy loppujen lopuksi – näytti tilanne miltä tahansa.
Hyvyys, totuus ja oikeudenmukaisuus voittavat. Niin ylhäällä kuin alhaalla.  

Rukouksin voimme olla mukana tässä hyvän puolustamisessa ja pahan valtaa vastaan taistelemisessa. Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan taivaallista Isäämme:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!  Ps. 103:19–22 

Sankarienkelit – Tuossa psalmissa enkelit mainitaan voimallisina sankarienkeleinä, jotka täyttävät Herran käskyt. Ja kehotetaan näitä enkeleitä ylistämään Luojaansa.
Samoin kuin meitä, kaikkia Hänen luotujaan, kehotetaan ylistämään Häntä.
Ihana ajatus on mielestäni, että voimme yhtyä näiden voimakkaiden taivaallisten olentojen ylistykseen. 

Ylistyksen voima – Ylistäessä Jumalaa tapahtuu muutos omassa olemisessa. Huomion siirtyessä omasta tilanteesta (oli se sitten kipu, suru tai jokin muu) sellaiseen, joka on jotain niin valtavan paljon itseä kirkkaampaa ja suurempaa ja pyhempää, omat vaikeudet alkavat tuntua pienemmiltä tai keveämmiltä, kipu alkaa hellittää jne. Näin olen ainakin itse useasti kokenut.

Sillä, millä tavoin ylistämme Jumalaamme, ei käsittääkseni ole merkitystä. Hiljaisesti tai ääneen, tietyin sanoin tai omin sanoin, lausuen, laulaen tai ihan hiljaa sisimmässä. 
Taivas kuulee, näkee sydämemme, ilomme ja surumme, näkee sielumme kaipuun, näkee mitä me eniten tarvitsemme.     

Jaakobin unen enkelit – Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
    Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
    Jaakob heräsi unestaan ja sanoi:”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi:”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”  1. Moos. 28:10–17 

Arkkienkeli Mikael ja hänen enkelinsä 
Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:

      – Nyt on pelastus tullut,  meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin.
He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet  henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin. Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat!
      Mutta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.    Ilm. 12:7–12 

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät:”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
      Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”   Matt. 18:1–6, 10

Lasten kaltaisiksi – Jeesus sanoo, että meidän on käännyttävä ja tultava lasten kaltaisiksi.
Tuo sana kääntyminen merkitsee kreikankielessä (jolla UT alun perin on kirjoitettu) myös parannuksen tekemistä, mikäli oikein muistan. Me aikuiset voimme pitää itseämme monin tavoin fiksuina, osaavina ja taitavina. Taivaan valtakunnan näkövinkkelistä sillä ei kuitenkaan  ole juurikaan merkitystä.
Jeesuksen kehotus tulla lasten kaltaiseksi voi tuntua hämmentävältä. Varsinkin jos pitää lapsia jollain tavoin vähemmän arvokkaina kuin aikuisia. Pitäisikö meidän ‘alentaa’ itsemme jotenkin tietämättömämmiksi tai lapsellisemmiksi kuin olemme? 

Useat vanhemmat näkevät asian toisin. He ovat ehkä kuulleet pienten lastensa suusta hämmästyttäviä eksistentiaalisia kysymyksiä tai toteamuksia. On ihmetelty, mistä nuo ajatukset ovat tulleet lapsen mieleen. Miten hän voi pohtia ja puhua asioista, joista hän ei ole kuullut toisten puhuvan, ja joita ei odottaisi lapsen ikäkauden huomioiden kuulevansa.   

Jeesus sanoo, että meidän tulisi tulla lasten kaltaisiksi, jotta voisimme päästä taivasten valtakuntaan. Ymmärrän taivasten valtakuntaan pääsemisen tässä yhteydessä niin, että sen edellytyksenä on se. että suostuu  (nöyrtyy, kuten Jeesus sanoo) ajatukseen, että se, mitä ymmärtää ja kuvittelee tietävänsä todeksi, ei olekaan koko totuus. Että suostuu olemaan avoinna sille, että on olemassa toinen todellisuus, Suostuu päästämään irti kuvitelmastaan, että tietää enemmän taivaallisista asioista kuin sellainen, joka on juuri saapunut taivaista tähän maailmaan. 

Moni pienokainen, joka vielä on avoin taivastodellisuudelle, on (usein hämmentäen vanhempansa täysin) kertonut nähneensä suojelusenkelinsä. Lapsi on saattanut myös kuvailla tätä valoisana, lempeänä ja hyvänä. – Vähitellen, lapsen huomion ja tietoisuuden suuntautuessa yhä enemmän tämän maailman todellisuuteen (siihen mitä hän näkee ja kokee fyysisillä aisteillaan), hän joutuu huomaamaan – joskus kipeälläkin tavalla – kuinka tässä maailmassa, johon hän on syntynyt, ei kaikki olekaan hyvää, lempeää ja valoisaa.

Miten arvokasta olisikaan, että voisimme auttaa lapsia niin että he voisivat kaikesta huolimatta  säilyttää luottamuksen siihen, että hyvä voittaa.
Jeesus näkee lapset vähintäänkin yhtä rakkaina, arvokkaina ja tä’rkeinä kuin meidät aikuiset. Kunpa mekin näkisimme – siinä määrin, että se vaikuttaisi myönteisellä tavalla niihin päätöksiin, jotka koskevat (kaikenikäisiä) lapsia ja lapsiperheitä, niin täällä kuin kaikkialla. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakas Jumala, kiitos enkeleistäsi, jotka palvelevat Sinua, ja joita lähetät meille avuksemme elämän eri tilanteisiin. Kiitos taivaallisesta varjeluksesta.
Auta meitä seuraamaan johdatustasi ja löytämään läheinen suhde Sinuun. Siinä, Sinun läsnäolossasi, on Rauha ja Rakkaus.

Armahda ja varjele niin Ukrainan lapsia kuin kaikkia lapsiasi ympäri maailmaa.
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia – niin pienempiä kuin isompia – lapsiasi kohtaan.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Videon loppupuolella välähdys arkkienkeli Mikaelin patsaasta kultaisine miekkoineen ja kilpineen.