Yksi tuli kiittämään
Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat.
Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”  Luuk. 17:11–19

Yli 2 vuotta on jouduttu pandemian vuoksi pitämään enemmän tai vähemmän etäisyyttä muihin; erityisesti heikon vastustuskyvyn omaavia ollaan haluttu suojella tartunnalta. Vanhusten ja vakavasti sairaiden kohdalla eristyksissä olo on tuottanut paljon murhetta, huolta ja yksinäisyydentunteen lisääntymistä. Onneksi tilanne on jo nyt ihan toinen. 

Jeesuksen ajan spitaaliset tiesivät hyvin, ettei heillä ollut lupa tulla lähelle muita ihmisiä tartunnanvaaran vuoksi. Heidät erotti muiden ihmisten läheisyydestä ikään kuin näkymätön seinä. He tiesivät, miltä tuntuu, kun joutuu pysyttelemään loitolla toisista. He olivat sairautensa vuoksi syrjittyjä, heidät kierrettiin kaukaa, ja he myös itse koettivat vältellä toisten lähelle tulemista. 

Evankeliumin 10 spitaalista miestä pysähtyivät jonkun matkan päähän Jeesuksesta ja huusivat hänelle etäämmältä, turvallisen matkan päästä: “Jeesus, opettaja, armahda meitä!”.
Jeesuksen ei tarvinnut mennä heidän luokseen. Riitti että hän sanoi: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.”  Ja lähdettyään matkaan miehet paranivat spitaalista. Jumalan parantava voima puhdisti heidät täysin sairaudesta.

Sitä ei kerrota, missä vaiheessa miehet huomasivat parantuneensa. Voisi kuvitella, että joku ensin huomasi edellä kävelevässä tapahtuvan muutosta ja huudahtavan hämmästyksestä. Sitten toisetkin, yksi toisensa perään, toteaisi muissa ja omassa kehossaan tapahtuneet  muutokset.
Vaikea ajatella, että tuo joukko olisi jatkanut matkaansa muina miehinä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka he osasivat odottaa, että jotain hyvää Jeesus voisi saada aikaan, kyllä siinä varmaan kuitenkin on oltu aika ihmeissään ja hämillään tapahtuneen vuoksi.  

Vain yksi miehistä palasi Jeesuksen luo, lankesi tämän jalkoihin ja kiitti ja ylisti Jumalaa. Jeesus  näki, miten nuo toiset 9 jatkoivatkin elämäänsä. He eivät (edes sydämessään) kiittäneet Jumalaa ja ylistäneet Häntä. Menivätköhän edes näyttäytymään papeille, kuten Jeesus oli heitä neuvonut.
Mahdollistahan oli myös, että parantumisen edellytys oli se, että he olisivat toimineet niin kuin Jeesus oli heitä kehottanut. Joissakin muissakin tapauksissa Jeesus kehotti sairasta toimimaan tietyllä tavalla, ja sen kautta hän sai parantumisensa. 

Oli niin tai näin, tuo evankeliumiteksti saa minut miettimään, kuinka usein itse toimin niin kuin Jumala toivoisi minun toimivan – ja miten usein toiminkaan oman jääräpääni mukaan!
Mietin myös sitä, kuinka usein olen unohtanut kiittää Jumalaa, kun olen parantunut tai saanut helpotusta johonkin kipuun tai vaivaan. Ja jos olenkin kiittänyt, kuinka nopeasti olen unohtanut saamani avun ja jatkanut elämääni kuin mitään vaivaa ei olisi ollutkaan… 

Uskon, että Jumala haluaa meidän muistavan, kuinka Hän haluaa pitää meistä huolta ja auttaa meitä. Mutta Hän odottaa ja toivoo myös, että kääntyisimme Hänen puoleensa ja kertoisimme, mihin tarvitsemme Hänen apuaan ja parantavaa kosketustaan. Hän tietää sen kyllä, mutta siinä, että kerromme sen Hänelle, me päästämme irti vääränlaisesta ylpeydestä. Suostumme avuntarvitsijan ja -pyytäjän asemaan. Se edellyttää sydämen nöyryyttä.  

Mercy and Peace (Armoa ja Rauhaa)– Kiovan Kamarikuoro Zoomer Hall’issa Torontossa 

Yhteiskuoron esityksen jälkeen miehet ylistävät Jumalaa laulamalla laulun ‘Blessed be the man’ (Psalmi 1:1-3 ??): miesten esittämänä, koska hymni on peräisin Ukrainan keskiaikaisesta miesluostarista. (Tunnistin ukrainal. sanoista vain sanat kiitos, Herra, ylistys, halleluja ja aamen.)
Sitten kansansävelmä ‘The young fisherman’  (nuori kalastaja)
Ja lopuksi koko kuoro – 10 naista ja 11 miestä – esittää laulun Carol of Bells.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus, anna meille kiitollinen mieli ja sydän. Auta meitä näkemään asioitamme ja tilanteitamme Sinun silmin. Auta meitä muistamaan, että Sinä olet kanssamme, ja haluat auttaa meitä, kun olemme uupuneita tai sairaita, kun tunnemme itsemme yksinäisiksi, tai  kun suru, pelko tai ahdistus valtaa mielen. 

Rakas Jumala, muistuta meitä, että Sinä, Lohduttajamme ja Auttajamme, olet kanssamme ja haluat parastamme. Kiitos Rakkaudestasi kaikkia luotujasi kohtaan.
Kiitos että meidän ei tarvitse huudella Sinulle jostain kaukaa, sillä Sinä olet lähellämme. Sinä et torju meitä, vaan kutsut läheisyyteesi.
Siinä, Rakkautesi ilmapiirissä, tapahtuu niin paljon hyvää. Siinä sydämestä alkaa kummuta kiitos ja ylistys. Siinä me muutumme, Sinun parantavassa läsnäolossasi. 

‘Vaihtoehtoinen psalmiteksti, kiitosta täynnä oleva Ps. 136:1–9, 25–26, josta 1 jae on:
‘Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.’ (Ps.136)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏