Lähimmäinen

11.9.2022. Siinä se makaa maassa meidän kylän syrjäisen tien varressa. On ollut siinä varmaan jo 2 viikkoa. Ohjaustangossa lukee BLUE sinisellä pohjalla. Kukakohan sen aikanaan poimii siitä ylös, tuon lintu sinisen, ja vie pois? (Joku lataussysteemi näillä vuokrattavilla sähköpotkulaudoilla kai on. Ja ilmeisesti ne sitten jätetään siihen missä lataus loppuu.)

Joskus markettien ostoskärryjä on jätetty kaduille. Niistä ainakin tietää mitä ohikulkija voi  tehdä. Jos on kauppakeskuksen lähitienoilla, vien kärrin niiden keräyspaikalle. Mutta jos on jossain kauempana, pakko myöntää että siinä menee oman mukavuusalueeni rajat: jätän kärrin jonkun muun paikoilleen vietäväksi!  

Potkulaudat ja kärrit ovat vain esineitä. Ne eivät juurikaan kärsi siitä, jos joutuvat lojumaan tien varressa. Vaan toisin on meidän eläväisten laita. 
En (onneksi) ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin nähnyt jonkun makaavan tiellä tai kadulla. Olen kyllä lukenut, miten tuollaisessa tilanteessa tulee toimia, ja että hätäkeskuksesta saa opastusta ensiapuun. mikäli sellaista tarvittaisiin. Vaikka epäilenkin, ettei meikäläisestä tuollaisessa tilanteessa olisi paljonkaan apua, olennaista taitaa kuitenkin olla, ettei kulje ohitse. Jollei muuta niin jäisi toisen luo, kunnes osaavampia tulee paikalle.  

Tämänpäiväisen evankeliumin aiheessa ja siinä olevassa Jeesuksen vertauksessa on kuitenkin kyse muustakin kuin tien varressa makaavasta miehestä. Kyse on siitä, miten ylipäätään reagoimme toisten ihmisten vaikeuksiin ja/tai kärsimyksiin. Suhtaudummeko välinpitämättömästi, vai herääkö sisimmässämme myötätunto ja auttamisenhalu.   

Lähimmäinen – käsite, joka ei koskaan lakkaa olemasta ajankohtainen.
Mitkä asiat vaikuttavat siihen, ketkä me koemme lähimmäisimmiksemme? Vaikuttavatko siihen lapsuudenkodissa saadut vaikutteet ja kasvatus? Entä syntyperän, kulttuurin, yhteiskunnallisen aseman tai maailmankatsomuksen tuttuus, ihonväri, maantieteellinen etäisyys tai jotkin muut asiat?

Se, miten paljon maantieteellinen sijainti vaikuttaa siihen, miten etäisiksi tai läheiseksi tunnemme toiset ihmiset ja kokonaiset kansat, ilmeni aika konkreettisesti viime helmikuussa.
Kyllähän meillä aina on reagoitu katastrofitilanteisiin, olivatpa ne miten kaukana tahansa omasta maastamme. Myötätunto ja auttamisenhalu on herännyt.  

Mutta ainakin itselleni oli havahduttavaa todeta, kuinka Venäjän Krimin valtaus tuntui jotenkin etäiseltä ja kuinka vasta tämän vuoden alussa alkanut hyökkäyssota sai reagoimaan toden teolla hyökkäyksen kohteena olevien tilanteeseen.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuosikalenterin teksti aiheeseen: ‘Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.’

Oikeuden mukaan
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti. Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.   Ps. 112:5–9

Rakkautta ja hyvyyttä
– Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä? Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?

– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:6–8

Jumala on Rakkaus
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

    Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.  1. Joh. 4:7–12

Kuka on lähimmäiseni?
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”

    Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi:  Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
    Jeesus vastasi hänelle näin:
    ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
    Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
    Lainopettaja vastasi: “Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: “Mene ja tee sinä samoin.”  Luuk. 10:25–37

Tätä evankeliumitekstiä ja Jeesuksen vertauksen muodossa antamaa vastausta on tullut pohdittua monet kerrat. Mutta kylläpä yllätyin, kun pari päivää sitten tuli tuon tekstin äärellä yllättäen mieleen (mistä lie) ihan toisenlainen lähestymistapa.
Mielessäni asettauduinkin tuon maassa viruvan asemaan. Mitä jos itse  olisin tuon maassa makaavan tilanteessa? Elämänkokemusten tai -tilanteiden pahasti satuttamana ja murjomana, voimattomana, haavoitettuna; elämänvoiman ja -ilon kadottamana?
Ja mitä, jos tuollaisessa tilanteessa se, joka tulisi paikalle ja hoitaisi haavat, sitoisi ne, ja pitäisi kaikin puolin huolta, olisikin itse Vapahtaja?

Ajatus tuntui suloiselta ja lämpimältä. Eikä mielestäni ihan tuulesta temmatulta. Sillä sitähän Hän tekee, myös meidän päivinämme. Kuinka paljon onkaan niitä, jotka meidänkin päivinämme ovat kohdanneet Vapahtajan (ehkä unessa, ehkä valvetilassa), kokeneet Hänen parantavan voimansa ja kosketuksensa (ja jotka ovat rohkaistuneet kertomaan muille siitä, kuinka ovat saaneet Häneltä avun tilanteeseensa).
Eräässä psalmissa todetaan:
Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa.’ ‘(Ps.147:3)   

Jeesus kutsuu meitä huomaamaan lähimmäisemme avuntarve ja tarjoamaan auttava kätemme tarvitsevalle. – Joskus voi olla helpompi olla auttajana kuin autettavana. Tuli mieleen, että jos kokee vaikeaksi ottaa vastaan tarjottua apua, mitä jos silloin ajattelisikin, että avun tarjoaja  toimii Vapahtajan apurina, Hänen lähettämänään.  Voi olla että apua voisi silloin olla helpompi ottaa vastaan. Kukapa nyt ‘taivaallisesta hätäkeskuksesta’ ohjatusta avunannosta haluaisi kieltäytyä?    

Kristus, ohjaa ja johdata meitä olemaan tukena ja apuna lähimmäisillemme, ja auta meitä myös olemaan valmiit ottamaan tarjottua apua, kun itse olemme tarvitsevassa asemassa.
Kiitos että olet kanssamme, elämämme kaikissa tilanteissa.  🙂

Bridge Over Troubled Water – Simon & Garfunkel

(Olen joskus aiemminkin tainnut laittaa tämän laulun blogiin, mutta sinä tuttuna levyversiona. Tässä laulu tallenteena konsertista Carnagie Hall’issa v.1969) 

Kyynel vierii, putoaataas tunnet pienuuden, et suojaa saapuolellas oon, taas kun aikaa onkun ystävää et nää
silloin näin yli synkän virran sillan rakennansulle vain yli synkän virran sillan rakennan
kun oot rauhaton, pelko vallan saa
kun yön sä mietit taas, mikä odottaaniin luokses käyn, taas kun aika onkun tuskaa vain on tie
silloin näin yli synkän virran sillan rakennan
sulle vain yli synkän virran sillan rakennan
taivas valkenee, uudestaan
nyt katseen loistaa suo, varjot pois on yltä maankäy rinnallain, jos sä uskot vain mä että auttaa voin
silloin näin yli synkän virran sillan rakennan
sulle vain yli synkän virran sillan rakennan

(sanat suom. Pertti Reponen)