Valon kirkkaus

27.12.2020. Onneksi Joulu ei pääty jouluaattoon, -yöhön,  eikä 1. tai 2. joulupäiväänkään, vaan jatkuu aina Loppiaiseen saakka. Saa rauhassa viipyä Joulun ihmeen äärellä…
Tänään on 3. joulupäivä, Apostoli Johanneksen päivä.
Jumalan Rakkaus kulkee Johanneksen evankeliumin läpi sen punaisena lankana. Tämän päivän kirkkovuoden otsikkona onkin: Jumala on Rakkaus.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus…
Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan 
hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon
Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.
Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki
nyt ja aina… (Jes.9:2,6-7)

Valo maailmalle – Tuota Jesajan profetian lupaamaa suurta Valoa oli odotettu monta vuosisataa, Tuota lupausten lasta, joka toisi taivaallisen Kirkkauden maailman pimeyteen.
Miten me reagoisimme, jos jonkun arvostetun profeetan 300 vuotta aiemmin ylöskirjattu, koko ihmiskuntaa koskeva ennustus kävisikin yhtäkkiä toteen – ja aivan toisella tavoin kuin olisimme olettaneet? 

Tokihan tuo lapsi, joka olisi Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala ja Iankaikkinen Isä,  syntyisi mahtavaan, kullalta välkehtivään, vartijoiden ympäröimään palatsiin?
Kuka olisi ikinä osannut kuvitella, miten Jumala järjestäisi tämän koko maailmalle merkityksellisen syntymän!

Rauihan Ruhtinas ei tarvinnut aseistettujen sotilaiden vartioimaa palatsia. Taivaallinen armeija, Jumalan kirkkaat enkelit, ympäröivät eläinsuojan, jossa Hän vietti ensimmäisen yönsä.  
Hänellä ei ollut vartiosotilaita eikä turvamiehiä koko inkarnaationsa aikana.
Ihmisillä ei ollut Jeesukseen mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu ylhäältä (kuten hän 33 v myöhemmin totesi Pilatukselle). 

Iankaikkisen Isän suunnitelmassa – Jostain syystä tuo Jeesuksen lause tuli mieleeni. Mietin, kuinka usein me ihmiset kuvittelemme tai ainakin toivomme, että elämämme ja siihen vaikuttavat tekijät olisivat omissa käsissämme, hallinnassamme. 
Kun tajuaa ettei näin ole, vaan että olemme osa jonkun meitä valtavasti Suuremman Suunnitelmaa, tuntee yhtäkkiä itsensä aika pieneksi. Tunne voi olla nöyryyttävä ja pelottava, vastustuksen ja kieltämisen nostattava. Tai sitten valtavan vapauttava – tieto siitä, että minun on vain tehtävä oma osuuteni, elettävä ja toimittava parhaan ymmärrykseni ja kykyni mukaan, mutta samalla saan olla Iankaikkisen Isän käsivarsilla, Kuulua Hänen Suureen Suunnitelmaansa – joka toteutuu juuri sillä tavoin, kuin Hän on sen suunnitellut… 

Hänen Rauhansa – Niinpä sekin, että Hän on Rauhan Tuoja, toteutuu tänäkin aikana erilailla kuin ehkä kuviteltiin, odotettiin tai toivottiin. Hänen Rauhansa ei tule sota-aseita kalistellen, vaan se syntyy hiljaisuudessa.
Hän antaa Rauhansa laskeutua sisimpäämme, kun suuntaamme huomiomme maailman menosta sydämeemme- Sinne, minne Hän haluaa tulla, tänäänkin.
Hän antaa oman Rauhansa. Rauhan, jonka kaltaista mikään maailmassa ei voi antaa.

Kristuksen kirkkauden ilmestyminen Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää. (Tit. 2:11–14)

Toivon toteutumista odotellessa…  – miten vaivatonta olisikaan vain odotella että Kristus hoitaa kaiken puolestamme – vapauttaa ja puhdistaa meidät kaikesta väärästä. Se olisi helpoin tapa suhtautua elämään ja asioihin. Vai olisiko?
Vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta. alistavia ja sitovia asioita on maailmassa vaikka kuinka. Me tosin näemme helpommin ja mieluummin itsemme uhrina kuin myöntäisimme omat vääränlaiset ajatuksemme, asenteemme ja käyttäytymisemme… 

Joulun Lahja – Jumala kutsuu meitä yhteistyöhön kanssaan: Hän on lunastanut meidät vapaiksi. Ja vaikka kaikki loppujen lopuksi onkin Hänen käsissään, itsestämme riippuu, miten vaalimme vapauttamme.

Taivaallinen Isäni, mihin Sinä haluat minun suuntaavan huomioni juuri tänään?
Mistä saisin voimaa muuntaa väärät ajatukseni ja asenteeni oikeamielisiksi, Sinun mielesi mukaisiksi?
Kristus lupasi opetuslapsilleen, että Hänen Henkensä tulisi ohjaamaan ja opettamaan heitä.  Hän sanoi myös että Isä ja Poika ovat yhtä, Ja että he tulevat luoksemme ja ovat kanssamme.
Pystynkö/pystytkö kuvittelemaan, että Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas – että Hänen Henkensä on ja vaikuttaa minussa/sinussa?
Jos pystyisin/pystyisit, niin kyllähän siinä vääränlaiset ajatukset ja asenteet saisivat kyytiä… – eivät yksinkertaisesti enää mahtuisi mieleen tai sydämeen…

Saattaa kuitenkin tuntua liian suurelta tai pelottavalta ajatella ja uskoa, että Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä voisi olla sisällämme, on ja vaikuttaa meissä.
Ehkäpä juuri siksi meille on annettu ja säilytetty kertomus siitä, miten Jumala syntyi maan päälle: pienenä, avuttomana, vanhempiensa huolenpitoa tarvitsevana vauvana. Siinä ei ole mitään pelottavaa. Päinvastoin se on hellyttävää, sydämiämme avaavaa.

Joulun Lahja – Katseeni osuu pienen tuikun valaisemaan seimeen: siinä se on: Rauha. Täyttymys. Lämpö virtaa sisääni seimeä katsellessa. Juuri nyt ei tarvita muuta. Saan vain olla, ihmetellä, kiittää ja ylistää, yhdessä enkelten kanssa Joulun ihmettä; Joulun Lahjaa, meille annettua.

Kristus, Vapahtaja  – Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.   (Luuk. 2:1–14)

Luukkaan Jouluevankeliumi on kaunis ja seesteinen. Siinä ei kuvata matkan vaivoja, väsymystä, hätääntymistä, kun majapaikkaa ei tahdo löytyä, synnytyskipuja, yön kylmyyttä ja pimeyttä. Pelko tosin valtasi paimenet, mutta enkeli rauhoittaa heitä samantien.
Joulukertomus on varmaan maailman kiehtovin kertomus. Eri elokuvaversioista saadut mielikuvat elävät vahvoina mielessä.
Mutta kun siirrän muistikuvani niistä sivuun, minkälaisena Jouluyön tapahtumat piirtyvät mieleni verkkokalvolle tänä vuonna?
Yllätyn: Rauhaa huokuvina, hiljaisina. Täysin vailla dramatiikkaa. Ehkä tarvitsen nyt juuri sitä.  Nähdä kaikki juuri niin. Rauhan ja hiljaisuuden kautta.

Taivaan Rakkaus,  kiitos että tulit, Ja että tulet taas luoksemme. Kiitos Rauhastasi ja Valostasi.

Noel – Chris Tomlinin laulu Lauren Daiglen tulkitsemana

”Rakkaus inkarnoituneena
taivaallinen Rakkaus
tähti ja enkelit antoivat merkin
kumartakaa lasta, polvistukaa
ihmiskunnan Pelastajan edessä
Lapsi on meille syntynyt
Hän hallitsee ikuisesti
Joulu, Joulu
tulkaa katsomaan mitä Jumala on tehnyt
kertomus ihmeellisestä Rakkaudesta
maailman Valo, annettu meille
Jumalan Poika, Ihmisen Poika
joka oli jo ennen maailmaa
joka syntyi kärsiäkseen, pelastaakseen
noustakseen ylös haudasta
Kristus, ikuinen Herra
Hän tulee hallitsemaan ikuisesti
maailman Valo, meille annettu”

Jouluyön tekstit: Ps. 96:1–3, 6–10, ja Luuk. 2:1–14, Jes. 9:1–6, Tit. 2:11–14 ja Luuk. 2:1–14.