Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
    Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”
    Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. (Mark. 16: 1-8)

Eri pääsiäisevankeliumeista tämä pääsiäisyön teksti puhutteli tällä kertaa  eniten. Vaan mikä se pyrkikään ujuttautumaan mietiskelyyni? No virusepidemia tietenkin. Ensin koetin pyyhkiä sitä sivuun, mutta niin sinnikkäästi se pyrki mukaan. että annoin lopulta periksi ja ajattelin, että olkoon. .
Mutta kun aloin kirjoittaa tätä, tuntui että se koetti saada huomiota miltei joka lauseen kohdalla! No, tulkoon sitten. Jos kirjoitan sen ensin pois, niin katsotaan jos sitten saisin keskittyä itse pääasiaan: Pääsiäisen ihmeeseen!

Kun sapatti oli ohi – Opetuslapsilla oli raskas päivä oli takana. Tunteina päällimmäisinä syvä suru ja kaipaus, epätoivoinen olo. Epätietoisuutta ja hämmennystä, pelkoa: mitä tapahtuu seuraavaksi?
Miten jaksamme tästä eteenpäin? Kadotimme sen, johon olimme ripustaneet koko elämämme ja toivomme.

Ympäri maailmaa eletään tänä Pääsiäisenä samankaltaisissa tunnelmissa. Moni on joutunut huomaamaan, että se, minkä varaan on rakentanut elämänsä, ei tarjoakaan turvaa. Pieni virus ei välitä siitä, onko köyhä tai varakas, syrjäytynyt tai istuuko korkealla jakkaralla.

Jeesuksen opetuslapset olivat ripustaneet kaiken toivonsa Mestariinsa. Hän oli monen monituista kertaa sanonut heille, että hänet kyllä surmattaisiin, mutta hän nousisi kuolleista kolmantena päivänä. Mutta ristin juurella lupaukset katosivat mielestä. Oli vain pohjaton suru. Ajatukset eivät kantaneet tästä hetkestä eteenpäin.

Samaa toivottomuuden tunnetta on nytkin ilmassa: miten tässä käy, miten selviämme, kuinka kauan joudumme odottamaan, kunnes tiedämme?

Jumala oli oikeastaan hyvin armollinen: opetuslapset joutuivat odottamaan ’vain’ 3 päivää, ja kaikki muuttui: Valo pyyhki pimeyden pois ja toi toivon ja ilon: Hän elää sittenkin!

Me elämme pelkkien arvailujen varassa: parhaimmat asiantuntijatkaan eivät osaa kertoa, koska virus on voitettu ja voimme palata elämään ilman sen aiheuttamia rajoituksia.

Kuka auttaisi meitä, vierittäisi kiven haudan suulta, naiset miettivät matkalla haudalle.
Kuka auttaisi niitä, jotka tällä hetkellä kamppailevat surun, epävarmuuden, pelon ja masennuksen syvissä vesissä? Kuka vierittäisi pimeyden kiven, kutsuisi valon ilmapiiriin?

Rauhaa – Mietin (taasen), kuinka moni on huomannut kääntyä  Luojansa puoleen tänä aikana. Moniko on saanut tuntea sitä sydämen rauhaa ja mielen tyyneyttä, joka ei riipu ulkoisista olosuhteista? Rauhaa, jonka Jeesus lupasi opetuslapsilleen, kun he kääntyisivät hänen puoleensa.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. (joh.14:27)

Ja lohdutusta – Paavali kirjoittaa, kuinka Jumala ’rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia’. (2.Kor.1:4)

Pääsiäisaamuna haudalle kiirehtineet naiset saivat kuulla rohkaisevia sanoja. Valkoisiin pukeutunut nuorukainen sanoi heille: ”Älkää pelästykö.”
Ja sitten: ”Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.”

Jollei tuossa sanottaisi ’nuorukainen’, voisin ajatella, että siinä oli ylösnoussut Jeesus, joka ilmoitti naisille asian. (Toisessa evankeliumissahan kerrotaan, kuinka Ylösnoussut puhui Magdalan Marialle ja lohdutti tätä haudan luona.)
Mutta Jeesushan oli kuollessaan yli 30-vuotias. Hän ei siis ollut ihan nuorukainen. Tuo nuorukainen oli siis enkeli. – Toisaalta: opetuslapsillahan oli vaikeuksia tunnistaa ylösnoussutta Mestariaan. Raamattu ei kuitenkaan kerro, millä lailla Hän oli erilainen. Oliko Hän nuoremman oloinen?

Joka tapauksessa jotain muuttui Kristuksen ylösnousemuksen myötä. Hän ei ollut samanlainen kuin ennen.
Nytkin, 2000 v. myöhemmin, ylösnoussut Kristus ilmestyy eri tavoin ihmisille. Kuitenkin näissä ihmisten kokemissa visioissa on aina jotain sellaista, joka  auttaa heitä tunnistamaan Hänet.

Ylösnoussut – Naiset eivät paluumatkalla kertoneet kenellekään, mitä olivat haudalla kuulleet. Vasta tultuaan Ylähuoneelle, jossa toiset opetuslapset olivat, he kertoivat näille, mitä oli tapahtunut: Hän on ylösnoussut!

Vielä 2000 v. myöhemmin me ihmettelemme selittämätöntä mysteeriä,  Jeesuksen ylösnousemusta. Se jo kertoo, että se oli maailmaamme ainutlaatuisella tavalla koskettanut ja muuttanut tapahtuma.

Ylösnousemus pyyhki surun ja epätoivon niin haudalla käyneiden naisten kuin muidenkin opetuslasten sydämistä: Hän elää!
He tunsivat itsekin elämän sykkivän taas sisällään: toivon, ilon ja riemun.

Mitä ylösnousemus merkitsee meille, sinulle ja minulle?

Yle Areena lähetti Kallion kirkosta pitkänäperjantaina suorana ’korona-ajan kokoonpanolla’ Johann Sebastian Bachin Johannes-passio -esityksen. (https://areena.yle.fi/1-50490030).
Sen libretossa on minusta koskettava kohta:
Mein teurer Heiland, lass dich fragen, da du nunmehr ans Kreuz geschlagen selbst gesagt: „Es ist vollbracht!“ bin ich vom Sterben frei gemacht? Kann ich durch deine Pein und Sterben das Himmelreich ererben? Ist aller Welt Erlösung da?
Du kannst vor Schmerzen zwar nichts sagen; doch neigest du das Haupt und sprichst still-schweigend: „ja!“

Koko maailman lunastus – Kallis Vapahtajani, saanhan kysyä, nyt kun sinut on ristiinnaulittu ja kun sanoit: ”Se on täytetty!”, onko minut nyt vapautettu kuoleman vallasta? Voinko minä sinun kärsimyksesi ja kuolemasi tähden periä Taivaan valtakunnan osallisuuden? Onko tämä koko maailman lunastus?
Tuskiltasi et tosin pysty puhumaan; mutta taivutat pääsi myöntymisen merkiksi ja sanot äänettömästi: ”Kyllä.”

Vaikkei Bachin Johannes-passiossa lauleta ylösnousemuksesta, se on siihen kutoutunut. Sillä jollei Jeesus olisi noussut kuolleista, kristityt tuskin viettäisivät Pääsiäistä sellaisella hartaudella kuin nyt, vielä tuhansia vuosia tapahtuman jälkeen. Kristuksen ylösnousemuksessa on toivo: Hänen kauttaan me olemme osallisia Taivaan valtakunnasta.

Ylösnousemuksen voima – Efesolaiskirje kuvaa voimaa, joka sai aikaan Kristuksen ylösnousemisen:
– Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.
Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. (Ef.1:17-21)

Sama voima, meissä? – Se voi äkkiseltään tuntua uskomattomalta. Varsinkin hetkenä, jolloin tuntuu että huoli, suru, pelko ja masennus tuntuvat painavan koko olemuksen jonnekin maan rakoon.
Mutta mitä jos juuri tuollaisina hetkinä tarttuisikin noihin rohkaiseviin sanoihin? Olivatpa olosuhteet mitkä tahansa, meissä vaikuttaa voima, joka on niin ihmeellinen, että sen kautta Kirkkauden Isä herätti Kristuksen kuolleista.

Kirkkauden Isä – Nyt on aihetta vaikka millä mitalla kääntyä Kirkkauden Isän puoleen. Pyytää Hänen suojelustaan ja varjelustaan. Pyytää voimaa itse kullekin eri tilanteissa, hoitotyössä toisia auttaville ja kotona eristyksissä oleville.
Pyydetään että Hän nostaa meidät ylös omasta voimattomuudestamme. Että Hän antaa sen saman vahvan voiman, jolla Hän nosti Kristuksen kuolleista, vaikuttaa meissä, niin että me muutumme. Niin että katseemme kääntyy omasta tilanteestamme Kirkkauteen. Siinä tapahtuu muutos.

Valon voima – Kristus, Valomme, valaise sisäiset silmämme näkemään, millaiseen toivoon meitä kutsut. Valaise myös sydämemme. Auta meitä, vahvista meitä, Kiitos että olet kanssamme, voimamme Lähde.  🙂

*******