18.11.2019. Syksyn väriloistoa voi muistella kuvia katselemalla – vaikka ovatkin vain himmeitä kopioita siitä upeasta ruskasta, josta saimme vielä kuukausi sitten nauttia.
Visiot – Samoin on alla olevien profeettojen näkyjen kuvaukset vain kalpeaa heijastusta siitä, mitä he itse asiassa kokivat. Sillä sanat ja kuvat eivät koskaan pysty kuvaamaan Jumalan kirkkautta sellaisena, kuin se todellisuudessa on. Ja elävimmissäkin visioissa ihminen pystyy kokemaan vain murto-osan siitä, millainen Jumalan kirkkaus kaiken kaikkiaan on…
Mooses pyysi Jumalalta: ”Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi”.
Jumala lupasi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi”, mutta lisäsi: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” (2.Moos.33:18-19)
Kirjailija, luontokuvaaja ja pastori Erkki Jokinen piti eilen luennon, jonka otsikkona oli Ylistys ja valitus mielen sävellajeina Psalmeissa. Heti alkuun hän totesi, että annettu aika riitti vain 2. osan käsittelyyn (ylistyspuoli jäi muutamaan jakeeseen).
Esityksensä alussa Erkki Jokinen sanoi kuitenkin jotain, mikä liittyy ensi pyhän aiheeseen (Kristus, kaikkeuden Herra). Hän totesi, että Jumalan kirkkaus on niin voimakas, että me voimme katsoa sitä vain Jeesuksen kautta.
Luentoa värittivät hänen äärettömän kauniit luontokuvansa. En ollut ennen kuullut häntä enkä lukenut tai nähnyt hänen tuotantoaan. Olipa syvä ja koskettava esitys!
Jumala antoi Danielille, Hesekielille ja Johannekselle näkyjä omasta kirkkaudestaan. Heidän tehtäväkseen tuli kertoa siitä jälkipolville, niin että nämä ymmärtäisivät, kuinka suuri ja pyhä Jumala on. Kaikkivaltias, joka välittää ja haluaa pitää huolta luoduistaan, auttaa ja johdattaa heitä hyviin valintoihin ja päätöksiin.
Ikiaikainen – Kun minä sitä katselin, istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa.
Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta.
Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.
Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä. (Dan. 7: 9-10, 13-14)
Profeetta Daniel oli näkyjen ja unien näkijä ja hän osasi myös selittää niitä.
Yllä olevat näyt ilmestyivät öiseen aikaan. Sitä ei kerrota, tulivatko nämä ihmeelliset, taivaalliset näyt unissa vai valveilla ollessa. Mutta eipä sillä väliä. Näkipä tuollaisia näkyjä unissa tai valveilla, voin vain kuvitella, millaisen valtavan pyhyyden tunteen ne synnyttivät Danielissa; ehkä kunnioituksen sekaista pelkoakin.
Ikiaikaisessa on Danielin näyssä samaa kuin apostoli Johanneksen näyssä, jossa tämä näki ’ihmisen kaltaisen’: ’Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niin kuin valkoinen villa, niin kuin lumi, ja hänen silmänsä niin kuin tulen liekki.’ (Ilm. 1:14);
Danielin näyssä valtaistuin oli tulen liekkejä ja siinä oli pyörät, jotka myöskin olivat palavaa tulta. Jonkinlainen valtava palava pyörätuoli siis, sellainen joka liekeistä huolimatta ei syty tuleen?
Olivatko tulenlieskat sellaisessa asetelmassa, että ne näyttivät muodostavan valtaistuimen? – Kuinka vaillinaisiin, kömpelöihin ja turhiinkin yrityksiin sitä voikaan päätyä koettaessaan ymmärtää tai visualisoida taivaallisia maallisten käsitteiden muotoon.
Profeetta Hesekielin näyssä, jossa tämä näki jotain hohtavaa, joka oli valtaistuimen muotoinen ja sillä istuvan ’ihmisen kaltaisen’, oli pyöriä. ’Niissä oli kuin toinen pyörä ristikkäin toisen kanssa’, tai vanhan käännöksen mukaan: ’Ne olivat näöltään ja teoltaan, kuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä’.(Hes.1:16)
Nuo näyt kiehtoivat minua joskus aikaisemmin kovastikin. Halusin ymmärtää mitä nuo pyörät kuvasivat. Olivatko ne jotain enemmän kuin eräänlaisia energiapyörteitä, taivaallisen voiman liikettä?
‘Wheels within wheels’ on engl.kiel. sanonta, jolla kuvataan jotain sellaista, mitä ei voi täysin käsittää. Alla olevat netistä poimitut selitykset kuvaavat oikeastaan aika hyvin sitä, millaisen edessä olemme koettaessamme ymmärtää Jumalan ihmeellisyyttä:
– there are a number of different influences, reasons, and actions which together make a situation complicated and difficult to understand
– a situation is complicated and affected by secret or indirect influences
– there are complex inter-related processes, motives, etc, that are very difficult to understand…
Jumalan ihmeellisyyksissä on yksinkertaisesti niin paljon sellaista meiltä salattua, käsittämätöntä, että voi vain huokaista ja myöntää, että monet sellaisetkin asiat, joita Hän on valaissut visioiden kautta, voivat jäädä meille ikuiseksi arvoitukseksi.
Mutta siinä on oikeastaan kiehtova puolensa: mielenkiinto ymmärtää Hänen salaisuuksiaan pysyy yllä.
Loiste istuimen ympärillä – Hesekiel jatkaa näkynsä kuvaamista:
’Minä näin kuin puhtaan kullan loisteen. Tuon ihmisen kaltaisen lanteiden kohdalta lähti ylöspäin tulinen kehä, ja lanteiden kohdalta alaspäin näin hohtavan tulikehän. Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus.’ (Hes.1:12)
Danielille ikään kuin koodattiin ennalta tieto siitä, että tuolle, joka oli ’näöltään kuin ihminen’ ja joka näyssä seisoi liekehtivän kirkkaan taivaallisen valtaistuimen äärellä, annettaisiin kuninkuus ja valta, joka oli toisenlainen kuin maallisten hallitsijoiden valta: tuo valta käsittäisi kaikki kansakunnat, ja se olisi ikuinen.
Kesti useampi vuosisata ennen kuin Jumalan Poika syntyi ihmislapseksi seimeen ilman taivaallista kultahohdetta ja kirkkautta. Messias oli tarkoitus tunnistaa muulla tavoin, opetuksistaan ja toiminnastaan.
Miten toisin kaikki olisikaan mennyt, jos Kristus olisi eläessään maan päällä säteillyt niin häikäisevää taivaallista kirkkautta ja pyhyyttä, ettei kukaan olisi erehtynyt luulemaan Häntä pelkästään ihmiseksi…
Kirkkauden valtaistuin – Raamattu kuvaa monessa kohdassa Kristuksen paluuta; kuinka Hän tuolloin ilmestyy kaikessa kirkkaudessaan ja loistossaan. Matteuksen evankeliumi kuvaa sitä näin: Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. (Matt.25:31)
Taivaallinen kirkkaus – Jos on joskus saanut välähdyksenkaltaisesti nähdä hivenen tuosta kirkkaudesta, voi vain aavistella, millaista tuo kirkkaus on täydessä loistossaan. Siinä saattaisi melko varmasti tulla tunne että jalat pettävät alta, niin kuin Hesekielillä ja Johanneksella…
Mutta mitä merkitystä tällä kaikella on meille juuri nyt, ihan tavallisen, arkisen elämämme keskellä?
Pelkästään siitä, kun tietää että vaikka elämässä olisi menossa miten synkeä ja vaikea vaihe tahansa, on olemassa Valo ja Kirkkaus, joka on sitä omaa pimeyttä niin valtavasti suurempi ja voimakkaampi, voi ammentaa toivoa ja voimaa jaksamiseen.
Että on Joku, joka näkee tilanteemme; joku jonka puoleen voi kääntyä silloin kun omat keinot ja voimat on käytetty; joku jolla on valta ja voima muuttaa mitä vaikeimmatkin kokemukset ja tilanteet siunauksiksi.
”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta”, kuten Luukkaan evankeliumin 1. luvussa todetaan. Myönteisesti muotoiltuna: ”Jumalalle on kaikki mahdollista” (Mark.10:27)
Korkeimman Valo – Joskus kun on erityisen vaikeaa, voi tuntua että jaksaa nähdä tilanteen vain omasta, toivottamalta tuntuvasta näkövinkkelistä käsin. Silloin voi pyytää, että Korkeimman Valo tulisi tilanteeseen; että siihen virtaisi uutta ymmärrystä, toivoa, voimaa ja innostusta: hei, tästä selvitään, minulla on paras Auttaja ikinä. Kaikkeuden Kuningas, jolla on käsissään kaikki valta taivaissa ja maan päällä. – Hänen kirkkautensa voi valaista kaikki elämäni tilanteet, ja läheisteni elämän.
Jo tuossa on jo syytä, miksi kannattaa kääntää huomionsa kohti Kirkkauden Herraa. Silloinkin kun kaikki on ok. 🙂
Valo sisällämme – Tänä iltana olin maalausillassa, jonka aiheena oli Sisäinen valo. Olipa ihanaa antaa värien viedä omalle matkalle! Miksi ihmeessä omat värini ovat lojuneet hyllyllä niin pitkään?! Näin mietin aina silloin harvoin kun tulee väreihin tartuttua.
Tuo aihe kosketti myös: meissä kaikissa on Valo sisimmässämme. Ikiaikaisen sinne laittama. Joskus se saattaa vain meiltä unohtua.
Kristus, annathan kirkkautesi loistaa tiellemme, valaista askeleemme, valintamme, elämämme kaikki käänteet, mutkat, kuopatkin (erityisesti ne). Anna toivon säteiden loistaa sinne, missä on surua, tuskaa, ahdinkoa ja kaipausta.
Kiitos että olet Valomme, niin nyt kuin tulevassa. Auta meitä aina muistamaan se. 🙂
Maalausillan loppurukouksesta:
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon. (Ps.36:9)
Within Our Darkest Night – Taizé
Within our darkest night, you kindle the fire that never dies away, that never dies away
(Pimeimmässä yössämme Sinä sytytät tulen, joka ei sammu koskaan)
Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, Dan. 7: 9-10, 13-14 ja 2. Tess. 1: 3-10.