21.7.2019. Kävimme ystävän kanssa Vivamossa, paikassa jota rukoukset selvästikin kantavat. Hyvältä tuntui siellä kuljeskella, levähtää, hiljentyä ja virkistäytyä hiljaisuuden puutarhassa, järven rannassa, tervehtiä niityllä laiduntavia aaseja (lampaat olivat ilmeisesti hakeutuneet jonnekin varjoon), nauttia luonnon vehmaudesta, kukista ja kirsikkapuista, nousta ylös kalliolle nousevaa metsäpolkua, katsella keskiaikaisella menetelmällä rakennetun linnamaisen kappelin alttari-ikkunasta alla avautuvaa järvimaisemaa,  kuunnella veden liplatusta järvenrannassa ja lähteellä…
Kohtasimme pelkästään ystävällisiä, hyväntuulisia ja -tahtoisia ihmisiä. Aina välillä kaikui jostain kaunista laulua: 77x -musiikkinäytelmän harjoitukset olivat menossa.
Lähtiessä oli olo, että oli tullut monin tavoin ravituksi. 🙂

Vähäosaisten kohtaamisesta – Vivamon vastaanotossa oli jaossa aiemmin ilmestyneitä Sana-lehtiä. Yhdessä numerossa oli artikkeli Johannasta, joka lähti 20v:na Suomesta NYC:iin työskentelemään kristillisessä New York City Relief (NYCR) -järjestössä, joka auttaa vähäosaisia, kodittomia, työttömiä ja varattomia. Aamuisin valmistetaan 80-100l kasvissoppaa ja kymmeniä litroja kaakaota ja mehua.
Nestetankit laitetaan bussiin ja ajetaan vakiopaikoille, mm. Bronxiin, Harlemiin ja Manhattanin Chelsea Parkiin. Nostetaan bussista muovipöydät ja –tuolit ja luukusta jaetaan ruokaa ja juomaa. Tarjolla on myös rukouspalvelua, sukkia ja hygieniatarvikkeita. Halukkaille kerrotaan, mistä voi löytää yösijan tai työpaikan ja mitkä tahot auttavat pääsemään eroon päihteistä.

Kohtaaminen tärkeintä – ”Kaiken ytimessä on ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen ja heidän kanssaan jutteleminen”, Johanna sanoo.
”Kodittomat ovat ainutlaatuisia yksilöitä, kuten me kaikki muutkin. Silti he ovat Nykissä näkymättömiä, joiden ohi kaikki kävelevät.”
Bussin luo tulevista ihmisistä joillakin on asunto, muttei työtä – tai päinvastoin. Joillakin on kumpikin, muttei riittävästi rahaa ruokaan.

’Älä kulje ohi’ -Johanna osallistui Don’t Walk By –operaatioon, jossa kohdataan kodittomia.
Johannan mukaan asunnottomuuden taustalla on lähes aina jokin trauma: työpaikan menetys, sairaus, avioero tai läheisen kuolema. Ne saattavat johtaa päihteidenkäyttöön. Kun rankkaan taustaan yhdistyvät pilviä hipovat asuntovuokrat, moni päätyy kadulle.   

Häät kadulla – Kun Johanna meni Paulin kanssa naimisiin, häitä vietettiin Harlemin kadulla. Johanna halusi kutsua häihinsä kaduilta tuttuja ystäviään. Häissä tanssittiin kadulla ja kakkua tarjottiin 500 hengelle.

Suomessa – Suomeen muuton jälkeen Johanna koki Jumalan puhuvan hänelle, että kutsumus on pysynyt samana, paikka vain on vaihtunut. Syntyi Levähdyspaikka–hanke, joka toimii siltana kaduilta palveluihin: päihdehoitoon, yömajoihin ja asuntoloihin. Vuokra-asunnon etsimiseenkin saa apua. Maahanmuuttajia autetaan lomakkeiden täytössä.
Matkailuauto pysähtyy Hgin Ala-Malmille, Kontulaan ja Sörnäisiin. Tarjolla on lahjoituksina saatua kahvia ja herkkuja.  
”Ihmiset ovat yksin tässä maassa”, Johanna sanoo. Juttuseuraa, rukousta ja palveluohjausta on tarjolla, mutta niitä ei tuputeta.
– Voiko tämän parempaa evankeliumin eteenpäin viemistä olla? 🙂

Pyrkikää hyvään – Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.  (Room. 12: 16-21)

Ensilukemalta nämä roomalaiskirjeen kehotukset tuntuvat ihan selviltä ja helpoilta: totta kai noin tulee toimia!
Mutta kun sitten zoomaa sisäänpäin, omiin asenteisiinsa ja toimintaansa, niin kuinka ollakaan kehotukset alkavat tuntua tosi haastavilta. Ainakin omalla kohdallani kävi näin.

“Asettukaa vähäosaisten rinnalle”, Jeesus kehotti. 
Tuli mieleen eräs ohitus. Miten oli: pidinkö itseäni tuota ohittamaani vähäosaista, mielestäni ressukkaa, parempana? Jos oli näin, niin kumpi meistä siinä olikaan se ressukka…? 

Ja entä tämä: “Älkää olko omasta mielestänne viisaita”. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin taidan kyllä aika usein pitää itseäni ihan viisaana… – vaikka toiset voivat tietenkin olla siitä ihan toista mieltä…! 🙂 

Hyvää kaikkien silmissä – “Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.”  – Sille kyllä olen aika allerginen, jos ruvetaan maksamaan paha pahalla. Ja kyllähän sitä haluaisi pyrkiä hyvään. Mutta se, että tulisi vastata pahaankin hyvällä, vaatii kyllä vähän ponnistelua…
Hyväähän me Joka tapauksessa kaikki ainakin pohjimmaltamme haluamme. Auttaisitko rakas Jumala meitä haluamaan hyvää myös toisillemme, vähintäänkin yhtä paljon kuin itsellemme?

“Eläkää rauhassa kaikkien kanssa”  – jes! Riitely, kinastelu ja tappelu ovat minusta kurjia asioita – oli sitten kyse pienistä tai suurista asioista. Välttelen niitä parhaani mukaan.

“Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa.”
Ketkä ovat vihamiehiämme?
Eräässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten vihastuksen kohteita. Todettiin, että ‘vihan kohteiden valikoitumiseen vaikuttavat muun muassa kokijan ikä, sukupuoli ja koulutustausta.’
Tuloksissa erottuivat puhelinmyyjät, pikavippien tarjoajat, rasistit, poliitikot ja verkostomarkkinoijat. Yksittäisinä henkilöinä mainittuja olivat kärkipoliitikot (joiden joukossa vain yksi ulkomaalainen: Trump), mediapersoonat ja viihdetaiteilijat.

Tutkimuksessa oli haastateltu 1133 henkilöä. 66 prosenttia heistä ei osannut tai halunnut nimetä ketään ihmistä, jota vihaisi. Tutkimuksen virhemarginaali on vain 3.1  prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. – Tästä olisi mukava vetää tästä sellainen johtopäätös, että valtaosa suomalaisista haluaa kuitenkin mielummin pidättyä vihaamasta toisia ihmisiä.

Hyviä tekoja toisille? – Toinen asia on tietty se, miten moni on valmis tekemään epäitsekkäitä ja pyyteettömiä hyviä tekoja toiselle, huolimatta siitä mitä tuntee tai ei tunne tätä kohtaan…

Helmi – Sitten lopuksi tuo tekstin helmi: ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.”
Niinpä. Minusta itsestäni riippuu, mille annan sijaa ja valtaa itsessäni. Millaisia ajatuksia viljelen? Millaisia tunteita haudon? Ovatko ne rauhaa tuovia ja vahvistavia ajatuksia ja tunteita? Sillä ajatuksiinsa voi vaikuttaa. Voin kääntää ajatusteni suuntaa parempaan.
Kun paha koettaa saada otetta ja valtaa minussa, miten suojelen itseni tai torjun sen?
Se, että kääntää huomion Kristukseen on minusta ihana tapa vahvistaa Hänen kirkkautensa vaikutusta itsessä.

Efesolaiskirjeessä on kaunis rukous:
‘Rukoilen, että Hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne.’ (Ef.3:16)

Jumalan ylistämisellä, palvonnalla ja kiittämisellä on ihmeellinen, muuntava vaikutus itseen: siihen eivät neg. ajatukset tai tunteet kerta kaikkiaan mahdu mukaan. Joku aika sitten sellainen ei kuitenkaan minulta luonnistunut, olin niin harmistunut eräästä asiasta.
Tuo sinänsä suhteellisen pieni juttu vaikutti kumman vahvasti koko olemukseeni. Hauvelini oli hämmentynyt, kun ei saanut emäntäänsä innostumaan leikkiin lukuisilla iloisilla yrityksillään.  Se ei ollut vastaavaa ennen kokenut. Tuntui etten pystynyt tekemään juuri mitään, oli ihan turta olo, harmitustunne oli niin vahva.  

Lopulta keksin laittaa CD:n soimaan. Piano- & viulumusiikki virtasi hoitavalla tavalla sisääni huuhdellen vähitellen pois harmituksen. Kun CD oli soinut loppuun, oli kaikki taas ihan ok.
Sen verran tuo sinänsä pieni juttu oli vaikuttanut herkästi aistivaan ja vahvasti kokevaan hauveliin, että sen sijaan että olisi seuraavana yönä nukkunut omassa petissään, se illalla nukkumaan mennessä ryömi ihan kiinni kylkeeni. Aamulla herätessäni sen kuono oli kiinni tyynyssäni. Niin hämmentynyt oli pikku ressukka; ei ollut ennen emäntäänsä tuollaisessa voimattomuuden tilassa nähnyt. – Tai kumpi siinä nyt olikaan – tuossakin tilanteessa – se ressukka…?

Oi rakas Jumala, auttaisitko meitä kaikkia, jotka usein olemme omien neg. tunteidemme valloissa emmekä pysty toimimaan niin kuin haluaisimme.
Auta meitä, kun kuvittelemme itsestämme liikoja tai vähättelemme turhaan itseämme.
Kaikki me olemme oikeastaan jossain suhteessa ressukoita, Sinun ressukoitasi. Tarvitsemme Rakkauttasi, joka hoitaa ja vahvistaa meitä. Ja saa meidät rakastamaan silloinkin kun se tuntuu vaikealta tai raskaalta. 

Kiitos että Sinun silmissäsi olemme kaikki aarteita, kallisarvoisia ja ainutlaatuisia. Auta meitä näkemään se myös toisissamme.
Kiitos että olet kanssamme. Autathan meitä rakastamaan lähimmäisiämme. Niin että Sinun Valosi ja Rauhasi voisi levitä tähän maailmaamme. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 28: 1-2, 6-9, 3. Moos. 19: 1-4, 11-18 ja Matt. 5: 20-30.