Kalastajia

15. 7.2019. Kalaherkuttelua – Syö särkeä, se kasvattaa järkeä – jostain lapsuudesta/nuoruudesta tuli mieleen tuo vanha sanonta.
Hauvelin ja emäntänsä yhteisiä kalaherkkuja ovat säilötyt särjet ja paistetut muikut. Noin kerran viikossa pyritään popsimaan jompaakumpaa sorttia. Pikkukaloissa on runsaasti terveellisiä ravintoaineita: hyviä rasvahappoja, proteiinia, kalsiumia, kaliumia ja D-vitamiinia ja vähemmän ympäristöjäämiä kuin isoissa, joten ei kannata viskata takaisin veteen,
mikäli näitä uiskentelisi onkeen tai katiskaan. 🙂 

Syvään veteen Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.   (Luuk. 5: 1-11)

Minne kalat kadonneet? – Kalastus on varmaan kesämökkeilijöiden yleisimpiä  harrastuksia. Toisille se on kuitenkin ammatti. Jokunen viikko sitten juttelimme erään entisen kalastajan kanssa, joka on mökkipaikkamme kanta-asukas, saaressa varttunut, koko ikänsä kulkenut vesillä ja vetten päällä (talvisin siis 🙂 ).
Hän kertoi että ajan mittaan piti lähteä yhä pidemmälle kalaan. Kerran hön oli joutunut Venäjän aluevesille ja vangituksi. Lopulta hänen oli vain todettava, että kalaa oli niin vähän, että elannon hankkiminen kävi liian vaikeaksi. Täytyi vaihtaa ammattia.

Ei ollut helppoa kalastajilla Jeesuksenkaan aikana. Simon Pietari huuhtoi tovereineen verkkojaan rannassa. Koko yön oli kalastettu, eikä saatu yhtään  kalaa. Mutta kun Jeesus astui veneeseen, kaikki muuttui. Heidän koko elämänsä muuttui.
Luukas ei kerro, mitä Jeesus opetti Simon Pietarin veneestä rannalla olevalle kansalle. Voi olla, että paljon opetuksesta meni Pietarilta ohi, kun hän oli harmissaan heikosta kalasaalista.

Mutta sitten alkoi tapahtua. Soudettiin syvemmille vesille, ja kalaa tuli niin paljon että verkot repeilivät.
Silloin Simon Pietarikin repesi: hei, mitä tässä oikein on meneillään! Eihän Jeesus ole kalastaja, miten hän saattoi tietää, missä noin valtava kalaparvi oli? Tässä ei kyllä ole kyse mistään tavallisesta inhimillisestä tiedosta tai taidosta. Millä tätä voisi ymmärtää?  ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies”, hän parahti. 

Pietari tunnisti pyhyyden Simon Pietarin reaktiossa on vähän samaa kuin siinä, kun Jeesus alkoi pestä hänen jalkojaan viimeisellä aterialla: “Herra, sinäkö peset minun jalkani? Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” (Joh.13:8)
Pietari tunnisti Herransa pyhyyden, ja oli ihan mahdoton ajatus, että tämä pesisi hänen jalkansa.

(Tuollaisessa tilanteessa kyllä varmasti moni meistäkin olisi hämmentynyt, vaikkei ehkä olisi tohtinut ruveta Herraa kieltämään kuten tulisieluinen Pietari.)

Hämmennys ja pelkoSimon Pietarin ja hänen tovereidensa reaktiot olivat oikeastaan ihan ymmärrettäviä. Ei yhtään kalaa koko yönä, ja sitten, kun Herra käskee soutaa tiettyyn paikkaan ja heittää verkot siinä, tulee niin iso saalis, ettei sitä jakseta nostaa ylös.

Kuinka moni meistä onkaan hämmentynyt, ehkä pelästynytkin, kun tapahtuu jotain sellaista, mikä ei ole järjellä selitettävissä.
Miten me käsittelemme sellaista tapahtumaa tai kokemusta? Sivuutammeko vain tai painammeko jonnekin syvälle sisällemme, ‘mappiin Ö’?

Toisaalta sellainen järjelle käsittämätön voi herättää kiinnostuksen ja halun selvittää asioita itselleen. – Selvittää käsittämätöntä… hmmm…?
Itse olen ‘aina’ (= nuoresta pitäen) ollut jostain syystä kiinnostunut asioista, joita ei voi järjellä selittää.

Tarve löytää vastauksia Silloin kun Itselläni oli hillitön etsinnän tarve, en juurikaan kyseenalaistanut asioita. Kaikki mitä aloin tutkia, tuntui kiinnostavalta, ja sukelsin niihin luottavaisen sinisilmäisesti. 
Tosin välillä tuli eteen oppeja, jotka halusi kiertää kaukaa. Niissä oli jotain, mikä ei tuntunut hyvältä. – Etenin näissä asioissa siis ihan mututuntumalla.

Vasta jälkeenpäin minulle selvisi, millaisille asioille olin asettunut alttiiksi ja miten minun olisi voinut käydä. Jätettyäni nk. uushenkiset jutut minulle nim. selvisi, millaisia vaaroja piilee menetelmissä, joissa avaudutaan nk. korkeammille tasoille.

Millaista kalastusta? Jeesus sanoi tekevänsä opetuslapsistaan ihmisten kalastajia. Sellaisia, jotka vetävät ihmisiä Jumalan puoleen, läheisyyteen ja yhteyteen. Ikävä kyllä on myös muunlaisia ihmisten ’kalastajia’, jotka vetävät ihan toiseen suuntaan.

Tämä alkoi valjeta minulle, kun useampi ihminen alkoi kertoa omista neg. kokemuksistaan. Monet olivat kokeneet, että heidän elämäänsä oli tullut kiusaavalla ja piinaavalla tavalla vaikuttavia tekijöitä. (Raamatusta löytää niille monia nimityksiä, yleisellä tasolla esim. hankivallat.). Nämä tekijät olivat tunkeutuneet heidän elämäänsä sen seurauksena, että he olivat avautuneet tavalla tai toisella tuonpuoleisen maailman ilmiöille tai sen vaikutukselle. (Koska nämä asiat voivat jostakusta tuntua pelottavilta, koetan käyttää tässä mahd. neutraalia sanastoa.)
Monet tällaista kokeneet ovat kääntyneet Vapahtajan puoleen apua saadakseen. Useat ovat saaneet avun, mutta olen kuullut myös sellaisista, jotka yhä sitä odottavat.

Vaarallisilla vesillä?Kuultuani ihmisten kokemuksista minulle selvisi, millaisia riskejä piilee esim. sellaisissa hengellisissä harjoituksissa, joissa pyritään saavuttamaan eräänlainen sisäisesti tyhjä tila. Tai meditaatioissa tai hoidoissa, joissa avaudutaan toisille tasoille, korkeammille energioille tai voimille. 
Mietin, että minäkin olen ollut tuollaisessa täysillä mukana, täysin tietämättömänä niihin liittyvistä riskeistä ja vaaroista. Kiitollisena ajattelen sitä, että selvisin ilman ikäviä seurauksia. Hyvää onneako vain vai varjelusta? Ajattelen että varjelusta.

Syviin vesiin Tavattuani henkilöitä, jotka olivat joutuneet vaikeuksiin avauduttuaan tavalla tai toisella – suoraan tai välillisesti – henkimaailman vaikutuksille, ymmärrän hyvin, miksi Raamatussa varoitetaan tällaisesta. 
No, nyt kyllä ajatukseni ajautuivat aika syviin vesiin ja kauas tämänkertaisesta evankeliumitekstistä. Joka tapauksessa joskus tulee mieleen, miten näistä asioista vaietaan melko totaalisesti. Niistä ei haluta puhua, tai todetaan, että eihän tällaisia tapahdu enää meidän aikanamme, ainakaan meidän sivistysvaltiossamme. Ei tiedetä, miten tällaisiin ilmiöihin pitäisi suhtautua, tai sitten niitä pyritään ymmärtämään, käsittelemään ja selittämään psykologian kautta.

Aukkoja näkymättömään maailmaan Kevään ja kesän aikana mediassa on kerrottu tutkimuksesta, joka käsittelee kansallistaitelijoidemme kiinnostusta spiritualismia kohtaan.
Joitakin viikkoja sitten uutiskirjoituksessa todettiin, kuinka 1800-luvun loppupuolella koettiin, että elämän suuriin kysymyksiin oli vaikea saada eksakteja vastauksia, ja ’niinpä näkyvän ja näkymättömän maailman seitinohueen pintaan alkoi syntyä uudenlaisia aukkoja, joihin kurkisteltiin uteliaasti ja innostuneesti’.

Uutisessa käsiteltiin Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin suhdetta esoteeriseen henkisyyteen ja okkultismiin. Kerrottiin mm. Gallen-Kallelan osallistuneen spiritistiseen istuntoon, jossa otettiin yhteyttä vainajahenkiin.

Tavattuani henkilöitä, jotka olivat joutuneet vaikeuksiin avauduttuaan tavalla tai toisella – suoraan tai välillisesti – henkimaailman vaikutuksille, ymmärrän hyvin, miksi Raamatussa kielletään ottamasta yhteyttä tietäjä- tai vainajahenkiin. Vaikka sitä saatetaan pitää harmittomana uteliaisuuden tyydyttämisenä, saattaa siitä olla seurauksena jotain ikävää. Henget kun voivat olla muutakin kuin hyväntahtoisia ja ‘uudenlaisten aukkojen’ avaamisesta voi koitua monenlaista harmia.  

Toinen puoli Ajattelen, että silloin kun mediassa kerrotaan kiinnostuksesta tuonpuoleisen maailman asioita ja ilmiöitä kohtaan, olisi hyvä tuoda esiin myös se, millaisia seuraamuksia ko. kiinnostus tai harrastus voi tuoda tullessaan.

Kristus keskuksessa – Vaikka esoteerisuus, okkultismi tai parapsykologia eivät ole tämän vuosituhannen trenditermejä, mystiikka on. Mystiikka on eräänlainen kestotermi hengellisistä asioista kiinnostuneiden parissa.
Merkittävä ero on siinä, onko kyse kristillisestä tai jostain muusta mystiikasta. Kristillisessä mystiikassa Kristus on kaiken keskipiste.

Ihmeellinen Kalastajamme Kristus haluaa, että tulemme yhteyteen Jumalan kanssa. Hän on koko tämän maailmamme Kalastaja, joka vetää meitä lähempään yhteyteen kanssaan. Hän haluaa suojella meitä tarttumasta vääränlaisiin koukkuihin. Ja jos niin on käynyt, Hän haluaa päästää meidät irti niistä.
Kristus haluaa, että löydämme yhtä läheisen suhteen Isän kuin hänellä oli ja on.
Ja että löydettyämme, kerromme myös muille Hänestä ja Hänen Rakkaudestaan ja siitä, kuinka Hän kaipaa olla yhteydessä kanssamme.

Näin jälkeenpäin mietin, kuinka aikoinaan luin mm. R. Steinerin kirjaa ’Kuinka saavutetaan tietoja korkeammista maailmoista’ ja myöhemmin etsin opastusta enkeleiltä. En silloin tiennyt, että kolmiyhteinen Jumala itse haluaa olla Oppaamme ja Opettajamme. Että Hän ei halua meille mitään alempaa tietolähdettä, vaan haluaa itse olla tiedonlähteemme.
Hän haluaa varjella meitä kaikelta sellaiselta, joka on meille itsellemme vahingollista.  

Yhteys Jumalaan – Raamattu kuvaa lukemattomissa kohdissa sitä, miten paljon Jumala rakastaa meitä luotujaan ja kaipaa yhteyttä meihin. Eikö ole ihmeellistä, että Jumala haluaa olla yhteydessä meidän pienten ihmisten kanssa, haluaa yhä läheisempään yhteyteen kanssamme? Niin että lopulta voisimme olla täysin yhtä – Hän meissä, me Hänessä.  

Jumalan Rakkaudesta – Erään Kristuksen rohkeasti ja rohkaisevasti töitä tehneen kalastajan (alunperin teologin, sittemmin teltantekijänä elantonsa ansainneen) sanoin huokaan:
“Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room.8:38-39)

Muut tekstit: Ps. 145: 3-7, 1. Moos. 12: 1-4 ja Room. 1: 1-7.