Jeesus sanoi:
”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
Hän puhui heille vielä vertauksin:
”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”   (Luuk. 6: 36-42)

Ole valmis – sanat isoveljeni partiovyön soljessa mietityttivät minua lapsena. Mihin piti olla valmis? Kysyin sitä varmaan veljeltäni, mutten kyllä muista, mitä hän vastasi. Joka tapauksessa tuo valmiina olo tuntui jotenkin hienolta ja tärkeältä.

Valmis armahtamaan…? – Jeesuksen kehotus on olla valmiina armahtamaan. Silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Mutta entä jos ei olekaan valmis? Jos armahtamisenkyky on hukassa, keskeneräinen, tai ihan vasta alkutekijöissä…?
Jeesus ei anna mielikuvaharjoitteita tai muita selftraining -ohjeita. Mestari-trainerin ohjeet ovat sellaisia, että niissä opitaan käytännön kautta.    
’Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita’, ’Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syylliseksi’, ’Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan’, ’Antakaa, niin teille annetaan’.

Helppoako? – Kyllähän tuo teoriassa kuulostaa yksinkertaiselta. Kun joku on tehnyt jotain väärää (olkoon tilanne sitten akuutti tai jokin vanhempi asia), minun asiani ei ole ryhtyä syyttäjäksi tai tuomariksi. Minun ei tule sitoa ketään katkeruuden tai anteeksiantamattomuuden köysillä, vaan anteeksi antamalla päästää toinen osapuoli vapaaksi. Samalla vapaudun itsekin niistä tunteista ja ajatuksista, jotka ovat pitäneet minua otteessaan.
Niin kauan kuin haudon mielessäsi syyttäviä ajatuksia, olen itse ajatusteni vanki.   

Hmmm… – kyllähän noiden asioiden kanssa on ollut aina välillä vääntöä! On se vaan kumma, että vaikka kuinka kuvittelisi jo antaneensa anteeksi, niin sitten retriitin hiljaisuudessa nouseekin taas jokin neg. tunne tai muisto pintaan ja hämmästyn: mitä ihmettä, enkö vielä ollutkaan täysin päästänyt irti noista vanhoista asioista? Oi hyvä Jumala, auttaisitko taas kerran minua vapauttamaan ja vapautumaan? 

Joitakin vuosia sitten hengellisenä ohjaajanani oli unkarilaissyntyinen Franz Jalics. Osallistuin 7 v:n ajan hänen retriitteihinsä. Sain häneltä hengellistä ohjausta myös retriittien väleissä; hän antoi sähköpostiosoitteensa sanoen, että voisin meilata hänelle aina kun minulla on jotain hengelliseen kasvuuni liittyvää. Olin tästä kovin kiitollinen, sillä hän näki aina niin kirkkaasti, missä olin menossa ja osasi muutamilla lauseilla ohjata eteenpäin.

Sielullisen tason juttujani (tunne- ja ajatusmallit) sen sijaan käsiteltiin retriiteissä. Yksi vahvimmista kokemuksista oli anteeksiantaminen eräälle henkilölle, jolle olin kuvitellut jo antaneeni anteeksi koko sydämestäni.
Franz kertoi, kuinka hän vuosia aiemmin oli vapautunut annettuaan anteeksi.  

Jeesuksen esimerkki – Franz oli asunut Buenos Airesissa v:sta 1957.  Kun köyhien tilanne muuttui yhä vaikeammaksi, Franz ja kollegansa Orlando Yorioky pyysivät arkkipiispalta sekä jesuiittojen aluejohtajalta (Jorge Mario Bergogliolta) lupaa muuttaa slummialueelle v. 1974. Nämä myönsivät heille luvan.

Franz ja Orlando halusivat tuoda evankeliumin sanomaa slummeihin ja olla sillanrakentajina; osoittaa omalla esimerkillään, että asioita voi ajaa eteenpäin rauhanomaisesti ja rakentavasti.  
Asuttuaan pari vuotta köyhien parissa käyden sieltä käsin opettamassa Buenos Airesin yliopistossa, Argentiinassa tapahtui vallankaappaus. Armeija syöksi presidentin vallasta ja maa joutui junttahallinnon mielivallan alle.

Vankeus – Franz ja Orlando vangittiin: heitä syytettiin hallinnonvastaiseen kapinaan yllyttämisestä asuessaan köyhien keskuudessa. Tämä oli aivan päinvastaista sille, mihin he olivat pyrkineet, ja kuulusteluissa heidät todettiinkin syyttömiksi.
Kuitenkin heitä pidettiin vangittuina 5 kk:n ajan silmät ja kädet sidottuina huoneessa, jossa oli pelkästään kylmä betonilattia. Tuolla paljaalla, kovalla lattialla he myös nukkuivat.    
Lauantait olivat telotuspäiviä. Joka la:na kuullessaan sotilaiden lähestyvät askeleet he miettivät, oliko nyt heidän vuoronsa.

Katkeruus – Vapauduttuaan Franzin ei annettu jäädä Argentiinaan, vaan hän joutui palaamaan Eurooppaan. Hänellä oli mukanaan paksu dokumenttinippu, jonka avulla hän pystyisi osoittamaan syyttömyytensä ja sen, kuinka heitä oli aiheettomasti pidetty vankeina 5 kk:n ajan noissa epäinhimillisissä olosuhteissa. Franzin vakaa aikomus oli tuoda asia käsittelyyn.   

Franz kantoi kaunaa Jorge Mario Bergogliota vastaan, koska tämä ei ollut auttanut häntä ja hänen toveriaan vapaiksi. Ja – kuten minulle myöhemmin selvisi – ehkä ennen kaikkea siitä, että hänet oli erotettu Societas Jesu -sääntökunnasta.
En tiennyt erottamisesta tutustuessani Franziin, mutta erään retriitin (josta Franz joutui kesken kaiken lähtemään tapaamaan entistä lähiesimiestään Jorge Mario Bergogliota, joka oli samana vuonna valittu paaviksi) jälkeen huomasin, että Franzin minulle lähettämissä meilissä oli @jesuiten.org –pääte aikaisemman @web.de:n sijasta. Paavi oli siis ottanut hänet takaisin sääntökuntaan, päättelin.

Mielenmuutos – Franzin aikomuksessa tuoda julki dokumentit, jotka osoittivat Jorge Mario Bergoglion epäoikeudenmukaisen toiminnan häntä kohtaan Argentiinassa, oli vaikuttimena vahva katkeruus.
Franz kuitenkin muutti mielensä. Oli sykähdyttävää nähdä, kuinka hänen muutoinkin säteilevä olemuksensa muuttui yhä säteilevämmäksi hänen kertoessaan, kuinka sillä hetkellä, kun hän päätti luopua dokumenttien julkituomisesta (joka olisi tiennyt, että Jorge Mario Bergoglio, joka tuolloin oli arkkipiispa, olisi joutunut huonoon valoon), hän tunsi valtavan taakan putoavan harteiltaan. Hän vapautui häntä piinanneista ajatuksista ja katkeruudesta – hän oli vapaa!

Francescojen vapautuminen – Franz hävitti dokumentiteikä enää palannut niihin mielessään. Paitsi sitten, kun Jorge Mario Bergoglio oli valittu kardinaaliksi ja etsi Franzin käsiinsä puhuakseen asiasta.
Ja vielä uudestaan, kun Jorge Mario Bergoglio oli valittu paaviksi ja lehdistö nosti esiin tämän hämärän kohdan Argentiinan toimintakaudelta. Franzille sateli joka puolelta kyselyjä: mitä hänellä oli sanottavaa uudesta paavista liittyen Argentiinan tapahtumiin. Franz ei kuitenkaan kokenut tarvetta sanoa mitään negatiivista paavista ja tämän tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, vaan toivotti siunausta paavi Franciscukselle uudessa virassaan. Kummatkin Francescot olivat nyt vapautettuja. (Franzia kutsuttiin Argentiinassa Francescoksi.)

En muista, miksi Franz otti tämän asian puheeksi kahdenkeskisessä keskustelutuokiossamme. Minulla oli varmaan noussut taas esiin joku anteeksiantamisjuttu 10-päiväisen hiljaisuuden retriitin aikana. Tai sitten Franz halusi perustella sitä, miksi joutui lähtemään kesken meneillään olevan retriitin: paavi Franciscus halusi tavata Franzin ja hänen piti lähteä Roomaan 3 pv ennen retriitin loppua.   

Maine puhdistui – Retriitistä palatessani otin poikkeuksellisesti lennolla tarjotut saksalaislehdet luettavakseni. Niissä kerrottiin,  kuinka Franz ja Franciscus olivat tavanneet ja olivat nyt sovinnossa Argentiinan tapahtumien suhteen.
Franciscuksen piti ymmärrettävästi puhdistaa maineensa menneiden tapahtumien suhteen. Mutta samalla myös Franzin maine puhdistui, ei vain oman sääntökuntansa vaan koko maailman silmissä – ilman että hänen tarvitsi itse tehdä mitään sen eteen (paitsi lähteä tapaamaan paavia kesken retriitin).

Hyvitys – Näin Franz sai eräänlaisen hyvityksen vankeudessa kärsimiinsä fyysisiin ja henkisiin tuskiin sekä kokemiinsa vääriin syytöksiin. Ei vain jossain oikeusistuntosalissa, vaan koko maailman edessä.

Kun mietin Franzin vankeusajan kärsimyksiä sekä sitä, kuinka hänet oli erotettu syyttömänä yhteisöstä, johon hän oli liittynyt jo nuorena antaen näin elämänsä täysin Jumalan käyttöön ja palvellakseen Häntä tuon yhteisön kautta, omat anteeksiantoaiheeni tuntuvat aika pikkuisilta.
Ainakin itselleni tekee hyvää aina välillä saada toisenlaista perspektiiviä omiin kiemuroihin.  

Tulethan Jumala apuun aina kun putoamme kuoppaan emmekä näe ulospääsyä? Kun haluamme putsata roskan toisen silmästä huomaamatta, mikä omia silmiä hiertää.   
Auta meitä vapautumaan kaunaisesta syyttelystä, auta vapauttamaan toisemme ja itsemme. Meidän ei tarvitse eikä pidä hyväksyä vääriä tekoja, mutta auta meitä näkemään tekijä (itsemmekin) Sinun silmin. Rakkauden silmin. Armollisin silmin. Anteeksiantavin silmin. 🙂

Muut tekstit: Ps. 13: 2-6, Joona 3: 1-5, 10, 4: 1-11, Sak. 8: 16-17 ja Room. 14: 7-12.