Kirjoittajan arkistot: veronica

Totuus ja harha

4.8.2023. Katselen puiden vihreyttä, kuuntelen lintuja, jotka laulavat aamusta alkaen iltamyöhään, kuuntelen sateen ropinaa. Vaikka tämä kaikki onkin fyysisille aisteilleni todellista, tiedän, että on olemassa myös toinen todellisuus. Siihen eivät vaikuta säät eivätkä vuodenajat. Siinä todellisuudessa asiat myös nähdään eri näkövinkkelistä; taivaallisesta perspektiivistä käsin.
Siitä perspektiivistä kun oppisimme tarkastelemaan asioita, niin jo alkaisi muuttua tämä fyysisen tason todellisuutemmekin toisenlaiseksi. Paremmaksi. Totuudellisemmaksi.
Sitä kohti Luojamme käsittääkseni haluaisi meitä johdattaa. Vaan eihän se meille niin helppoa ole…     

Aiheesta Totuus ja harha Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa:
‘Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.’

Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä. Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle. 
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä.  Ps. 92:5–10, 13–16

Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
    Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.
    Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
    Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”  1. Kun. 18:21–26, 36–39

Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.
    Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.
    Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.  Hepr. 4:1–2, 9–13

Jeesus sanoo:
    ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”  Matt. 7:13–14

Ahtaasta portista -Alla oleva kuva on 1. Israelin matkaltani v:lta 2004. Siellä ihmettelin, kuinka isokokoisetkin autot ajoivat Jerusalemin vanhan kaupungin ahtaista porteista ja pujottelivat ihmisten välistä. Mitä jos toinen auto olisi tullut vastaan? Peruuttaminen olisi edellyttänyt ajajalta hurjasti taitoa. Sellaista tilannetta en kyllä sattunut näkemään. 

Useiden Israelin reissujen jälkeen aloin itse viedä sinne ystäviäni pyhiinvaellusmatkoille. Eräälle reissulle, jolle olin vuokrannut minibussin, varasin Nasaretin yöpymiset tutusta luostarista. Sitten muistin ne kapeat kujat, joita pitkin sinne piti ajaa, ja jotka henkilöautollakin olivat olleet tosi hankalat. Onneksi poikani suostui kuskiksi tuolle minibussimatkalle.

Tuohon yöpymispakkaan päästäkseen piti ajaa korkeiden muurien reunustamaa kujaa, joka  yhdessä kohtaa teki 90 %:n mutkan. Bussimme kummallakin sivulla oli varmaan vain sentti pari  muureihin. Hengitimme sisään ja rukoilimme ettei mutkassa tulisi autoa vastaan, ja selviäisimme mutkasta naarmuitta. Näin onneksi kävikin, kiitos taitavan kuskin ja varjeluksen. 

Jerusalemin muurissa oli Jeesuksen aikana niin ahdas portti, ettei siitä mahtunut isojen ja leveitten kantamusten tai kärrien kanssa kulkemaan.
Jeesuksen puhuessa ahtaasta portista kulkemisesta tuli mieleen, mitä hän vastasi sille rikkaalle miehelle, joka kysyi, miten saavuttaa ikuinen elämä.  

Tuolle rikkaalle miehelle iäisen elämän saavuttaminen oli hyvin tärkeä asia, mutta kun hän kuuli Jeesuksen kehotuksen jättää ‘isot ja leveät kantamukset’, jotta kulku ‘ahtaasta portista’ sujuisi vaivattomammin, mies synkistyi ja lähti pois. Paljosta omaisuudesta irti päästäminen oli hänelle liian vaikea juttu.   

Ensi pyhän aihetta, totuutta ja harhaa, tuosta näkökulmasta käsin pohtiessani tuli tällä kertaa  mieleen, millaiseen harhatodellisuuteen nykyään voikaan ajautua, jos antaa esim. median ja mainosten muokata käsityksiään siitä, millaista on elää nk. hyvää elämää. Siitä, mitä me tarvitsisimme voidaksemme saavuttaa onnen, tyydytyksen, mielenrauhan tai jotakin muuta sellaista, jota oletetusti etsimme tai kaipaamme.

Toinen asia, joka nousi aiheesta mieleen on se, miten vaikeaa on erottaa, mitkä uutisten tarjoamat jutut todella pitävät paikkaansa. Oikein räikeän väittämän kohdalla kyllä syttyvät varoituslamput. Mutta jos väitetty asia tuntuu totuudenmukaiselta… mistä voi tietää, onko se sittenkin sellaista, mitä meidän (syystä tai toisesta) vain halutaan uskovan todeksi?

Jos jonkin asian todenperäisyys todella alkaa askarruttaa mieltäni, etsin tietoa monista eri intresseistä käsin toimivilta, mahdollisimman asiallisilta kanavilta ja tietolähteistä. Joskus huvittaa, joskus harmittaa, jos käy selville, että jokin tietty asia on tarkoituksella koetettu esittää harhaanjohtavasti tietyssä valossa.
Joka tapauksessa taitaa olla niin, että monenlaiselle piilovaikuttamiselle voi joutua alttiiksi, vaikka kuinka skeptisesti suhtautuisi uutisointeihin. 

Jeesus ei kyllä ahtaan portin vertauksellaan tainnut tarkoittaa ihan edellä mainitun kaltaisia juttuja, eivätkä poliittiset selkkaukset häntä kiinnostaneet. Siitä huolimatta huomaan, kuinka kovasti haluaisin kääntää tuon vertauksen portista (viimeviikkoisista uutisoinneista johtuen) sellaiseksi, että nyt hallituksen kynnykselle ahdas portti: ken haluaa portista kulkea, jättäköön sopimattoman kuormansa (= halventavat puheensa ja asenteensa) portin ulkopuolelle. 

Kristus, johdata meidät kulkemaan sitä tietä, joka vie (hyvään) elämään. Tietä, jolla kunnioitetaan ja arvostetaan toisia; nähdään lähimmäiset Jumalan rakastamina ja arvokkaina ihmisinä. Tietä, jota kulkiessa huomioidaan toisten tarpeet ja ollaan tarvittaessa valmiita auttamaan,

Vapahtajamme, vapauta – niin minut kuin muutkin – taipumuksestamme arvostella ja tuomita toisia. Johdata kulkemaan tietä, jolla (kun arvostelunhalu herää) katse kääntyykin tutkimaan omasta sisimmästä löytyviä puutteita.
Ei ole helppoa kulkea sitä tietä. On niin paljon helpompaa kulkea sitä laveaa tietä, jolla huomaa herkemmin muiden vikoja kuin omiaan.
Tarvitsemme Sinun apuasi. Auta meitä kulkemaan sitä tietä, jolla pyrimme etsimään totuutta – Sinun totuuttasi. 

***********************************

Kirkastettu Kristus

30.7.2023. Pari päivää sitten totesin, että viime pyhä olikin Kirkastussunnuntai, aiheena Kirkastettu Kristus (ja Rakkauden laki, josta kirjoitin viime viikon blogiin, oli sitä edellisen pyhän aihe).
No, vaikka nämä viime pyhän tekstit tulevatkin myöhässä, niin koska aihe on sen verran inspiroiva (ainakin minulle), en malta olla laittamatta niitä tähän.
Miten Jumalan kirkkaus ilmenee Kristuksessa – sitä kannattaa mielestäni hiljentyä ihmettelemään useinkin.
Ei koskaan voi tietää, miten ja milloin Jumala haluaa ilmentää meille jotain itsestään, pyhyydestään ja kirkkaudestaan. Joko sanojensa kautta tai jollain muulla tavoin. Vaikka ihan ‘vain’ läsnäolollaan. 🙂

**********************

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!
Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.  Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11

Herra sanoi Moosekselle:
    ”Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
    Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’”
    Jumala sanoi vielä Moosekselle:
    ”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”  2. Moos. 3:9–15

Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.”
    Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.
    Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi:
    ”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”  Ilm. 1:9–18

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
    Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
    Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  Mark. 9:2–8

Kirkastusvuorella opetuslapset Pietari. Jaakob ja Johannes saivat kokea jotain sellaista, johon he eivät olleet varautuneet. He tiesivät kyllä opettajansa aivan erityiseksi ja ainutlaatuiseksi, Olivathan he nähneet parantavan sairaita ja tekevän monenlaisia ihmeitä. Mutta se, mitä he tuona päivänä näkivät ja kuulivat, oli jotain sellaista, mitä he eivät varmaankaan villeimmissä kuvitelmissakaan olisi osanneet odottaa.

He näkivät, kuinka Jeesuksen olemus muuttui vaatteitaan myöten häikäisevän kirkkaaksi. Eikä siinä kylliksi: he näkivät, kuinka Jeesuksen luo ilmestyi kaksi menneiden aikojen profeettaa, Elia ja Mooses.
Taivaan läsnäolo oli siinä hetkessä niin lähellä. Ei mikään ihme, että Pietarille tuli olo, että tänne, tähän paikkaan/tilaan haluan jäädä, vaikka kuinka pitkäksi aikaa!
Jos rakennetaan majat Elialle ja Moosekselle, niin ehkä he jäävät tänne, kanssamme. Ja Jeesukselle myös oma maja, tietty!. Jaakob, Johannes ja minä voimme yöpyä taivasalla, Tässä tuntuu niin hyvältä! Tässä,, Pyhän ihmeellisessä ilmapiirissä, haluaisin viipyä ikuisuuden!       

Varmaankin Pietari oli kuullut kerrottavan, kuinka israelilaisten vaeltaessa erämaassa Mooses oli kiivennyt pyhälle vuorelle ja Jumala oli puhunut hänelle siellä. Ja tässä he olivat Rabbinsa kanssa, hän ja hänen toverinsa, tällä vuorella,
Moosesta ja Eliaa ei tosin hetken (kuinka pitkän hetken, sitä ei tiedetä) kuluttua enää näkynyt, eivätkä he ehkä koskaan saaneet tietää, mitä nämä olivat sanoneet Jeesukselle.
Mutta tärkeintä oli se, että he saivat kuulla Jumalan sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”

**********************

Pyhä paikka – Moni meistä kokee aika ajoin kaipuuta paikkaan/tilaan, jossa hiljentyä. Se voi olla kaipuuta lähteä jonnekin pois arjen keskeltä, johonkin, jossa arjen ajatuksista, touhuista ja huolista on helpompi irrottautua.
Näin kesällä ei tarvitse kauaskaan lähteä, jotta jokin rauhallinen paikka löytyy, sellainen johon voi istahtaa, ja antaa vaikka lempeän kesätuulen viedä ylimääräiset ajatukset mennessään. Paikkaan, jossa mieli ja tunteet saavat tyyntyä ja koko olemus hiljentyä.

Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä minnekään. Myös kodistaan tai jostain sen sopesta voi tehdä pyhän paikan, rauhan ja levon paikan. Sellaisen, joka auttaa itseä hiljentymään ja kuuntelemaan Pyhän läsnäoloa, ympärillään ja itsessään. 
Se on minusta oikeastaan aika ihanaa (varsinkin jos on odotettavissa sateinen viikko, kuten nyt). Että tietää, ettei tarvitse fyysisesti lähteä minnekään, jotta voi hiljentyä Pyhän läsnäoloon. Ei tarvitse kavuta vuorelle eikä edes lähteä läheiseen puistoon tai metsään, jolleivat olosuhteet ole suotuisat. Intentio ja halu riittää: tähän, juuri nyt, ‘teen majan’, voidakseni hiljentyä Pyhän  läsnäoloon. 

Lapsiperheessä hiljentymishetket kotona edellyttävät usein jonkinlaista järjestelyä tai ajoittamista. (Kaksosteni ollessa pieniä hiljentymishetkeni olivat heidän ollessa päiväunilla; sitten kun eivät enää nukkuneet päiväunia, piti järjestää oma aika muulla tavalla.)
Olisi hienoa, jos jokaiselle, joka kaipaa ‘pyhälle vuorelle’, hiljentymishetkiä, Pyhän läsnäoloon kohoamista tai laskeutumista, järjestyisi siihen mahdollisuuksia. Parhaassa tapauksessa päivittäin. Vaikka vain lyhyeksi aikaa.
Siitä saa voimaa; siinä sielu tulee ravituksi. 🙂

Rakkauden laki

20.7.2023. Ihanaa kesäaikaa eletään. Pari päivää sitten vaelsimme ystävän kanssa Nuuksiossa, Välillä satoi, mutta illan suussa aurinko tuli esiin ja kutsui lämmöllään pulahtamaan lampeen.  Vaikka ilma oli suht viileä (16 astetta), vesi oli samettisen pehmeää ja uskomattoman lämmintä,

Viime viikkojen kotimaanuutiset ovat tuoneet esiin sitä, kuinka ikävällä tavalla vihamieliset asenteet ja tunteet voivat heijastua ja kanavoitua politiikkaan (aivan kuten henkilökohtaiseen elämäämmekin).
Mietin, että Jumala varmaan haluaisi tuon ilta-auringon lailla kutsua meitä jokaista Rakkautensa lämpöön, Muistamaan, että jos tuntee olevansa kovien asenteiden ja negatiivisten tunteiden ympäröimänä tai niiden vanki, on olemassa toisenlainen todellisuus, joka on lämpimämpi ja  rakastavampi.

Jos ja kun tuohon toisen todellisuuden ilmapiiriin laskeutuu, voi kokea, kuinka se hoitaa ja lämmittää mieltä, sydäntä ja koko olemusta.
Sellaista kylpemistä Jumalan hoitavassa ja parantavassa Rakkaudessa toivoisi kaikille niille, jotka kamppailevat katkerien, pelokkaiden, kateellisten tai vihamielisten asenteidensa ja tunteidensa kanssa.   

**********************

Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa ensi pyhän aiheesta näin:
‘Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia, vieläpä paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen.’

Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle! Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
Ps. 28:1–2, 6–9

Samuel sanoi kuningas Saulille:
– Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus?
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva. Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat.
Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.
    Saul vastasi Samuelille: ”Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen.” Mutta Samuel sanoi Saulille: ”Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas.”
1. Sam. 15:22–26

Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
Jaak. 2:8–13

Tuon lain kuningaskäskyn ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” Jeesus täydensi vielä vaikeammaksi mm. kehottamalla rakastamaan myös niitä, jotka kokee vihollisikseen.
Jaakob toteaa kirjeessään, että jos me erottelemme ihmisiä, me teemme syntiä,
Voiko tuohon todeta muuta kuin että auta armias, kyllähän me olemme syntistä porukkaa. Niin tässä maassa kuin muissakin.

Yleensä synniksi mielletään konkreettiset, todennettavat teot. Vähemmälle huomiolle taitavat jäädä (vaikkapa itsetutkiskelussa) omat asenteet toisia kohtaan. Lajittelenko heitä mielessäni enempi- tai vähempiarvoisiksi? Arvostelenko tai tuomitsenko mielessäni tai sydämessäni toisia? Nuo ovat käsittääkseni esimerkkejä sellaisesta erottelusta, josta Jaakob kirjoittaa.

Rakkauden käsky taitaa kyllä olla käskyistä vaikeimpia, ja kuitenkin se on se tärkein ja olennaisin. Mutta ajattelen, että oppimaan ja opettelemaan me olemme tänne tulleet.
Onneksi meillä on paras mahdollinen Opettaja. Hän, joka rukoillessaan sanoi taivaalliselle Isälleen:
“Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.” (Joh.17:26)

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
    ”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
    Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Mark. 10:17–27

Tuo mies oli elänyt hyvin ja moitteettomasti, noudattanut Jumalan antamia käskyjä ja säädöksiä. Hänen mieltään painoi kuitenkin huoli siitä, mitä tapahtuisi hänen kuolemansa jälkeen: perisikö hän iankaikkisen elämän.
Jeesus näki hänen heikon kohtansa: hän oli niin kiintynyt maalliseen omaisuuteensa, että ajatuskin siitä luopumisesta oli hänelle liian vaikea. Materia painoi sittenkin enemmän vaakakupissa kuin Jumalan valtakuntaan pääseminen.

Jeesus halusi vapauttaa miehen siitä, mikä häntä eniten sitoi. Mutta mies pettyi ja lähti suruissaan pois. 
Aivan toisin toimi Sakkeus. Veronkerääjä Sakkeuksella oli myös paljon omaisuutta. Mutta kun Jeesus kutsui Sakkeusta jättämään kaiken ja seuraamaan häntä, Sakkeus ei epäröinyt hetkeäkään. Hän antoi puolet omaisuudestaan köyhille, ja niille, joilta hän oli kiskonut liikaa rahaa, hän maksoi takaisin nelinkertaisesti. Sitten hän jätti  kaiken ja lähti seuraamaan Jeesusta.

Sillä ei taida olla merkitystä Jumalalle, miten vähän tai paljon meillä on omaisuutta. Merkityksellistä on se, miten me sitä käytämme. Ja se, sitooko se meitä niin, että se on meille tärkeämpää kuin suhteemme Häneen.   
Jumala haluaa olla ykkössijalla sydämessämme. Sen Jeesus osoitti vastatessaan fariseukselle, joka kysyi Jeesukselta, mikä on lain suurin käsky. Jeesus sanoi:  
“Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.” (Matt22:37-38)

Koska tuo Rakkauden käsky/läksy on meille niin kovin vaikea, Luojamme haluaa auttaa meitä sen oppimisessa. Hän rakastaa meitä äärettömän paljon, niin että me voisimme oppia  rakastamaan Häntä, Ja lähimmäisiämme kuin itseämme. Hän haluaa vetää meitä lähemmäs itseään, Rakkautensa vaikutuspiiriin. Siinä me voimme muuttua. Siinä Hän voi muuttaa sydäntämme rakastavammaksi ja myötätuntoisemmiksi niin itseämme kuin toisiamme kohtaan. 🙂

Power of Your Love – Hillsong

Herra, tulen luoksesi, anna sydämeni muuttua, uudistua
virrata siinä armossa jonka löysin Sinusta.
Olen oppinut että Sinun Rakkautesi voima
riisuu minusta ne heikkouteni jotka näen itsessäni.
Pidä minua lähelläsi, vedä minua puoleesi
ja kun sitä odotan kohoan ylös kuin kotka, nousen ylös kanssasi
Sinun Henkesi johdattaa minua Rakkautesi voimalla.
Herra, avaa silmäni, anna minun nähdä Sinut kasvotusten
tuntea Rakkautesi, kun Sinä elät minussa.
Uudista mieleni, kun tahtosi ilmenee elämässäni
eläessäni joka päivä Rakkautesi voimasta
Pidä minut lähelläsi, anna Rakkautesi ympäröidä minut,
Sinun Henkesi johdattaa minua Rakkautesi voimalla

Herran palveluksessa

14.7. 2023. Miten ihanista kesäsäistä ollaankaan saatu nauttia, paisteesta – ja välillä sateista!
Lauantaina kävimme pojan ja miniän kanssa näyttelyssä Hgin keskustassa, jonka jälkeen he tarjosivat minulle ihanan aterian E-esplanadilla olevassa ravintolassa. Sateensuojat olivat mukana, koska oli luvattu sateita.
Jälkiruoan jälkeen katsoimme ikkunasta sataako. Ei satanut, joten pääsimme kuivina junaan. Pasilan kohdalla sitten tulivat tummanharmaat pilvet ja rankkakaatosade.
Nettiuutisista näimme tulvivasta Espasta: vain vähän sieltä lähtömme jälkeen ihmiset kahlasivat sääriään myöten vedessä. Miltäköhän olisi tuntunut kahlata tulvavedessä? – No, olisihan se ollut kokemus sekin!

***********************

Alla olevissa teksteissä puhutaan apostolien kutsumisesta ja siitä, millaista on olla Kristuksen opetuslapsena.
Millaista on ryhtyä Kristuksen työntekijäksi? Riippuu tietenkin paljon siitä, missä ja miten sitä alkaa tehdä.

Mietin, millaista oli kun itse päätin ruveta seuraamaan Kristusta. Omalla kohdallani tuli vastaan aika haastavia juttuja heti alkuun. Mutta ne myös kasvattivat. Opin hyvinkin konkreettisella tavalla, että keino päästä peloistaan on kohdata ne. 

Kerran poikkesimme ystävien kanssa Mikkelissä kirjastossa olevaan valokuvanäyttelyyn, joka
kertoi Pietarin kaatopaikalla elävistä romaneista. He olivat rakentaneet itselleen hökkeleitä kaatopaikalta löytämistään peltilevyistä, laudoista ja muovista. Lapset seisoivat isoissa saappaissa mudassa ja katsoivat kameraan suurin, vakavin silmin.

Tuonne en voisi ikinä mennä, huokasin. En ikinä pystyisi kohtaamaan noita liejussa käveleviä lapsiressukoita. – Heti tuon huokaisun jälkeen sain kehotuksen hankkia viisumi: lähtisimme kuvat ottaneen lähetystyöntekijän (joka oli itsekin romani ja oli paikalla näyttelyssä) mukaan viemään näille kaatopaikalla asuville ihmisille ruokaa ja vaatteita. 

Vierailumme siellä oli silmiä avaava kokemus. Se ravisutteli tajuamaan, miten valtavan erilaisiin olosuhteisiin ihmiset voivatkaan syntyä. Vain muutaman km:n matkan päässä olevassa kaupungissa asuttiin mukavasti kerrostaloissa ja ostettiin kaupasta ja tavarataloista ruoat, vaatteet ja muut tarpeelliset asiat. – Tuolla kaatopaikalla syntyneiden ja kasvaneiden lasten piti etsiä syötävänsä ja vaatteensa kaatopaikalta.   

Lajittelimme ruokatarvikkeetruoka kaupan takapihalla kasseihin, pakkasimme ne autoihimme ja ajoimme kaatopaikalle. Ennen kuin alettiin jakaa kasseja, lähetystyöntekijä puhui autojemme ympärille kokoontuneille ja rukoili venäjäksi. Sitten hän alkoi jakaa kasseja pakettiautostaan ja minä henkilöautosta. (Muut mukanaolijat olivat kiivenneet kukkulan päälle turvaan; tiesivät ilmeisesti mitä oli tulossa),
Siitä alkoi kaaos: kaikilla oli huoli siitä, että jäisi ilman ruokakassia. Eräällä äidillä oli vauva selkänyytissä. Äiti tunki auton sisään ja vauva melkein jäi autonoven väliin puristuksiin, puristamaksi, kun väkijoukko painoi päälle. Englanninkieliset kehotukseni ja huutoni rynnistäjille kaikuivat kuuroille korville. Eiväthän he englantiani ymmärtäneetkään, mutta tuntui että vaikka olisivat ymmärtäneet, tarve saada ruokakassi oli niin suuri, ettei se olisi auttanutkaan.

Kuin ihmeen kaupalla sain pidettyä autonovea niin ettei vauva vahingoittunut auton luo tungeksivan ihmismassan painosta. – Ehkä siinä olivat taivaalliset joukot tulleet apuun.
Mutta oli kyllä aikamoinen kokemus, tuo ensimmäinen pieni lähetysreissuni!   

**********************

Hyvyytesi runsaus – Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen, tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi. Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi. Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille. Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta, kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.   Ps. 145:3–7

Älä pelkää– Herra sanoi: ”Ihminen, nouse. Minä tahdon puhua sinulle.”
Hänen puhuessaan minuun tuli henki, se nosti minut seisomaan, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle. Hän sanoi:
”Ihminen, minä lähetän sinut israelilaisten luo, noiden kapinallisten pariin, jotka ovat nousseet minua vastaan. Alusta alkaen he ja heidän isänsä ovat olleet minulle uskottomia. Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän. Sinun tulee sanoa heille: ’Näin sanoo Herra Jumala.’ Kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaista kansaa – he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta. Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä – he ovat uppiniskaista kansaa. Sinun tulee puhua minun sanani heille, kuulkoot tai olkoot kuulematta – he ovat uppiniskaisia. Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.”   Hes. 2:1–8

Erityisesti nuo Luojamme sanat “Älä pelkää” koskettavat minua aina kun ne luen. Itse kun olen pelännyt niin monia asioita liittyen Kristuksen seuraajaksi ryhtymiseen ja siihen, millaisia asioita siitä seuraisi. (Myöhemmin tulin huomaamaan, että pelkoni olivat täysin turhia.)

Eräs pelkoni liittyi ensimmäiseen Afrikan matkaani. Kerran kun oli puhetta Afrikasta, huokaisin että Ruandaan en ainakaan ikinä pystyisi menemään. Muistissani olivat nimittäin karmeat uutiskuvat 10 v. aiemmin tapahtuneesta Ruandan kansanmurhasta. Ajattelin, etten ikinä pystyisi kohtaamaan näitä ihmisiä, jotka olivat kokeneet niin kammottavia asioita!
Vaan kuinka ollakaan, tuskin olin pelkoni ilmoille huokaissut, eräs evankelista pyysi minua lähtemään kanssaan – Ruandaan. 

Jumala on mukana – Ehkä jonkun toisen kerran kerron siitä matkasta. Jossain blogipäivityksessäni olen jo tainnut kertoakin jotain Itä-Afrikan lähetysmatkoistani.
Joka tapauksessa päällimmäiseksi niistä on jäänyt ihmetys ja kiitollisuus siitä, kuinka vahvasti Jumala on mukana, kun lähtee (lähelle tai kauemmas) tekemään töitä Hänelle, 

Ihmeitä, pieniä ja isompia, on täynnä matka, kun tekee sitä Hänen kanssaan. Kiitollinen olo on kaikesta, jossa on saanut olla mukana, kokemassa sitä, kuinka Hän haluaa auttaa ja toimia siellä, missä ollaan valmiit ottamaan vastaan Hänen apunsa. 

Kristus liittää yhteen – Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.  Ef. 2:19–22

Eikö ole ihmeellinen asia tuo: että Kristus liittää meidät yhteen, yhdeksi perheeksi. Että kuulumme Jumalan perheeseen. Ja että olemme osallisia kaikesta siitä, mitä Hän haluaa tehdä keskellämme ja kauttamme.
Ja että Jumalan lapsina olemme osallisia myös siitä kaikesta, mikä kuuluu Hänen Pojalleen.
‘Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa ‘ (Room(:17).

Myös kärsimyksen jaamme Kristuksen kanssa. Kristus kärsii, kun ihmiset kärsivät. Hän, joka joutui kärsimään, tietää ja tuntee, mitä kärsimys on. Siksi Hän haluaa herättää meissä myötätunnon ja auttamisenhalun. Ja Hän on kanssamme, kun annamme sydämemme, kätemme ja jalkamme Hänen käyttöönsä.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Elävän Jumalan Poika – Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”   Matt. 16:13–19

Pietari oli spontaani ihminen. Usein hänen suustaan lähti suodattamatta ja harkitsemattomasti kommentteja, joista hän jälkeenpäin joutui huomaamaan, etteivät ne olleet ihan kohdallaan.
(Ongelma, jonka kanssa hallituksessammekin parhaillaan kipuillaan, kun joudutaan puimaan joidenkin ministerien rasistisia kommentteja, kirjoituksia ja asenteita – uh!) 

Ukkosenpojasta rakkauden apostoliksi – Kyllähän rajuihin kommentteihin haksahtivat toisinaan myös opetuslapset. – Kun Jeesuksen lähettämät sananviejät menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa, kyläläiset kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Tästä suivaantuneina Jaakob ja Johannes (joita Jeesus kutsui ‘ukkosenjylinän pojiksi’) sanoivat: “Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät?” (Luuk.9, 52-54)
 Kristuksen rakkaus muutti heidät sitten täydellisesti, ja Johanneksesta tulikin vanhempana oikea Jumalan rakkauden apostoli.

Se, mitä suustamme lähtee, kuvastaa useimmiten sydäntämme, ajatuksiamme ja omia asenteitamme. Ne eivät valitettavasti ole aina niin rakkaudellisia kuin ehkä toivoisimme niiden olevan. Varsinkaan niillä, jotka eivät harkitse sanojaan, vaan puhuvat vailla suodatinta.
Mutta on myös niitä, jotka tarkoituksella puhuvat (tai kirjoittavat) toisia loukkaavasti.

En muista Pietarin tarkoituksella halunneen loukata ketään. Mutta – samoin kuin Paavali – hän oli suorapuheinen mies, eikä ehkä sieltä lempeimmästä päästä. Heissäkin tapahtui kuitenkin valtava muutos, kun Kristus oli kutsunut heidät palvelukseensa.
Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen voima alkoi toimia heissä ja heidän kauttaan.

Kun Jeesus kysyi opetuslapsilta, kuka hän heidän mielestään on, Pietari vastasi epäröimättä:
”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” – Jeesus totesi, että hänen Isänsä taivaissa oli sen Pietarille ilmoittanut.

Miten erilainen tämä maailmamme olisikaan, jos Luojamme saisi Henkensä kautta vaikuttaa meissä niin, että Hän ohjaisi ajatuksiamme, puheitamme ja tekojamme, sen sijaan että toimisimme omista asenteistamme käsin. Jos osaisimme hiljentyä kuuntelemaan Hänen ohjaustaan ja johdatustaan, ja jos sydämemme, sielumme ja henkemme olisivat avoinna Hänen vaikutukselleen.

Kristus, auta meitä olemaan avoimia Sinun Rakkautesi vaikutukselle. Anna Pyhän Henkesi tehdä meissä hyvää työtään, jotta voisimme tulla enemmän Sinun kaltaiseksesi, ja jotta taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmetä enemmän keskellämme. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Armahtakaa!

4.7.2023. Hyödynsimme ystävän kanssa ilmaista Vallisaari-päivää, nautimme merellisestä luonnosta ja katsastimme siinä samalla Helsinki Biennaalin teoksia.
Yhdestä olimme samaa mieltä: Turvapaikka, utu’ – niminen installaatio. lammesta kohoava, alati muuntuva usva oli lumoava näky; sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.
(Samantapaisia ilmiöitä saa joskus ihailla veden äärellä ihan luonnon itsensäkin synnyttäminä.)

Jotkut teokset olivat mielenkiintoisia (esim. PHOSfate’n hiekkaistutusinstallaatio, joka tuo esiin kahden toisistaan kaukaisen maan ongelmia ja mahdollisuuksia.) Jotkut teokset meikäläinen sivuutti mieluummin kuin jäi niitä katselemaan.
Ystävän ja kriitikoiden kanssa voi olla samaa tai eri mieltä. Hyvältä tuntuu, kun voi olla eri näkemyksiä ilman että siitä nousisi jotain konfliktia. 

Toinen ystäväni huokasi, että kesä liukuu niin nopeasti ohi. Voi kuinka hyvin ymmärrän häntä, olenhan niin usein kokenut samoin. Sitten päätin muuttaa ajattelutapaani. Nykyään koetan nauttia kesästä niin, että löydän joka päivä asioita, joista iloita ja innostua.
Kesä on mielestäni niin ihana ja kallisarvoinen lahja, etten halua haaskata hetkeäkään sen murehtimiseen, että se jonain päivänä on ohitse. – Lisäksi mielestäni on kivaa löytää ilonaiheita ihan pienenpienistäkin asioista. 

Kun jotain asiaa katselee ja pohtii omasta näkövinkkelistään käsin, oma näkemys ja käsitys asiasta saattaa tuntua hyvinkin selkeiltä ja oikeilta. Jos kuitenkin on valmis laajentamaan omaa näkökulmaansa sen verran, että huomioi toisen henkilön näkemyksen samasta asiasta, se ei ehkä tunnukaan enää niin yksiselitteiseltä. Saattaa käydä niin, että joutuu tarkistamaan omaa näkökantaansa.   

Mitenköhän monta kertaa onkaan itselle tapahtunut niin elämän varrella? Muistan, kuinka isäni (maanpäällinen isäni siis) sanoi kerran minulle, että olin kovin ehdoton joissakin näkemyksissäni. Olin tuolloin teini-iässä, ja minulla oli tietenkin omat, varmaan jyrkätkin mielipiteet joistain asioista. Mielestäni isäni oli kuitenkin avain väärässä: minähän omasta mielestäni ymmärsin toisten näkökulmia liiankin hyvin.
(En muista ollenkaan, mistä me tuolloin keskustelimme. Muitta olisipa mielenkiintoista, ja ehkä hauskaakin, kuunnella uudelleen tuo isän kanssa käyty keskustelu; kuunnella omia teini-iän näkemyksiä ja mielipiteitä. Mitä niistä nyt ajattelisin?) 

Nykyään ajattelen, että olisipa hyvä juttu, jos pystyisi aina säilyttämään pyrkimyksen kuunnella toisia niin, että koettaisi ymmärtää heidän näkemyksiään, vaikka ne olisivat hyvinkin erilaisia kuin omat näkemykset. Tai että voisi ottaa huomioon, että ne näkemykset voivat muuttua paljonkin ajan kuluessa.

Mutta vielä parempi – ja paljon haastavampi – juttu olisi, jos pystyisi pidättäytymään toisten arvostelemisesta. Siitä Jeesus puhuu ensi pyhän evankeliumissa. Tai oikeastaan vielä vahvemmasta asiasta: toisten tuomitsemisesta.   

************************

Kirkkovuosikalenterista:
Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.

Sytytä silmiini valo
Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla? Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”,
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. 
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
Ps. 13:2–6

Daavid katui tekoaan
Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.”
    Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
    Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’”
    Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.
2. Sam. 12:1–10, 13

Daavid rakasti Jumalaa, ja halusi elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Mutta tuli tilanne, jossa Daavidin omat mielihalut kasvoivat suuremmiksi. Daavid ihastui Batsebaan, Urian vaimoon, haetutti naisen luokseen ja saattoi tämän raskaaksi. Kun oli vaarassa paljastua, että Daavid oli lapsen isä, hän lähetti Urian sotatantereelle keskelle kiivainta taistelua, jotta tämä saisi siellä surmansa.

Vasta kun Daavidin teko paljastui, hän katui. Tuota jäin miettimään. Samuelin kirjasta ei ilmene, kärsikö hän huonosta omatunnosta ennen asian ilmituloa. Vai ajatteliko hän, että hänellä kuninkaana oli oikeus toimia kuten oli toiminut?
Joka tapauksessa hän myönsi, että oli toiminut Jumalan tahdon vastaisesti. Hän ilmaisi katumuksensa, ja Jumala armahti häntä.  

‘Joka tuomitsee muita…’
Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
    Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
Room. 2:1–11

Kivittäjät lähtivät
Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
    Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
    Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Joh. 8:2–11

Kuten niin usein ennenkin, tuli minulle tämän tekstin kohdalla mieleen, että niin, nainen tuotiin tuomittavaksi, mutta entä se mies, jonka kanssa hänet tavattiin itse teossa? Yhtä lailla hänkin oli avionrikkoja. Joko omansa tai naisen avion.
Oliko laissa kirjoitettu, että vain naista rangaistaisiin? Vai oliko mies ehkä peräti joku merkittävä henkilö, joka asemansa turvin pääsi pälkähästä? Evankeliumi ei sitä kerro. 

Jeesuksen eteen tuotu nainen oletti, että hänen viimeiset hetkensä olivat käsillä. Varmasti hän katui koko sydämestään sitä, mitä oli tehnyt.
Evankelista Johannes kuvaa tapahtuman kuitenkin ilman sen suurempaa draamaa. Evankeliumin mukaan nainen sanoi vain kaksi sanaa: “Ei, herra”, vastauksena Jeesuksen kysymykseen, eikö kukaan tuominnut häntä.
Ei Jeesuskaan ruvennut pitämään mitään nuhtelusaarnaa. Se ei ollut hänen tapansa. Hän sanoi naiselle vain: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Monet, jotka kohtasivat Jeesuksen, kokivat katumusta omista tekemisistään ilman että Jeesuksen tarvitsi niitä tuoda esiin. Tai he tunnistivat vain oman vaillinaisuutensa Jeesuksen läsnäolossa.
Kun Pietari oli ollut ystävineen kalastamassa saamatta lainkaan kalaa, ja kun verkot olivat revetä kalojen painosta, kun he heittivät ne veteen Jeesuksen kehotuksesta, Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin sanoen; “Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.”  (Luuk.5:8. )

Ennen, new age-aikoina, en pitänyt synti-sanasta. Nykyään pystyn suhtautumaan siihen neutraalimmin. Parempi sana minusta olisi kuitenkin esim. rikkomus. On rikkonut jotain (vastaan), jotain on mennyt rikki, omassa tai toisen elämässä. Oli sitten kyseessä sanat tai teot.
Jotain, jonka tulisi olla ehyt, on särkynyt. Yhteys ihmisten välillä.

Ihmisten välillä, ei Jumalan ja ihmisen välillä; sillä ajattelen, että yhteys ihmisen ja Jumalan välillä ei rikkoonnu, jollei ihminen nimenomaan itse sitä tahdo ja toivo.
Paavali toteaa kirjeessään roomalaisille:
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room.8:38-39)

Kuinka helposti voimmekaan satuttaa ja loukata toisia, asenteillamme, sanoillamme ja teoillamme. Arvostelemalla, tuomitsemalla. Eikä sitä, mitä on tullut sanottua tai tehtyä, voi noin vain pyyhkiä pois. – Aina voi kuitenkin katua ja pyytää anteeksi. Niiltäkin, jotka ovat jo ylittäneet ajallisuuden rajan.

Yhteyttä Jumalaan emme pysty sanoillamme tai teoillamme särkemään. Luojamme on  anteeksiantava ja armahtava. Sen Jeesus osoitti puhuessaan fariseuksille ja lainopettajille ensimmäisen kiven heittämisestä. Ja kuinka ollakaan, yksi toisensa jälkeen lähti pois. 

Eräässä toisessa tilanteessa, jossa hän myöskin kehotti olemaan tuomitsematta toisia. Jeesus heitti aika vahvan vertauksen kuulijoilleen: “Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?” (Luuk.6:41)

Eihän se aina ole niin helppoa, mutta onneksi saamme sitä koko ajan harjoitella,  armahtavaisuutta. Ja onneksi meillä on siinä paras mahdollinen Opettaja. 🙂 

Tien raivaaja

22.6.2023. Pitemmän hellejakson jälkeen tämänpäiväinen viileämpi ja sateinen sää tuntui ah,  niin virkistävältä. Luonto otti kiitollisena vastaan kevyenkin kastelun, samoin sadevesitynnyrini.  Enemmänkin olisi saanut tulla. (Runsaammat sateet kiersivät ainakin meidän kylän.)

Juhannuspäivä on Johannes Kastajan päivä. Toivotaan että Johanneksen “sukunimi” ei ole enne juhannussäälle, vaan että ainakin päivällä olisi pouta ja luonnon kastelu tapahtuisi öisin.
Mutta otetaan vastaan mitä saadaan, ja nautitaan ihanasta keskikesästä!. 🙂

Kirkkovuosikäsikirjasta:
Johannes Kastajalle omistetuista juhlista säilyi meillä uskonpuhdistuksen jälkeen erillisenä pyhäpäivänä vain hänen syntymäpäivänsä eli juhannus 24. kesäkuuta. Juhlaa on vietetty 400-luvun alkupuolelta lähtien. Sen ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Juhlan raamatullinen lähtökohta on Luuk. 1:26, 36.
Saamansa nimen (Johannes = Jumala on armollinen) mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Korkeimman ylistys
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Ps. 92:2–6

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauniomaat paratiisiksi
Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin  puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.
    Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi. Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne  odottavat.
Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu
ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene.
Jes. 51:3–6

Tuollaista lupausta Jumalalta tarvitsee ja ikävöi maa, joka on joutunut hyökkäyksen ja tuhoamisen kohteeksi; kun kylät ja talot ovat raunioina ja usko rauhan saavuttamiseksi on  lujilla.    
Tuonkaltainen Jumalan lupaus on tervetullut jokaiselle, joka on kokenut elämänsä suistuneen radaltaan, unelmien murskautuneen ja valoisien ajatusten ja odotusten hiipuneen.
Että on Joku, joka on tilanteita suurempi ja vahvempi, ja joka näkee, välittää ja haluaa auttaa.

Oikeus kansojen valoksi – Jumala tahtoo rohkaista meitä erilaisissa elämäntilanteissamme. Hän haluaa valaa meihin toivoa. Hän lupaa tuoda pelastuksen ja jakaa oikeutta.
Hän haluaa johdattaa jokaisen – niin kansat kuin meidät yksittäiset ihmiset – pimeydestä valoon. “Minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.”
Vaikka näyttäisi ja tuntuisi miltä, Jumala lupaa pelastuksen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hyvän tekijä
”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”
Ap. t. 14:15–17

Tienraivaajan isän profetia
Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin:
– Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Väkevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.
Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, kaikkien vihamiestemme käsistä.
Hän on nyt osoittanut laupeutensa, uskollisuutensa isiämme kohtaan.
Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa, valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi.
Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi.
Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen,
syntien anteeksiantamisen.
Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle.
Luuk. 1:67–79

Sakarias menetti puhekykynsä, kun hän ei uskonut enkeliä, joka ilmestyi hänelle hänen ollessa  toimittamassa papintehtäväänsä temppelissä. Enkeli ilmoitti hänelle, että hän ja hänen vaimonsa Elisabet saisivat vanhoilla päivillään hartaasti toivotun poikalapsen. Miten se olisi mahdollista? (Samaa ihmetteli Maria 1/2 v. myöhemmin, kun enkeli ilmoitti hänelle, että hän tulisi raskaaksi.)

Kun Elisabet sitten synnytti pojan, Sakariaalta kysyttiin, mikä tämän nimeksi tulisi, Sakarias kirjoitti tauluun nimen, jonka enkeli oli kehottanut lapselle antamaan: Johannes. Samalla hetkellä, kun nimi oli kirjoitettu, Sakarias sai puhekykynsä takaisin. Täynnä Pyhän Hengen vaikutusta hän puhkesi ylistämään Jumalaa lausuen yllä olevan profetian.

Pappi Sakariaalla oli mykkänä ollessaan aikaa miettiä enkelin ilmoitusta. Sen todenperäisyydestä hän taisi kuitenkin vakuuttua vasta sitten, kun hänen vaimonsa Elisabet oli tullut raskaaksi.

Olisinko itse valmis uskomaan, jos enkeli ilmestyisi minulle ja kertoisi, että omasta mielestäni jotain epätodennäköistä, käsittämätöntä ja suorastaan mahdotonta tulisi tapahtumaan?
Täytyy myöntää, että olen kyllä niin jääräpäinen, että vasta saatuani todisteen (tai mieluummin useamman) olen valmis uskomaan ja luottamaan.
Sen vuoksi minun on hyvin helppoa ymmärtää, että Sakarias ensin epäili. Ja se, että pappi menetti puhekykynsä ja sai sen takaisin, auttoi muita ihmisiä uskomaan, että Jumala oli tässä nyt tekemässä jotain merkittävää. Se laittoi heidät kuuntelemaan Sakariasta entistä herkemmällä korvalla.

Onneksi Jumala ei sentään ota meiltä tavallisilta tallaajilta puhekykyä, jollemme usko Hänen lähettämäänsä sanansaattajaa. 🙂  Hänellä on keinonsa, jolla toteuttaa suunnitelmansa. Hän ei ole riippuvainen meidän uskomme vahvuudesta, mutta Hän haluaa auttaa meitä uskomaan.

Edelläkävijä – Siihen tehtävään Johannes Kastajankin syntyi, edelläkävijäksi; raivaamaan epäuskon ja epäluuloisuuden esteitä Jeesuksen tieltä, jotta kansa ympärillä huomaisi, että odotettu Messias oli saapunut heidän keskuuteensa.

Profetiassaan Sakarias puhuu pluskvamperfektissä. Jumala on valmistanut kansalle lunastuksen; Jumala on pelastanut vihollisten vallasta; Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa; Ihmiset saavat palvella Häntä vihollisista vapaana.

Tuli mieleen menneet vuodet new age -oppien parissa. Taisimme silloin harrastaa ystävieni kanssa jonkin verran manifestointia: kiitimme siitä, että sellaiset elämänmuutokset, joita toivoimme ja jotka olivat meille tärkeitä, olivat jo olemassa. Toiveikkaasti vedimme tulevaa tähän hetkeen. (En kyllä muista olleenkaan, toimiko menetelmä.)  

Tuohon aikaan emme miettineet, mikä Jumalan suunnitelma elämäämme varten mahtoi olla, emmekä välttämättä laskeneet Häntä mukaankaan manifestointiimme. Meillä ei ollut mitään konkreettisia lupauksia, joihin vedota.
En lukenut tuohon aikaan Raamattua, enkä tuntenut siitä löytyviä Jumalan lupauksia. Nykyään luen niitä sellaisina lupauksina, joita voi omia, omiin tai lähimmäisten elämäntilanteisiin.
Haluan uskoa ja luottaa, että Jumala voi muuttaa sellaisenkin tilanteen, joka juuri tällä hetkellä voi näyttää mahdottomalta tai jopa toivottomalta, hyväksi.  

Kun Sakarias profetoi kiitosvirren muodossa olevat Jumalan lupaukset, Maria oli kyllä jo raskaana, mutta Jeesus, luvattu Lunastaja, syntyisi vasta puolen vuoden kuluttua.
Jumalan suunnitelmaan kuului, että ensin syntyi Johannes, jonka tehtävänä olisi valmistaa ihmisiä tunnistamaan ja ottamaan vastaan Lunastajansa. 

Jumalan suunnitelmat ovat joskus ihmeelliset, ihan meidän tavallistenkin immeisten kohdalla. Emme itse voi tietää, mitä elämä tuo eteemme. Mutta voimme valita, että luotamme Hänen hyvään suunnitelmaansa.  Ja Hänen äärettömään Rakkauteensa meitä kaikkia kohtaan. 

 Valon täyteistä, siunattua ja kaunista ja Juhannusta!  💛

Kutsu Jumalan valtakuntaan

17.6.2023.  Alla olevat kuvat ovat retkeltä, jolla saimme yllättäen matkaseuraa. Tämä laskeutui hihalleni ilmeisen päättäväisesti: tähän jään ja kuljen tässä kanssanne, jatkakaa vain matkaa.
Mutta kyllähän siinä vaeltaminen unohtui, pitkäksi aikaa; kaikki huomiomme kiinnittyi tuohon seuraamme liittyneeseen matkalaiseen.   

Tämän pyhän evankeliumi kertoo Sakkeuksesta, jonka elämä muuttui arvaamattomalla tavalla, kun Jeesus ohi kulkiessaan kiinnitti huomionsa häneen ja ilmoitti tulevansa vieraaksi tämän kotiin. .
Kirkkovuosikalenteri toteaa: ‘Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.’

Valo pimeyteen 
Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra. Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön. Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan. Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
Ps. 18:17–20, 26–29

********************** 

Paluu
Jumala sanoi profeetta Sakarjalle:  ”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
– Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot. Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!’ Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra.
– Missä isänne nyt ovat? Entä profeetat? Elävätkö hekään ikuisesti? Mutta minun sanani ja käskyni, jotka minä annoin palvelijoitteni, profeettojen, julistaa, ovat kaikki käyneet toteen       teidän isienne kohdalla.”
He tutkivat itseään ja myönsivät: ”Niin kuin Herra Sebaot oli sanonut tekevänsä meille pahojen töittemme ja syntiemme vuoksi, niin hän on myös tehnyt.”
Sak. 1:3–6

Jumalan vaikutus
Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”
1. Kor. 1:26–31

“Vieraana kodissasi”
Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Luuk. 19:1–10

Sykomoripuu eli metsäviikunapuu voi Wikipedian mukaan kasvaa 15 metriä korkeaksi. Lehtien halkaisija on 15–20 senttimetriä. Tällaiseen puuhun pienikokoinen Sakkeus kiipesi nähdäkseen ohi kulkevan Jeesuksen. Ympäröivä väkijoukko ei estänyt Jeesusta huomaamasta Sakkeusta, eivät myöskään puun valtavat lehdet. Jeesus tiesi Sakkeuksen olevan siellä. Hän näki Sakkeuksen halun saada tietää, millainen mies Jeesus oikein oli. 

Toiset tunkeutuivat niin lähelle Jeesusta kuin mahdollista. Sakkeukselle riitti, että hän saisi nähdä puusta vilauksen tuosta Jeesuksesta, josta kaikki puhuivat ja joka nyt oli kulkemassa kaupungin halki.

Sakkeus halusi nähdä Jeesuksen luultavasti vain uteliaisuudesta ja tiedonhalusta. Hän ei varmaankaan odottanut mitään Jeesukselta, Jos hänellä olisi ollut sairaus, josta hän olisi halunnut parantua, hän olisi pyrkinyt Jeesuksen lähituntumaan; samoin, jos hengellinen etsintä tai kaipuu olisi ollut hänelle tärkeää,

Tämä ei kuitenkaan – kuten eivät puunlehvätkään – estänyt Jeesusta kiinnittämästä huomiotaan Sakkeukseen ja kutsumasta tätä lähemmäs itseään. Jeesus tiesi, kuinka suuri muutos Sakkeuksessa tapahtuisi, kunhan tämä vain tulisi lähelle, Jeesuksen vaikutuspiiriin. 

Sakkeus laskeutui vauhdilla alas puusta. Vauhtia ei antanut tiedonhalu tai uteliaisuus, vaan nyt Sakkeus tunsi, että jotain todella merkittävää ja tärkeää oli edessä. Ei hän varmaankaan olisi  ikipäivinä osannut kuvitella, että Jeesus haluaisi tulla vieraaksi hänen kotiinsa.

Sillä ei ollut mitään merkitystä, mitä muut ihmiset ympärillä ajattelivat tai sanoivat. Sakkeus muuttui kertaheitolla. Hän katui kaikkia väärintekemisiään ja halusi hyvittää ne moninkertaisesti.
Jeesus totesi tähän: “Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.”
Ei siis vain Sakkeus, vaan myös koko hänen perheensä tuli siunatuksi tuon muutoksen ansioista, jonka Jeesuksen vierailu Sakkeuksen luona sai aikaan. 

Kristus, kiitos siitä. että näet meistä jokaisen, missä ja millaisissa elämäntilanteissa sitten olemmekaan. Sinä haluat tulla vieraaksemme, koteihimme, elämäämme.
Kiitos siitä, että haluat auttaa meitä kasvamaan paremmiksi ihmisiksi, enemmän Sinun kaltaiseksesi.
Kiitos että välität meistä niin paljon. Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi meitä jokaista kohtaan. 

 

Katoavat ja katoamattomat aarteet

8.6.2023. Ensi pyhän aihe – katoavat ja katoamattomat aarteet – heittivät ajatukseni uudelleen siihen, kuinka kaikki vanhat sähköpostini ja kansioni katosivat. Ja niiden mukana myös ne mietteet, joita raamatuntekstit olivat joskus aiemmin minussa herättäneet, ja jotka olin tallentanut s-postikansioon odottamaan käyttöönottoa ‘sitten joskus myöhemmin’. 

Mutta ehkä juuri sillä onkin merkitystä, mitä tällä hetkellä ajattelee, ei sillä, mitä joskus aiemmin ajatteli. Onhan juuri tämä hetki tärkeä, tänään, tässä ja nyt, Juuri nyt Luojamme tekee meissä jotain uutta, koskettaa ja liikuttaa jotain osaa olemuksessamme, mielessämme, sydämessämme.

Menneet ovat menneitä; mitä niihin palaamaan, jolleivat sitten itse pomppaa uudelleen esiin  mielen syövereistä käsittelyä kaivaten.
Enhän sitä paitsi koskaan palannut selaamaan niitä vanhoja aatoksiani, vaikka niitä aikamoinen määrä oli kirjattuna siihen kadonneeseen kansioon. – Mitäpä siis niitä kaipaamaan.

Olennaisempaa on elää tätä hetkeä.  – Vaikka kyllä tulevaakin aina välillä kannattaa ajatella.  Luukaan evankeliumitekstin vertaus viittaa katoamattomiin, ikuisiin aarteisiin.
Mitkä ovat sinun mielestäsi sellaisia – katoamattomia, ikuisia aarteita? Minkälaisia ne ovat? Mistä ja millä tavoin niitä löytää tai saa?

Alla olevat tekstit käsittelevät maallista köyhyyttä ja rikkautta ja sitä, miten monin tavoin niiden mukanaan tuomiin olosuhteisiin ja tilanteisiin voi suhtautua ja niiden puitteissa toimia.

Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Ps. 49:6–10, 16–21

*********************************

Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
Te sanotte:
”Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla.
Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!”
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa! Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen  asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
Aam. 8:4–8

Profeetta Amoksen kautta Jumala puhui heikommassa asemassa olevien sortamisesta: ‘Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!’
 Miten käy maaseudun köyhien, kun pinta-alaltaan maailman suurin ja väkiluvultaan Euroopan suurin maa hyökkää pienempänsä kimppuun, kasvattaakseen omaa hallintavaltaansa?

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Viimeisin surullinen uutinen oli toissapäiväinen ukrainalaisen Kahovkan vesivoimalan murtuminen. Lukuisat ukrainalaiset maalaiskylät ja viljelyspellot ovat huuhtoutuneet veden peittoon. Hätä ja humanitaarisen avun tarve kasvoi valtavasti maassa, jossa hyökkäyssota on aiheuttanut jo tähän mennessä valtavasti kärsimystä.
Padon murtumisen aiheuttaman tulvan seurausten (veden saastuminen, juomaveden puute, tartuntasairaudet, tuhoutuneet viljelyalueet, ekosysteemin turmeltuminen jne) määrää voi vain aavistella.

Tulva koettelee hyökkäyksen ja miehityksen aiheuttamasta pelosta ja jännitteestä kärsivien inhimillistä kestokykyä. Hyökkääjä on pommittanut evakuoitavia tulva-alueella.
Oi rakas Jumala, armahda, auta näitä hädässä olevia ihmisiä. Anna auttajajärjestöille kykyä toimittaa apua. Auta auttajia auttamaan. Auta meitä ymmärtämään, miten me voimme auttaa.

Kristus, Sinun Rauhaasi me kaipaamme ja tarvitsemme. Anna Rauhasi laskeutua keskuuteemme, tähän maailmaamme, jossa itsekkyys, ahneus ja vallanhalu saa niin paljon pahaa aikaan. Auta meitä oppimaan Sinulta toisenlaista suhtautumista. Anna Rakkautesi kasvaa sydämissämme. 

💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Armon Jumala – Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille. Niinpä me kehotimme Titusta jatkamaan tätä rakkaudentyötä ja saattamaan sen teidän keskuudessanne päätökseen. Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne.
    En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta. Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.
2. Kor. 8:1–9

Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”
    Ja hän esitti heille vertauksen:
    ”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
    Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”
Luuk. 12:13–21

Jeesus opetti, paransi, teki ihmeitä ja auttoi ihmisiä monin tavoin. Mutta perintöriitaan hän ei suostunut puuttumaan. Ilmeisesti hän näki sitä pyytäneen miehen sydämessä ahneuden, koska kehotti kaikkia karttamaan kaikenlaista ahneutta. Jeesus johdatti kuulijansa miettimään, kuinka maallinen omaisuuden varaan ei kannata elämäänsä rakentaa. Kaikille meille tulee eteen hetki, jolloin joudumme luopumaan kaikesta aineellisesta omaisuudesta. Sitä kun ei voi viedä mukanaan tämän maallisen elämän loppuessa.
Jeesus kertoo vertauksen miehestä, jolla oli yllin kyllin enemmän kuin tarvitsi. Hän suunnitteli haalivansa vielä suurempia määriä satoa ja muuta omaisuutta ja rakentavansa sitä varten isompia varastoja.

Jumala muistuttaa vertauksen miestä – ja meitä -siitä, kuinka emme voi tietää, milloin lähtömme hetki tulee omalle kohdalle. Sillä hetkellä maallisella omaisuudella ei ole merkitystä. Silloin se, joka on kerännyt taivaallista pääomaa, onkin rikas, vaikka olisi koko elämänsä elänyt köyhänä. Hän löytää aarteen taivaassa, jumalan luona. 

Millaiset asiat voisivat sinusta olla niitä aarteita, jotka odottavat(löytyvät Jumalan luona?
Jeesuksen vertausta ajatellessa tulee mieleen, että ne voisivat olla sellaista, joissa oman hyvän sijasta ollaan ajateltu toisten hyvää (= toivottu hyvää toisille) ja toimittu sen mukaisesti. 

Kristus, auta meitä kasvamaan Sinun kaltaiseksesi, mieleltämme ja sydämeltämme. Ehkäpä sillä tavoin tästä maailmastamme voisi tulla taivaan valtakuntaa heijastava paikka, jossa itsekkyys ja ahneus olisivat vain muistoa jostain menneestä. 

Pyhä Kolminaisuus

3.6.2023.  Helluntai alkaa uuden jakson kirkkovuoden kulussa. Mihinköhän uuteen tämä Helluntai meitä johtaa, pohti eräs ystäväni.
Poikani tuli tiistaina, 2 pv Helluntain jälkeen, käymään. Pyysin häntä poistamaan läppäriltäni vanhan sähköpostiosoitteeni. kun se aina vaan tarjosi itseään lähettäjäksi, vaikka sähköpostipalvelun tarjoaja oli vaihtunut.
Mutta poiston mukana menivät vahingossa kaikki tuon sähköpostiosoitteen alla olleet  kansiotkin (n. 20 kpl).  Siinä menivät kaikki ne tiedot, joita olin vuosein varrella laittanut muistiin: kontaktitiedot, linkit jne.
Blogille oli myös oma kansio, johon olin laittanut paljon ajatuksia ja asioita. Olin kuvitellut palaavani niihin jonain päivänä. Mutta ehkäpä on tarkoitus että alan tämän helluntaijakson puhtaalta pöydältä.

Loppu vai uusi alku? – Mietin myös, onko tarkoitus lopettaa tämä blogi. (Sekin linkki katosi nimittäin, jonka kautta kirjauduin sisälle blogisivuja päivittämään.) – Tuleehan tämän vuoden lopussa jo kuluneeksi 10 vuotta siitä kun rupesin tätä blogia kirjoittelemaan. Tulisiko nyt blogikirjoituksiin käyttämäni aika suunnata johonkin muuhun?
Kuulostelin asiaa, mutta tuli tunne että jatka vaan, joten pyysin poikaani, joka on luonut minulle tämän blogialustan, lähettämään uuden linkin. Nyt sitten jatketaan puhtaalta pöydältä…

 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hänen kasvojensa eteen 
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7

Turvakallio – 20 v. sitten näin kerran unen, jossa pelästyin vedestä nostamaani kalaa, koska rannalle päästyään se kasvoi hurjan isoksi, sille kasvoi jalat ja se alkoi ajaa minua takaa.
Ylhäällä kallion päällä seisoi valkokaapuinen mies, joka huokui ylimaallista rauhaa. Hän katsoi minuun sanomatta mitään, mutta jotenkin tiesin, että hän oli siinä minua varten; että olin hänelle tärkeä ja että hän halusi suojella minua. Juoksin hädissäni kalliolle hänen luokseen, ja heti päästessäni hänen selkänsä taakse tunsin olevani täydellisessä turvassa. Se mikä oli tuntunut uhkaavalta, oli kadonnut.   

Ihmettelin pitkään tuota unta, sillä ei minulla ollut mielestäni syytä pelätä mitään uhkaavaa asiaa; kaikki tuntui olevan hyvin elämässäni, ja pidin kovasti kaikesta, mitä silloin tein.
Vasta myöhemmin aloin ymmärtää unen sanomaa.   

Sen valtavan rauhan ja levollisuuden tunteen, jonka koin tuon valkokaapuisen selän takana, tulen varmaan kuitenkin aina muistamaan. Hymy nousee huulille, kun sitä ajattelen.   
Maalasin myös taulun, jossa Jeesus seisoo rantakalliolla valkoisessa kaavussaan. Se oli pitkän aikaa  voimatauluni. 🙂

Kultainen hohde
Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa. Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin. Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.  Job 37:21–24

Tuuli tulee ja lakaisee pilvet pois, niin että valo tulee näkyviin. Voisin hyvin kuvitella tuon kuvaavan Pyhän Hengen toimintaa. Sitä kuinka Henki avaa silmämme näkemään tai ymmärtämään jotain taivaallisista todellisuuksista. 
Moni on kokenut, kuinka Pyhä Henki raottaa tai avaa taivaan ikkunat selälleen juuri silloin, kun elämä tuntuu raskaalta, kun vaikeudet painavat päätä ja mieltä alaspäin, eikä valoa näy. 

Pitkään kummastelin, miksi Jumalaa pitää pelätä. Eikö Hän ole itse Rakkaus, eikö Hän rakasta luotujaan ja halua meille hyvää? 
Jossain vaiheessa ymmärsin, että tuo kultainen hohde ja loiste, josta yllä oleva teksti kertoo, voi kaikessa häikäisevyydessään tuntua niin voimalliselta, että se on pelottavaa. Jumalan pyhyys voi saada pienen ihmisen lankeamaan polvilleen. 

Joskus tuntuu, että ehkä me ihmiset tarvitsisimme juuri tuollaista Jumalan pyhyyden, kirkkauden ja voiman kokemusta, jottemme sokaistuisi kuvittelemaan olevamme kaikkitietäviä ja kaikkivoipia. Jottei mielemme ja sydämemme ylpistyisi. Ja ettemme unohtaisi Häntä, joka on niin paljon suurempi ja ihmeellisempi kuin voimme aavistaakaan.     

Auringon alla
Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.  Saarn. 8: 16-17

**********************

Hengen luoma ykseys
Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä!
Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.  Ef. 4:1–6

Kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja lempeyttä Jeesuskin opetti omalla esimerkillään. Näiden harjoittelemiseen elämä tarjoaa auliisti erilaisia – joskus siedettäviltä, joskus sietämättömiltä tuntuvia – tilaisuuksia. Mutta jos ottaa asenteen, että oppimassa tässä ollaan, se voi helpottaa niitä hankalilta tuntuvia tilanteita.

Lempeyttä voi kyllä olla jo ihan luonnostaan persoonallisuudessa. Ja toiset vain tuntuvat olevan luonnostaan kärsivällisempiä kuin toiset. Eli toiset vain tuntuvat pääsevän vähemmällä harjoittelulla. Ehkä sellaiset saavat harjoitella enemmän jollain muilla alueilla. 
Tuo nöyryys voi kuitenkin olla aika hämäävä juttu: voi kuvitella olevansa kovinkin nöyrä, kun juuri se itse asiassa onkin ylpeyttä. 🙂

Pysykää rakkaudessani – Jeesus sanoo:
    ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
    Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
    Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”    Joh. 15:1–10

Salattu Jumala – huomisen, Pyhän Kolminaisuuden päivän, otsikko – tuntuu hyvältä: Jumala on meiltä salattu, niin saa ja kuuluu ollakin. Sen vuoksihan me Häntä niin kovasti etsimmekin ja koetamme ymmärtää.
Kuitenkin Hän haluaa, että tulisimme tuntemaan Hänet läheisemmin. Jeesus kuvaa yhteyttä  Luojaamme monin tavoin. Esim. yllä olevalla viinipuuvertauksella. Kun me pysymme kiinni Hänessä, olemme kiinni Hänessä kuin oksat rungossa, meissä virtaa sama elämänvoima kuin itse rungossa. Me saamme voimamme Hänestä.
Meidät on tarkoitettu olemaan kiinni Hänessä, yhteydessä Häneen, jotta Hän voisi vaikuttaa elämässämme ja voisimme elää Hänen tarkoittamallaan tavalla.  

Jotta yhteys Häneen vahvistuisi, toivon, että Luojani karsisi minusta ne ominaisuudet ja asenteet, jotka pitävät minut loitolla tai etäännyttävät minut Hänen tuntemisestaan. Kaikki turha saa minusta suosiolla mennä. Jotta yhteys Häneen tulisi kirkkaammaksi ja vahvemmaksi.
Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea (vaikka välillä niin kovasti sitä toivoisinkin).
Riittää että haluan luottaa Hänen Rakkauteensa minua kohtaan, ja meitä kaikkia kohtaan.
Ja että haluan pysyä siinä, Hänen Rakkaudessaan. 

Jeesuksen lupaus on sellainen, että siitä kannattaa mielestäni pitää kiinni. Kristus rakastaa meitä yhtä paljon, samankaltaisella Rakkaudella, kuin taivaallinen Isä rakastaa Poikaansa.
Tuo Rakkaus herättää meissä halun toimia niin, että toteutamme Hänen meidän elämäämme varten laatimaa suunnitelmaa. Silloin toimimme Hänen tahtonsa mukaisesti ja tuotamme hedelmää sillä tavoin, niissä tehtävissä ja niillä elämäalueilla kuin meille kulloinkin tarkoitus on. 

Taivaallinen Isämme, auta meitä tuntemaan pyhyyttäsi, kirkkauttasi ja valtavaa Rakkauttasi  meitä kohtaan.
Kristus, Sinä olet maailman Valo. Auta meitä katsomaan Sinuun ja luottamaan läsnäoloosi elämässämme.
Pyhä Henki, opeta ja johdata meitä, joskus niin eksyneitä. Lohduta, vala toivoa. 
Kolmiyhteinen Jumalamme, auta meitä kasvamaan yhä läheisempään yhteyteen kanssasi. 

Pyhän Hengen vuodattaminen

27.5.2023, Toissapäivänä juhlimme perheenjäsenemme tasavuosia. Sää suosi: istuimme pihalla auringonlämmössä. Iloista yhdessäoloa. muistelemisia, naurua, kyyneleitäkin. Vuosien kertyessä matkaan mahtuu monenmoisia tapahtumia ja kokemuksia.
Onnellista on, kun voi yhdessä lämmöllä niitä muistella. Sellainen antaa parhaimmillaan iloa ja elämänvoimaa tilanteisiin, jotka tuntuvat haasteellisilta.
Terveydellisiin haasteisiin totesimme, että eletään kiitollisina siitä hyvästä, mitä juuri nyt on hyvin. Jokainen päivä on lahja. Ja joka päivä tapahtuu jotain hyvää.

Huomenna on Helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Kirkkovuosikalenteri kuvaa Pyhää Henkeä lupauksena ja lahjana, puolustajana, auttajana ja lohduttajana. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Pilvivaunuilla
Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan. Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään!
Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan.
Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen, mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa.
Jumala, kun sinä johdit kansaasi, kun kuljit autiomaassa, niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä Jumalan, Siinain Herran, Jumalan, Israelin Jumalan edessä.
Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
Sinun väkesi elää siellä, hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala.  Ps. 68:5–11

Hän kiitää pilvivaunuillaan – Kaunista kuvakieltä taas tässäkin psalmissa. Jumala on haavoittuvassa asemassa olevien Puolustaja, joka haluaa auttaa yksinäisiä, kärsiviä ja jonkin asian vuoksi vangituksi joutuneita. (Joskus voi juuttua myös joidenkin ajatusmallien tai piinaavien tunteiden vangiksi.) Jumala haluaa vapauttaa kaikenlaisista kahleista. Hän haluaa, että voimme elää niin, että voimme toteuttaa sitä hyvää suunnitelmaa, joka Hänellä on ollut ja on elämällemme.
Hän haluaa Hyvyydessään huolehtia ja auttaa niitä, jotka elävät erilaisista asioista johtuvassa köyhyydessä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Uuden liiton aika 
”Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
    Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”  Jer. 31:31–34

Tätä Jumala haluaa: että me kaikki oppisimme tuntemaan Hänet. Että me kaikki kasvaisimme henkilökohtaiseen suhteeseen Hänen kanssaan. Siinä ja sen kautta voimme alkaa oppia tuntemaan jotain Hänen Rakkautensa ihmeellisyydestä ja suuruudesta. Ja siitä, mitä Hän voi ja haluaa tehdä elämässämme.
Jumala kaipaa vuorovaikutusta kanssamme. Siihen Jeesus halusi ja haluaa meitä opettaa ja johdattaa. Pyhän Hengen vuodattaminen oli – ja on edelleen – olennainen osa tämän yhteyden syntymistä ja vahvistumista.  

Vaikka olemme jo saaneet Pyhän Hengen lahjana, voimme aina toivoa ja odottaa, että saamme kokea Hengen yhteyttä yhä selkeämmin ja vahvemmin. Jotta voisimme yhä enemmän elää todeksi taivasten valtakunnan todellisuutta täällä maan päällä. 

Täyteen Pyhää Henkeä
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
    Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
    He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”  Ap. t. 2:1–13:

Puolustaja
Jeesus sanoi:
    ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
    En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”  Joh. 14:15–21

Nuo Jeesuksen sanat kuuluvat mielestäni olennaisimpiin kohtiin Jeesuksen opetuksista. Sen ymmärtäminen, että Isä ja Poika ovat yhtä. Ja että Kristus on meissä ja me Hänessä. 
Ja koska Kristus on meissä, on Isä Jumala myös meissä Henkensä kautta.
Että tästä tulisi todellisuutta meille: että eläisimme todeksi sitä, että olemme yhtä Jumalan kanssa. Se on päämäärämme täällä maan päällä. Näin ymmärrän asian. Elää elämää niin, että olemme yhteydessä Jumalan kanssa, Hänen johdatuksessaan. 

Hiljentyminen on itselleni vahvin tapa kokea tätä yhteyttä. Kotona tai kävelyllä metsässä, tai veden äärellä. Paikassa, jossa voin kaikessa rauhassa keskittyä kuulostelemaan, tai vain olemaan Jumalan läsnäolossa,

Rukous, ylistys, raamatuntekstien lukeminen ja meditaatio voivat toimia johdattajina siihen tilaan, jossa voi olla Hänen kanssaan erityksen läheisellä tavalla. Olla ja ihmetellä Hänen pyhyyttään, rakkauttaan ja hyvyyttään. On niin paljon, mitä Hän haluaisi antaa meille, jos vain avaamme sydämemme vastaanottamaan sitä, mitä Hän haluaa antaa.

Kristuksen läsnäolo – Myös Ehtoollisessa voi kokea Hänen läsnäolonsa vahvasti.
Muutama viikko sitten messuavustajille järjestetyssä jatkokoulutustilaisuudessa Juhani Holma, Lappiin eläkevuosistaan nauttimaan siirtynyt pappi, puhui koskettavasti Ehtoollisen pyhyyden merkityksestä. Siitä miten tärkeää olisi, että Ehtoollisessa olisi aikaa kokea Pyhän läsnäolo. Ettei se olisi vain messuun kuuluva osa, joka toimitetaan rutiininomaisesti ripeään tahtiin (jotta pysytään aikataulussa), – Levollisuus ja rauhallisuus mahdollistaa sen, että voi kokea, kuinka Kristus todella on siinä läsnä. 

Ehtoollisen liturgiassahan pyydetään, että Pyhä Henki laskeutuisi ja auttaisi meitä ottamaan Ehtoollisen uskossa vastaan. Uskoen, että Kristus on läsnä leivässä ja viinissä. Mutta ainakin itse toivoisin, että olisi enemmän aikaa messussa ja Pyhää Ehtoollista jakaessa ja erityisesti vastaanottaessa kokea Hänen läsnäoloaan.
Ettei olisi minkään valtakunnan kiireen tuntua, vaan enemmän aikaa Hänen läsnäololleen. (Tai siis tämän valtakunnan kiirettä, sillä taivasten valtakunnassa ei taideta tuntea käsitettä kiire…)   

Kristus lupasi ilmaisevansa itsensä niille, jotka Häntä rakastavat. Tule Pyhä Henki, vahvista rakkauttamme ja uskoamme. Puhdista meidät kaikesta sellaisesta, joka pitää meitä etäällä Jumalasta. Opeta meitä tuntemaan Jumalan Pyhyyttä, Kirkkautta ka Läsnäoloa..

Pyhä Henki, johdata meitä kokemaan Helluntain todellisuutta, ja olemaan avoimia sille, mitä Jumala haluaa tehdä tänä päivänä meissä ja lähimmäisissämme. Avoimia ja osallisia taivaan todellisuuden ilmentymiselle täällä maan päällä. Niin että tästä maailmastamme voisi tulla parempi paikka meille kaikille.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏