Kirjoittajan arkistot: veronica

Pyhä Kolminaisuus

3.6.2023.  Helluntai alkaa uuden jakson kirkkovuoden kulussa. Mihinköhän uuteen tämä Helluntai meitä johtaa, pohti eräs ystäväni.
Poikani tuli tiistaina, 2 pv Helluntain jälkeen, käymään. Pyysin häntä poistamaan läppäriltäni vanhan sähköpostiosoitteeni. kun se aina vaan tarjosi itseään lähettäjäksi, vaikka sähköpostipalvelun tarjoaja oli vaihtunut.
Mutta poiston mukana menivät vahingossa kaikki tuon sähköpostiosoitteen alla olleet  kansiotkin (n. 20 kpl).  Siinä menivät kaikki ne tiedot, joita olin vuosein varrella laittanut muistiin: kontaktitiedot, linkit jne.
Blogille oli myös oma kansio, johon olin laittanut paljon ajatuksia ja asioita. Olin kuvitellut palaavani niihin jonain päivänä. Mutta ehkäpä on tarkoitus että alan tämän helluntaijakson puhtaalta pöydältä.

Loppu vai uusi alku? – Mietin myös, onko tarkoitus lopettaa tämä blogi. (Sekin linkki katosi nimittäin, jonka kautta kirjauduin sisälle blogisivuja päivittämään.) – Tuleehan tämän vuoden lopussa jo kuluneeksi 10 vuotta siitä kun rupesin tätä blogia kirjoittelemaan. Tulisiko nyt blogikirjoituksiin käyttämäni aika suunnata johonkin muuhun?
Kuulostelin asiaa, mutta tuli tunne että jatka vaan, joten pyysin poikaani, joka on luonut minulle tämän blogialustan, lähettämään uuden linkin. Nyt sitten jatketaan puhtaalta pöydältä…

 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hänen kasvojensa eteen 
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7

Turvakallio – 20 v. sitten näin kerran unen, jossa pelästyin vedestä nostamaani kalaa, koska rannalle päästyään se kasvoi hurjan isoksi, sille kasvoi jalat ja se alkoi ajaa minua takaa.
Ylhäällä kallion päällä seisoi valkokaapuinen mies, joka huokui ylimaallista rauhaa. Hän katsoi minuun sanomatta mitään, mutta jotenkin tiesin, että hän oli siinä minua varten; että olin hänelle tärkeä ja että hän halusi suojella minua. Juoksin hädissäni kalliolle hänen luokseen, ja heti päästessäni hänen selkänsä taakse tunsin olevani täydellisessä turvassa. Se mikä oli tuntunut uhkaavalta, oli kadonnut.   

Ihmettelin pitkään tuota unta, sillä ei minulla ollut mielestäni syytä pelätä mitään uhkaavaa asiaa; kaikki tuntui olevan hyvin elämässäni, ja pidin kovasti kaikesta, mitä silloin tein.
Vasta myöhemmin aloin ymmärtää unen sanomaa.   

Sen valtavan rauhan ja levollisuuden tunteen, jonka koin tuon valkokaapuisen selän takana, tulen varmaan kuitenkin aina muistamaan. Hymy nousee huulille, kun sitä ajattelen.   
Maalasin myös taulun, jossa Jeesus seisoo rantakalliolla valkoisessa kaavussaan. Se oli pitkän aikaa  voimatauluni. 🙂

Kultainen hohde
Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa. Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin. Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.  Job 37:21–24

Tuuli tulee ja lakaisee pilvet pois, niin että valo tulee näkyviin. Voisin hyvin kuvitella tuon kuvaavan Pyhän Hengen toimintaa. Sitä kuinka Henki avaa silmämme näkemään tai ymmärtämään jotain taivaallisista todellisuuksista. 
Moni on kokenut, kuinka Pyhä Henki raottaa tai avaa taivaan ikkunat selälleen juuri silloin, kun elämä tuntuu raskaalta, kun vaikeudet painavat päätä ja mieltä alaspäin, eikä valoa näy. 

Pitkään kummastelin, miksi Jumalaa pitää pelätä. Eikö Hän ole itse Rakkaus, eikö Hän rakasta luotujaan ja halua meille hyvää? 
Jossain vaiheessa ymmärsin, että tuo kultainen hohde ja loiste, josta yllä oleva teksti kertoo, voi kaikessa häikäisevyydessään tuntua niin voimalliselta, että se on pelottavaa. Jumalan pyhyys voi saada pienen ihmisen lankeamaan polvilleen. 

Joskus tuntuu, että ehkä me ihmiset tarvitsisimme juuri tuollaista Jumalan pyhyyden, kirkkauden ja voiman kokemusta, jottemme sokaistuisi kuvittelemaan olevamme kaikkitietäviä ja kaikkivoipia. Jottei mielemme ja sydämemme ylpistyisi. Ja ettemme unohtaisi Häntä, joka on niin paljon suurempi ja ihmeellisempi kuin voimme aavistaakaan.     

Auringon alla
Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.  Saarn. 8: 16-17

**********************

Hengen luoma ykseys
Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä!
Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.  Ef. 4:1–6

Kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja lempeyttä Jeesuskin opetti omalla esimerkillään. Näiden harjoittelemiseen elämä tarjoaa auliisti erilaisia – joskus siedettäviltä, joskus sietämättömiltä tuntuvia – tilaisuuksia. Mutta jos ottaa asenteen, että oppimassa tässä ollaan, se voi helpottaa niitä hankalilta tuntuvia tilanteita.

Lempeyttä voi kyllä olla jo ihan luonnostaan persoonallisuudessa. Ja toiset vain tuntuvat olevan luonnostaan kärsivällisempiä kuin toiset. Eli toiset vain tuntuvat pääsevän vähemmällä harjoittelulla. Ehkä sellaiset saavat harjoitella enemmän jollain muilla alueilla. 
Tuo nöyryys voi kuitenkin olla aika hämäävä juttu: voi kuvitella olevansa kovinkin nöyrä, kun juuri se itse asiassa onkin ylpeyttä. 🙂

Pysykää rakkaudessani – Jeesus sanoo:
    ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
    Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
    Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”    Joh. 15:1–10

Salattu Jumala – huomisen, Pyhän Kolminaisuuden päivän, otsikko – tuntuu hyvältä: Jumala on meiltä salattu, niin saa ja kuuluu ollakin. Sen vuoksihan me Häntä niin kovasti etsimmekin ja koetamme ymmärtää.
Kuitenkin Hän haluaa, että tulisimme tuntemaan Hänet läheisemmin. Jeesus kuvaa yhteyttä  Luojaamme monin tavoin. Esim. yllä olevalla viinipuuvertauksella. Kun me pysymme kiinni Hänessä, olemme kiinni Hänessä kuin oksat rungossa, meissä virtaa sama elämänvoima kuin itse rungossa. Me saamme voimamme Hänestä.
Meidät on tarkoitettu olemaan kiinni Hänessä, yhteydessä Häneen, jotta Hän voisi vaikuttaa elämässämme ja voisimme elää Hänen tarkoittamallaan tavalla.  

Jotta yhteys Häneen vahvistuisi, toivon, että Luojani karsisi minusta ne ominaisuudet ja asenteet, jotka pitävät minut loitolla tai etäännyttävät minut Hänen tuntemisestaan. Kaikki turha saa minusta suosiolla mennä. Jotta yhteys Häneen tulisi kirkkaammaksi ja vahvemmaksi.
Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea (vaikka välillä niin kovasti sitä toivoisinkin).
Riittää että haluan luottaa Hänen Rakkauteensa minua kohtaan, ja meitä kaikkia kohtaan.
Ja että haluan pysyä siinä, Hänen Rakkaudessaan. 

Jeesuksen lupaus on sellainen, että siitä kannattaa mielestäni pitää kiinni. Kristus rakastaa meitä yhtä paljon, samankaltaisella Rakkaudella, kuin taivaallinen Isä rakastaa Poikaansa.
Tuo Rakkaus herättää meissä halun toimia niin, että toteutamme Hänen meidän elämäämme varten laatimaa suunnitelmaa. Silloin toimimme Hänen tahtonsa mukaisesti ja tuotamme hedelmää sillä tavoin, niissä tehtävissä ja niillä elämäalueilla kuin meille kulloinkin tarkoitus on. 

Taivaallinen Isämme, auta meitä tuntemaan pyhyyttäsi, kirkkauttasi ja valtavaa Rakkauttasi  meitä kohtaan.
Kristus, Sinä olet maailman Valo. Auta meitä katsomaan Sinuun ja luottamaan läsnäoloosi elämässämme.
Pyhä Henki, opeta ja johdata meitä, joskus niin eksyneitä. Lohduta, vala toivoa. 
Kolmiyhteinen Jumalamme, auta meitä kasvamaan yhä läheisempään yhteyteen kanssasi. 

Pyhän Hengen vuodattaminen

27.5.2023, Toissapäivänä juhlimme perheenjäsenemme tasavuosia. Sää suosi: istuimme pihalla auringonlämmössä. Iloista yhdessäoloa. muistelemisia, naurua, kyyneleitäkin. Vuosien kertyessä matkaan mahtuu monenmoisia tapahtumia ja kokemuksia.
Onnellista on, kun voi yhdessä lämmöllä niitä muistella. Sellainen antaa parhaimmillaan iloa ja elämänvoimaa tilanteisiin, jotka tuntuvat haasteellisilta.
Terveydellisiin haasteisiin totesimme, että eletään kiitollisina siitä hyvästä, mitä juuri nyt on hyvin. Jokainen päivä on lahja. Ja joka päivä tapahtuu jotain hyvää.

Huomenna on Helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Kirkkovuosikalenteri kuvaa Pyhää Henkeä lupauksena ja lahjana, puolustajana, auttajana ja lohduttajana. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Pilvivaunuilla
Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan. Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään!
Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan.
Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen, mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa.
Jumala, kun sinä johdit kansaasi, kun kuljit autiomaassa, niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä Jumalan, Siinain Herran, Jumalan, Israelin Jumalan edessä.
Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
Sinun väkesi elää siellä, hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala.  Ps. 68:5–11

Hän kiitää pilvivaunuillaan – Kaunista kuvakieltä taas tässäkin psalmissa. Jumala on haavoittuvassa asemassa olevien Puolustaja, joka haluaa auttaa yksinäisiä, kärsiviä ja jonkin asian vuoksi vangituksi joutuneita. (Joskus voi juuttua myös joidenkin ajatusmallien tai piinaavien tunteiden vangiksi.) Jumala haluaa vapauttaa kaikenlaisista kahleista. Hän haluaa, että voimme elää niin, että voimme toteuttaa sitä hyvää suunnitelmaa, joka Hänellä on ollut ja on elämällemme.
Hän haluaa Hyvyydessään huolehtia ja auttaa niitä, jotka elävät erilaisista asioista johtuvassa köyhyydessä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Uuden liiton aika 
”Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
    Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”  Jer. 31:31–34

Tätä Jumala haluaa: että me kaikki oppisimme tuntemaan Hänet. Että me kaikki kasvaisimme henkilökohtaiseen suhteeseen Hänen kanssaan. Siinä ja sen kautta voimme alkaa oppia tuntemaan jotain Hänen Rakkautensa ihmeellisyydestä ja suuruudesta. Ja siitä, mitä Hän voi ja haluaa tehdä elämässämme.
Jumala kaipaa vuorovaikutusta kanssamme. Siihen Jeesus halusi ja haluaa meitä opettaa ja johdattaa. Pyhän Hengen vuodattaminen oli – ja on edelleen – olennainen osa tämän yhteyden syntymistä ja vahvistumista.  

Vaikka olemme jo saaneet Pyhän Hengen lahjana, voimme aina toivoa ja odottaa, että saamme kokea Hengen yhteyttä yhä selkeämmin ja vahvemmin. Jotta voisimme yhä enemmän elää todeksi taivasten valtakunnan todellisuutta täällä maan päällä. 

Täyteen Pyhää Henkeä
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
    Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
    He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”  Ap. t. 2:1–13:

Puolustaja
Jeesus sanoi:
    ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
    En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”  Joh. 14:15–21

Nuo Jeesuksen sanat kuuluvat mielestäni olennaisimpiin kohtiin Jeesuksen opetuksista. Sen ymmärtäminen, että Isä ja Poika ovat yhtä. Ja että Kristus on meissä ja me Hänessä. 
Ja koska Kristus on meissä, on Isä Jumala myös meissä Henkensä kautta.
Että tästä tulisi todellisuutta meille: että eläisimme todeksi sitä, että olemme yhtä Jumalan kanssa. Se on päämäärämme täällä maan päällä. Näin ymmärrän asian. Elää elämää niin, että olemme yhteydessä Jumalan kanssa, Hänen johdatuksessaan. 

Hiljentyminen on itselleni vahvin tapa kokea tätä yhteyttä. Kotona tai kävelyllä metsässä, tai veden äärellä. Paikassa, jossa voin kaikessa rauhassa keskittyä kuulostelemaan, tai vain olemaan Jumalan läsnäolossa,

Rukous, ylistys, raamatuntekstien lukeminen ja meditaatio voivat toimia johdattajina siihen tilaan, jossa voi olla Hänen kanssaan erityksen läheisellä tavalla. Olla ja ihmetellä Hänen pyhyyttään, rakkauttaan ja hyvyyttään. On niin paljon, mitä Hän haluaisi antaa meille, jos vain avaamme sydämemme vastaanottamaan sitä, mitä Hän haluaa antaa.

Kristuksen läsnäolo – Myös Ehtoollisessa voi kokea Hänen läsnäolonsa vahvasti.
Muutama viikko sitten messuavustajille järjestetyssä jatkokoulutustilaisuudessa Juhani Holma, Lappiin eläkevuosistaan nauttimaan siirtynyt pappi, puhui koskettavasti Ehtoollisen pyhyyden merkityksestä. Siitä miten tärkeää olisi, että Ehtoollisessa olisi aikaa kokea Pyhän läsnäolo. Ettei se olisi vain messuun kuuluva osa, joka toimitetaan rutiininomaisesti ripeään tahtiin (jotta pysytään aikataulussa), – Levollisuus ja rauhallisuus mahdollistaa sen, että voi kokea, kuinka Kristus todella on siinä läsnä. 

Ehtoollisen liturgiassahan pyydetään, että Pyhä Henki laskeutuisi ja auttaisi meitä ottamaan Ehtoollisen uskossa vastaan. Uskoen, että Kristus on läsnä leivässä ja viinissä. Mutta ainakin itse toivoisin, että olisi enemmän aikaa messussa ja Pyhää Ehtoollista jakaessa ja erityisesti vastaanottaessa kokea Hänen läsnäoloaan.
Ettei olisi minkään valtakunnan kiireen tuntua, vaan enemmän aikaa Hänen läsnäololleen. (Tai siis tämän valtakunnan kiirettä, sillä taivasten valtakunnassa ei taideta tuntea käsitettä kiire…)   

Kristus lupasi ilmaisevansa itsensä niille, jotka Häntä rakastavat. Tule Pyhä Henki, vahvista rakkauttamme ja uskoamme. Puhdista meidät kaikesta sellaisesta, joka pitää meitä etäällä Jumalasta. Opeta meitä tuntemaan Jumalan Pyhyyttä, Kirkkautta ka Läsnäoloa..

Pyhä Henki, johdata meitä kokemaan Helluntain todellisuutta, ja olemaan avoimia sille, mitä Jumala haluaa tehdä tänä päivänä meissä ja lähimmäisissämme. Avoimia ja osallisia taivaan todellisuuden ilmentymiselle täällä maan päällä. Niin että tästä maailmastamme voisi tulla parempi paikka meille kaikille.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Pyhän Hengen odotus

18.5.2023. Odottaminen ei ole aina helppoa. Varsinkin jos odottaa jotain itselleen erityisen tärkeää asiaa, – Joskus voi kuitenkin yllättyä, kun asia toteutuukin nopeammin kuin olisi osasi toivoa.
Koin tällaisen kuluneella viikolla. Perhe oli äitienpäivänä käymässä, ruokailtiin pihalla auringon lämmössä ja nautittiin yhdessäolosta.
Ei tullut siinä mieleenkään kysyä lapsiltani apua johonkin. Mutta kun aterian jälkeen tulin maininneeksi yhden jutun, jota en ollut pystynyt tekemään, he hoitivat homman saman tien.
– En minä nyt sitä ollut tarkoittanut, mutta vau, kiitos!

Sateita luvassa – Seuraavana päivänä huomasin ennusteen lähipäivinä odotettavasta sateesta. Aiemmin oli ollut puhetta uusiin sadevesisaaveihin laitettavista ylivuotoputkista tyyliin että ‘joo, katsotaan joku päivä kun ehditään’. (Sentapaisen vastauksen yleensä saan lapsiltani ottaessani puheeksi jonkun asian, johon tarvitsisin apua, 🙂 )
Soitin kuitenkin lähimpänä asuvalle pojalleni ja kysyin (hieman huonolla omatunnolla, kun olivat juuri ed. pv:nä olleet luonani) että ehtisikö niitä ylivuotoputkia millään tänä- tai huomisiltana…?
Sanoi olevansa ruokakaupassa, sitten ruoka perheelle ja illalla tulee jääkiekkomatsi, ei tiedä ennättääkö tulla ennen sitä, mutta palaa asiaan.
Miettiessäni laittaisinko tynnyrit paikoilleen ilman ylivuotoputkia poikani soitti: sanoi tulevansa pojanpojan kanssa 10 min:n kuluttua hoitamaan homman.  – Oi miten ilahduin!
Sateet  tulivatkin sitten heti seuraavana päivänä, ja nyt saavit ovat täynnä puutarhankasteluvettä. 

Elävää vettä – Kun tapahtuu jotain sellaista hyvää, mitä ei ole osannut odottaa, siitä  tulee aivan erityisen iloinen ja kiitollinen olo. Mietin, että kun tuollaiset yllä kertomani odottamattomat arkisen elämän pienet suuret yllätykset voivat tuoda niin tavattoman hyvän mielen, millaista onkaan  odottaa jotain sellaista, mikä on jotain ainutlaatuista ja ennenkokematonta.

Ensi pyhän aiheena on Pyhän Hengen odotus. Opetuslapset odottivat jotain sellaista, mistä heillä ei varmaankaan ollut selkeää käsitystä. Kirjoituksista he olivat kyllä varmaankin kuulleet Pyhästä Hengestä. Mutta millaista olisi, kun he tulisivat saamaan Pyhän Hengen?
Jeesus oli heille kirjoituksia siteeraten luvannut: että heidän sisimmästään tulisi kumpuamaan ‘elävän veden virrat’. – Mitä se mahtaisi tarkoittaa? Mikä muuttuisi, mitä tapahtuisi?

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Valoni ja apuni
Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun,
he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan.
Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi,
vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni.
Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!
Ps. 27:1–3, 7–9

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hiljaista huminaa
Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.  1. Kun. 19:8–13

Miten usein Jumala mahtaakaan haluta viestittää meille olemassaolostaan, läsnäolostaan, ilman että huomaamme? Sellaisissakin tilanteissa, joissa etsimme ja kaipaamme yhteyttä Häneen, voi olla, että odotamme jotain erityisen vahvaa kokemusta tai ilmestystä. 
Elian kokemuksen kautta Hän haluaa osoittaa meille, että Hän tulee luoksemme ja on kanssamme useimmiten niin hiljaa ja huomaamatta, ettemme sitä välttämättä huomaa, jos odotamme järistyksiä, väristyksiä, leimahduksia tai muuta vastaavaa.  

Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.  Ap. t. 1:12–14

Tänään Helatorstaina vietetään ja muistetaan Kristuksen taivaaseenastumisen tapahtumaa. Jeesus oli noussut opetuslastensa kanssa vuorelle, jossa he näkivät, kuinka Jeesus kohosi taivaisiin. Ihmeellinen, käsittämätön tapahtuma, joka varmasti oli täynnä monenlaisia tunteita. Vaikka he oloivatkin kokeneet lukuisia järjellä selittämättömiä tapahtumia vaellettuaan Jeesuksen kanssa 3 vuoden ajan, tämä oli varmaan niistä kaikista ihmeellisin ja käsittämättömin.

Varmaan aika hiljainen joukko laskeutui alas tuolta vuorelta. Ajatukset ja tunteet myllersivät opetuslasten mielissä ja sydämissä, kun he koettivat jollain lailla sisäistää juuri näkemäänsä ja kokemaansa. 
Mutta tullessaan toisten luo siihen ylähuoneeseen, jossa heidän oli tapana kokoontua Jeesuksen kanssa, ja jossa toiset opetuslapset olivat odottamassa, kaikki nähty ja koettu yhdisti heidät tiiviiksi joukoksi. Nyt he jäivät odottamaan, kuten Jeesus oli heitä pyytänyt:

 “Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.” (Apt.t. 1:4-5)

Elävän veden virrat
Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  Joh. 7:37–39

Elämän Lähde –  Kristus ilmaisee asian lyhyesti ja ytimekkäästi: joka kaipaa, tulkoon Hänen luokseen, Ja joka uskoo Häneen, saa lahjaksi luvatun: Pyhän Hengen, joka elävien virtojen lailla kumpuaa hänen sisimmästään.

Me Ihmiset olemme sittemmin tehneet asiat mutkallisemmiksi, asettaneet ehtoja ja edellytyksiä ja rajoja. Ehkäpä joskus tulee aika, jolloin me kaikki Häneen uskovat voisimme kokea sellaista yhteyttä kuin Jeesuksen opetuslapset kokivat ylähuoneessa odottaessaan Pyhää Henkeä.
Yhteyttä, joka ei määrittele, mitä oikeanlaiseen uskoon kuuluu. Yhteyttä, jolle riittäisi se, että  me uskomme Poikaan, elämän lähteeseen (kuten Johannes kirjoittaa evankeliumissaan, Joh.5:26).

Kristus, johdata Sinä meidät elävän virtojen äärelle, sillä tavoin kuin parhaaksi näet. Auta meitä hiljentymään, kuulostelemaan, olemaan herkkiä Sinun läsnäolollesi ja vaikutuksellesi meissä, läheisimmissämme, ja tässä maailmassamme. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

9.5.2023. Ensi pyhän, rukoussunnuntain, tekstit puhuvat Kirkkovuosikalenteri mukaan
‘siitä, mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Teksteissä kerrotaan myös Kristuksesta suurena esirukoilijana ja rukoilemisen opettajana.’

Kalliolle
Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta
eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella.
Ps. 40:2–6

Anna armosi loistaa – Daniel rukoili ja sanoi:
    ”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
    Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.  Dan. 9:17–20

Henki auttaa meitä
Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
    Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
    Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.    Room. 8:24–28

Kun joku on pyytänyt rukoilemaan puolestaan, olen usein miettinyt, mitäköhän Jumala haluaisi että nyt rukoilisin. Mitä Hän haluaa tehdä kyseisen ihmisen elämässä? Mihin Hän haluaa minun kiinnittävän huomiota rukoillessani?
Meillä on omat toiveemme ja tiedämme, miten haluaisimme Jumalan toimivan elämässämme.
Kuitenkin voi olla, että Hän haluaa jotain muuta.

Jeesuksen opettamassa, alla olevassa Isä meidän -rukouksessa on tuo kohta: Tapahtukoon Sinun tahtosi. – Jumala näkee sisimpäämme saakka, näkee kivut ja haavat (joskus jo varhaislapsuudessa saadut), Hän näkee asenteemme ja patoutumamme ja kaikki heikkoutemme. Joskus voi kuvitella, että tärkein asia mihin tarvitsee Hänen vaikutustaan, on fyysinen parantuminen, kun se Hänen näkökulmastaan onkin jokin sielumme syvyyksissä piilevä asia. 

Jumala näkee. mistä mikin on peräisin ja näkee niiden seuraukset. Vaikka joskus tuntuukin haasteelliselta ‘vain antautua’ Hänen tahtoonsa, antaa oma tilanteensa Hänen käsiinsä, se voi myöhemmin osoittautua kuitenkin viisaaksi valinnaksi. 

Ylläolevassa kirjeessään Paavali kirjoittaa: ‘Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.’
Samantapaisen ajatuksen kuuli englantilainen mystikko Juliana Norwichlainen (1342 – n. 1416) Jumalan sanovan hänelle. 

Tämä Julianan ilmestyksessä saatu ja muistiin kirjoittamaa lause on toiminut monelle rohkaisevana ja toivoa antavana voimalauseena:  “Kaikki kääntyy hyväksi, kaikki kääntyy hyväksi, kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”

Juliana Norwichlainen (1342 – n. 1416) sairastui vakavasti 30-v;na. Sairasvuoteellaan hän alkoi saada näkyjä Jeesuksesta. Nuo näyt muuttivat hänen hengellisen elämänsä. Hän vetäytyi erakkomajaan ja kirjoitti ilmestyksistä kirjan Revelations of Divine Love  (Jumalaisen rakkauden ilmestys). Sitä pidetään ensimmäisenä englantilaisen naisen kirjoittamana kirjana.

Kun musta surma pyyhkäisi Euroopan yli 3. kerran Julianan omaisista oli elossa enää hänen äitinsä. – Juliana näki kaikesta kokemastaan kärsimyksestä huolimatta, että Jumalan huolenpito ja hyvyys ympäröivät meitä kaikessa.

Jeesus opetti ja sanoi:
    ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
    Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
      – Isä meidän, joka olet taivaissa!
      Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
      Tulkoon sinun valtakuntasi.
      Tapahtukoon sinun tahtosi,
      myös maan päällä niin kuin taivaassa.
      Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
      Ja anna meille velkamme anteeksi,
      niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
      jotka ovat meille velassa.
      Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
      vaan päästä meidät pahasta.”                     Matt. 6:5–13

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

– Kirjoitin yllä olevat tekstien herättämät ajatukset ja kommentit eilen, 8.5. En kuitenkaan jostain syystä saanut Juliana Norwichilaista mielestäni, joten otin hyllystä hänen Jumalan rakkauden ilmestys –kirjansa. Olin ostanut sen 20v. sitten, mutta se oli jäänyt lukematta. Olin lukenut joitakin artikkeleita erakkokammiossaan eläneestä Julianasta, mutta vasta nyt sain vahvan tunteen että pitää lukea tuo kirja.

Koko eilisillan luin kirjaa, ja jatkoin yöllä herätessäni. Useat asiat siinä resonoivat vahvasti sielussani: kyllä, juuri niin. Jotkut kohdat taas jättivät miettimään ja kyselemään.

Päivämäärä, jolloin Juliana sai ilmestyksensä, yllätti: 8.5.1373. Eilen oli siis ilmestyksistä kulunut päivälleen 2020 vuotta! – Se vahvisti tunnetta, että nyt oli oikea aika lukea tuo kirja. 
Kirjan johdannosta ilmeni, että eilen oli myös toinen tasavuosipäivä: 70 v. sitten, 8.5.1953, Norwichin piispa vihki Julianan erakkomajan ja sen yhteydessä olleen kirkon, jotka olivat tuhoutuneet sodassa ja rakennettu uudelleen, “kiitokseksi Äiti Juliana Norwichlaisen elämästä ja työstä”.

Tässä joitakin Juliana Norwichlaisen ajatuksia rukouksesta, liittyen ensi pyhän aiheeseen: 

– Jumala tahtoo, että rukoilisimme aina, vaikka tuntisimme itsemme kuiviksi ja hedelmättömiksi, sillä tällainen rukous on hänen mielensä mukaista. 

– 14. ilmestys osoittaa, että Herra on meidän rukoustemme perusta. Tässä on kaksi näkökohtaa: ensimmäinen on oikea rukous ja toinen luja luottamus. hän soisi molempien olevan yhtä runsaat, niin että rukouksemme miellyttäisi häntä ja hän saisi hyvyydessään täyttää meidän pyyntömme.

– Tämän jälkeen Herra opetti minulle rukouksesta. Tässä näyssä hän osoitti minulle kaksi rukouksen edellytystä, joista toinen on sen oikea sisältö, toinen luja luottamus. meidän luottamuksemme ei useinkaan ole täydellistä, sillä emme ole varmoja siitä, että Jumala kuulee meitä. Tämä johtuu siitä, että tiedämme itsemme kelvottomiksi emmekä tunne rukoillessamme mitään. 

– Herramme haluaa, että ymmärtäisimme oikean rukouksen ja erityisesti 3 siihen kuuluvaa seikkaa. 1. niistä on, kenen kautta ja miten rukouksemme saa alkunsa. Hän osoittaa meille, kenen kautta se tapahtuu, sanoessaan: “Minä olen perusta”, ja miten se tapahtuu, sanoessaan: “Ensiksi minä tahdon.” Toiseksi meidän tulee tietää, miten ja millä tavoin meidän pitäisi rukoilla. Tämä tapahtuu siten, että meidän tahtomme mukautuu iloiten Herran tahtoon. Tätä hän myös tarkoittaa sanoessaan: “Minä saatan sinut haluamaan sitä.” Kolmanneksi meidän tulisi tuntea rukoustemme hedelmä ja päämäärä, joka on tulla yhdeksi Herran kanssa ja hänen kaltaisekseen kaikessa. 

– Kaikesta, mitä Herramme on päättänyt tehdä, hän myös tahtoo meidän rukoilevan sitä, joko erityisesti tai yleisesti ottaen. 

Julianan tekstit rukouksesta olivat vastauksia eilisiin pohdintoihini siitä, miten meidän tulisi rukoilla, niin että rukouksemme olisi myös Jumalan tahdon mukaista. Kiitollinen olo tuli tästä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Taivaan kansalaisena maailmassa

7.5.2023. Jokakeväinen ilonaiheeni on, kun saa poimia salaatti- ja keittoaineksia suoraan luonnosta: vuohenputkenversoja, voikukanlehtiä jne. Villiparsojakin (maitohorsman versoja) on jo tarjolla. Ja mehukkaita nokkosversoja tietty (ravintorikkaampia kuin pinaatti)! 🙂

Iloitkaa – Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
Ps. 98:2–9

Psalminkirjoittaja kehottaa iloitsemaan, riemuitsemaan, laulamaan, soittamaan ja ylistämään Herraa, Pelastajaa. Kiittämään kaikesta siitä hyvästä, mitä Hän on tehnyt.
Meillä on aina mahdollisuus valita, kiinnitämmekö huomiomme siihen, mikä ei ole hyvin ja meidän mielemme mukaista, vai iloitsemmeko ja kiitämmekö siitä, mikä sittenkin on hyvin.

On aika mielenkiintoista oikeastaan, että tyytyväisen ja kiitollisen olon löytäminen vaatii joskus päättäväisyyttä: sitä että vain kerta kaikkiaan päättää, että nyt haluan siirtää huomioni pois ikävistä asioista ja iloita siitä hyvästä, mitä on omassa ja muiden elämässä.
Kun taas Jostain kumman syystä  tyytymättömyyden tunteminen ja ilmaiseminen ei tunnu vaativan mitään yrittämistä; se vain pulppuaa jostain, Ja mitä enemmän sen antaa vapaasti pulputa, sitä enemmän se tuntuu saavan tilaa. (Tyytymättömyyden tilalle voisi tietty laittaa voimakkaampiakin sanoja, kuten esim. katkeruus tai viha.)  

Jos tunnistaa itsessään taipumuksen velloa viimeksi mainituissa tunteissa, kannattaisi ehkä  harkita seuraavaa: kun valitusmoodin mollisoinnut alkavat nousta jostain sielunsyövereistä, päättääkin vaihtaa kiitollisuusmoodiin. Harjoituksen ja toiston kautta siitä tulee vähitellen tapa.
Ja jossain vaiheessa saattaa todeta, että duurisävelet alkavat tulla jo ihan luonnostaan. Alkaa nähdä ja kokea asioita eri näkökulmasta. Valon ja toivon näkökulmasta. (Esim. voi ajatella, että  tilanne voisi olla vielä pahempikin.)
Ilon ja kiitollisuuden löytäminen niin pienissä kuin isommissakin asioissa on iso juttu!      

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Suomenvierailullaan presidentti Zelenskyi sai pienellä leikkisällä heitollaan Sauli Niinistön ja lehdistön nauramaan. Rakentavassa hengessä lausutut kevennykset ja nauru ovat harvinaista herkkua johtajien lehdistötilaisuuksissa. Mutta miten hyvän ilmapiirin sellainen luokaan tilanteisiin, jossa käsitellään suuria ja vakavia asioita. Että suuristakin huolista, vaikeuksista ja paineista huolimatta onnistuu löytämään pieniä  ilonhetkiä. 

Psalmit ovat täynnä tunteita. Välillä käydään syövereissä, mutta sieltä noustaan taas kiitokseen ja ylistykseen.
Psalmitekstien kuvakieli on välillä sellaista, että se nostaa hymyn huulille. Kuten tuo ‘Taputtakoot virrat käsiään’. Tällä kertaa siitä tuli mielikuva virrasta, joka vaivattomasti hyppelee kivien ja muiden esteiden yli kuin ei mitään esteitä olisikaan. Ja sitten karikoiden synnyttämät laineet ja kuohut heittävät keveinä ‘ylävitoset’: selvittiin noistakin.     

Psalmi muistuttaa myös, kenen käsissä loppujen lopuksi kaikki on. Ja ketä saamme kiittää – kaikesta.
Kuten tessalonikalaiskirje kehottaa: “Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.” (1.Tess.5:15-18)

Levollinen luottamus
Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.
Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä. Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha.
Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.
Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.
Jes. 32:15–20

Kunnes meihin tulee korkeuksista henki...  – eikä mikä vaan henki. Tuo Jesajan välittämä Jumalan lupaus on käsittääkseni lupaus Pyhästä Hengestä.
Pyhä Henki voi vaikuttaa meissä niin monin eri tavoin: antaa voimaa, tuoda turvaa jne.
Jeesus sanoi:  “Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.” (Joh.15:26)

‘Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.’ Tuota: luottamusta ja turvallisuutta tämä maailma todella tarvitsee!
Mikä tuo sinulle levollisuutta ja turvallisuudentunnetta?

 

Kristuksen Henki
Te ette elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. Room. 8:9–11

No tässähän tuo tulikin: Pyhään Henkeen yllä olevassa Jesajan tekstissä tosiaan viitataan.
On tuo vaan niin huikea kohta: kun Jumalan Henki asuu meissä, emme enää ole oman luontomme ‘armoilla’. Pyhä Henki luo meissä uutta, vahvistaa meitä, auttaa meitä voittamaan heikkoutemme. Kristuksen Henki vaikuttaa meissä – sitä vahvemmin, mitä enemmän annamme Hänelle tilaa itsessämme, sydämessämme ja ajatuksissamme, 

Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä on useita kuvauksia siitä, mitä Pyhä Henki sai aikaan laskeutuessaan opetuslapsiin Helluntaina ja toimiessaan heissä. Kristuksen Henki vaikutti heissä, puhui ja toimi heidän kauttaan. Sen tunnistivat myös ne jotka kuuntelivat heitä. He tunsivat, että tässä oli läsnä paljon enemmän kuin nuo Jeesuksen opetuslapset, jotka puhuivat heille. 

Mikä on minun, on Sinun
Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
    Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”  Joh. 17:6–10

Nuo Jeesuksen sanat “kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta” tekevät minuun vaikutuksen. Jeesus ei koeta vakuutella, että olisi yksinään, omin voimin, pystynyt tekemään kaikkea sitä mitä teki.
Sanoillaan “kaikki, mikä on minun, on sinun” Jumalan Poika ilmaisee. että kaikki, mitä Hänellä on ollut ja on, mitä Hän on tehnyt ja tekee, on lähtöisin taivaalliselta Isältä.

Mutta sitä seuraavat sanat “ja mikä on sinun, on minun” ovat ehkä meidän kannaltamme vielä merkityksellisemmät. Sillä kun me olemme Hänen seuraajiaan, olemme myös Hänen omiaan, ja olemme näin myös osallisia siitä, mikä on Hänen.

Kristus, kiitos rukouksistasi! Kiitos että kutsut meitä seuraamaan Sinua, Sinun viitoittamaasi tietä. Kiitos Rakkaudestasi. Kiitos että olet kanssamme, kaikenlaisissa tilanteissa joita elämässämme kohtaamme. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan kansan koti-ikävä

1.5. 2023. Kuinka tärkeitä ja rakkaita ovatkaan perhe ja ystävät! Sydäntä särkevää on ajatella esim. ukrainalaisten tilannetta kotimaassaan sodan keskellä, pakolaisina ja hyökkääjämaahan väkisin kuljetettuina pakkosiirtolaisina: tuhannet ihmiset ovat joutuneet erilleen rakkaistaan tietämättä, näkevätkö heitä enää maanpäällisen elämänsä aikana.
Sitä surun ja tuskan määrää on vaikea kuvitella sellaisen, joka sitä ei ole itse kokenut. Varsinkin, jos ja kun ajatus tuonpuoleisesta elämästä ja jälleennäkemisen toivosta siellä tuntuu vieraalta ja kaukaiselta.

Läheisten merkitystä ja eroon heistä joutumista ajatellessa ei voi kuin olla kiitollinen siitä, että saamme elää itsenäisessä maassa, jossa vallitsee rauha.
Jeesus vie tämän vielä pitemmälle rukoillessaan, että voisimme kokea ykseyttä toistemme kanssa Ja ykseyttä hänen ja taivaallisen isämme kanssa.
Siihen on vielä matkaa, mutta jokainen päivä on mahdollisuus. Mahdollisuus kohti ykseyttä. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Elämän antaja
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden.
Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä. Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
Hän muutti meren kuivaksi maaksi, kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä.
Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan.
Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat, antakaa ylistyksen kaikua!
Hän antaa meille elämän, hän ei salli jalkamme horjua.  Ps. 66:3–9

Horjumaton rauhanliitto  
– Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.
Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua,
minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
– Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.
Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.  Jes. 54:7–10

Tuon Jesajan kirjan kohdan viimeinen lause, jota silloin tällöin käytettävän ev.lut. messuissa, voisi olla hyvä, vahvistava voimalause sellaisille, jotka epäilevät, rakastaako Jumala heitä huolimatta siitä, millaisia he ovat. 
Itse olisin tarvinnut tuonkaltaista vakuutusta joissakin elämänvaiheissani, jolloin sitä epäilin.
Se on ihmeellinen lupaus, jonka saamme omia itsellemme ja lähimmäisillemme. Jumala rakastaa meitä, olimmepa millaisia tahansa, olipa elämässämme tapahtunut mitä tahansa. Ja vaikka joku toinen olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut haitallisesti omaan käsitykseen itsestämme ja arvostamme.

Luojallemme olemme ainutlaatuisen arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita, jok’ikinen. Meidän ei tarvitse koettaa muuttaa itseämme ollaksemme jollain lailla parempia Hänen silmissään. Joskus luulin, että minun tulee muuttua jollain lailla paremmaksi versioksi itsestäni, jotta olisin Hänen Rakkautensa arvoinen. Aloin (new age-vaiheessani) tutustua kaikenlaisiin itsensäkehittämisjuttuihin (joita nykyisin kutsuttaisiin Self help -opeiksi), tullakseni ‘paremmaksi’ ihmiseksi. En saadakseni hyväksyntää muilta ihmisiltä, vaan tullakseni Hänen käsittämättömän suuren Rakkautensa arvoiseksi.   

Tuohon aikaan en tuntenut ketään sellaista, joka olisi sanonut minulle, ettei Jumalan Rakkautta ei tarvitse eikä voi ansaita.
VT:n kertomukset kyllä kuvaavat, kuinka Jumala koulutti israelilaisia välillä kovinkin ankarasti, sillä Hän halusi valmistaa tuota hajanaista kansaa, jotta Messias voisi syntyä heidän keskuuteensa.
Mutta kun Kristus syntyi, Hän sinetöi Jumalan lupaamaan rauhan- ja rakkaudenliiton koskemaan meitä kaikkia. Siitä liitosta kannattaa pitää kiinni. 🙂     

Elävä toivo, meille annettu
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
    Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.  1. Piet. 1:3–9

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
    Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”  Joh. 17:11–17:

Kuluneella viikolla, palatessani vapaaehtoisvuorosta kotiin, laitoin radion  soimaan. Olin saattohoitokodissa kokenut jotain, joka kosketti syvästi, ja olo tuntui… – en löydä sopivaa adjektiivia sitä kuvaamaan.
Mieleen tuli kokeilla, sattuisiko radiosta tulla jotain, joka resonoisi senhetkiseen olooni. (En kotona kuuntele radiota, mutta autoradio on säädetty Radio Dei’n taajuudelle, ja silloin tällöin ajaessani kuuntelen sitä; ei tarvitse kuin nappia painaa. ) – Tuolla hetkellä, kun avasin kotimatkalla radion, kirkas naisääni lauloi nämä sanat:

“On luonain Jeesus kun silmäin sulkeutuu 
ja päärlyportit mulle avautuu
on luonain Hän kun jätän tämän maan
ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.”

Nuo sanat toistuivat vielä kerran, ja siihen laulu loppui. Suljin radion ja kiitin; juuri tuota tarvitsin. Se ikään kuin valaisi senhetkisen oloni. Nuo sanat ja kaunis sävel soivat mielessäni koko loppupäivän. (Kotona googlasin noita sanoja, ja ilmeni, että laulun sanojen takana on  kirjailija, runoilija ja sanoittaja Anna-Mari Kaskinen.)  

Jeesus rukoilee yllä olevassa Johanneksen evankeliumin kohdassa taivaallista Isäänsä, jotta tämä suojelisi hänen seuraajiaan pahalta. Siltä pahalta, jota he joutuisivat kohtaamaan uskonsa vuoksi.
Mietin Jeesuksen sanoja: “He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.” Jeesuksen opetuslapset olivat selvästi ja konkreettisesti tehneet valintansa: jättäneet entisen elämänsä ja lähteneet kiertämään Jeesuksen kanssa Galilean ja Juudean seutuja. He olivat kuunnelleet Jeesuksen opetuksia ja nähneet livenä, kuinka tämä teki ihmeitä, jotta ihmisten usko Jumalan Rakkauteen heitä kohtaan tulisi konkreettisella tavalla ilmi.

Helppoa on ajatella, että Jeesuksen kanssa kulkeneet opetuslapset eivät enää kuuluneet tähän maailmaan: saivathan he joka päivä kokea taivaallista todellisuutta. Se oli heidän arkeaan. Mutta millä lailla Jeesuksen sanat koskevat tai koskettavat meitä tämän ajan seuraajia?
Meitä, jotka elämme keskellä tätä aika hurjalta tuntuvaa maailmanmenoa.
Meitä, jotka seuraamme Kristusta, ja samalla seuraamme – välillä turhankin tiiviisti – median kautta tämän maailman tapahtumia, joissa useimmiten ei tunnu olevan hiventäkään taivaallisen Rakkauden ja Rauhan läsnäolosta ja vaikutuksesta.   

Jeesuksen sanat antavat tähän vahvan vinkin. Hän rukoilee Isäänsä vaikuttamaan meissä, Hänen seuraajissaan niin, etteivät tämän maailman virtaukset veisi meitä mukanaan sinne tänne, vaan että pystyisimme pitämään fokuksen siinä, mikä on loppujen lopuksi kaikkein olennaisinta ja tärkeintä. Ajattelen, että tieto siitä on ‘koodattu’ sisimpäämme, jotta osaisimme sitä jossain elämämme vaiheessa alkaa kaivata ja etsiä.

Yllä olevan evankeliumikohdan sanat kuuluvat mielestäni Raamatun kauneimpiin. Jeesus avaa sydämensä taivaalliselle isälleen. Hän tietää, mikä hänellä itsellään on edessä: kärsimys ja ristinkuolema, mutta myös ylösnousemus ja paluu taivaallisen isänsä luo.
Kaiken henkisen paineen keskellä hän ajattelee ystäviään- Hän pyytää seuraajilleen suojaa, koska tietää, että myös he joutuvat kokemaan tämän maailman kovuuden ja säälimättömän julmuuden.
Jeesus rukoilee: “Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” 

“Jotta he olisivat yhtä” – Ajattelen, että Jeesus tarkoittaa rukouksellaan sekä meidän uskovien välistä yhteyttä samoin kuin myös meidän yhteyttämme häneen ja taivaalliseen isään.
Että voisimme kokea olevamme yhtä samaa isoa perhettä. Ja että voisimme kokea yhtä läheistä  yhteyttä ja ykseyttä taivaallisen vanhempamme kanssa kuin Jeesus.

Jeesus jatkaa rukoustaan: “Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä,” (Joh.17:20-22)

Yhtä meidän kanssamme – Tuo oli vanha, 1933/38 käännös. Monessa kohtaa vanha käännös kuvaa minusta tarkemmin asioita kuin uusi. Tuli kuitenkin mieleen vilkaista uudempaa käännöstä (v:lta 1999). Ilokseni huomasin, että siinä on kohta, joka selventää asiaa paremmin kuin vanhassa: “Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme” on selkeämpi kuin “että hekin meissä olisivat”.   

“Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”

Kun me olemme yhtä taivaallisen Vanhempamme ja Hänen Poikansa kanssa, se muuttaa kaiken: opimme näkemään, ajattelemaan ja ehkä kokemaankin asioita taivaallisesta perspektiivistä, sen todellisuudesta käsin.  Ja lopulta toivon mukaan toimimaankin sen mukaisesti. Siihen kyllä tarvitaan senkaltaista pyhitystä, jota Jeesus rukoili meille. Sitä että Luojamme pyhittää meidät taivaalliseen totuuteen.
Se on prosessi, johon kuuluu, että pyrimme yhä lähempään yhteyteen Hänen kanssaan. Sitä Hän odottaa ja toivoo.   

Iloa sydämiimme – Jeesus toivoi, että kokisimme myös iloa: “Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät.”
Iloitaan siitä mitä meillä on. Iloitaan elämän lahjasta, jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia  löytää ja kokea iloa, kiitollisuutta ja yhteyttä toistemme kanssa, luonnon ja koko luomakunnan kanssa, niin kuin myös Luojamme kanssa.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hyvä Paimen

23.4.2023  Tämän pyhän aiheena on Hyvä Paimen. 

Virvoittavien vetten ääreen
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.  Ps. 23

V:n 1938/38 käännöksen muoto ‘virvoittavien vetten ääreen’ on mielestäni kauniimpi kuin uudemman käännöksen. Eikä haittaisi yhtään tuplavirvoitus (veden ja sielun).
Sillä sitä koen lähes aina, kun tulemme veden äärelle retkillämme hauvani kanssa. Jo näkymä vedestä innostaa meitä. Veden äärelle saapuminen on usein vaelluksiemme kohokohtia. Sen äärellä sielu ja koko olemus lepää ja virkistyy. 

Mutta on tämä kaunis psalmi uudempanakin versiona. Ja jollain tavoin se tuntuu aina tuoreelta; joka lukemiskerralla eri kohdat kohoavat siitä esiin, koskettamaan sydäntä ja mieltä. Tällä kertaa itselleni nousi nimenomaan tuo ‘vetten ääreen’. 

Ehkä kaipaan jo kesäretkiä. Lämmöllä muistelen viimekesäistä yönyliretkeämme. Olin saanut äitienpäivälahjaksi pojaltani ja perheeltään hyttysverkolla varustetun riippumaton, joten pitihän se testata. Me aikuiset yövyimme riippumatoissa, lapset ja hauva teltassa. 
Ylhäältä kalliolta oli näkymä järvelle. En malttanut ummistaa silmiäni: sinitaivas yllä, vedensini  alla. Syvä rauha ympärillä.

Kun uni ei tullut, lähdin vaeltelemaan pitkin kallioista järvenrantaa. Kesäyön valoisuus teki kulkemisen helpoksi. Takaisin palatessani aurinko alkoi kohota puunlatvojen takaa. Oli aivan tyyntä ja hiljaista. Se oli miltei maaginen kokemus. kulkea peilityynen järven rantaa, kun kaikki minkä voi havaita ympärillään on vielä unessa. 

Tai ei sentään kaikki. Olihan Hän, joka kulkee kanssamme. Hän, joka ohjaa meitä oikeaa tietä. Hän, joka suojelee ja johdattaa, ja ympäröi meidät hyvyydellään ja rakkaudellaan, kuten Daavid toteaa psalmissaan. 🙂

**********************

Pidän huolen teistä
”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:
    ”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
    Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”  Jer. 23:1–4

Useissa raamatunkohdissa Jumala kuvaa itseään paimenena ja meitä ihmislapsiaan lampaina. Jotkut pitävät vertausta aikansaeläneenä ja tylsänä. Lammaspaimenen ammatti kun on meidän aikanamme jo perin harvinainen elinkeino. 

Lampuriloma – Kuitenkin jotkut haluavat tosi innokkaasti suoda itselleen ja perheelleen kokemuksen lampaiden hoitamisesta.
Esim. Metsähallituksen järjestämille Paimenviikoille on joka kevät niin suuri tunku, että paimenet pitää arpoa. Arpaonnen suosimat pääsevät siten viettämään erilaista lomaa lampaita hoitaen kauniissa perinneympäristössä. Kokemukset ja palautteet lampurilomasta ovat olleet todella hyniä.

Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.  1. Piet. 5:1–4

Paimen -sanaa käytetään vielä nykyäänkin kirkollisissa yhteyksissä seurakuntien johtajista ja papeista, esikuvana on kukas muu kuin Jeesus, Hyvä Paimen.
Tänään ystävältäni saama videolinkki sai minut ajattelemaan, että paimen-sanaa voisi ajatella laajemminkin.
Kyseisellä videolla The Chosen -sarjassa (josta kerroin blogissani 19.3. ja 27.3.) Jeesusta näyttelevä Jonathan Roumie pitää saarnan, jonka kuultuani ajattelin, että häntähän voisi myös kutsua paimeneksi. (Ei puhu näyttelijänä, vaan ihan itsenään, rehellisesti ja avoimesti,) 

Googlatessani kyseistä näyttelijää Ilmeni, että Jonathan toimii maallikkona srk:n palvelutehtävissä (ministry leader). Wikipedian mukaan hän on sakramenttien, nöyryyden, hyväntekeväisyyden ja ekumenian vahva puolestapuhuja. (Äitinsä on roomalaiskatolinen, isänsä Egyptistä kotoisin oleva ortodoksi.) 

Jumalallinen armo – Videoidun saarnan otsikkona on Personal Testimony on Divine Mercy. Jonathan aloittaa toteamalla mm. että kirkon tehtävä ei ole tuomita ihmisiä, vaan johdattaa kohtaamaan se Rakkaus, joka on Jumalan armo. 

Nöyryys ja armo – Jonathan kertoo, mitä nöyryys ja armo merkitsevät hänelle, ja millainen merkitys niillä on ollut hänen omalla uskonpolullaan. sen ylä- ja alamäissä. Jonathan kuvaa,  kuinka Jumala käytti hänen ylpeyttään ja tietämättömyyttään opettaakseen hänelle nöyryyttä.

Hengellistä polkuaan Jonathan kuvaa 3 vaiheella. 1. vaiheen ollessa rukous.
Hänet oli kastettu kreikkalais-ortodoksiksi, mutta koska ortodoksisia kouluja ei ollut New Yorkin seudulla, hän kävi katolisen koulun.
Eräässä kirkossa hän oli nähnyt kuvan Divine Mercy -maalauksesta. Jonathan ei kuitenkaan pitänyt näkemäänsä kuvaa taiteellisesti arvokkaana. Hän mietti kuitenkin, voisiko hän tuon kuvan edessä rukoilemalla löytää syvemmän yhteyden Jumalaan.

(Puolal. nunna Faustyna Kowalski koki monia ilmestyksiä, joista eräässä Jeesus kehotti maalauttamaan kuvan, jossa Hänen sydämestään lähtee kaksi sädettä. Se kuvaisi Hänen ääretöntä laupeuttaan kaikkia ihmisiä kohtaan. P. Faustynan näyn pohjalta on tehty useita Jumalallinen laupeus -maalauksia.)

Rukous –  Lapsuudesta lähtien rukous on kuulunut luonnollisena, olennaisena ja spontaanina osana Jonathanin elämään.
Nuorena, serkkujensa konfirmaatioissa ortodoksikirkon ilmapiirissä Jonathan koki erityistä pyhyyttä. Hän toteaa saarnassaan, että koska hänellä ei ollut vielä kylliksi herkkyyttä kokeakseen samanlaista yhteyttä rukoillessaan kotona, hän ajatteli, että jos hänellä olisi kreikkalaisortodoksilaiseen tyyliin maalattu Divine Mercy -ikoni, se voisi tukea hänen rukoustaan,
3 päivän kuluttua sellainen ikoni oli postilokerorivistön päällä. Videolla Jonathan näyttää sitä srk:lle. 

Odottava rukous – 2, vaihe Jonathanin hengellisellä polulla oli (innokkaasti) odottava (expectant) rukous. Häntä pyydettiin mukaan ohjaamaan ja tuottamaan etua tavoittelemattoman yhtiön filmiä. Produktion toteuttamiseen tarvittiin jatkuvaa rukousta ja taivaallista myötävaikutusta, jotta kulut saatiin maksettua. 
“Jumalan armo virtaa nöyryyden kautta”, Jonathan toteaa, ja kuvaa tämän johtaneen seuraavaan vaiheeseen hänen elämässään: 

Täydellinen antautuminen – 3. vaihe Johathanin uskonelämässä johti hänet täydelliseen antautumiseen Jumalan vaikutukselle hänen elämässään.   
Hän yritti tehdä kaikkensa näyttelijäuransa eteen, ‘omin voimin’. Hän teki seitsemää sivuhommaa, jotta voisi jollain lailla edetä urallaan, mutta ei kuitenkaan ansainnut tarpeeksi tullakseen toimeen. Lopulta hän sanoi: “Jumala, jos sinulla on jokin muu tapa, jolla haluat minun palvelevan Sinua kuin olemalla näyttelijä, näytä se minulle.”  Vastauksena oli – täysi hiljaisuus.

Eräänä aamuna, kun Jonathan heräsi (velkaisena, ilman ruokaa ja rahaa), hän tapansa mukaan polvistui rukoilemaan, mutta tällä kertaa täydellisen murtuneena. Hän sanoi: “Herra, olen tehnyt kaiken mitä olet pyytänyt, en fyysisesti pysty enempään. Jos haluat minun jatkavan, Sinun on puututtava peliin, sillä Sinä sanoit, että Sinun kuormasi on kevyt ja ikeesi hyvä kantaa. Joten nyt hellitän omasta yrittämisestäni ja antaudun, täydellisesti.”    

Itsensä luovuttaminen Hänen käsiinsä – Jonathan päästi irti kaikista uraansa liittyvistä odotuksista ja oletuksista, miten saisi laskut maksettua ja mistä saisi ruokaa. Hän antautui täysillä, niin fyysisellä, mielen kuin henkisellä/hengellisellä tasolla. Ja tunsi eräänlaista helpotusta.
“Mutta Jumalamme on armollinen, myötätuntoinen ja uskollinen ja Hän kuulee köyhien huudon,” Jonathan toteaa.

Samana iltapäivänä posti toi hänelle 3 shekkiä. Niillä hän sai maksettua laskunsa ja hankittua ruokaa pöytään. “Tuon päivän jälkeen en ole ollut huolissani, vaikka minulla on vieläkin ongelmia”, Jonathan kertoo. “Kun ongelmia tulee, teen kaiken voitavani, ja sitten antaudun” (surrender; ehkä parempi käännös olisi tässä: jätän kaiken Hänen käsiinsä)
Evankeliumikohdasta Matt.6:25 on tullut Jonathanille erityisen merkittävä. 

Lopuksi Jonathan sanoo kokevansa, että Jumala tahtoo hänen kertovan, että jos olemme nöyriä, halukkaita ja tarpeeksi uskollisia nöyrtymään ja luottamaan Häneen, niin rukouksen, odottavan uskon ja täydellisen antautumisen kautta kaikki ei ole vain mahdollista, vaan myös luvattu. Sillä Hän on Armo.    

Linkki videoon: https://youtu.be/cVGEHr_lzbw

**********************

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”

    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”  Joh. 21:15–19:

Misericordias Domini – Collegium Vocale Liebfrauen 

“Misericordias Domini in aeternum cantabo – Alati ylistän Herran laupeutta”  
Tämän Taizé  -laulun väliin kuoro laulaa alla olevia jakeita psalmista 116:

Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni,
ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua;
minä jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: “Oi Herra, pelasta minun sieluni!”
Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta,
minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.  (Ps.116:1-8).

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Ylösnousseen todistajia

16.4.2023.  Vielä joitakin päivä sitten pihan ensimmäiset nupulla olleet sinivuokot avasivat siniterälehtensä katsomaan taivaansineä ja nauttimaan auringon suloisesta lämmöstä. Aina yhtä sykähdyttävä näky!

Viime kuussa käydessäni läpi valokuvakansioitani ja karsiessani sieltä pois turhia, totesin että joka kevät olen kuvannut ensimmäiset leskenlehdet, krookukset, sinivuokot ja valkovuokot! Kevät vain on niin lumoavaa aikaa. Niin ihmeelliseltä tuntuu, että lumen ja jään alta nousee uutta elämää iloksemme.
Nyt päätin kuitenkin hillitä innostustani pelkästään niiden katselemiseen. Ja muutenkin rajoittaa valokuvaamista, kertyneitä kuvia kun on vielä karsimisen jälkeenkin ihan järjetön määrä.
(Saa nähdä kuinka onnistuu…)

Perhoset ja pörriäiset aterialla – Poikkesin tänään kotimatkalla kauppapuutarhaan katsomaan, mitä siellä on tarjolla. Värikkäät orvokit olivat kutsuneet perhosia ja pörriäisiä aterioimaan. Oi että sitä oli ilo katsella.

Päivän evankeliumissa ylösnoussut Jeesus kutsuu opetuslapsensa valmistamalleen aterialle. Sekin on asia, josta voimme iloita: Kristus kutsuu meitä luokseen, nauttimaan siitä, mitä Hänellä on meille tarjottavanaan.  

*********************

Elävien maassa 
Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.   Ps. 116:1–9

Uskomatonta?
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä, jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta, tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni? kysyy Herra Sebaot. 
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Vielä minä pelastan oman kansani auringonnousun ja auringonlaskun maista. Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.  Sak. 8:6–8:

Elämän ruhtinaan todistajat
Pietari alkoi puhua kansalle:
    ”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei – Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.
    Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte. Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.”  Ap. t. 3:12–20:

Leipää ja kalaa
Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
    Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
    Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
    Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
    Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.  Joh. 21:1–14:

Jeesus kutsui opetuslapsiaan kysyen: “Onko teillä mitään syötävää?” Näiden todetessa ettei ole, hän neuvoi heitä miten toimia, ja verkot täyttyivät kaloista. Jeesus pyysi heitä tuomaan näin saatuja kaloja hiillokselle, jolla hän oli jo valmistanut heille aterian leivästä ja kaloista.

Opetuslapset olivat hämmentyneitä, eivät oikein tienneet miten olisivat olleet ja suhtautuneet ylösnousseeseen Opettajaansa. Siinä Hän joka tapauksessa oli, elävänä, tarjoten heille ruokaa.
Ihmeellistä, selittämätöntä, käsittämätöntä, mutta kuitenkin todellista. – Tuo ateria Genesaretinjärven rannalla oli opetuslapsille varmasti unohtumaton elämys. Ehkä he palasivat siihen ajatuksissaan ja puheissaan vielä useasti jälkeenpäin.
Voin hyvin kuvitella, että se oli heille ei vain uskoa, vaan myös voimaa antava kokemus.

Kristus kutsuu tänäkin päivänä meitä, enemmän tai vähemmän hämmentyneitä, ihmetteleviä ja nälkäisiä, luokseen.
Hän haluaa ravita meitä, antaa meille sitä mitä tarvitsemme. Hän haluaa rohkaista, ja auttaa meitä löytämään keinoja, joilla voimme tuoda sitä parasta, mitä meillä on annettavanamme, yhteiseksi hyväksi.

Luojamme on antanut meille kaikille lahjoja ja ominaisuuksia, joita Hän toivoo meidän käyttävän toistemme iloksi ja hyödyksi. Jokaiselle meille Hän on suunnitellut oman tärkeän, ainutlaatuisen osan, ja Hän haluaa auttaa meitä sen toteuttamisessa.
Uskon että Hän toivoo, että meistä löytyisi samanlaista valmiutta ‘heittää verkko veneen oikealle puolelle’ kuin oli opetuslapsilla.
Että meissä löytyisi halua kuunnella ja kuulla, miten Hän meitä ohjaa ja neuvoo, ja halua toimia sen mukaisesti. Avointa ja kuuntelevaa sydäntä ja mieltä.

Kristus, auttaisitko meitä siinä? Kiitos että kutsut meitä, autat, rohkaiset, ohjaat, varjelet ja ravitset.
Kiitos että olet kanssamme. Sinä näet, kuinka paljon Sinua tarvitsemme, Sinun Rakkauttasi,  Huolenpitoasi ja Rauhaasi.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus on ylösnoussut!

10.4.2023. Pääsiäisajan virsiä selatessa löytyi vain muutama tutunoloinen. Eräs niistä alkaa sanoilla ‘Aurinkomme ylösnousi’. Kristusta verrataan monessa yhteydessä Aurinkoon.
Näiden pääsiäispyhien aikana Aurinko, – Maatamme lähinnä oleva tähti – on paistanut täydeltä terältä kirkkaansiniseltä taivaalta. Se on lämmittänyt maan niin että ihan parissa päivässä pienet kevätkukat ovat puskeneet tiensä ylös valoon.

Sitruunaperhonen – Pääsiäislauantaina näin sitruunaperhosen. Miten noin pieni hento eläväinen voikaan tuoda paljon iloa keveillä, nopeilla pyrähdyksillään! Perhoset ovat muutenkin olleet mielessäni viime aikoina. 

Viime viikolla Metamorphosis -nimisestä näyttelystä Espoon modernin taiteen museosta EMMAsta kotiin palatessa mietin näyttelyyn liittyvää lyhytelokuvaa. Minussa se herätti ajatuksen sielusta, joka kokee voimakkaan muodonmuutoksen kautta vapautumisen.
Bussin takapenkillä istuvien poikien äänekäs juttelu keskeytti ajatukseni. Toinen mainitsi useamman kerran sanan  metamorf . Arvelin heidän keskustelevan jostain sennimisestä pelistä. Joka tapauksessa se sai minut miettimään metamorphosis -sanan alkuperää. 

Meta – Kotona googlatessa selvisi, että kreikan kielessä meta  = ”jälkeen”, ”takana”, ”kanssa”. ‘Meta-etuliite saattaa viitata vaihdokseen tai toiseen tilaan siirtymiseen – esim. metamorfoosi tarkoittaa muodonmuutosta – tai käsitteen tarkasteluun toiselta, sitä ylemmältä tasolta.’ 

Morpho – Oletin että morphos olisi myös kreikankielinen sana. Wikipediasta en kuitenkaan sellaista löytänyt. Sen sijaan ilmeni että Morpho on erään perhoslajin latinal. nimi. Sillä nimellä löytyi kaunis kuva sinimorphoperhosesta, jonka suomal. nimi on Taivaansiivet.

Morpho Aurora – Löysin pari Boliviassa kuvattua videopätkää Morpho Aurorasta, joka sulautuu värinsä puolesta täysin ympäristöönsä siipien ollessa supussa, mutta lähtiessään lentoon sen siivet välkehtivät helmiäisen tavoin taivaansinisinä. Tässä linkki toiseen niistä:
https://www.youtube.com/watch?v=iBNp5L_D_-U

Taivaalliset siivet – Perhostoukan kuoriutumista kotelostaan kauniiksi perhoseksi käytetään usein vertauksena siihen muutokseen, joka tapahtuu, kun ihminen kuolee ja hänen sielunsa ja henkensä jättävät maallisen ‘kotelonsa’ ja jatkavat matkaansa ‘taivaallisin siivin’.  

Pääsiäisaamuna, kun opetuslapset saapuivat Jeesuksen haudalle, he eivät löytäneet sieltä Jeesuksen ruumista, vaan pelkät käärinliinat.
Jeesus ei kuitenkaan ‘lentänyt’ pois, vaan ilmestyi uudessa muodossa, ylösnousemuskehossa opetuslapsilleen useamman kerran ennen taivaaseenastumistaan, jota vietetään Helatorstaina.  

Jeesuksen ylösnousemusta ja sitä muodonmuutosta, joka hänessä tapahtui sen myötä, opetuslapset saivat ihmetellä seuraavina päivinä, kun ylösnoussut Kristus ilmestyi heille Galileassa, Emmauksen tiellä ja Jerusalemissa Ylähuoneella, jossa heidän oli ollut tapana kokoontua yhdessä, ja jossa he olivat syöneet viimeisen ehtoollisaterian Mestarinsa kanssa.  Tuona aikana hän rohkaisi, opetti ja valmensi opetuslapsiaan niihin tehtäviin ja haastaviin tilanteisiin, jotka heitä odottivat.  

Kristuksen ylösnousemusta mekin saamme ihmetellä, tänä pääsiäisaikana, joka jatkuu aina Helluntaihin saakka. Ihmetellä, ja olla avoimia sille, miten Ylösnoussut haluaa meitä valmentaa niitä asioita varten, jotka meitä odottavat. Hän kulkee kanssamme, on vierellä, pitää tarvittaessa kädestä (vaikkemme sitä tuntisikaan), lohduttaa ja rohkaisee. 

**********************

Portti josta saa käydä 

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
Herran käsi on voimallinen! Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä.  Ps. 118:15–23

Kolmantena päivänä

Tulkaa, palatkaamme Herran luo!
Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.
Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät,
kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä.
Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra!
Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto.
Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.  Hoos. 6:1–3:

Ylösnousemuksen ihme

Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. Silloin nähdään, että olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen, kun olemme väittäneet hänen herättäneen Kristuksen – mitä hän siis ei ole tehnyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.
    Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.
1. Kor. 15:12–22:

Käärinliinat

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.”  Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
    Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.
    Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.  Joh. 20:1–10:

“Kristus nousi kuolleista!” – “Totisesti nousi!!” 
Näihin ortodoksien ja nykyisin useiden luterilaistenkin pääsiäistervehdyksiin haluan minäkin yhtyä.
Siunattua ja valoisaa pääsiäisaikaa!

Nardusöljyn tuoksu

1.4.2023. Ihana aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Siirsin loputkin salaattiruukut eteläikkunalle valokylpyyn. – Kevään koittaessa alan laittaa käytetyt ruukkusalaatin juurakkopaakut kylvömultaan, Ja pian alkaa esiin työntyä uutta kasvua. Eräs ystäväni vinkkasi tämän vuosia sitten, ja siitä lähtien olen laittanut ruukkusalaattien jämät uuteen kasvuun. Nykyään se on entistäkin helpompaa, kun viljelijät ovat luopuneet muovisista istutusruukuista. Ei tarvitse  irrotella juuria istutusruukun rakosista, sen kun laittaa paakun multaan. Uutta salaattia syntyy alle viikossa.
Ja ah, millaisella innolla auringonkukansiemenet työntävätkään versojaan mullan läpi kohti valoa! – Paljon iloa niin silmille kuin suulle. 🙂

*********************

Palmusunnuntaista Kirkkovuosikalenteri toteaa: ‘Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat.’ 

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.
Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. 
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun,
sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.   Ps. 22:2–6

Tuon psalmin ensimmäisiä jakeita Jeesuksen kuultiin siteeraavan viimeisillä voimillaan  ristinpuulla. Jumalan Poika kärsi niin fyysistä kuin henkistä tuskaa ennen kuolemaansa. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja ehkä jopa taivaallisen Isänsä hylkäämäksi. Tai ainakin, että Hän oli jossain kaukana.

Tai ajatteliko Jeesus tuossakin tilanteessa, keskellä kovinta tuskaansa, meitä muita, kuten hänellä oli tapana? Kaikkia monenlaisissa elämänvaiheissa kärsiviä ihmisiä, jotka kamppailevat tuskaisina miettien, miten tästäkin tilanteesta selvitään.

Antoiko Jeesus nuo säkeet muistiinmerkittäväksi muistuttaakseen meitä, että suurimmankin kärsimyksen, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteiden vallatessa mielen ja sydämen on Eräs, joka on voittanut kärsimyksen ja kuoleman. Eräs, jonka puoleen kannattaa kääntyä, johon kannattaa luottaa ja turvata hädän hetkellä. ja muulloinkin. 

Jes. 50:4–10:
Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni.
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni, sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni – kuka voisi minua syyttää!
Asettukaamme siis käymään oikeutta. Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan? Astukoon hän esiin! Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?
Nuo kaikki häviävät kuin vaate, jonka koi syö.
Se teistä, joka pelkää Jumalaa, kuulkoon Herran palvelijan sanaa.
Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.

Tämän profeetta Jesajan vahvan tekstin voi nähdä kuvaavan Jeesuksen kärsimyksiä  pääsiäisajan tapahtumia Jeesuksen vangitsemisesta ristiinnaulitsemiseen.
Mutta myös monet VT:n profeetat joutuivat kärsimään kovan kohtalon siksi, että puhuivat rohkeasti sitä, mitä Jumala oli heille sanottavaksi antanut.
Jeesuksen opetuslapsista monet kokivat samaa.  Ja tälläkin hetkellä, yhä vaan, lukemattomat ihmiset joutuvat kärsimään uskonsa vuoksi. 

Pitkänperjantain (englanniksi Good Friday) tapahtumia voi mietiskellä monella tavalla. Jokaisella on oikeus ajatella sitä sillä tavalla, joka vahvistaa omaa uskoa ja luottamusta Jumalan hyvyyteen.
Itselleni ajatus, että Isä olisi hyljännyt Poikansa äärettömän kivun, kärsimyksen ja kuolemanhetkellä on vieras.
Jeesus koki kyllä kärsimystä ja hylätyksi tulemista ihan tarpeeksi voidakseen nyt ylösnousseena ymmärtää meidän ihmisten tuskaa, yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista.
Minusta ajatus, että Jumala olisi hänet hylännyt kuoleman hetkellä tuntuu tosi kummalliselta.

Siitä rauhasta ja ikään kuin valaistuneesta tilasta, jollaisessa usea ihminen on lähtenyt  tästä elämästä, en ole voinut päätellä muuta kuin että siinä on Jumala hyvin vahvasti läsnä. Vastaanottamassa Valoonsa..  

Sak. 9:9–10:
Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.

Rauhanjulistaja – Tämän Sakariaan profetian Jeesus toteutti ratsastaen aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hän ei tullut valloittamaan maata eikä sen kaupunkeja. Kristus tuli valloittamaan sydämiä Rakkaudellaan. Ja Hän lupasi jättää meille Rauhansa. Sen avulla ja voimalla on helpompi kohdata elämässä eteen tulevia haasteita, vaikeuksia ja kärsimystä.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Fil. 2:5–11:
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
    ”Jeesus Kristus on Herra.”

Fil. 2:5–11:
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
    ”Jeesus Kristus on Herra.”

Tuossa otteessa Filippiläiskirjeestä Paavali pyrkii muutamalla rivillä selvittämään Jumalan suurta mysteeriä. Kristus, Jumalan Voideltu, tiivisti/pienensi/rajoitti jumalallisen olemuksensa  ihmishahmon kokoon ja muotoon ja eli Jeesus Nasaretilaisena ihmisen elämän.

Kun Paavali kirjoittaa nimet tuossa järjestyksessä Kristus Jeesus, se korostaa ainakin omassa mielessäni sitä, kuinka Jumalan Poika laskeutui taivaista, syntyi tähän maailmaan ja eli ihmiselämän.
Kun taas toinen, yleisemmin käytetty järjestys – Jeesus Kristus –  kuvaa mielestäni, kuinka Jeesus syntyi maailmaan täyttämään tehtävänsä, Ja kuinka sen tehtyään ja lopulta noustuaan kuolleista hän osoitti olevansa Jumalan Voideltu, Kristus.

Franz Jalics’in, edesmenneen hengellisen ohjaajani opettamassa Jeesus-rukouksessa toistetaan nimiä edellisessä järjestyksessä: Kristus Jeesus. Varmaan tämän Jeesus-rukouksen harjoittamisen myötä on tuosta nimijärjestyksestä tullut itselleni läheisempi ja merkityksellisempi.  

Joh. 12:1–8:
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”

Aterialla Betaniassa – Jeesus oli vierailulla rakkaiden ystäviensä Lasaruksen, Martan ja Marian kodissa. Martta oli omassa elementissään saadessaan valmistaa ruokaa ja tarjoilla sitä Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen.

Tunnelma oli varmastikin aivan erityinen, monesta syystä. Jeesus oli vähän aiemmin kutsunut kuolleen Lasaruksen ulos haudasta. Siinä hän, joka oli ollut haudattuna 3 päivää, istui nyt elävänä muiden mukana aterialla. 

Opetuslasten ajatuksissa varmaan surrasi aika lailla. He olivat nähneet Jeesuksen tekevän lukemattomia ihmeitä, joita ei ihmisjärjellä voinut selittää. Mutta tämä oli varmaan niistä kaikista ihmeellisin.

Martta ja Maria olivat ylen onnellisia ja kiitollisia, kun saivat veljensä takaisin. Mitä mahtoi ajatella tapahtuneesta henkiin herätetty Lasarus?
Voin kuvitella, että pöytäseurueessa vallitsi eräänlainen hartaus, ehkä oltiin aika hiljaisia, varmastikin hämmentyneitä.
Jeesus oli aiemmin sanonut, että tapahtunut vahvistaisi opetuslasten uskoa. Samalla se varmaan myös auttoi heitä – ainakin pääsiäisaamuna – uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen. Jos Poika pystyi herättämään ystävänsä kuolleista, eikö taivaallinen Isä pystyisi herättämään Poikaansa eloon?

Tuoksuöljy – Marialla oli pullollinen kallista, aitoa eteeristä öljyä, hyvätuoksuista nardusöljyä. Johannes mainitsee, että pullo oli täysi, Se oli siis todennäköisesti hankittu juuri tuota päivää ja hetkeä varten, Jeesuksen voitelemista varten. 

Millaista haaskausta, puuskahti Juudas. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.”
Myös Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: “Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten.” (Mark.14:8)

Narduksen tuoksua – Maria teki sen, mitä Jeesus sitten teki opetuslapsilleen pääsiäisaterialla: pesi Jeesuksen jalat, mutta veden sijasta hän pesi ne tuolla kalliilla öljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. Sitä emme tiedä, toimiko Maria näin tietoisesti Jeesuksen hautaamista varten, tai sulaa kiitollisuuttaan, tai osoittaakseen kunnioitustaan Jeesusta kohtaan. tai Pyhän Hengen ohjaamana. Tai kaiken tuon vaikuttamana.
Joka tapauksessa tuo teko vaikutti kaikkiin huoneessa olijoihin: koko huone täyttyi ihanalla tuoksulla. 

Olipa Betanian Marian toiminta tietoista, Pyhän Hengen ohjaamaa, kunnioituksesta tai kiitollisuudesta kumpuavaa, luulenpa että Jumala toivoisi, että halutessamme palvella Häntä,  jokin – tai mielellään nuo kaikki tekijät – olisivat vaikuttiminamme.  

Said Judas to Mary – Neil Moylan

Juudas kysyi Marialta:”Mitä aiot tehdä tuolla arvokkaalla ja harvinaisella öljyllä?”
“Kaadan sen Herran jaloille ja pyyhin sen hiuksillani, sanoi Maria.
Oi Maria, ajattele köyhiä, tämän öljyn olisi voinut myydä.
Ajattele miten sillä hopealla ja kullalla voisi ostaa huopia ja leipää.”
“Huomenna ajattelen köyhiä”, Maria sanoi, “en tänään. Sillä rakkaampi kaikkia
köyhiä maailmassa on minulle rakas hän, joka on lähdössä pois.”
Jeesus sanoi Marialle: “Sinun rakkautesi on niin syvää, että tänään saat tehdä niin kuin tahdot. Huomenna sanot, että olen lähtenyt, mutta ruumiini jätän kuitenkin luoksesi.
Ruumiini ovat maailman köyhät, hän sanoi. Näin tulee olemaan maailman loppuun asti.
Leivät ja huovat, jotka annatte köyhille, tulette tietämään että olette antaneet ne minulle.
Ruumiini riippuu maailman ristillä huomenna, hän sanoi, ei tänään.
Ja Martta ja Maria löytävät minut jälleen, ja huuhtovat pois kaiken surun.”