Sytytä silmiini valo – Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla? Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.
(Ps. 13: 2-6)

Love your enemies – Rakasta vihollisiasi

”Ole armollinen, kuten Isäsi on armollinen, ole sävyisä, kuten Isäsikin on
rakasta vihollisiasi, tee hyvää, älä saata ketään epätoivoon…
silloin olet Korkeimman lapsi, sillä Hänkin on hyvä kiittämättömille ja pahoille
siksi ole armollinen ja sävyisä ”

Daavidin lankeaminen – Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.”
Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’”
Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.”   (2. Sam. 12: 1-10, 13)

On aika epätodennäköistä, että Daavid olisi ollut täysin sokea oman lankeamisensa suhteen kunnes Natan tuli ja paljasti hänet. Pikemminkin voi kuvitella, että Daavid oli enemmänkin kuin tietoinen synnistään, mutta että se oli hänelle niin tuskaista, että hän halusi pitää asian itseltäänkin piilossa.
Herran sanat, jotka Natan välittää Daavidille, kertovat siitä surusta, mitä Hän tunsi Daavidin lankeamisen vuoksi. Mutta Daavid myönsi tekonsa ja katui; ja Herra  antoi hänelle anteeksi, vapautti syyllisyyden taakasta.

Kirkkauden & katoamattomuuden etsimistä – Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.  (Room. 2: 1-11)

Aika rankkaa tekstiä: tuomitessaan muita tuomitsee itsensä. – Mutta se pistää miettimään. Millä tavoin tuomitsen toisia? Ajatuksissani, puheissani? Kuvittelenko olevani jossain suhteessa parempi kuin toiset? Pidänkö oikeutenani arvostella tai tuomita toisia, heidän puheitaan ja tekemisiään?
”…Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen” – tähän uskon niin täysin. Useimmiten omatuntomme kertoo meille hyvin selkeästi, kun olemme tehneet väärin. Mutta jollei se kuitenkaan saa muutosta aikaan, voi Jumala hyvyydessään lähettää jonkun natanin, jossain muodossa; voidakseen antaa anteeksi ja vapauttaa lapsensa, jota Hän niin suuresti rakastaa.

Ensimmäinen kivi –  Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”   (Joh. 8: 2-11)

Kivet putosivat maahan, yksi toisensa perään. Olisihan siinä joku lainopettajista tai fariseuksista voinut olla olevinaan synnitön ja heittää sen ensimmäisen kiven. Mutta jokin esti.
Ehkäpä Jeesus maahan kirjoittaessaan rukoili, että Isä koskettaisi näiden miesten omaatuntoa. Taikka sitten jo Hänen vahva läsnäolonsa sai aikaan sen että ote kivestä herposi. Vähin äänin siitä poistuttiin. Tämä jätti varmaan koko paikalla olleen kansan miettimään asiaa myöskin omalla kohdallaan.
Aika vahva viiden lauseen oppitunti Jeesukselta. Syyttämisestä, syyllisyydestä ja Jumalan rakkaudesta ja armosta.

Great Is Your Mercy – Donnie McClurkin

Tässä laulua Jumalan armosta täysin palkein! – Jumala on armollinen myös Donnielle: tältä lähti ääni kesken laulun (vahvan laulutyylinsä vuoksi varmaan), mutta hän sai sen takaisin lopussa...