6.7.2015                              

”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”    (Luuk. 6: 27-31)

”Jotka minua kuulette… ” – Kun luin noita Jeesuksen sanoja, tuntui kuin en olisi tuota alkua ennen huomannutkaan. Jäin miettimään: kuulenko häntä, ihan sydämeeni asti?  Etenkin silloin kun hänen sanomansa haastaa? Ja jos kuulen, mikä on sen vaikutus sisimpääni?

Rakasta, tee hyvää, siunaa, rukoile, anna – kaikki asioita, joihin sydän yhtyy: juu, tätä kaikkea haluan tehdä! Mutta kinkkisemmäksi muuttuu, kun tuota kaikkea tulisi tehdä sellaisille, jotka ovat tehneet vääryyttä sinua kohtaan. Loukanneet, satuttaneet, vieneet joitain sinulta tai sinusta.
Kaikki olemme joskus tulleet satutetuksi. Perheenjäsenten, sukulaisten, työtovereiden, ystävien tai ehkä tuntemattomienkin taholta. Pienemmin tai isommin. Sellainen vaikuttaa meihin ja meissä (jollei nahka sitten jo ole parkkiintunut niin paksuksi ettei toisten sanomiset tai tekemiset enää tunnu missään). Sellainen voi johtaa itsensä surkutteluun tai laittaa puolustus- ja hyökkäysasemiin.

Kyky rakastaa ehdoitta – mikä pienenä lapsena vielä oli ihan luonnollista – alkaa pikkuhiljaa hiipua kipeiden kokemusten myötä.
Kun pohdiskelin noita Jeesuksen sanoja omalla kohdallani, palautui mieleeni jotain. Jossain vaiheessa elämääni tiedostin itsessäni alttiuden itsesääli- asenteeseen ja päätin taistella sitä vastaan. En halunnut katkeroitua. Pyrin ymmärtämään, miksi toiset toimivat siten kuin toimivat. Mutta samalla hautasin negatiiviset tunteeni sisimpääni aina haavoittuessani. – Ei mikään hyvä juttu hyvinvoinnin kannalta; keho kun reagoi – omalla tavallaan – niihin käsittelemättömiin tunteisiin, joita sen sisään on kätketty.

Rakastaa toisia ehdoitta… – Tietty olemme erilaisia luonteeltamme. Mutta myös ne neg. kokemuksista seuranneet tunteet, jotka olemme painaneet sisällemme, vaikuttavat kykyymme rakastaa lähimmäisiämme ehdoitta.
Jeesus tietää tämän, ja kuitenkin hän pyytää meitä siunaamaan niitä, jotka ovat  meitä tavalla tai toisella satuttaneet. Ei kai hän pyytäisi meiltä mahdottomia? Silloinhan hänen sanansa jäisivät vain leijumaan kuin jonkinlaisessa ideaalikuplassa, jota on kyllä kaunis katsella, mutta joka poksahtaa heti koskettaessaan maata.
Suuri ihmissydänten tuntija, joka tietää, kuinka minäkeskeisesti ajattelemme ja toimimme, konkretisoi asiaa vielä (juuri siihen vedoten): ”Mitä haluat toisten tekevän sinulle, tee se heille.”
Odottamatta kuitenkaan mitään vastalahjaksi. Toimi rakkaudesta käsin. – Mutta mitä jos kokee ettei pysty? Miten – ihan oikeesti siis – kykenisimme tuollaiseen, rakastamaan niitä jotka ovat toimineet väärin meitä kohtaan?

Kristuksen Rakkaus – Ehkäpä juju onkin siinä, että tajutessaan ettei itse kykene, voisi löytää siihen tarvittavan avun ja voiman. Ystävämme, joka rakastaa meitä enemmän kuin osaamme kuvitella, haluaa auttaa meitä tässä. Hän, joka itse eli maallisen elämänsä viime hetkiin saakka täysin opetustensa mukaisesti. Hän. Joka ylösnousemuksensa jälkeen on ollut ja on kanssamme. Hän voi parantaa sisäiset haavamme, vaikuttaa meissä ja kauttamme. Se on ihmeellistä: silloin kun en itse pysty, Hän, jonka kanssa kuljen tätä matkaa, tarjoaa apunsa, vaikuttaa sisimmässäni. Hänen Rakkautensa on kipeimpiäkin kokemuksia vahvempi.   
Kristuksen Henki vaikuttaa meissä; Totuuden ja Rakkauden Henki. Mitä enemmän annamme itsessämme tilaa Hänen Rakkaudelleen, sitä enemmän Hän voi toimia meissä, ajatuksissamme ja sydämissämme. Mahdottomiltakin tuntuneet asiat tulevat mahdollisiksi.
Meidän rakkautemme tuppaa olemaan itsekästä. Hänen Rakkautensa on armollista, ehdotonta, meille parasta haluavaa.
Kristus, täytä meidät Rakkaudellasi. Tarvitsemme sitä, me kaikki, koko maailma.

You alone – Daniel & Catherine