5.1.2022. Suitsutus kuului VT:n jumalanpalveluksiin. Muutamien pappissukuun kuuluvien pappien tehtävänä oli sekoittaa ja valmistaa hajusteita, ja temppelinvartijat huolehtivat suitsutus- ja hajusteaineista.
Joskus olen kokenut katolisissa (ehkä ortodoksisissakin) jumalanpalveluksissa, kuinka aivan erityinen pyhyyden tunne on laskeutunut kirkkoon, kun pappi on suitsuttanut alttarin. Jotenkin tuohon tapaan varmaan toimittiin VT:n ajan jumalanpalveluksissa.

Pyhyyden tuntua ja läsnäoloa kaipaan ehkä eniten luterilaisessa, melko pelkistetyssä messussa.  Jospa jossain ev.lut. kirkossa uskaltauduttaisiin ottaa käyttöön tämä vanhatestamentillinen tapa pyhittää alttari? Aika radikaalia. mutta aika ihanaa olisi mielestäni!

Loppiaisena muistetaan Itämaan tietäjiä, jotka toivat evankeliumin mukaan Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, frankinsensia ja mirhaa (kallisarvoista tuoksuöljyä tai -pihkaa).
Itselleni on tänä Jouluna tuonut erityistä iloa vaatimaton, mutta ihana tuoksu: joulukuusen tuoksu! Huoneeseen tullessa tuntuu melkein kuin tulisi metsän keskelle kuusen tuoksun lehahtaessa vastaan. Jos kuusta ei vielä Loppiaisena tarvitsisikaan viedä pois. Jos vasta Nuutinpäivänä (= vanhan perinteen mukaan virallinen jouluajan päättymispäivä), Viikko lisäaikaa! 🙂

Valo kaikille kansoille – Uusi vuosi alkoi valoisasti: aurinko säteili kirkkaalla taivaalla kuin haluten vakuuttaa, että jotain hyvää on odotettavissa.
Loppiaisen tekstit kertovat kaikki Valosta, joka oli tuleva ja tuli maailman kaikille kansoille.
Tästä Valosta kertoo myös paavi Franciscuksen joulusaarnan loppuosa (ässä hieman lyhennettynä): 

”Katsellessamme jälleen seimeä huomaamme, että syntyessään Jeesuksen ympärillä olivat nuo vähäiset, köyhät: paimenet. He, yksinkertaiset ihmiset, olivat lähimpänä Herraa. He löysivät Hänet koska elivät niityillä. He olivat siellä, koska he olivat köyhiä. Heillä ei ollut aikatauluja, kaikki oli riippuvaista lammaslaumasta. He eivät voineet elää siellä tai siten kuin olisivat halunneet, mutta he huolehtivat lampaiden tarpeista.
Sinne Jeesus syntyy: lähelle heitä, lähelle unohdettuja, syrjäytyneitä. Hän tulee sinne, missä inhimillinen arvo joutuu testiin. Hän tulee nostamaan/kohottamaan (ennoble) hylätyt ja ilmaisee ensimmäisenä itsensä heille, ei koulutetuille ja tärkeille ihmisille, vaan köyhille työläisille. Tänä yönä Jumala tulee tekemään vaatimattoman työn arvokkaaksi.

Kun vilkaisemme vielä kerran seimeä, kaukaa, huomaamme tietäjät, jotka ovat matkalla palvomaan Herraa. Katsoessamme tarkemmin näemme, että Jeesuksen ympärille kokoontuvat niin köyhät paimenet kuin oppineet ja rikkaat, tietäjät. Kaikki yhdistyy kun Jeesus on keskiössä: ei vain ajatuksemme Jeesuksesta, vaan itse Jeesus, joka elää.

Palatkaamme Betlehemiin, jossa Jumala on ihmisessä ja ihminen Jumalassa. Siellä paimenia ja tietäjiä yhdistää veljeys ilman mitään leimoja tai luokitteluja. Auttakoon Jumala meitä olemaan palvova, köyhä ja keskinäistä veljeyttä tunteva kirkko. Se on olennaista. Palatkaamme Betlehemiin.
Veljet ja sisaret, lähtekäämme, sillä elämä on pyhiinvaellusta. Nouskaamme, sillä tänä yönä valo on syttynyt, lempeä valo, joka muistuttaa meitä siitä, että omassa pienuudessamme olemme rakastettuja poikia ja tyttäriä, valon lapsia (1.Tess.5:5).
Veljet ja sisaret, iloitkaamme yhdessä, sillä kukaan ei tule koskaan sammuttamaan tätä valoa, Jeesuksen valoa, joka tänään loistaa kirkkaana maailmassamme.”

Valo tuli meille, jotta me voisimme voisimme oppia tuntemaan Jumalan Rakkauden, ja rohkaistua, lohduttautua ja vahvistua. Ja antaa Hänen valonsa säteillä tähän maailmaan.
’Hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi’ – Loppiaisen psalmijakeet ovat kuin jatkoa Franciscuksen puheelle:

Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.  (Ps. 72:1–3, 8–12)

Valosi saapuu – Eräs Jesajan kirjan profetia maailman Valon syntymästä:

’Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu
ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi.
Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat.
Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi.
Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.
Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat,
sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa, sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan.
Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta, rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu,
kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus,
kun sinut peittää kamelien paljous, Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry.
Koko Saban väki saapuu kultaa ja suitsuketta kantaen, ja kaikki he ylistävät Herraa.’   (Jes. 60:1–6)

Jumalan salaisuus – Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta. Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut.
    Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan.  (Ef. 3:2–9 )

Hänen tähtensä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
        – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
          sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2:1–12)

Nuo Itämaan tähtitieteilijät näkivät taivaalla erityisen kirkkaan tähden (Jupiterin ja Venuksen/ Saturnuksen konjunktion) ja päättelivät sen olevan merkki suuren kuninkaan syntymästä. He lähtivät pitkälle, vaivalloiselle matkalle vain osoittaakseen kunnioitustaan syntyneelle kuninkaalle. Nähdessään lapsen he heittäytyvät maahan kumartamaan tuota pienokaista. Vaatimattomat puitteet eivät hämänneet heitä, he olivat vakuuttuneita siitä, että siinä, heidän edessään, äitinsä sylissä, oli heidän etsimänsä kuningas.

Mikä sai heidät vakuuttuneeksi? Ehkä he tunnistivat pyhän ilmapiirin, enkelten läsnäolon, taivaallisen säteilyn. Olihan heidän edessään lapsi, josta Jesaja oli profetoinut, että ”hänen hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes.9:6).

Oliko Jumala laittanut heidän sydämelleen ajatuksen lähteä tuolle pitkälle matkalle tuomaan kallisarvoisia lahjoja Jeesukselle? Pitihän Joosefin ja Marian lähteä lapsen kanssa pakomatkalle toiseen maahan, hankkia ruokaa ja maksaa majoituksesta.
Vai tulivatko Itämaan kuninkaat kumartamaan Jeesus-lasta merkiksi siitä, että hän syntyi yhtä lailla rikkaita kuin köyhiä varten?   

Joka tapauksessa, ennen lähtöään kotimatkalle Jumala ilmoitti tietäjille unessa, että heidän oli palattava toista kautta kotimaahansa, jottei Herodes saisi tietoonsa Jeesus-lapsen olinpaikkaa. Ja niin he tekivät.

Kolmen Itämaan kuninkaan laulun on säveltänyt ja sanoittanut J. H. Hopkins Jr. 1800-luvun puolivälissä:

We Three Kings of Orient Are – Jennifer Avalon 

https://www.youtube.com/watch?v=k8mjRxkMBkE