Betesdan altaalla – Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
    Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
    Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.  (Joh. 5: 1-15)

8.9.2020. Tässä evankeliumitekstissä minua alkoi kiinnostaa nimisanat (portti, karitsa, uhri, allas) ja niiden monimerkityksellisyydet.

Lammasportti, yksi Jerusalemin muurin porteista, oli saanut nimensä siitä, että sen kautta karitsoja tuotiin uhrattavaksi temppeliin.
Kun Jerusalemin temppeli tuhoutui v. 70 jKr., juutalaiset surivat sitä, ettei heillä ollut enää paikkaa, missä he olisivat voineet uhrata karitsoja syntiensä sovitukseksi.
Heille ei vielä ollut valjennut, että se uhri, joksi Jeesus oli suostunut 40 v. aikaisemmin Golgatalla, kumosi aiemmat uhrisäädökset.

Uuden liiton uhrin sanotaan kuvastavan – inhimillisesti ehkä äkkiseltään vaikeasti ymmärrettävällä tavalla – Jumalan Armoa, Anteeksiantoa ja Rakkautta.
Ainakin itselleni on ollut tosi vaikea ymmärtää, kuinka se voi kuvastaa Isän rakkautta, että Hän lähetti Poikansa ristiinnaulittavaksi.
Johanneksen evankeliumissa on paljon siteerattu kohta: ’Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.’ (Joh.3:14) 
Miten tuo voi olla Isän rakkautta? – Kiemurtelin asian kanssa monen monta vuotta. Minua ei auttanut lainkaan se, että jotkut sanoivat, etteivät näe tuossa mitään ongelmaa tai ristiriitaa.   

Vähitellen asiaa helpotti omalla kohdallani se, että aloin järkeillä, että ehkäpä Isä ei tarvinnutkaan tuota uhria niinkään, vaan me ihmiset. Jos on oikein syyllinen olo ja kuvittelee, ettei mitenkään ja milloinkaan voi saada anteeksi jotain asiaa, se voi aikaansaada pelkoa, ja  (varsinkin jos lapsena on peloteltu Jumalan ankaruudella) senkin, että kääntyy pois Jumalasta. Ja tämähän on juuri päinvastaista sille, mitä Jumala haluaa. Hän haluaa vetää meitä puoleensa. Nimenomaan Rakkaudellaan ja Anteeksiannollaan.

Sisäänpääsy maksettu – Ristin vuoksi voimme luottaa Jumalan Rakkauteen meitä kohtaan. Vapahtajamme uhrityö on kuin puhdistusallas, johon voimme laskeutua ja antaa veden – elämän veden – puhdistaa meidät.
Kristus suostui uhriksi, jotta meillä olisi esteetön pääsy Taivaallisen Isämme luo, Hänen Rakkautensa valtapiiriin, Hänen Pyhyytensä läsnäoloon.     

Anteeksi annetut – Jumalan lupaus anteeksiannosta Heprealaiskirjeessä:
’Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä.
Ja sitten: — Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista. Missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.’ (Hepr.10:16-:18)

Ei enää uhreja – Jeesuksen seuraajat ymmärsivät, että hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen sovitusuhreja ei enää tarvittu. Jotkut heistä olivat kuulleet sen ennen Jeesuksen palvelustyön alkamista, Johannes Kastajan suusta. Kun Johannes näki Jeesuksen tulevan Jordan-joelle, hän sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”  (Joh.1:29).

Lammas ja Karitsa – Myös Jesajan profetia kuvaa Jeesusta karitsana: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.” (Jes.53:7)

Leijonaportti – Jeesus itse kutsui itseään portiksi: ”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu.” (Joh. 10:9)
Sittemmin Lammasporttia alettiin kutsua Leijonaportiksi. Sopiva nimi siksikin, että kristityt kutsuvat Jeesusta mm. Juudan Leijonaksi. 
Kylläpä portista rönsyilikin ajatuspolkuja… – takaisin evankeliumitekstiin!

Bethesdan altaat – Lammasportin lähellä oli 2 allasta. Ylempi oli vedenkeruuallas, ja alempi oli puhdistautumisrituaaliin omistettu.
Roomalaiset rakennuttivat altaiden päälle temppelin, Bysantin ajan kristityt puolestaan kirkon. Sen tuhouduttua rakennettiin altaiden väliin pienempi kirkko, jonka raunioita on vieläkin jäljellä. 

Betesdan allasta kutsuttiin aikoinaan myös lammasaltaaksi. On arveltu, että siinä pestiin uhriksi tuodut lampaat. Ja miksipä ei, olisihan altaiden yhteydessä saattanut olla oma allasosastonsa lampaiden puhdistamiseen…

Armon paikka – Nimi Bethesda tulee arameankiel. sanoista Bet hesda. Se merkitsee armon taloa tai armon huonetta. Vesiallasta ympäröivät pylväshallit olivat täynnä toiveikkaita sairaita, jotka odottivat, että saisivat kokea Jumalan armon parantavan voiman muodossa.

Enkelin odotus – Aika ajoin Herran enkeli laskeutui altaan ylle kuohuttaen sen veden. Ei auttanut kuin odottaa, ja se, joka ensimmäiseksi ehtisi veteen, parantui.
Minusta tuo tuntuu vähän kummalliselta. Millaista olikaan odottaa siinä nyt päivästä toiseen, viikosta. kuukaudesta ja vuodesta toiseen, sairaana ja heikkona, kivuliaana ja avuttomana, ja joutua kerta toisensa jälkeen toteamaan, että taas joku toinen oli nopeampi. – Ei tuo minusta kerro paljoakaan armosta.

Mutta jospa tuo kaikki tapahtuikin siksi, että Isä eräänä päivänä johdattaisi Poikansa altaalle?
Odotettiin enkeliä, mutta paikalle ilmestyikin itse Jumalan Poika, ja Hän paransi miehen, joka oli maannut halvaantuneena 38 vuotta.

Ja kyllä tuo paikka tuntuu edelleen olevan jollain lailla erityinen. Kerran Jerusalemissa ollessani voimakas sireeni alkoi soida ja kaupungin asukkaat alkoivat juosta kuka minnekin. Olimme ystävieni kanssa Betesdan altailla ja mietin, pitäisikö meidänkin hakeutua jonnekin suojaan.
Kysyin asiaa viereisen St. Annen kirkon ovella seisovalta paikalliselta papilta. Hän sanoi, että taisi olla vain merkki siitä, että sapatti on kohtapuolin alkamassa. (Myöhemmin kuulimme että se oli ilmahälytys: Gazasta oli ammuttu raketti, joka olisi 1. kertaa päätynyt miltei Jerusalemin kaupunkiin saakka, jollei sitä olisi torjuttu.)
Mutta sireenien soidessa tapahtui jotain erityistä: suuri lintuparvi lensi Betesdan altaiden yläpuolelle ja jäi kiertämään niiden ylle pientä kehää pitkäsi aikaa. Mietimme, miksi juuri siihen.

Tahdotko tulla terveeksi?” – Jeesuksen kysymyksellä oli varmaan jokin tarkoitus. Ehkä mies oli jo niin juuttunut ajatukseen, ettei ollut mahdollista, että hän voisi koskaan parantua, että hän oli jo menettänyt toivonsa. Pitäisi päästä ensimmäisenä altaalle, mutta se oli hänelle mahdotonta ilman että joku auttaisi häntä. ”Minulla ei ole ketään, joka auttaisi’, mies totesi.
Jeesus sanoi tuolle epätoivoiselle, tilanteensa vankina olevalle: ”Ota vuoteesi ja kävele.”

Tapahtuman kuvaus on eleetön: mies nousi, otti vuodemattonsa ja käveli. Ei kerrota miehen reaktiota, ei sitä, kiittikö tämä Jeesusta vai ei, iloitsiko vai oliko niin hämmennyksestä ymmyrkäisenä, ettei saanut mitään sanotuksi.
Ei kerrota myöskään ympärillä olevien sairaiden ja muiden silminnäkijöiden reaktioista muuta kuin että jotkut alkoivat moittia miestä siitä, että tämä kantoi vuodemattoaan (tämä tulkittiin työnteoksi, mikä oli sapattina kiellettyä).

Jeesus ei olisi päässyt sinä päivänä jatkamaan matkaansa temppeliin, jollei olisi saman tien hävinnyt väkijoukon sekaan. Muutenhan kaikki sairaat olisivat ympäröineet hänet ja pyytäneet, että hän parantaisi heidätkin.

Kun Jeesus kohtasi miehen temppelissä, hän sanoi tälle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.”
Helposti ajatellaan, että synti on jokin teko. Mutta myös negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin – kuten esim. vihaan tai anteeksiantamattomuuteen – juuttuminen voi viedä voimat ja halvaannuttaa toimintakyvyn – tai saada toimimaan jollain tuhoisalla tavalla.

Kiusauksia – Ensimmäisinä vuosisatoina erämaassa kilvoitelleet Kristuksen seuraajat kohtasivat erakkoelämässään monenlaisia kiusauksia. Heidän mielestään kuolemansyntejä (elämänvoimia näivettäviä asenteita) olivat: ylimielisyys, kateus, ahneus, vihamielisyys, kohtuuttomuus, irstaus ja murehtiminen.

Rehellisesti ajateltuna – mikä noista edellä mainituista koettaa useimmin saada minusta/sinusta otetta? Mikä on se heikoin kohtamme, johon helposti sorrumme? Edellisiin voisi lisätä vielä vaikkapa  itsesäälin, toisten syyllistämisen sekä katkeruuden.

Tänään alkoi oikeudenkäynti, joka tuo järkyttävällä tavalla ilmi, mihin negatiivisten ajatuksten ja tunteiden hautominen pahimmillaan voi johtaa. 25-vuotias mies on kertonut kuulusteluissa, että hänestä tuntui epäreilulta, kun muilla asiat olivat paremmin kuin hänellä. Hänen vuosia kestänyt kokemuksensa huonommuudesta ja sen aiheuttama katkeruus ajoivat suunnittelemaan ja valmistelemaan tekoa, joka herättäisi mahdollisimman paljon kauhua, ja vihdoin toteuttamaan sen – koulusurman.
Surullinen esimerkki siitä, kuinka myrkyllinen vaikutus negatiivisten ajatusten ja tunteiden hautomisella voi ikävimmillään olla.  

Edellä mainituista ’kuolemansynneistä’ tunnistan Itsessäni helpoiten taipumukseni murehtimiseen. Usein havahdun siihen, että tässä nyt taas aloin murehtia jotain sellaista asiaa, mihin en voi vaikuttaa. En voi muuta kuin suunnata omaa asennoitumistani valoisampaan suuntaan, ja rukoilla asian puolesta.
Ja miten usein yllätänkään itseni kantavani huolta läheisistäni – vain saadakseni taas kerran huomata, kuinka turhaan olin ollut huolissani.

Negatiiviset ajatukset ja tunteet voivat johtaa täydelliseen voimattomuuden tunteeseen, lamaantumiseen. Silloin on helppo samastua tuohon evankeliumin mieheen, joka makasi avuttomana ja halvaantuneena vuodematollaan. Ei pysty muuhun kuin että odottaa. Odottaa hyviä uutisia. 

Tuollaisista hetkistä ja olotiloista ajattelen, että ne tarjoavat mitä parhaimpia harjoitusmahdollisuuksia siihen, että tietoisesti päätän: nyt pudistelen tämän murehtimiseni yltäni; päätän palata siihen valoisaan ja luottavaiseen tilaan, jossa aina haluaisin olla ja pysyä.

Kiitollisuuden tunne on yksi vahvimmista vastalääkkeistä negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Että alkaa etsiä kiittämisen aiheita vaikka kuinka pienistä asioista. Ja vaikka olo ei olisi lainkaan kiitollinen, alkaa vaan kiittää.
On merkillistä, kuinka siitä voi tulla tapa, joka vahvistuu ja vähitellen muuttuu miltei automaattiseksi. Ja kuinka vahva positiivinen vaikutus sillä onkaan, kun sitä alkaa viljellä sydämessään.

Ja jos ei omin voimin tunnu onnistuvan, on ihana tietää, että voi aina – milloin vain ja millaisessa tilanteessa tahansa – pyytää avuksi Hänet, joka on Portti puhdistavaan armon altaaseen. Hänet, joka suostui Karitsaksi. Hänet, joka on puolustava Leijona, joka suojelee, kun paha yrittää saada otetta ja pahimmillaan koettaa lamaannuttaa toimintakyvyn.

Psalmissa 42 todetaan: ’Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.’ (Ps.42:5)

Mikä vahvistaa elämäniloa ja -voimaa? Millä lailla ehkäistä noita hetkiä, jolloin tuntuu ettei jaksa enää tarttua tekemisiin? Mitkä asiat tuovat sinulle iloa ja onnentunnetta?

Hyvä resonoi – On tutkittu, että ihmiset löytävät syvää iloa ja tyydytystä toisten auttamisesta. Sitä paitsi: kun sydämellään auttaa toisia, oma huolehtiminen ja murehtiminen väistyy.
Uskon että Jumala on laittanut syvälle sisimpäämme halun ja tarpeen olla iloksi ja avuksi toisille. Ja kun sitä teemme, hyvä resonoi sisällämme.

Korona-aika on tosin nyt aikaansaanut sen, että monet vapaaehtoistyöt odottavat rajoitusten purkua. Ja toisaalta niiden, jotka auttavat ammatikseen, voimat ovat olleet tavallista kovemmalla koetuksella.
Lamaannuttavan uupumisen ehkäisyyn monet ovat löytäneet apukeinoja mm. luonnosta, musiikista, kirjallisuudesta, käsillä tekemisestä, hiljentymisestä ja rukouksesta.

Iloa ja lohtua – Psalmissa 94 luvataan: ’Kun huolet painavat mieltäni, saan Sinulta lohdun ja ilon.’ (Ps.94:18)

Miten jaksan? – Ajattelen, että on tosi tärkeää – mielellään jo ennen väsähtämistä – tulla tietoiseksi, mitkä asiat vievät omia voimia ja miten toimia, ettei uupumus saa valtaa. Että tiedostaisi, miten välttää – siinä määrin kuin se on itselle mahdollista – asioita, jotka vievät voimattomuuden tilaan, ja miten löytää apua, jos jo on uupumuksen tilassa.
Itse jouduin käymään tällaisia asioita läpi, kun joitakin vuosia sitten iski myötätuntouupumus (en ollut silloin kuullutkaan sellaisesta, enkä ymmärtänyt mistä väsymykseni ja voimattomuuteni johtui).  Rukouksen ja sielunhoidon kautta löysin paljon voimaa. Taisin siitä tässä blogissakin kertoa.

Uutta voimaa – Jesajan kirjassa on lupaus: ’Mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.’ (Jes.40:31)

Mistä sinä ammennat voimia?

Kristus, Valomme, Ilon ja Elämän Lähde, vahvista meitä, varjele ja johdata meitä tiellämme. Kiitos että kuljet kanssamme. 🙂

You Raise Me Up – Selah

”Kun oloni on alamaissa ja sieluni uupunut
kun tulee ongelmia ja sydämeni taakoittuu
silloin pysyn paikallani ja odotan hiljaa
kunnes Sinä tulet ja istut hetken kanssani
Sinä nostat minut seisomaan vuorilla
kohotat minut kulkemaan myrskyävillä merillä
olen vahva kun olen Sinun hartioillasi
Sinä kohotat minut olemaan enemmän 
kuin mihin itse pystyn” 

Muut tekstit: Ps. 65: 2-6, 9, Ps. 136: 1-9, 25-26, Jes. 24: 14-16  ja 2. Kor. 9: 6-15.