3.2.2024. Ihania aurinkoisia päiviä ollut tällä viikolla! Ja tänään (ainakin täällä maan eteläisessä osassa) jäisten teiden päälle satanut nuoskalumi on helpottanut ulkona liikkumista.
Kotikatuni on ilmeisesti meidän kylän hiekoitusjärjestyskategorian pahnanpohjimmainen, hiekoitusauto kun kävi ripottelemassa vähän soraa vasta nyt kun kadun paksun jääkerroksen pinta oli muuttunut sohjoksi…
Mutta kiitollinen olo on, kun pystyssä on pysytty koiralenkeillä varovaisesti köpötellessä. Tiedä vaikka rukouksella olisi ollut tässä oma vaikutuksensa. Liukkailla keleillä näet lausun aina lenkille lähtiessä hiljaisen rukouksen: “Jeesus, pidä minusta kiinni.”
Osteoporootikolle kun – niin kuin kyllä myös kelle tahansa – jäisellä tiellä liukastuminen voi olla aika kohtalokas juttu.
Joten tässä rukous meille kaikille: “Rakas Jumala, pidä meistä kiinni, kun olemme vaarassa liukastua, kaatua tai kompastua!”
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛
Hän johdattaa meitä
Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi! Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä. Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.
Ps. 48:11–15
Liiton enkeli
– Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä
Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte.
Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä.
Mal. 3:1–2
Malakian kirja on Vanhan testamentin viimeinen kirja. Siinä Jumala lupaa Malakian kautta lähettävänsä maailmaan kansan odottaman ja kaipaaman Valtiaan. Hän, Liiton enkeli, tuo uuden Liiton ihmisten ja heidän Luojansa välille. .
Tuota Valtiasta, luvattua Messiasta, suurin osa juutalaisista odottaa vieläkin. Heidän pyhässä kirjassaan ei ole Uuden Liiton kirjoja ja kirjeitä, eli Uutta Testamenttia, Ei ihme, että he vieläkin odottavat Messiastaan saapuvaksi.
Muistan vieläkin Tel Avivin lentokenttävirkailijoiden ilmeet 12 c. sitten. Olimme ystävieni kanssa palaamassa Suomeen. Minut otettiin sivuun (ehkä siksi, että olin matkanjohtaja). Virkailija avasi matkalaukkuni, ja totesi ivalliseen sävyyn: “Oh, Jesus stuff!” “Yes”, vastasin ja aloin esitellä hänelle Raamattuani.
Se sai lähistöllä olleet virkailijatkin tulemaan paikalle. Näytin heille, kuinka suuri osa meidän kristillisestä Raamatustamme on heidän heprealaisen Raamattunsa, Tanakin, kirjoituksia.
Ja sitten näytin, kuinka tämä ohuempi loppuosa, jota me kutsumme Uudeksi testamentiksi, kertoo Jeesuksen elämästä ja opetuksista.
He olivat yllättyneitä ja kiinnostuneita. Minä puolestani olin yllättynyt, kuinka nopeasti iva oli vaihtunut aidoksi mielenkiinnoksi. Vahinko, ettei keskustelua voitu jatkaa pitempään, sillä heidän oli palattava työhönsä. Mutta olin iloinen heissä heränneestä kiinnostuksesta. Tiedä vaikka se olisi innostanut heitä tutkimaan asiaa enemmän.
**********************
Jumala on valo
Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
1. Joh. 1:5–7
Jos me vaellamme valossa, jos Hän, joka on Valo, ohjaa ja opastaa meitä, tiedostamme sen yhteyden, joka meillä on toisiimme, lähimmäisiimme. Tunnemme kuuluvamme Jumalan perheeseen, samaan perheeseen, Valon perheeseen.
Uskokaa Valoon – Jeesus kehotti opetuslapsiaan:
“Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” (Joh.12:35-36)
Kaikkien kansojen Valo
Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
Luuk. 2:22–33
Simeon odotti ja kaipasi. Joka päivä hän odotti: mitä jos tänään saisin nähdä Hänet, Luvatun.
Hän uskoi Pyhän Hengen ilmoitukseen siitä, että näin tulisi käymään. Hän saisi nähdä Hänet, jonka Jumala on lähettänyt ja voidellut tuomaan taivaallisen Valon tämän maailman pimeyteen.
Sillä, miten paljon ja hartaasti me toivomme, kaipaamme ja odotamme Jumalan kohtaamista, on uskoakseni merkitystä. Hän näkee kaipauksemme, Hän kuulee rukouksemme.
Jumalahan on läsnä, kanssamme. On meistä kiinni, miten ja mihin suuntaamme huomiomme, kaipuumme, toiveemme ja odotuksemme.
Hiljaiset hetket, jotka omistamme Hänen läsnäolossaan viipymiselle, ovat oman kokemukseni mukaan sellaisia, joissa voi parhaiten tunnistaa Hänen läsnäolonsa. Tosin Hän voi ilmaista itseään meille monin tavoin, odottamattomissakin tilanteissa ja täysin yllättäen.
Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet, kuinka he epätoivon hetkellä tai äärimmäisessä hädässä ovat kääntyneet Jumalan puoleen, kysyen, onko Hän oikeasti olemassa. Ja he ovat nähneet äärettömän kirkkaan Valon pimeässä huoneessa, tai Kristuksen loistavan hahmon, tai kuulleet rohkaisevat sanat, jotka ovat osuneet suoraan sydämeen ja muuttaneet kaiken. Näitä kokemuksia on yhdistänyt yksi tekijä: sanoinkuvaamaton rauha.
Simeon ei ollut epätoivoinen, vaikka oli odottanut niin kauan. Hän luotti Pyhän Hengen lupaukseen. Ja hänen luottamuksensa ja uskollisuutensa palkittiin. Hän sai nähdä taivaallisen kirkkauden tuossa pienessä lapsessa, jonka Maria ja Josef toivat temppeliin. Hän sai pidellä tuota pyhää lasta sylissään. Sellaista hän ei varmaankaan olisi osannut kuvitella. Se oli hänen hartain toiveensa, hänen elämänsä täyttymys.
Mikä on oman elämämme hartain toive, juuri nyt, tässä elämämme vaiheessa, tai ylipäätään elämässä? Sen pohtiminen ja tiedostaminen voi kertoa meille paljon itsestämme ja siitä, mikä meille todella on tärkeää ja merkityksellistä.
Huomispyhän (myös Kynttilänpäiväksi nimetyn) aiheeseen liittyen löytyi tällainen: Simeonin laulu Janet Sullivan Whitakerin esittämänä:
Song of Simeon – Janet Sullivan Whitaker
‘Nyt, jumala, suo palvelijasi lähteä.
Suo minun lähtevän rauhassa, sanasi mukaan.
Sillä silmäni ovat nähneet pelastustyösi:
Valon koko maailmalle. Halleluja.’