13.2.2022. Tänään tulleessa sp-viestissä lähetysjärjestö Kylväjän Ukrainassa juutalaistyössä palveleva perhe ilmoitti palaavansa Suomeen, Järjestö kutsui perheen kotimaahan UM:n turvallisuussuositusten mukaisesti.
Kylväjä kertoo tiedotteessaan rukoilevansa jännitteiden lientymistä ja rauhallista rinnakkaiseloa Ukrainaan ja koko Eurooppaan. – Tämä on rukous, johon varmaan jokainen voisi yhtyä.
Rauhan puolesta – Uutisvideolla ukrainalaiset marssivat ja laulavat rauhan säilymisen puolesta. – Erityisesti heitä (mutta tietty myös meitä kaikkia) ajatellen voisi myös lukea ensi pyhän psalmitekstiä:
Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
(Ps. 18:2–7)
Ihmisten välillä on Kautta aikojen ollut konflikteja, riitoja ja jännitteitä. Mikä niitä oikein saa aikaan? Tarve kerskailla omalla erinomaisuudellaan? Tarve hallita toisia? Tarve pönkittää egoaan vakuuttelemalla olevansa muita vahvempi, kykenevämpi ja viisaampi?
Eikö noiden kaikkien tarpeiden alla ole loppujen lopuksi epävarmuus ja pelko? Pelko että jää jollain tavoin alakynteen, toisten pilkattavaksi? Usein taustalla on varhaisvaiheessa koettuja pettymyksiä ja turhautumisia. Tällaisia heijastelevat selkeästikin joidenkin suurvaltojen johtajien käytökset, reaktio- ja toimintatavat.
Kaksiosainen elokuva ’ Saarnaajan tarina’ perustuu Edir Macedon elämänkertakirjaan Nothing to Lose. Hänet kuvataan filmin 1. osassa kiivaana ja tulisieluisena nuorukaisena, joka etsii epätoivoisesti Jumalaa .Köyhistä oloista lähtöisin oleva brasilialaisnuorukainen kokee vihdoin yhteyden Jumalaan ja että tämä kutsuu häntä levittämään evankeliumia. Hän alkaa ensin saarnata puistossa ja perustaa lopulta kirkon levittääkseen hyvää sanomaa.
Elämäkertaelokuvan 2. osassa valtavaksi kasvanut kirkko kokee monenlaista vastustusta ja E.M. joutuu petosten ja juonitteluiden kohteeksi. Oman kirkon pastori on eri mieltä kirkon toiminnasta ja alkaa toimia tätä vastaan, poliitikot ja katolisen kirkon edustajat ovat huolissaan tuon kirkon kasvusta ja suosiosta ja koettavat löytää keinoja tukahduttaa sen toiminta.
Filmin kakkososassa E.M. kuvataan miltei pyhimysmäisen hurskaana, anteeksiantavana, rakkaudessa pysyvänä ja kaikille hyvää toivovana miehenä. Vähitellen heräsi kysymys: kuinkakohan totuudenmukaisesti hänen henkistä/hengellistä kasvuaan filmissä mahdetaan kuvata?
Katsottuani filmin luin netistä, että brasilialaismies on nykyään eräs maailman rikkaimmista uskonnollisista johtajista. Löytyy myös mainintoja hänen vanhoillisista ja rasistisista kannanotoistaan.
Tuli saippuanmaku suuhun: elokuva alkoi tuntua maineenpuhdistusyritykseltä.
Joka tapauksessa se on eräänlainen kuvaus siitä, kuinka paljon valtaa pitävät pelkäävät hallintavaltansa menettämistä.
Ja yllättäen elokuvan 2. osa päättyy E.M:n lausumana ensi pyhän tekstin Jeremian kirjasta:
Näin sanoo Herra:
– Älköön viisas kerskuko viisaudellaan,
älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan.
Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä,
että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon.
Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä
ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja.
Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra. (Jer. 9:22–23)
Jeesus sanoi:
”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” (Matt. 20:1–16)
Merkkejä tiilissä – Eilisessä uutisjutussa kerrottiin arkeologista, joka tutkii maamme keskiaikaisten kirkkojen seiniin niiden rakennusvaiheessa tehtyjä merkkejä. Sen aikaisilla timpureilla ja tiilentekijöillä oli tapana merkata työnsä kaivertamalla seinään esim. avaimen, kirveen tai ankkurin kuva, –
Tiilistä merkittiin erän ensimmäinen. Arvelun mukaan näin pidettiin kirjaa siitä, kuinka monta tiiltä kukin tiilenvalmistaja oli työmaalle tuonut, ja palkka maksettiin sen mukaisesti.
Jeesuksen vertauksessa Jumalan valtakunnassa palkka on kaikille sama.
Vertauksessa ne, jotka olivat tehneet töitä kauemmin kuin viimeisenä tulleet, kokivat tämän epäreiluksi: miksi he saivat saman verran kuin ne, jotka tulivat hommiin viimeisinä?
Tämän pyhän aihe, ansaitsematon armo, antaa vinkin siihen, mistä Jeesuksen vertauksessa on kyse. Jumalan armo ei ole riippuvainen meistä, töistämme tai saavutuksistamme,
Joku on voinut elää koko elämänsä Jumalaa palvellen, hurskaasti ja antautuneesti. Joku ymmärtää kääntyä Jumalan puoleen vasta juuri ennen viimeistä henkäystään.
Jumala näkee meidät ja elämämme toisin kuin me ihmiset. Hän haluaa ojentaa kätensä jokaiselle, joka kurottaa sitä kohti, huolimatta siitä, miltä tämä on saanut aikaan elämässään.
Hänelle tärkeintä on löytää meidät luokseen, yhteyteensä.
Ihmeellinen armo – Joistakin Jumalan armo saattaa tuntua epäreilulta: emmekö me, jotka niin tunnollisesti olemme uurastaneet Jumalan tahtoa seuraten, olekaan erityisemmässä asemassa Jumalan silmissä kuin ne, jotka eivät ole toimineet samoin? Taikka kuin ne, jotka kuuluvat toisiin kirkkokuntiin tai seurakuntiin, joissa uskotaan toisella tavoin kuin meidän seurakunnassa tai kirkkokunnassa?
Taivasten valtakunnassa – Jotkut taas kokevat Jumalan armon käsittämättömänä siitä syystä, että he ovat tottuneet ajattelemaan, että voidakseen saada osakseen jotain hyvää, se pitää ansaita omilla teoillaan.
Jeesus osoittaa vertauksellaan, että taivaan valtakunnassa vallitsevat aivan erilaiset kriteerit ja toimintatavat.
Voimme luulla tietävämme, mitä Jumala ajattelee meistä ja miten Hän näkee meidät. Usein kuvittelemme Hänen suhtautuvan asioihin samoin kuin me itse.
Jumala on kuitenkin niin paljon ihmeellisempi ja suurempi kuin mitä me pienet ihmiset voimme koskaan ymmärtää.
Ilosanoma taivasten valtakunnasta – Matteus kuvaa taivaan valtakunnan työtä luvussa 9 näin;
Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.
Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen” (Matt.9:35-38)
Monella uskovalla voi olla huoli siitä, onko tehnyt tarpeeksi ilosanoman eteenpäinviemiseksi.
Monelleko ihmiselle on kertonut Jeesuksen hyvästä sanomasta, montaako on auttanut löytämään suhteen Jumalaan?
Kristus toivoo meidän vievän eteenpäin hyvää sanomaa, Onko siis esim. Saarnaajan tarina -elokuvan päähenkilö, joka on perustanut megakirkkoja ympärimaailmaa levittämään ilosanomaa, enemmän arvoinen kuin me tavalliset Hänen polullaan tallustelevat?
Ansaitsemattoman armon ilosanoma on, että me kaikki olemme samanarvoisia Hänen silmissään, riippumatta omista ansioistamme. Jumala rakastaa meitä lapsiaan ja kutsuu meitä yhteyteensä, tuntemiseensa. Aika ihana ilosanoma taivasten valtakunnasta mielestäni. 😉
Tämän päivän tekstinä lisäksi 1. Kor. 9:24–27.