Valo, aurinkoa kirkkaampi

/

2.7.2021. Helle on hemmotellut ihoa jo niin, että kaupan kylmätiskiosaston ohi hihattomassa kulkeminen tuntuu helpotukselta (kun se tavallisesti laittaa hytisemään). Tuntuu kuin kroppa olisi varastoinut niin paljon lämpöä, että sitä riittää sittenkin, kun tulee viileämpää. – Enpä ole tällaista ennen kokenut. (Muistan kuinka kerran USA:ssa ollessani ulkona oli suloisen lämmintä, mutta kun mentiin sisään, siellä ilmanjäähdytin puhalsi kylmää. Minä istuin paksu villatakki päällä, kun toiset taas eivät olleet millänsäkään.)
Ja vaikka uin (eilenkin) pitkään vielä iltakymmeneltä, ei ole tullut sitä tuttua hytinäoloa. Ah ihanuus. Tätä lämpöä tahdon vastaanottaa ja varastoida niin paljon kuin vain keho jaksaa, – Jospa se  jäisikin kehomuistiin ihan talveksi asti…! – (Vaikka toiveajattelua, niin kivaa sellaista. 🙂 )

Valoa pimeän keskelle – Uutisissa oli viime viikolla juttu Suomen jatkosodasta, jonka alusta tuli kesäkuussa kuluneeksi 80v. (https://yle.fi/aihe/a/20-10000935).
Jutussa oli myös presidentin puolison Gerda Rytin 4.7.1941 pitämä radiopuheäänite (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/04/28/gerda-rytin-puhe-jatkosodan-alussa), jossa hän valoi uskoa ja toivoa suurten vaikeuksien kanssa kamppailevalle kansalle.

Yhtenäinen kansa – Uutisjutun otsikko oli: ‘Katsele ja kuuntele, miten yhtenäinen kansa selätti jatkosodan kriisiajan 25.6.1941 – 19.9.1944)’.
Myös Gerda Ryti puhui kansan yhtenäisyydestä. Että kärsimysten keskellä meitä auttaa se, että olemme yhtä perhettä ja toimimme sen mukaisesti. Sota koski kaikkia suomalaisia, tavalla tai toisella. G.R. rohkaisi kansaa rukoilemaan rukouksia kuulevaa Jumalaamme, ja kehotti auttamaan niitä, jotka kokivat suurta aineellista ahdinkoa.

Vaikka ajat ja ongelmat ovat nyt toisenlaiset kuin 80 v. sitten, juttu voi antaa uutta perspektiiviä myös tähän korona-aikaamme (varsinkin meille, jotka emme ole joutuneet kokemaan sota-ajan kärsimyksiä). Saattaa olla, että ne asiat, jotka on kokenut tosi vaikeina ja raskaina, saavatkin  hieman toisenlaisen merkityksen, kun niitä katselee 80 v;n takaisten linssien läpi… 

Voisimmeko me jotenkin löytää sellaista yhteishenkeä, jossa koko kansa, yhtenä suurena perheenä, pyrkisi rakentavalla tavalla puhaltamaan yhteen hiileen, toimimaan yhteisen hyvän eteen? –  Vai onko sekin vain toiveajattelua, jota on kiva ajatella, mutta jonka on vaikea kuvitella toteutuvan?

Fariseus Saul oli mies, jolla oli kiihkeä tarve toimia oikeaksi näkemänsä asian puolesta.
Hän
tunsi syvää vihaa kristittyjä kohtaan ja purki sitä pyrkimällä saamaan mahdollisimman monet heistä telkien taa.
Eräällä kristittyjen vainoamisretkellä hän kohtasi elämänsä yllätyksen, joka muutti täydellisesti sekä hänet että hänen fokuksensa.     

Paavali puhui:
    ”Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’
    Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.”  Ap. t. 26:12–23

Valon tiellä?  – Alla on pari n. 20 v. sitten ottamani kuvaa lähellä maata olleesta täysikuusta. Minua oli aina kiehtonut se, kuinka kirkkaasti pieni Kuu saattoi heijastaa Auringon valoa.
Kuvan ottamisen aikaan harrastin aktiivisesti new age -juttuja, ja kuljin omasta mielestäni valon tietä.  Olin osa joukkoa, joka kutsui itseään valotyöntekijöiksi. Meillä oli vilpitön tahto ja tarkoitus auttaa toisiakin löytämään sitä, mitä olimme itse löytäneet tai kokeneet.
Itselleni ja monille ystävilleni Jeesus kuului tuolle valon tielle, mutta oli vain yksi osa sitä. Ja voi miten paljon muuta sille tielle mahtuikaan…

Todellisen Valon kutsu – Seuraavina vuosina sain ikään kuin pieniä maistiaisia siitä, mitä Kristuksen viitoittama tie sisältää. Aloin kulkea toinen jalka sillä tiellä, jonka tunsin, toinen jalka hapuili Kristuksen tietä. Kesti kauan, ennen kuin tunsin sisäisesti, että haluan kulkea pelkästään Kristuksen tietä; muu sai jäädä.
Tajusin, kuinka minua oli pikku hiljaa, monien mutkien kautta, johdettu todelliselle Valon tielle Vaikka matkaan mahtui paljon sellaista, jonka olisi voinut jättää väliin jos olisi paremmin ymmärtänyt, olen todella kiitollinen siitä, että Jeesus kutsui minut – Jeesuksen sanoja käyttääkseni – pimeydestä valoon.  Siitä, mitä kuvittelin valoksi, mutta olikin vain  jonkinlaista hailakkaa (ja usein myös vääristynyttä & harhaanjohtavaa) heijastusta todellisesta Valosta.

 

Aurinkoakin kirkkaampi Valo taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille”, kuvaa Saul (sittemmin Paavali) kokemaansa ylläolevassa otteessa Apostolien teoista. Valo oli niin kirkas, että maahan kaatunut Saul menetti näkönsä 3 päiväksi (Apt.t.9:8-9)
Noiden päivien aikana Saul mietti varmasti kuumeisesti kokemaansa ja sitä, mitä Jeesus hänelle oli sanonut. – Mikä ristiriita: hän oli kuvitellut olevansa oikealla tiellä, Jumalan asialla, toimivansa oikeutetusti ja tilanteen vaatimalla tavalla.  Ja sitten – äkkiarvaamatta – hän kuulee tuon häikäisevän kirkkaan valon keskeltä sanat: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?
Kun Saul kysyi, kuka häntä puhutteli, hän kuuli vastauksen: “’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.”

Onneksi Kristus ei kutsu meitä tavallisia tallaajia noin dramaattisella tavalla seuraamaan itseään! Mutta Hänellä olikin Paavalia varten aivan erityinen tehtävä.
Jeesus sanoi:
Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn.”

Paavalin kirjeistä ilmeneekin, ettei tuo kohtaaminen Damaskoksen tiellä jäänyt ainoaksi. Ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle monia kertoja. Voin hyvin kuvitella, että Hän kulki  palvelijansa kanssa koko ajan, silloinkin kun tämä ei Hänen läsnäoloaan havainnut.
Kristuksen Henki neuvoi hänelle selkeästi, mihin, milloin ja miten kulloinkin oli edettävä ja toimittava. 

Paavali aloitti missionsa heti Damaskoksen synagogassa, jossa hän julisti, että Jeesus on Jumalan Poika. Juutalaiset ihmettelivät: eikä tämä ole se, joka pyrki tuhoamaan ne, jotka Jerusalemissa huutavat avuksi jeesuksen nimeä?  Eikö hän tullut tännekin vangitakseen heidät ja viedäkseen heidät ylipappien eteen? Ihmiset hämmentyivät, kun hän todisti heille, että Jeesus on Kristus, kauan odotettu Messias. 

Pimeydestä valoon – Jeesus lähetti Paavalin toisten kansojen pariin, “avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon”. Hänen työnsä kautta tieto Jumalan Pojasta, ja Hänen pelastavasta, parantavasta ja vapauttavasta voimastaan levisi vähitellen nykyiseen Eurooppaan ja muihin maanosiin. 

Valon sanomaa – Kun Paavali tuotiin vankisellistä kuningas Agrippan eteen, hän sanoi tälle: “Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.” 

Roomaan – Paavali vietiin laivalla Roomaan – jonne hän ei ehkä ilman vangitsemistaan olisi matkannut. Niin merimatkalla kuin perillä hän todisti Kristuksesta, puhuen, mutta parani siinä ohessa myös sairaita.
Maltalla – Publiuksen isä makasi vuoteenomana; hänellä oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Tämän jälkeen tulivat saaren muutkin sairaat Paavalin luo, ja he saivat avun vaivoihinsa. (A.pt.28: 8-9)
Roomassa – Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä. (Ap.t.28:30-31)

piharodo v..2017

Toisin kuin ne opetuslapset, jotka olivat saaneet kulkea Jeesuksen kanssa useamman vuoden, kuulla hänen opetuksiaan ja nähdä hänen tekojaan ihan livenä, Paavali tuli tuntemaan hänet ylösnousseena, vahvojen ja kirkkaiden ilmestysten kautta.
Kristus tuki ja vahvisti Paavalia – samoin kuin niitä opetuslapsia – jotka levittivät hyvää sanomaa Hänen kuolemansa jälkeen. Kristus auttoi heitä kestämään vaikeudet ja vastoinkäymiset. Hän kulki heidän rinnallaan. Pyhä Henki kertoi heille, mitä heidän kulloinkin tuli puhua ja tehdä.

Jumalalla on meidänkin elämällemmekin hyvät suunnitelmat. Olipa olosuhteet millaiset tahansa, me voimme olla Kristuksen lähettiläitä, välittää Hänen hyvää sanomaansa eteenpäin, tavalla tai toisella. Kertoa sanoin ja teoin Hänen Rakkaudestaan meitä kohtaan. Ja siitä, kuinka Hän pelastaa, parantaa ja vapauttaa asioista, jotka jollain tavoin kahlitsevat meitä olemasta sellaisia, joiksi meidät on tarkoitettu olemaan. Tuomaan Hänen Valoaan sinne, missä sitä tarvitaan. Olemaan todellisen Valon lähettiläitä.

Muut tekstit: Ps. 145:3–7, Jes. 66:18–19, 2. Tim. 3:14–17 ja Mark. 3:13–19

Ps. Minulle tulee tietokoneelle Päivän Sana. Tämänpäiväinen on: ‘Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.’ (Ef.4:32)