Kiusausten voittaja

17.2.2021. Viime lauantaina sain tiedon, että hengellinen isäni Franz Jalics (s. 1927) oli edellisenä yönä siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Ensi pyhän tekstit peilautuvat mielessäni kertomuksiin, joita Franz kertoi omasta elämästään.
Ja myös siihen, kuinka koin johdatusta siihen, että sain tutustua häneen.   

Olin jo pidemmän aikaa tuntenut vahvaa vetoa käydä tutustumassa Ruotsissa sijaitsevaan ekumeeniseen retriittikeskukseen St. Davidsgårdiin. Minua kiinnosti nähdä, miten luterilaiset ja katoliset työskentelivät (ainakin vielä 2010-luvulla) siellä yhdessä, viettivät yhteistä messua jne.
Tiedustelin, voisinko tulla sinne viikoksi vapaaehtoiseksi työntekijäksi. Myönteisen vastauksen saatuani tuli kuitenkin vahvasti ajatus katsoa retriittikeskuksen ohjelmaa. Kun näin siinä 7 pv:n hengellisten harjoitusten retriitin, jossa keskitytään Jeesus-rukoukseen, sydämeni pompahti: tuohon ‘pitää’ osallistua!

Tuon retriitin jälkeen minua vaivasi tunne, että harjoittamastamme Jeesus-rukousmeditaatiosta puuttui jotain. Kun kyselin asiasta retriitin ohjaajalta Bernhard Bürgleriltä, hän ehdotti, että lukisin Franz Jalicsin kirjan ‘Kontemplative Exertitien – Eine Einführung in die kontemplative Lebenshaltung un in das Jesusgebet’ (Hengelliset harjoitukset – johdatus kontemplatiiviseen elämänasenteeseen ja Jeesus-rukoukseen).
Tilasin sen Amazonista heti Suomeen palattuani.

Hengelliset harjoitukset avec Jeesus-rukous – Tuossa 400-sivuisessa kirjassa Franz Jalics kertoo, kuinka hän nuorukaisena, II maailmansodan pommitusten keskellä, koki Jumalan elävän ja todellisen läsnäolon. Hän päätti omistaa elämänsä täysin Jeesuksen seuraamiseen ja liittyi Jesuiittajärjestöön (Societas Jesu).

Eräässä vaiheessa Franz lähetettiin Argentiinaan. Hän opetti Buenos Airesin yliopistossa teologiaa erään toisen jesuiitan kanssa, kun sotilasjuntta kaappasi vallan, Franz muutti jesuiittatoverinsa kanssa köyhälistökortteliin asumaan osoittaakseen solidaarisuuttaan puutteessa eläville kansalaisille. Miehet vangittiin, ja ilman mitään selityksiä heitä pidettiin vangittuna 5 kk, kädet jatkuvasti selän taakse sidottuina huoneessa, jossa oli vain kylmä betonilattia. .

Vankeudessa Joka lauantai sotilaat tulivat hakemaan niitä, jotka telotettaisiin sinä päivänä. Kuullessaan askelten lähestyvän vangit eivät tienneet, olisiko nyt heidän vuoronsa.
Franz kertoi, että hän ei olisi kestänyt vankeusaikaa, ellei hän olisi turvautunut joka päivä Jeesukseen. Mietiskelemällä Kristusta hän sai voimaa kestää nuo epäinhimilliset olosuhteet.   

joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.  (Ps.91:1-4,11-12)

Vapauduttuaan ja palattuaan Eurooppaan Franz Jalics alkoi (v. 1978) pitää retriittejä, joissa hän johdatti osallistujia hiljaisuuteen ja Jumalan läsnäoloon yhdistäen elementtejä Ignatius Loyolalaisen Hengellisistä harjoituksista sekä Jeesus-rukouksesta.
Lopulta, jottei hänen olisi koko ajan tarvinnut matkustaa jonnekin pitämään retriittejä, hän perusti retriittikeskuksen, jonne retriittiä kaipaavat voisivat tulla.

Haus Gries -retriittikeskus sijaitsee Baijerin Oberfrankenissa, jossa voi nauttia kauniista luonnosta ja puhtaasta, raikkaasta vuoristoilmasta. Kävelyreittejä on joka suuntaan, vuorenrinteillä ja metsissä. Ekologiset valinnat ovat keskuksessa etusijalla. Luomuruokaa täydentävät omasta puutarhasta tulevat vihannekset ja yrtit.
Talon hengestä kertoo ehkä jotain se, että joka viikolle on löytynyt tarvittava määrä vapaaehtoisia, jotka ovat auttaneet talon töissä ja retriittien järjestämisessä.
Retriittiläiset osallistuvat ruoanlaittoon, tiskaamiseen, siivoamiseen, puutarhanhoitoon jne päivittäin. Jokaiselle retriittiin osallistujalle on oma tehtäväalueensa. Näin retriittien täysihoitomaksut saadaan pidettyä kohtuullisina.
Koronarajoitusten päätyttyä Haus Gries voi varmastikin jatkaa toimintaansa normaalilla tavalla.  

Näissä 10 päivän retriiteissä osallistujia johdatetaan hiljaisuuteen ja Jumalan läsnäoloon Franzin kehittämän kristillisen meditaation kautta. Se muovautui Franzissa hänen vankeusaikanaan Buenos Airesissa. Se auttoi häntä selviämään vankeusajan rankoista koettelemuksista. 

Kristus auttaaKoska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. (Hepr. 2:18)

Franz oli omakohtaisesti kokenut, kuinka Kristus kantoi häntä noiden tuskallisten, kammottavien kuukausien ajan. Niinpä hän halusi auttaa muitakin löytämään välittömän suhteen Jumalaan kehittämänsä rukousmeditaation kautta.  

Haus Gries -keskuksessa on (korona-aikaan saakka) pidetty 10 päivän retriitti vuoden lähes jokaisena viikkona. Retriitinohjaajia oli monia, mutta Franzin retriitteihin piti ilmoittautua todella hyvissä ajoin, jos halusi mahtua mukaan. 
Joka retriitissä oli 30 osallistujaa (sen verran 1hh majoituspaikkoja Haus Gries pystyy tarjoamaan). Niinpä tuhannet ihmiset saivat Franzilta hengellistä ohjausta niiden 40 v:n aikana, joina hän ohjasi retriittejä Haus Gries’issä (ja jonkin verran myös Unkarissa ja läheisissä saksan- ja ranskankielisissä maissa).

Gries’in työyhteisö (kuten retriittiläisetkin) kunnioitti, arvosti  ja rakasti Franzia suuresti, sen huomasi kaikesta. Franz itse ei mitenkään korostanut asemaansa eikä tehnyt itsestään numeroa. Eräs henkilö, joka oli työskennellyt kauan Griesin yhteisössä, kertoi että samoin oli silloin, kun Franz toimi Haus Griesin toiminnanjohtajana. Hän oli aivan yhtä antautunut palvelemaan muita silloin kuin sen jälkeen, kun Griesiin saatiin toinen henkilö hoitamaan käytännön asioita ja Franz pystyi omistautumaan hengelliseen ohjaukseen ja kirjojen kirjoittamiseen.

Retriitin aluksi Franz ilmoitti, että Haus Gries on paikka, jossa kaikki sinuttelevat toisiaan. Hän halusi myös itseään kutsuttavan pelkällä etunimellä. Siksi tässäkin kutsun häntä Franziksi. Se ei lainkaan vähennä sitä kunnioitusta, jota tunsin häntä kohtaan ihmisenä ja hengellisenä ohjaajana.

Vankeudessa koetut kärsimykset olivat muokanneet Franzista myötätuntoisen ihmisen.  Harvoin olen kohdannut niin syvää myötäelämisen kykyä kuin Franzilla. Ihailin hänen ainutlaatuista kykyään ymmärtää ja viisauttaan auttaa ihmisiä.
Franz näki suoraan ihmisten sydämeen, hän näki mitä toinen tarvitsi tai kaipasi. Pyhä Henki selvästikin ohjasi häntä.

Hengellinen ohjaaja ja sielunhoitaja – Franz auttoi ihmisiä juuri siinä asiassa, joka retriitin aikana kullakin nousi pintaan, olipa kyseessä  sitten hengelliseen kasvuun liittyvä tai teologinen pulma, piintynyt ajatusmalli tai tunne-elämän lukko tai jotain muuta.

Rukousmeditaatiosessiot (5-6 t./pv) olivat kappelissa, samoin päivittäinen iltamessu. Istuimme ison kappelin seinustoilla, kuka rukousjakkaroilla, kuka tyynyillä tai tuoleilla. Joka päivä oli henkilökohtainen keskustelu retriitinohjaajan kanssa.
Tämän lisäksi oli myös päivittäin yhteinen ’tilannekatsaus’, jonka aikana jokainen vuorollaan kertoi lyhyesti mitä kuuluu. Se, miten, millä lämmöllä, ymmärryksellä ja taidolla Franz vastasi kullekin, oli ihailtavaa ja hyvin opettavaista. (Ainakin minusta, joka olin ohjannut retriittejä ja halusin oppia lisää.)

Franz tunsi Kristuksen Rakkauden, ja se säteili hänen olemuksestaan jokaiselle, jonka hän kohtasi. Jo pelkästään hänen säteilynsä ja syvää sisäistä harmoniaa huokuva olemuksensa vaikuttivat ihmisiin hoitavasti ja terapeuttisesti. 

Lähes kaikki, joiden kanssa keskustelin retriitin päätyttyä (kävin yhteensä 6 retriitissä Haus Griesissä), kertoivat, kuinka erityisen tärkeä, rakas ja merkittävä Franz oli heille. Useat palasivat vuosittain Haus Griesiin.   
Olen äärettömän kiitollinen niistä 6 retriitistä, joihin sain osallistua, Ja siitä, kuinka Franz antoi minulle henk.koht. s-postiosoitteensa sanoen, että voin aina kirjoittaa hänelle, kun minulla on jotain hengelliseen kasvuun tai rukousmeditaatioon liittyvää kysyttävää.
Eräässä vaiheessa Franz sanoi, että nyt voisin alkaa opettaa tätä rukousmeditaatiota muille. Huokasin, ettei Suomessa ole paikkaa, jota pyöritettäisiin vapaaehtoisvoimin ja joka siten mahdollistaisi kohtuuhintaisen 10-päiväisen retriitin pitämisen. “Sitten täytyy soveltaa”, hän sanoi. Niin sitten teinkin.
V.2016 minulle tuli tunne, että nyt minun ei tarvitse enää mennä paikan päälle tapaamaan Franzia. – Seuraavana vuonna hän siirtyikin viettämään vanhuudenpäiviään kotimaahansa Unkariin). 

Jos pitäisi kuvailla Franzia 1 sanalla, se sana olisi varmaan: kirkas. Jostain syystä tulevat mieleeni sanat ‘Kristuksen kirkastama’.
Ja jos 2 raamatukohdalla, ne olisivat ehkä:

‘Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!’ (2.Kor.3:8)
ja nyt:

‘Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.’ (2.Kor.3:18)

Jeesus, kiusausten voittaja – ensi pyhän evankeliumiteksti:  

Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.  (Mark. 1:12–13)

Erämaan hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä Jeesus joutui kohtaamaan Kiusaajan ja tämän monet yritykset houkutella hänet pois tulevasta tehtävästään. Mutta Jeesus torjui ne kaikki vedoten Jumalan sanaan. Kiusaaja joutui toteamaan häviönsä. Jeesus oli häntä vahvempi.
Noiden 40 päivän jälkeen Jeesus oli valmis aloittamaan elämäntehtävänsä.

Enkelit pitivät hänestä huolta – Ihana on minust tuo, kuinka Isä lähetti enkeleitä huolehtimaan Pojastaan. Jeesus ei ollut yksin kamppailuidensa keskellä. Jumalan enkelit pitivät hänestä huolta. 
Niin ajattelen taivaallisen Isämme pitävän meistäkin huolta (silloinkin kun joudumme kamppailemaan vaikeuksien ja kiusauksien kanssa, emmekä huomaa sitä).
Kuten yllä olevassa psalmissa todetaan:
‘Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’

Hiljainen viikonloppuretriitti, tai hiljaisuudessa vietetty päiväkin, voi nostaa monenlaisia,  yllättäviäkin ajatuksia ja tunteita pintaan. Kun kaikki ympärillä hiljenee ja kun antaa omankin mielensä ja olemuksensa hiljetä, voi tietoisuuteen nousta asioista, joita on jossain elämänvaiheessa painanut alitajuntaan. Ne tulevat esiin, jotta niitä voi katsella, työstää, laittaa sivuun tai päästää niistä irti. 

Jeesus oli niin tietoinen kaikesta, että mahtoikohan hänellä olla tukahdutettuja, käsittelemättömiä asioita aikuisena. – Tai jos sittenkin? Vaikkakin Jumalan Poika, hän syntyi tänne ihmiseksi inhimillisine tunteineen.
Kyllähän hän 12 v:na totesi Marialle ja Joosefille, jotka löysivät hänet temppelistä:
“Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk.2:49)
Jeesus kuitenkin lähti heidän kanssaan kotiin Nasaretiin, ja oli heille kuuliainen, kuten Luukas toteaa.

Megaretriitti – Joskus hiljaisuuden retriitistä, jossa on voinut kokea pyhyyttä ja Jumalan läsnäoloa, voi tuntua hieman vaikealta palata takaisin arkeen.
Emme voi tietää, miten helppoa tai vaikeaa Jeesuksen oli lähteä temppelistä, jossa hän tunsi Isänsä läsnäolon niin vahvana. Tai sitä, jäikö hänelle Nasaretiin paluusta ja elämästä siellä jotain sellaisia ajatuksia tai tunteita, joita hän vain päätti jättää käsittelemättä tai työntää pois vaivaamasta.
Joka tapauksessa ajattelen, että Jeesuksen autiomaassa viettämä aika oli kyllä oikea megaretriitti! Se valmisti ja vahvisti hänet siihen ainutlaatuiseen tehtävään, jonka Isä oli hänelle suunnitellut ja antanut, ja joka vaikuttaa koko ihmiskuntaan.  

Erämaakokemuksen sekä kaiken kohtaamansa ja kokemansa kärsimyksen vuoksi Kristuksella on syvä ymmärrys ja myötätunto kaikkia kärsiviä ja vaikeuksien kanssa kamppailevia kohtaan.
Lukemattomat ihmiset kertovat, kuinka Kristus on ilmestynyt heidän elämäänsä kaikkein vaikeimmalla hetkellä, nostanut ja kantanut heitä pimeydestä Valon tielle. .

Kiitos, Kristus, että suostuit kiusattavaksi ja voitit kiusaukset. Kiitos että olet Ystävämme ja Vapahtajamme. Ole tukenamme ja apunamme, kun kohtaamme omassa elämässämme vastaoinkäymisiä, kiusauksia ja kärsimystä.
Kiitos, kun olet meitä rohkaisemassa ja lohduttamassa. Kiitos että olet, ja kuljet kanssamme.  🙂 

Ps. Haus Gries -retriittikeskus järjestää tällä hetkellä nettiretriittejä.
Kunhan korona-aika on ohi, uskon että Haus Gries’in ovet avautuvat taas Jumalan läsnäoloa hakeville retriittiläisille. Toivon todella, että Haus Gries selviää taloudellisesti korona-ajasta, jotta se voi ottaa vastaan retriittiläisiä sitten, kun se on taas mahdollista. 🙂 

Ensi pyhän tekstit ovat: Ps. 91:1–4, 11–12,  Jes. 1:16–20, 1. Moos. 3:1–7 (8–19), Hepr. 2:9, 17–18 ja Mark. 1:12–13.