27.1.2020 
Loistava kirkkaus – Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. (Luuk. 2: 22-33)
Esikoisena syntyneen poikalapsen pyhittäminen Jerusalemin temppelissä oli varmaankin kaikille tuon ajan juutalaisvanhemmille merkittävä ja tärkeä tapahtuma. Erityisen merkittävä se oli varmasti Marialle ja Joosefille. Olivathan he saaneet niin monta ilmoitusta siitä, kuka heidän lapsensa tosiasiassa oli ja millaisen tehtävän kanssa hän tuli maailmaan.
Maria ja Joosef saapuivat temppeliin kuin ketkä tahansa vanhemmat pienen nyyttinsä kanssa. Mikään ei ulkonaisesti kertonut, että kyseessä olisi jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Ehkä heidän sydämessään oli kuitenkin pieni jännitys ja epävarmuus siitä, tapahtuisiko lapsen pyhittäminen tavallisen kaavan mukaan, ilman enkelin ilmestymistä, paimenia, tietäjiä tai muita sanansaattajia ja lapsen identiteetin vahvistajia.
Luvattu lohdutus – Pyhä Henki johdatti Simeon-vanhuksen temppeliin. Nähdessään Marian ja Joosefin saapuvan lapsensa kanssa hän tunnisti heti: tuossa oli Jumalan lupaama lohdutus kansalle, tuossa pienessä lapsessa!
Simeonilla oli erityisen läheinen suhde Pyhään Henkeen. Hän tunsi myös Jumalan tahdon lohduttaa lapsiaan. Ei vain Israelin kansaa, vaan kaikkia luotujaan.
Eilen koin Jumalan lohduttavan minua ajaessani autoa. Olin matkalla tapaamaan kahta ystävääni. Olin allapäin erään asian vuoksi, ja ajattelin että ei ole kiva tällaisena mennä ystäviä tapaamaan. Tuli mieleen laittaa Radio Dei soimaan; jos sieltä vaikka tulisi jotain kohottavaa.
Radiosta kuuluivat sanat: ”Sinussa on rakkaus, Sinussa, rakastettu Poika, Sinussa on rakkaus, Pyhä Henki.”
Kun nuo sanat olivat toistuneet laulussa muutaman kerran, oli paha mieli poissa ja kasvoilla hymy. – Jumalan lohdutuksena koin tuon. 😉
Pelastus kaikille kansoille – Ihmeellinen oli tuo päivä Jerusalemin temppelissä! Ties kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä Simeon oli odottanut tuota hetkeä! Että hän saisi nähdä sen pelastuksen, jonka Jumala oli valmistanut kaikille kansoille.
Pelastaja – Israelin kansa odotti pelastajaa, joka vapauttaisi sen vieraan vallan hallinnan alta.
Jokainen meistä on tainnut kokea tilanteita, joissa on toivonut pelastuvansa pinteestä, kaivannut pelastusta tai pelastuksen tuojaa.
Tiedän monia, jotka ovat epätoivoisella hetkellä huutaneet (ääneen tai hiljaa mielessään) Kristusta avuksi ja jotka ovat saaneet avun. Itsekin olen tällaista kokenut. Siksipä ajattelen, että Simeonin sanat eivät olleet tarkoitettu vain Marialle ja Joosefille ja muille temppelissä olleille, vaan myös kaikille, jotka haluavat ne kuulla..
Valo ja kirkkaus – Pyhä Henki auttoi Simeonia tunnistamaan lapsen. Mutta ajattelen, että hän myös näki sen ihmeellisen säteilyn, joka ympäröi pientä Jeesus-lasta. Sillä nostaen lapsen käsivarsilleen ja ylistäessään Jumalaa hän kiitti tätä lapsen mukanaan tuomasta valosta ja kirkkaudesta.
Simeon näki myös tulevaan. Jeesuksen kirkkaus ei loistaisi vain Israelin kansalle. Valo säteilisi myös toisuskoviin kansoihin.
Yleensä Israelin profeetat keskittyivät siihen, millä tavoin Jumala vaikuttaisi heidän kansansa kohtaloon. Simeon näki laajemmalle: Kristus-lapsi syntyi kaikkia kansoja varten.
Valo kaikille – Simeon koki saaneensa elämänsä täyttymyksen: hän oli omin silmin saanut nähdä Jumalan Voidellun. Sydän täynnä kiitollisuutta hän oli valmis jättämään maanpäällisen elämänsä. – Kuka tietää, ehkä Jumala otti hänet luokseen jo samana päivänä. Hän oli suorittanut hänelle annetun suuren tehtävän. Hän oli todistanut Valosta, joka tuli maailmaan, kaikkia varten.
Valosta, joka myöhemmin sanoi itse: “Minä olen maailman valo.” (Joh.8:12)
Ihmeellinen suunnitelma – Maria ja Joosef taasen saivat ihmetellä Jumalan merkillistä suunnitelmaa. Kuinka he, kaksi tavallista ihmistä, olivat saaneet tällaisen tehtävän: suojella ja kasvattaa lasta, jonka kautta maailma tulisi kokemaan pelastuksen.
– Mitä kaikkea se tarkoittikaan? Mitä kaikkea se mahtoikaan pitää sisällään? Sitä ei osannut kuvitella, edes aavistaa. Kaikki oli vasta edessä.
Tästä alkaisi ihmeellinen seikkailu, Jumalan varjeluksessa ja johdatuksessa.
Tärkeintä oli kuitenkin juuri tämä hetki. Ja se, miten tästä eteenpäin, askel kerrallaan.
Kirkkauden lupaus – Sama pätee meidänkin elämäämme. Olipa elämässämme parhaillaan tai edessämme mitä tahansa, saamme luottaa lupaukseen, että Maailman Valo on kanssamme. Hän, Jumalan antama Kirkkaus, valaisee askeleemme, näyttää suuntaa, rohkaisee, lohduttaa, auttaa eteenpäin.
Filippiläiskirjeen mukaan:
‘Minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. ‘ (Fil.4:19)
Muut tekstit: Ps. 48: 11-15, 2. Moos. 33: 18-23 ja 1. Tim. 6: 13-16.